Pieni ja hento ote

...on jotain, mistä Toto ei ole kuullutkaan. Todistimme taas äsken lähes joka ilta toistuvaa kaavaa: mies oikaisee jalat sohvapöydälle, Cisu tulee niiden päälle ja Toto hienotunteisesti Cisun päälle. Lähes aina kun Cisu on jonkun sylissä, Totolle tulee kiire änkeä mukaan ja se tapahtuu suoraan Cisun päälle könyämällä. Luulisi, että se olisi mahdollisimman hankalaa kummallekin. No ei Cisu kyllä ihan onnelliselta näytäkään, vaikka Toto teeskenteleekin viatonta.

Cisun otsakurtut vaihtuvat alistuneeseen hyväksyntään. Tästä on selvitty ennenkin, olkoon toi möhköle sitten mun selässä.

Vain levoton hännänpää paljastaa, ettei tämä nyt ole Cisusta ihan paras tapa katsella telkkaria.

Muuten Cisu on kyllä yllättävän kärsivällinen isoveli - etenkin kun muistetaan, että pikkuveli on häntä huomattavasti painavampikin. Voin sanoa, että minusta ei olisi noin toverilliseen sisaruuteen. Jos pikkusiskoni yrittäisivät loikoilla päälläni, tämä isosisko hermostuisi heti!

K-jälkiä

Ajattelin viikonloppuna, että teen poikkeuksen ja kirjoitan muista k-eläimistä kuin kissoista. Kun tulimme muutaman päivän kylävisiitin jälkeen kotiin, huomasin, että kevät tulee sittenkin. Koko talven koskemattomana olleelle lumihangelle oli ilmestynyt
kauriin, ketun ja kaniinien (jäniksien, mutta kutsutaan niitäkin nyt k-alkuisesti) jälkiä, miten keväistä ja ilahduttavaa!

Cisulle ei tietenkään passannut, että täällä puhuttaisiin muista eläimistä kuin hänestä ja Totosta.

Cisu on tähän asti varonut visusti, ettei hän joudu lumen kanssa kosketuksiin syliulkoilujen aikana: jo Cisun laskeminen maata kohti aiheuttaa ininää ja ylöspäin kiipeämistä. Kuitenkin tieto siitä, että meillä ihaillaan joidenkin muiden eläinten jälkiä sai Cisun tekemään jotain yllättävää lauantaiaamuna. Hän seisoi pihalla erään ruukun päällä aivan rauhallisena ja kehräävänä – kunnes pongahti yhtäkkiä suoraan lumikinokseen!

Niinpä ylpeänä esitämme: kevään merkki eli koratinjäljet lumikinoksessa!



Cisu isku etutassut suoraan penkkaan ja takajalat upposivat kinoksen seinämään. Jos en olisi noukkinut häntä heti syliini, hän olisi varmaan vieläkin kauhistuneena mahaansa asti lumessa: miten tässä nyt näin kävi? Sylissä Cisu tunki heti koko etutassun suuhunsa: äkkiä pois tuollainen kylmyys ja märkyys. Muuten hän ei ollut onneksi lumikylvystä kovin järkyttynyt.

Toto on koko syliulkoilukauden ajan ottanut aina pihalla käydessään pari askelta jäällä tai lumessa. Niinpä hän on oppinut, mistä se on, eikä ole poukkoillut varomattoman veljensä tavoin. Viisas Tottiainen!


* * *
Veljeksien hulinaviikko huipentui viikonloppuun, kun meillä oli yövieraina miehen vanhemmat. Kaikki meni yllättävän rauhallisesti, ehkä siksi, että päivisin oli ohjelmaa eli pojat saivat olla kahden, ja siksi, että öisin vieraat olivat suljetun oven takana. Ensimmäisenä iltana Cisu ja Toto yrittivät kovasti mennä mukaan vieraspetiin, mutta lopulta heitä tuntui kiinnostavan (onneksi!) eniten se, että viikon reissussa ollut mies saapui vihdoin kotiin ja hänen päällään saattoi nukkua, leikkiä ja painia. Ikävä oli selvästi ollut, mutta onneksi sitä ei kostettu mökötyksellä vaan iloisilla kissamaisilla huomionosoituksilla.

Unijono

Olipa kova reissu!

Toisin kuin luulin, kotiinpalu ei eilen aiheuttanut mökötystä eikä mekkalointia, vaikka yksi ihmiskämppiskin puuttui yhä.

Tulimme seitsemän maissa illalla kotiin. Väsyneet matkakissat menivät heti nukkumaan ja vielä aamuseitsemältä he näyttivät tällaisilta. Sängystä oli jaksettu nousta, mutta sitten lysähdettiin lattialle nukkumaan jonossa.

Toivottavasti väsyveljekset ovat keränneet päivän mittaan voimia, sillä illalla saamme toisen "mummin" vieraaksi. Meillä on näemmä virallinen mummiviikko!

Vaadimme jatkuvaa mummitusta!

Mummilassa oli eilen tapahtunut kauheita: kun tulin töistä, mummi oli juuri hylännyt Cisun ja Toton ja lähtenyt kevytkenkäisesti kaupungille hurvittelemaan.

Ei niin saisi tehdä! Juuri kun lellikissat olivat tottuneet ympärivuorokautiseen palveluun, heidät jätettiinkin ainakin 47 minuutiksi yksin kotiin. Vähän heitä hurisutti, kun sentään minä saavuin paikalle, mutta sitten alettiin mököttää.

Cisu kiipesi erään huoneen parvelle ja änkeytyi siellä olevan sängyn petauspatjan alle. Haluan olla yksin yläilmoissa, piilossa koko pahalta maailmalta.

Tahdon mummin!

Toto oli osoittamassa mieltään pöydän alla. Tältä näyttää pullea ja vihainen (ja uninen) marsukissa.

Minäkin tahdon mummin!

Minulla oli tavanomaista huomattavasti rauhallisempi ja helpompi ilta, kun kumpikaan ei halunnut leikkiä kanssani. On se kauheaa, että kissat, jotka ovat kuitenkin tottuneet olemaan päivät pitkät kahdestaan, hylätään tuolla tavalla pieneksi hetkeksi...

Vaikka ei mummikaan ihan täydellinen ole. Se tuli kyllä kotiin ja antoi ensin kissojen nukkua sängyssäänkin. Mutta keskellä yötä se oli kyllästynyt jalkojensa päällä makaavaan koratkasaan ja ollut niin julkea, että siirsi kissat viereensä. Toto ja varsinkin Cisu olivat olleet hyvin loukkaantuneen oloisia, ja tuollaisesta ilkeydestä (taas heitä hyljittiin!) suivaantuneina he tulivat nukkumaan minun sänkyyni.

Ehkä on hyvä, että parin tunnin kuluttua olemme taas kotona. Ei makeaa mahan täydeltä, siinähän menee näemmä ihan kissapolon pää sekaisin.

Mummifanit

Cisulla ja Totolla on jo oma fanclub, mutta he itse voisivat perustaa mumminihailijakerhon.

Ensimmäisen yön riekkumisen jälkeen elo mummilassa on sujunut varsin leppoisasti ja rattoisasti. Poikien seurana oli heti maanantaina ihmisserkkupoika 2 vee (lue: mummilla hieman vilinää ja vilskettä kolmea villiäistä hoitaessa), ja hän oli hoitanut poikia niin innokkaasti, että sen jälkeen väsyneet kissat nukkuivat piiitkän yön ja ovat muutenkin pysyneet normaalirytmissä, ei siis enää yökekkalointia.

Cisu testaa, huomaako serkkupoika, että hänen lelulaatikossaan on elävä lelu.
Muutenkin olen saanut kuvamateriaalia siitä, miten kissat viettävät aikaa, kun omistajat ovat töissä. Eivät ainakaan vain nukkuen, kuten olemme kuvitelleet. He esimerkiksi leikkivät kaksipäistä siamilaiskaksoskissaa.
He taistelevat tuolien herruudesta ja
hoitavat kukkasia.
Mutta kyllä he nukkuvatkin! Äitini oli pedannut ikkunalaudalle oikein superpedin, siirtänyt kukat pois ja laittanut kaksi tyynyä pehmusteeksi. Kyllä kelpaa ottaa päikkäreitä aurinkoläikässä maisemasängyssä.
Viimeistään tämä petipalvelu varmisti, että mammanpojat ovat nyt mumminpoikia. Koska äitini on päivät kotona ja aina valmis silittimään, sylittämään ja leikkimään, Cisu ja Toto ovat nyt ihan lääpällään - kerrankin kissojen arvoista eli jatkuvaa palvelua! Kun vielä isänikin lähti työmatkalle, kissat katsoivat tilaisuutensa koittaneet ja nukkuivat viime yön tiiviisti mummin kainalossa, minua ei käyty edes moikkaamassa välillä.

Huomenna palaamme kotiin. Toivottavasti se ei ole pojista ihan kauhean ankeaa ja tylsää, vaikka meillä ei ole kotona edes ikkunalautoja. Se on paha puute, jonka huomaamme aina ikkunalautapaikassa kyläillessämme. Olisi edes ne, vaikkei jatkuvaa mummipalvelua olekaan!

