Kesämökkileikin vauhdittaja

En haluaisi asua jatkuvaa puuhastelua vaativassa narisevassa puutalossa (olen liian laiska, haluaisin olla sellainen, joka haluaa ja jaksaa puuhastella koko ajan), vasta parikymmenvuotias helppo tiilitalo on minulle paljon sopivampi paikka. En myöskään haluaisi sisustaa maalaisromanttisesti, retrohenkeen tai muutenkaan söpösti tai runsaasti, tarvitsen tilaa, tyhjyyttä ja selkeyttä. Mutta ihanan kesämökin haluaisin, ikioman leikkimökin! Juuri sellaisen narisevannatisevan, (romu)romanttisen puutalon. Siksipä leikinkin usein kesämökkileikkiä: haen Etuovi.comista milloin mökkejä, milloin maalaistaloja mitä kummallisimmista paikoista ja mitä erilaisimmin kriteerein.

Viikonloppuna luin kirjan, joka lisäsi kesämökki-intoa suuresti. Pia-Maria Lehtosen ja Tomi Parkkosen Huvilan hengessä vie kurkistelemaan ihastuttaviin hankolaisiin puuhuviloihin. Valoisaa, ilmavaa, kaunista, antiikkia ja kirpputorilöytöjä - varsin viehättäviä taloja. Kauniiden kuvien lisäksi plussaa siitä, että mukana oli talojen tarinat. Olen niin utelias, että sisustuslehdissäkin minua kiinnostaa melkein kaikista eniten, millaisia ihmisiä esitellyissä kodeissa asuu ja miksi he ovat sinne päätyneet ja miksi he sisustavat kuten sisustavat.

Ehkä minun kesämökkini tarina alkaa siitä, että kerran netissä kesämökkileikkiä leikkiessäni törmäsin aivan vastustamattomaan huvilaan...

tai sitten jatkan kesämökkileikkiä vaikka nukkekotiharrastuksen parissa. Ehkä seuraava nukkikseni onkin hankolaishuviloiden tapaan shabby chic?

Pia-Maria Lehtola, Tomi Parkkonen: Huvilan hengessä. Wsoy, 2009. (kaikki kuvat ko. kirjasta)

Fashion for your Home

Kuva: H&M Home

Hennes & Mauritzin vain nettimyynnissä olevat kodintuotteet ovat nyt klikattavissa ja shopattavissa H&M Home -sivuilla. Mitäköhän mieltä Ikea on tästä? Ikea-tyyliltä ja -hinnoittelulta kun vaikuttaa... Ihan kivoja(kin) tuotteita, mutta miten lienee laadun laita – vaikka joskus ostaisikin yhden kesän helletopin Henkka-Maukalta, niin yhden kauden sisustustyyny tuntuu aika pöllöltä ostokselta. Toisaalta, kuinka kauan hakaneulan päällä jaksaisi lojuakaan (edes piikkimaton omistaja)? Ja pitääkö kaikkia ostoksia aina päästä hipelöimään ennen ostamista?

Kirjahyllykysymys

Tärkeä gallupkysymys ja ideointikilpailu: millaisen kirjahyllyn hankkisit tai rakentaisit tähän tilaan ja miten?


Kuva on otettu yläkerrastamme muuttovaiheessa. Muuton jälkeen ei ole suuria tapahtunut, paitsi että verhot ovat edelleen valkoiset mutta nyt suorat ja simppelit. Tuonne nurkan taakse päätyyn pitäisi saada kirjahylly, mielellään koko tilan täyttävä eli vinoon kattoon mukautuva – ja tietenkin sellainen, joka vetää mahdollisimman paljon kirjoja. Jotain rentoa, hauskaa, mutkatonta, ehkä itse tehtyä – hyllyjä, laatikoita tms.? Valkoista tai puunväristä, arvelen. Ei kuitenkaan mitään "kodikasta", vaan pikemminkin modernia tai ajatonta. Ikkunan molemmille puolin tulee ehkä joskus seinän sisään upotetut hyllyt tai kaapit.

Tässä Sköna Hemin (2/09) kuvassa on samanlainen kirjahyllyn paikka, sivusta osin vino. Miltä vaikuttaa? Vai olisiko pitkien hyllyjen sijasta kivampi olla lokeroita? Alakaapit saattaisivat olla hyvä idea... Olisiko tällainen kirjahyllyrakenne liiankin keittiö- tai mökkimäinen? Ovatko Muunto-hyllyt liian toimistomaisia?

Minulla ei ole tarkkaa tietoa, millaisia ripustuksia kirjahyllyn takaseinä kestää. Joka tapauksessa kyseessä on seinä, joka VIHDOIN pitäisi saada hyötykäyttöön. Siispä ilmoitan vastaanottavani ideoita! Ja jos meille tulee joskus uusi hylly, lupaan esitellä sen.

Muumilaakson tapaan

C:llä on ollut loistava shoppausviikko. Ensin kotiin ilmestyi paketillinen nukkekotitilpehööriä, sitten ...kassillinen pehmeitä arvoja!

