lauantai 30. toukokuuta 2009

Bileet!

Meillä oli jokin aika sitten suuri, suuri suru. C:n rakas, vanha ja erittäin klönttinen limahöyhen hajosi. Löysimme eräänä iltana limahöyhenen kepin, siitä irronneen limaosan ja niiden vieressä istuvan ja itkevän kissan olohuoneesta. Aina kun yritimme koskea höyheneen, C loikkasi sen perään. Lopulta mies joutui salakuljettamaan limahöyhenen, tai sen mitä siitä oli jäljellä, keittiöön ja sulkemaan keittiön oven, että limis saatiin laitettua keittiön roskikseen. Voi kissaparkaa.

Mutta ei ole parka enää: me saatiin tänään uusi limahöyhen ja ollaan juhlittu sen kanssa koko ilta! Prisman tuotepäällikkö on selvästi lukenut blogia ja ottanut limikset valikoimaan. Jee! C ihan hätkähti, kun raikas ja tuore limahöyhen näyttäytyi hänelle ensimmäistä kertaa. Mitä sitten kävi, se selviää videolta (siitä selviää myös se, että hyvin käyttäytyvä ja täydellisesti koulutettu kissiksemme käy kesken höyhennyksen tunkemassa päänsä minun kahvikuppiini.) Oli pakko kokeilla kameran video-ominaisuutta, kun limispompuista ja -kuperkeikoista jäi valokuviin vain pelkkä harmaa viuhahdus.

video

6 kommenttia:

  1. Ihanan leikkisä kissa.Meidän kissat on niin rauhallisia, että on mukava katsella noin innokasta kisua.

    Teillä on muuten kaunis koti, niin ihanan tilava.

    VastaaPoista
  2. Mahtavaa! :D Limahöyhen saa kunnon höyhennystä.

    VastaaPoista
  3. Hienoa saalistusta!
    Meillä on tuollainen samanlainen, sininen, ja se on Maunon mielestä äärimmäisen epäkiinnostava. Muutenkin kaikki höyhenlelut on sellaisia että jos ne jättää sille itsekseen leikittäväksi se vain raatelee ne.

    VastaaPoista
  4. Juu, kovin aktiivinen ja leikkisä luonne hän on... Olen lukenut, että ei-leikkisät kissat lopettavat leikkimisen viimeistään kastraatioon, muut leikkivät koko elämänsä. Ei ole vaikea päätellä, kumpaan lajiin meidän vauhtiherra kuuluu.

    Hassua, miten kissat ovat niin erilaisia paitsi aktiivisuutensa myös ilmeisesti leluvalintojen suhteen (Sitruuna: Mauno voisi silti kokeilla vielä KELTAISTA höyhentä, ehkä värillä on väliä) . C nyt leikkii millä milloinkin, mutta höyhenet ja etenkin limasellaiset ovat silti ihan ylitse muiden. Niillä saa leikkiä vain kontrolloidusti, sillä muuten on vaarana, että kissa syö koko höyhenen. Ainakin se tuo sen yöllä sänkyyn ja paukuttaa ihmisiä limiksellä päähän. Sekin on koettu, kun limis on unohdettu piilottaa yöksi.

    P.S. Villikissa: kiitos! Mekin tykätään meidän kodista. :) Etsimme taloa aikoinaan puolitoista vuotta, ja sitten oli menoa ensisilmäyksellä. Meidän talo oli ollut kauan myynnissä, kun kukaan muu ei halunnut isoa taloa, jossa on vain muutama huone. Meistä parasta on juuri se, että talo on melkein yhtä tilaa. C:kin voi treenata hyvin pikajuoksua, kun ei ole turhia mutkia. :)

    VastaaPoista
  5. Piti tulla tänne kurkkimaan, mistä limahöyhenistä se epyktinMauno oikein puhui ;)
    Teillähän on kunnon meininki lelun kimpussa :D Tuo se taitaa olla lelun alkuperäinen tarkoituskin - meillä kun toinen ei voisi vähempää välittää ja toinen harrastaa loputonta lutkutusta ;)

    Komea herra tuo teidän Cisu!
    Olen aivan ihastunut näihin Thaimaalaisiin alkuperäisrotuihin (Korat ja Thai/vanhanajan siamilainen).

    Voi ihanaa, tänne voin tulla ihastelemaan myös kaunista nukkekotia. Joskus vielä rakennan sen unelmieni nukkekodin :)

    VastaaPoista
  6. Hei Menina ja tervetuloa lukijaksi! Minäkin liityin teidän Kisun lukijaksi. :)

    Kiitos kehuista, meistäkin meillä on hyvin komea harmaaherra talossa. Mitä taas nukketaloon tulee, niin sen rakennustyöt ovat kesken. Kunhan jatkan, toivottavasti lähiviikkoina, niin laitan sitten juttua tuonne kotiblogin puolelle (en ole vieläkään saanut siirrettyä vanhoja kotijuttuja sinne, laiska mikä laiska). Nukkistelu siirtyy jo senkin takia, että karvaisen assistentin kanssa työskentely on melko haasteellista. Käytännössä askartelen suljettujen ovien takana kylpyhuoneen lattialla - kylpyhuonetyömaata ei jaksa pystyttää kovin usein. Mutta ehkä vielä joskus...

    VastaaPoista