Kissakuvahaaste 126: Valvova viranomainen

Osallistumme pitkästä aikaa kissakuvahaasteeseen, koska tämänhetkinen haasteteema, valvova viranomainen, tuli eilen automaattisesti mieleen Totoa katsellessa.

Alkuinnon laannuttua Toto ei oikein piittaa keittiön kaappien päälle pomppimisesta, sillä ylös loikkaaminen ja varsinkin alas tuleminen on aina hieman pelottavaa, eikä kaappien päällä edes ole muuta tekemistä kuin Cisun ärsyttämistä tiedolla, ettei hän ole enää ainoa, joka sinne pääsee.

Joskus ylhäällä on kuitenkin mitä mukavinta.
Sieltä näkee jotain, jota kiihottaa ruoanrakastajakissan näköhermoja ja hajuaistia.

Tämä valvova viranomainen ei piittaa, että ihmiset syövät epäterveellisesti makkaraa. Hän valvoo, että ihanan tuoksuinen roskaruoka ihan varmasti valmistuu.

Kissakuvahaaste 121: Päiväunet

Vaikka Cisusta ja Totosta on näkynyt päikkärikuvia jo varmaan kyllästymiseen asti blogissa, niin taas puhutaan nukkumisesta. Cisu osallistuu oheisella piiloutumiskuvalla kissakuvahaasteeseen nro 121. Haasteen aiheena aiheena on arvatenkin päiväunet.

Kuvassa Cisu on nähnyt paljon vaivaa, että on saanut sohvan suojakankaiden väliin kissan mentävän unipiilon. Kuva otettiin elokuisen mökkireissun jälkeen: jos viettää pari päivää puissa kiipeillen, joutsenia katsellen ja merta tassuttaen, saattaa olla totaalisen uupunut ja hyvin pitkien päikkärien tarpeessa kotiin palattuaan.

Koneelta löytyi myös jokin aika sitten kuvattu laatikkopäiväunivideo. Äänimaailma on lähinnä kolinaa, mutta tarkkakorvainen saattaa kuulla myös pörinää: Toto, lempinimeltään Kärpänen, se siellä pörisee. Ja vaikka Toton lähes aina kuuluva kehräys ei oikein tallentunutkaan, näkee videosta ainakin sen, että Toto kunnioittaa isonveljen päikkäreitä. Koska Cisu haluaa vielä torkkua, ei Totokaan viitsi lähteä laatikosta, vaikka onkin hereillä.

Kissakuvahaaste 118: Sylikissa

Miesten yhteinen iltahetki.

Tämän postauksen otsikkona piti olla Perhe koossa, mutta osallistummekin yllä olevalla kuvalla samalla kissakuvahaasteeseen.

Toton ja Cisun loman loppu oli hieman rikkonainen, sillä ihmiset huitelivat kuka missäkin eikä edes blogia ehditty muka päivittää. Viime viikolla minä olin ensin yökyläilemässä/mökkeilemässä, sitten mies. Toton aikana ei oltukaan kokeiltu, miten toisen ihmiskämppiksen poissaolo vaikuttaa. Miehen yökyläillessä kissat riehuivat koko yön, mutta minun poissa ollessani he kuulemma nukkuivat lähes koko ajan. Ehkä mies on talon auktoriteetti? Tai unettavan tylsää seuraa? Paremmin minulla ja kissoilla kuitenkin meni kuin silloin, kun Cisu oli yksin. Silloin hän huolestui aina kauheasti, elleivät kaikki olleet kotona ja kulki pitkin nurkkia huutamassa, etsi puuttuvaa kaveria.

Mutta nyt on arki alkanut ja kaikki ovat taas turvallisesti saman katon alla. Olemme myös pitkästä aikaa katsoneet telkkaria ja huomanneet, ettei kissiksillä ole mitään sohvalla löhäilyä vastaan. Päinvastoin, siellä on ihana kölliä ihmisten vieressä ja varsinkin sylissä. On ollut hienoa huomata, että poitsut mahtuvat ja välttämättä haluavat tulla syliin yhtä aikaa. Aikaisemmin Cisu ei voinut sylitellä Toton nähden, sehän olisi ollut ihan lälläritouhua. Toto ei taas oikein uskaltanut nauttia sylissä olosta, kun Cisu saattoi katsoa sitä pahalla silmällä. Mutta nyt on rauha kotona ja meillä on kaksi kehräävää sylikissaa.

Kissat taitavat muutenkin arvostaa arjen ja rauhan paluuta. Vaikka esim. mökkeily oli ihan huippujuttu, välillä meistä tuntui kesäloman aikana, että poitsut olivat väsyneitä siihen, että lähes aina oli ihmisseuraa. He kun eivät malttaneet varsinkaan alkulomasta nukkua ollenkaan, jos ihmisiä oli hereillä, joten meillä nähtiin ja kuultiin väsyneinä nuokkuvia ja rasittuneena narisevia kissapoikia. Hassut, kaikkeen pitäisi osallistua vaikka viimeisillä voimilla.

Tänään töiden jälkeen meitä tervehdittiin superhurinalla ja usealla rapsutusasentoon heittäytymisellä. Oli vissiin ollut kivaa, kun oli saanut nukkua ja puuhata keskenään koko päivän. Kissanpäivän jälkeen ihmiskämppiksiäkin jaksoi tervehtiä taas aivan uusin voimin.