Enot onnittelevat!

Eno Cisu ja enopuoli Toto lukivat juuri iloisen uutisen: Cisun sisko on saanut kaksi pentua! (Ilmeisesti aikamoisella pakertamisella kyllä.)

Oi ja voi. Aina kun kuulee Cisun ja Toton sukulaispennuista, haluaisi heti tarttua puhelimeen ja soittaa ja varata ne kaikki itselleen. Valitettavasti joudumme kuitenkin tyytymään kaukokaipuuseen ja -ihailuun, vaikka mielestäni noin 19 koratia olisi ihan sopiva määrä lemmikkejä. ;) Täytyy toivoa, että pennut saavat hyvän kodin. Cisu ja Toto ovat varmoja, että näilläkin harmailla siskonlapsilla kyky harmaudestaan huolimatta tuoda paljon väriä omistajiensa elämään!

Suloiset pienokaiset

Mies lähti eilen työmatkalle ja minä ja kissat muutimme pariksi päiväksi vanhemmilleni. Halusin paeta lumitöitä ja välttyä pitkiltä autottomilta työmatkoilta ja siltä, että Cisu ja Toto joutuvat olemaan viikolla paljon yksin, kun minulla on pari iltamenoa. Ajattelin myös, että pojat ovat varmasti tyytyväisiä, kun pääsevät tuttuun paikkaan ja tuttujen ihmisten luokse. Sopeutuminen käy varmasti helposti ja poikia pyydetään sinne joskus hoitoonkin.

Ensin tämä vaikutti oikein hyvältä suunnitelmalta. Olimme olleet kylässä vain tovin, kun veljekset olivat jo sylikkäin ja valmiina kiipeämään yöpuuhun. Niin suloinen näky!

Sitten – suunnitelmien muutos. Yöpuun sijasta vauhtiveljekset kiipeilivätkin vierashuoneen kattoparruilla läpi yön. Ei ole kovinkaan helppoa nukkua, kun aina havahtuessaan näkee päänsä päällä katonrajassa vaarallisesti taiteilevan trapetsikissan.

Tai jos kuulee koko ajan lähistöltä outoja ääniä. Kissa se siellä vain teroittaa kynsiään vierassänky-vuodesohvaan. Terävillä kynsillä on helppo rämpätä huoneen seinillä olevia tauluja. Ja miksei muuten kotona ole ikkunalautaa ja verhoja? Verhojen takana on hauska juosta hippaa.

Ja olivat he ehtineet muutakin. Vanhempien makuuhuoneessa oli kasvamassa pääsiäisruohoa, ja tyytyväiset koratlehmät olivat piipahtaneet siellä tuon tuosta yölaiduntamassa. Myös vanhempien sängyn pomppuominaisuuksia oli testattu. Aamulla Cisu ehti livahtaa keittiöön ja kuopia sokeriastian tyhjäksi ennen kuin ehdin puuttua asiaan. Saamani tekstiviestin mukaan aktiivisuus on jatkunut myös töihinlähtöni jälkeen: pojat olivat heti aamusta ainakin hoitaneet kukkia, osallistuneet ruoanlaittoon ja painineet kovasti.

En yhtään ihmettele, jos illalla löydän eteisestä kaikki tavaramme valmiiksi pakattuina ja kissat valjaat niskassa.

Mutta osaa ne olla suloisiakin, ainakin nukkuessaan. Ja kyllä ne ehkä pari tuntia nukkuivat viime yönä kainalossani.

Kevättuulia

Meille hankittiin uudet lakanat. Tomerat kotiapulaiset olivat heti avustamassa suuressa petausoperaatiossa.

Ensin testattiin aluslakanoiden painimolskisoveltuvuus. Hyvin soveltuivat.Uusien lakanoiden raidoitusta tutkittiin hyvässä yhteistyössä.
Tässä ei tutkita lakanoita vaan sitä, mikä möykky lakanan alla on – ei kai vain piiloutunut veli.
Kyllä! Mutta onneksi se saatiin kaivettua esille.
Tällä tavalla riekkumalla lakanoidenvaihtoon saadaan kulumaan sellaiset puolisen tuntia. Ei ihme, että lopuksi apulaiset ovat aivan hyytyneitä eivätkä voi muuta kuin ryömiä vällyjen väliin ja ottaa pienet nokoset.
Meillä on tuuletettu myös muuten kuin huiskuttamalla lakanoita. Pojat valmistautuvat vähitellen koittavaan valjastelukauteen käymällä sylipiipahduksilla pihalla lumikinosten keskellä (he eivät tietenkään voi sotkea herkkiä koratialaistassujaan mihinkään niin epäilyttävään kuin lumeen).