Minä, C:n emäntä, kävin Arabianrannassa ja nk. tein Finlaysonit. Minulla (ja sivuhuomautus, eräällä lähisukulaisellani, joka kenties lukee tämän ja tuntee piston sydämessään) on tapana villiintyä siellä ja raahata kotiin kassikaupalla kodintekstiilejä. Nytkin kaikki kevätuutuuksia lukuun ottamatta oli 30-70 % alessa, eihän siinä voi kuin tuhl...sijoittaa kodin parhaaksi. Kumma kyllä en koskaan käy muissa Finlaysonin myymälöissä kuin tuolla outletissa (?) enkä ole edes kovin kiinnostunut Finlaysonin tuotteista: Arabiakeskuksen ilmassa on oltava jotain riehaantumiseen kannustavaa. Liityin jopa kanta-asiakkaaksi ja otin salaa kuvan eräästä sängystä.


Asiaan! Mukaani tarttui kaksi mustavalkoruudullista Otto-pussilakanasettiä sekä peräti neljä keväänvihreää, raikasta Nuuskamuikkunen-tyynyliinaa, pilkkahintaan, totta kai. Meillä ollaan nyt siis aivan kuin Muumilaaksossa: kevään merkki on se, että Nuuskamuikkunen ilmestyy taloon. Kohta meillä nukutaan varmaan värikkäissä Puistomuumi-lakanoissa...

Tuskin sentään. Vihrää Nuuskista ja joskus aiemmin ostamiani mustavalkoisia Muumi-tyynyliinoja lukuun ottamatta meillä ei ole lakanoissa satuhahmoja eikä edes kuvioita. Otto-lakanoiden hillitty ruutukuvio oli jo suuri myönnytys sille periaatteelleni, että lakanoiden on oltava yksivärisiä, siis valkoisia. Otto-setit oli kuitenkin pakko hankkia -70 % hinnan takia ja siksi, että ne olivat elämäni ensimmäiset ihan itse ostamani lakanat. Koin suurta riemua, itsenäisyyttä, aikuisuutta ja vapautta: kerrankin MINÄ saan valita! Talo on nimittäin täynnä lahjalakanoita - joista vain valkoiset kelpuutetaan käyttöön - sekä lahjapyyhkeitä. En ole ikinä päässyt ostamaan itse myöskään yhtään kylpypyyhettä. Ehkä senkin aika vielä koittaa?

Vaikuttava talo

Olin eilen Akseli Gallen-Kallelan Tarvaspäässä. Kävin siellä viimeksi kesällä, mutta talo on aina yhtä kiinnostava. Oikea unelmien talo: kaunis, rauhallinen, vakuuttava, kiehtova. Iso ja pieni samaan aikaan, ihana valon ja tilan tuntu. Ateljeessa vakaa, ikuinen, hyvin kaunis puulattia. Talo on suuri ja sokkeloinen mutta turvallinen, oma maailmansa.

Viimeisinä aikoinaan Akseli Gallen-Kallela kuulemma istui Tarvaspään tornissa piirtämässä, vaimonsa tekemä munkinkaapu yllä. Voiko täydellisempää rauhaa olla? Jos minulla olisi oma linna ja siellä torni, siinä olisi kaikki.

* * *

Omaa linnaa minulla ei ole, mutta toivoakseni saan joskus samanlaisen seinään upotetun kirjahyllyn kuin Gallen-Kallelassa. Ja - näin taas eilen vannoin - jos joskus saan äärettömästi rahaa, EN osta uutta, vaan pelastan vanhan talon. Sitä odotellessa leikin nukkekodilla.

Kohti ikiomaa nukkekotia

Suuri nukkekotiprojekti on startannut! Talo on vielä kovin huojuva, mutta yritys on kova ja into vielä kovempi...


Kaikki alkoi pahaa aavistamattomasta visiitistä Kansallismuseoon. Siellä oli monta upeaa nukkekaappia, mm. tämä Aina Frimanin ihanuus 1860-luvun Raahesta:

(kuva: Kansallismuseo)

Äkillistä nukkekotikuumetta nosti oivallus, että meillähän tököttää kotona tällainen:

Seuraavaksi joulupaketista paljastuivat nämä:

Seurasi kiihkeää suunnittelua, innostunutta meilailua, mittaamista, sähläämistä ja piirtämistä, lähipiirin hätyyttämistä (kissan hätyyttämistä pois piirustuksista, ihmisten hätyyttämistä jatkuvilla nukkekotikysymyksillä: tarvitseehan nyt kaikilla aikuisilla olla mielipiteitä nukkekotiasioista!). Nyt ollaan tässä:

Nukkekodin osat on leikattu paksusta pahvista. Seuraavaksi aion vahvistaa ne tavallisella paperilla. Myös tilaus nukkekodin seinä- ja lattiamateriaaleista pitäisi lähettää nukkekotikauppaan, mutta voi, nukkiksen värimaailman päättäminen on ihanankamalan mahdotonta!