maanantai 1. kesäkuuta 2009

Tyrmistyttävä vieras

Unohtakaa puheet C:n sosiaalisuudesta ja rohkeudesta. Unohtakaa myös lempinimi Koratian kauhu: C onkin Koratian kauhistunut.

Meillä kävi - tai yritti käydä - eilen kylässä maailman kiltein ja ystävällisin koira, vieläpä C:n entinen asuinkaveri. Kissaherramme ei ollut tällä kertaa lainkaan vieraskorea eikä muutenkaan hyvä isäntä. Havainto siitä, että pihaoven taakse on tullut jotain suurta, karvaista ja innoissaan haukkuvaa, sai C:n pörhistymään noin viisi kertaa normaalia suuremmaksi ja sitten pakenemaan yläkerran portaille Tuijottamaan Tyrmistyneenä. Aikansa tyrmisteltyään C päätti vetäytyä kokonaan yläkertaan, jossa hän ei yleensä ollenkaan viihdy yksinään, ja luimuilla siellä matalan sohvapöydän alla koko koiravierailun ajan, vaikka koira ei lopulta käynyt sisätiloissa ollenkaan.




Kautta viiksikarvojeni, ulkona on jotain k-a-u-h-e-a-a.

Gallupkysymys: kannattaako mitään näin kilttiä ja suloista pelätä? Onkohan C taipuvainen ylireagointiin?

6 kommenttia:

  1. Koira näyttää niin suloiselta, että turhaan C peljästyi.Mutta miten saada kissa uskomaan...

    VastaaPoista
  2. Järkyttävää, että tuollainen karvaolio tunkeutuu omalle reviirille! Kyllä siinä vähemmästäkin Tyrmistyy.

    VastaaPoista
  3. Karvaolio oli selvästi todella ei-toivottu vieras, jotain ylimaallisen hirveää. Ilmeisesti kissan pitäisi olla koko ajan koirakontaktissa tai käy noin. Sama koira kelpasi vielä muutama kuukausi sitten leikkikaveriksi, mutta kun kevät meni tapaamatta, niin tuossa tulos. Ei viitsitty kokeilla, millainen sota olisi syttynyt, jos koiraystävä olisi päässyt sisälle taloon. Koiraparka ei keskittynyt visiittinsä aikana muuhun kuin kerjäämään ovella, että pääsisi leikkimään - mutta mites leikit, kun toinen on pörhöhäntäinen lituska pöydän alla. Ainakaan me ei voida ottaa koiraa C:lle karvakaveriksi.

    VastaaPoista
  4. Hih, täytyy myöntää että ilmeen perusteella tuo uusi arvonimi sopii hyvin herra C:lle :)

    Äkkiä nuo haukut tosiaan unohtuu. Almukkakin tottui koiriin hoitopaikassaan ja nyt reilun kolmen kuukauden jälkeen ne on taas kamalan pelottavia otuksia. Alma on tosin paljon reippaampi kuin Kisu, joka suorastaan jäykistyy kauhusta kun haukku tulee näköpiiriin ;)
    Ehkäpä ajan kanssa ja kärsivällisyydellä tottuisivat taas toisiinsa.

    Kävimme muuten kommentoimassa myös tuota edellistä limispostausta ;)

    VastaaPoista
  5. Voi C:tä, mainiot ilmeet tosin :D

    Ja onpa suloinen lammasterrieri!

    VastaaPoista
  6. Linnea, lammasterrieriä ei ole näkynyt täällä pitkään aikaan, mutta epäilen, että se voisi olla nykyisin jo ihan kiva, koska kaksi isoa mustaa jotka olivat mm. juhannuksena kylässä, vasta hurjia ovatkin. Kummasti niitäkin on alettu sietää jo vähän paremmin; ehkä vain 2 vuotta tuollaista tyrmistynyttä tuijotusta, niin uskaltaisi jo tavatakin koiran. ;)

    Juhannusjuttu on siis täällä: http://kokolailla.blogspot.fi/2012/06/keskikesan-juhla.html

    VastaaPoista