Vein eilen ensin Cisun autokatosulkoilulle sylissäni. Cisu katseli hetken maisemia ja nosti sitten nenänsä korkealle ja nuuskutti. Ties mitä viestejä kevättuuli hänelle toikaan - ilmeisesti hyviä, kun Cisu alkoi hurista.

Sitten oli Toton vuoro. Saattaa olla, että meillä on tänä keväänä kaksi ulkoilijaa, sillä Toto unohti, että ulkoilmaa pitää pelätä ja ulkona pitää täristä kauhusta. Hänkin katseli maisemia kiinnostuneena, kurkotti sitten nuuhkimaan talon seinää ja aloitti kovaäänisen kehräämiseen. Ulkona onkin kivaa!

Molemmat ulkoilut kestivät ehkä pari minuuttia. Cisulle oli kuitenkin liikaa, että Totokin pääsi tuollaiseen suureen seikkailuun. Hän tuijotti meitä ulkoilun ajan silmä tarkkana ikkunasta ja kun Toto tuli ulkoa, Cisu mottasi häntä. Hyvin reilu isoveli! Hänen asenteestaan huolimatta yritämme innostaa ja kannustaa Tottistakin ulkoilemaan.

Tiikerin, kissan vai kuitenkin kirahvin vuosi?

Cisu istui eilen miehen sylissä katsomassa telkkaria, kun hän huomasi yhtäkkiä ötökän katossa ja venyi hyvin pitkäkaulaiseksi kirahvikissaksi.Olen maailman siroin ja kaunein ja korkein ja kapein kissa! Olen slim-fit.

Joidenkin puolesta kesä voisi tulla vaikka heti. Rantakunnossa ollaan.

Kissan vuosi on alkanut

Kiinalaiset saattavat luulla, että nyt on tiikerin vuosi, mutta Koratiassa tiedetään paremmin: maaliskuu on aloittanut kissan vuoden. Isäni sai kissamaisen seinäallakan synttärilahjaksi. Allakassa esiintyvät tietenkin Cisu ja Toto, ja he kertovat, mitä vanhempieni mökillä voi tehdä.

Siellä voi nukkua, kiipeillä,
ulkoilla
ja riehua!
Kalenteri tilattiin Extrafilmistä. Koska emme saaneet sitä heti alkuvuodesta aikaiseksi (lahja annettiin siis myöhässä...), oli onni, että vuosiallakan aloituskuukauden saattoi itse määritellä.

Hyvää kissan vuotta!

Hulinasunnuntai

Eilen oli oikea vauhtipäivä. Siskonpojan 2-vuotissynttärit siirrettiin tila- ja maantieteellisistä syistä meille, samalla muistettiin Toton jo alkuvuodesta ollutta ja Cisun lähiaikoina olevaa syntymäpäivää.

Kissat eivät varsinaisesti saaneet lahjoja, mutta kuten kaikki tietävät, kissat jos ketkä ilahtuvat kukkasista. Kuka voisi vastustaa tulppaanikimpun takaa silmää vinkkaavaa kissaherraa?

Tiedän, etten saisi olla tässä, mutta jos olen oikein nopea, kukaan ei ehkä huomaa...

Hetkeä myöhemmin - kyllä huomaa, kumpi meidän pojista on pian 2, kumpi vasta 1. Cisun ajatukset melkein kuuli: Toto hei, et sä oo VAUVA! Mutta kyllä Toto oli, useita kertoja päivän aikana.

Vieraiden tai ainakin heidän mukanaan tuomien lahjojen tulo oli kovin jännittävää. Toto ja varsinkin Cisu olivat aivan vakuuttuneita, että etenkin kaikkein isoin paketti oli heille.

Cisu odottaa....

ja auttaa. Ja sai kuin saikin nauhan lahjaksi, jipii!

Tuli sitten testattua, että 13 aikuista ja 2 (hännänpuristushaluista) taaperoa on liikaa jo yltiösosiaalisille ja yleensä aina niin esiintymishaluisille harmaaveljeksillekin. Kissat olivat ensin joukon jatkona, mutta viisaasti kyllä vähän tavanomaista syrjäisemmissä paikoissa.

