keskiviikko 17. kesäkuuta 2009

Yöllä kaksoiskissain maassa...

Tunsin unen läpi, että kainalooni on käpertynyt kissa. Silittelin sitä puoliunessa onnellisena: Cisu luottaa minuun taas! 

Sitten aloin ihmetellä, että tämä kissa on kyllä aika jännittyneen oloinen, melkein tärisee. Ei kai nyt voi olla noin kauheaa kokeilla, miltä minun kainalossani tuntuikaan olla? Avasin silmät ja kas: Totohan se siinä. Toton nukkumisesta ei tullut mitään, kun piti tuijottaa korvat pystyssä ja silmät suurina makuuhuoneen ovelle: entä jos isoveli tulee ja huomaa, että yritän nukkua kainalossa? Hui, se riski oli aivan liian suuri, ja pienen kainalohetken jälkeen Toto katsoi parhaaksi poistua koko makuuhuoneesta.

On ne liikuttavia. Ja surkuhupaisia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti