keskiviikko 3. kesäkuuta 2009

Tyrmistyttävä haju

Meillä vietetään tyrmistysviikkoa. Ensin oli häkellyttävä vieras, ja eilen hyvin, hyvin erikoinen ja totaalisen tyrmistyttävä haju.

Yleensä meitä odottaa työpäivän jälkeen kotona hyvin puhelias ja koheltava kissa. Eilen illalla meillä oli hyvin hiljainen ja nuuhkiva kissa. Nuusk, nuusk, nuusk. C oli koko ajan kiinni puntissa, hihassa, nilkassa. Välillä hän katseli meitä kysyvästi ja jatkoi sitten nuuskimista. Välillä piti ihan nuolaistakin: MITÄ tämä nyt on? Lopulta C nuuski ja kehräsi. Itse asiassa aika kiva haju...

Sukassa on nyt jotain muutakin kuin jalka-aromeja!

Eikä ihme, että nuuskutti. Meissä ihmisissä oli kuuden koratin haju! Ja mikä parasta (tai C:n mielestä pahinta?), C:n ihka oikean velipuolen haju. Se veli muuttaa kesän aikana meille!!!!

Kävimme siis eilen katsomassa ja varaamassa C:lle pikkuveljen, alkuvuodesta syntyneen Elliotin. Tarkat muuttoyksityiskohdat ovat vielä auki, mutta sen voin sanoa, että tällä kertaa myös ihmiset ovat tyrmistyneitä. Vaikka kyllä mekin myös kehrättäisiin, jos osattaisiin.
Kuuden harmaaturkin joukosta oli tottumattoman hieman vaikea erottaa, mikä kissa on mikäkin. Mitä luultavimmin velipoika on kuitenkin tässä joukossa ja ehkä jopa tuo, joka hyppää. 

Mihinköhän me ollaan hypätty? Kissa puolen vuoden välein?

7 kommenttia:

  1. Ihania kissisuutisia :)

    Hauskaa, jos uusi kisu on myös limahärpäkkeen perään. Saas nähdä miten kauan uusi härpäke pysyy ehjänä tuplakäsittelyssä.

    VastaaPoista
  2. Kummallisia kissisuutisia. Olemme hieman hämmentyneitä. Me ihmiset nyt ja C varmaan sitten, kun tapaa velipojan. Luulen, että C kokee elämänsä hämmennyksen. :)

    Eilen korattilassa näytti silti, että härpäkkeet vetoavat korateihin iästä ja sukupuolesta riippumatta. Luvassa voi siis olla todellisia vauhtivideoita!

    VastaaPoista
  3. Nyt on jokin vaawabuumi selkeästi menossa ;)
    Aivan ihania uutisia! Mekin teimme yhden parhaimmista päätöksistä kun otimme Kisulle kaverin :)
    Muistan sen kauhunsekaisen jännityksen kun kyseessä on kuitenkin kaksi aikuista kissaa, mutta hyvin kaikki on mennyt.
    Pennut ne vasta äkkiä laumaan sopeutuukin ja alkuasukkaat tuppaavat hyväksymään nämä piipertäjät paljon nopeammin :)

    Onnea siis hyvästä päätöksestä ja uudesta vaawasta! Mukava päästä seuraamaan veljesten tulevaa yhteiseloa :)

    VastaaPoista
  4. Hihii, täällä tiedetään tunne! Tsemppiä ja onnittelut päätöksestä. Jänskätetään yhdessä tulevaa.

    VastaaPoista
  5. Kiitos onnitteluista! Ilmassa on kissavauvoja, onnea ja hämmennystä, hassua kyllä vähän joka blogissa, niin meillä kuin muillakin. :) Tuo kauhunsekainen jännitys tuntuu kuitenkin olevan se päällimmäisin tunne. Mutta tehty mikä tehty! Tänään on meidän Elliot (huom! _meidän_ Elliot) hävinnyt pentuvälityksen sivuilta, ja kasvattajan kanssakin jo soiteltiin ja sovittiin tulevasta vähän tarkemmin. Voi meitä! Voi isoveljeä! Jännä kesä on edessä, mutta eiköhän mekin olla syksyllä sitä mieltä, että juuri näin pitikin tehdä, saattaa hauskat koratveljekset yhteen.

    VastaaPoista
  6. Kuulostaa ihan samalta kuin omassa tapauksessani: ensin tuli yksi kissa ja about puolen vuoden päästä toinen ensimmäiselle kaveriksi, enkä ole katunut hetkeäkään.

    Onnea uuden tulevan perheenjäsenen johdosta!

    VastaaPoista
  7. Vaikka jännittääkin, niin en usko, että mekään tulemme katumaan. En ole ikinä nähnyt kissanhoito-ohjetta, jossa ei lukisi, että kissalla pitäisi mielellään olla kaveri. Koratien kohdalla vielä lukee aina, että ne eivät viihdy ainoina lemmikkeinä pidemmän päälle, mikä on kyllä supersosiaalista ja -puuhakasta C-herraa katsellessa helppo uskoa. Eli C saa nyt sitten osoittaa olevansa veljen tarpeessa oleva korat - pikkuveljen sopeutuminen ei niinkään huolestuta kuin reviiritietoisen isoveljen.

    VastaaPoista