Välillä piipahdettiin leikkimässä,

mutta sitten Toto pakeni keittiön pöydän alle ja lopulta kaapin päälle

ja Cisu yksinään yläkertaan. Kumpikin oli kyllä ihan iloisella tuulella, sillä aina jos heitä kävi tapaamassa, sai osakseen hellää puskemista ja hurinaa. Ja kun juhlien jälkeen sai herkkuraksuja, kaikki oli taas hyvin. Ihmiset saivat lahjaksi rauhallisen yöunen - kyllä oli kuitenkin sen verran hurjat bileet, että kaikki yölliset kissat maaliskuussa -kekkaloinnit jäivät yhdeksi yöksi väliin!

Räätälit Kuono ja Tassu

Jos olet joskus ajatellut ompelevasi kissojen kanssa, katso nämä kuvat ja mieti vielä kerran.

Räätäliveljekset olivat hyvin uteli... avuliaita joka vaiheessa. Vaikka koko ajan ei jaksanutkaan tutkia kangasta, piti ainakin istua sen päällä.Hmmm... Menikö se nyt varmasti suoraan?
Kissajoukossa - heitähän on vain kaksi, mutta he tuntuvat usein joukolta - kävi kohahdus, kun pöydälle nostettiin ompelukone.
Tiimityötä: yksi istuu ompelurasian päällä, toinen kököttää ompelukoneen suojapussissa.
Tilanne helpottui huomattavasti, kun ymmärsin viskata kiehtovan suojapussin lattialle.
Toto ei ole kuullut, ettei keskeneräistä työtä saisi arvostella.
Puuh. Huomenna jatketaan. Ainakin kaksi meistä kolmesta ompelijasta on varmasti hyvin innoissaan.

Ihailijapostia

Posteljooni toi harmaaveljeksille arvolähetyksen: ihan oikeaa ihailijapostia.

Ystäväni kävi meillä jokin aika sitten kahden pienen tyttärensä kanssa. Tytöt olivat tietenkin kovin innoissaan kissakavereista. Heistä oli ikävä lähteä kotiin ja he protestoivat argumentoimalla, että kissatkin saivat heistä leikkitovereita.Nyt tytöt olivat päättäneet muistaa karvaisia ystäviä hienoilla piirustuksilla sekä kirjeellä. Kirjeessä omanarvontuntoiset nuoret naiset kysyivät: "Onko teillä ikävä meitä?"
On! Ainakin ihailijaposti kiinnosti kovasti - sen ajan, jonka pojat saivat sitä tutkia. Meille ei tule noin hienoa postia joka päivä, joten lähetystä suojeltiin pojilta eivätkä he saaneet tutkia - siis lukea - kirjettä kuin vähän aikaa.

Cisun ja Toton fanclubin ylpeä sihteeri lähetti jo paluupostissa kissojen kirjoittaman kirjeen sekä muutaman ihailijakuvan. Ties kuinka paljon fanclub minua työllistääkään, jos ihailijapostia alkaa tulla kovinkin runsaasti!

Viidakon valtiaat

Kyllä kevättalvi on mahtavaa aikaa! Pitkän kaamoksen jälkeen ulkona on alkanut näkyä liikettä eli paljon tarkkailtavia asioita, aurinkoläikät ovat palanneet, ikkunastakin tarkenee jo vähän haistella ulkoilmaa.

Ja kukkien keväthuolto on suoritettu. Cisu ja Toto eivät olleet pysyä nahoissaan, kun kylppäri täyttyi huonekasveilla ja sitten ne kaikki vielä suihkutettiin. Voiko kiihdyttävämpää olla? Mullan tuoksua, kasvien muodostamia kujia ja sitten vielä se jännitys, että salaperäisesti viidakossa hiipiessään saattaa saada vesipisaran päälleen. Mikä seikkailu!


Kuva on suttuinen, mutta kertonee silti, kuinka jännittävää Tottiaisen mielestä oli tarkkailla kotipuutarhurointia vessanpöntön päältä.

Ihmispuutarhurilla on vielä vähän mietinnässä, viitsiikö tänä(kään) keväänä laittaa mitään esikasvamaan. Tiedän, ettei aina tassutteluvalmiudessa ja alati kuopimishimossa olevilla karvapuutarhureilla olisi kerrassaan mitään sitä vastaan.

Kana kynittävänä

Meille muutti viikonloppuna kolmas harmaa kotieläin, bauhauslainen kana. Cisu teki siihen heti tuttavuutta.
Uusi ystävä.

Voikohan sille antaa suukon?
Oi, se kellistyi.
Taidan haastaa sen painimatsiin!
Lopulta kana joutui harmaaveljesten intensiiviseen syleilyyn sohavapöydän alle. Kauhuissaan se kehitti heti sulkasadon, harmaata nöyhtää oli pian ympäri taloa.
Veljessolmu ja yhteinen saalis.
Totokin pussaa uutta harmaakaveria.
Hur, miten kivaa!