perjantai 12. kesäkuuta 2009

Totinen paikka

(Kuva Frans Toikkasen litografiasta Totinen paikka.)

Vakava juttu. Lapsi on lähtenyt maailmalle. Kotona on hiljaista ja autiota.

Asiat ovat edenneet vauhdikkaasti ja veimme Isoveli Sähinän eilen kissalaan tutustumaan Pikkuveli Mohikaaniin. Veljekset majailevat kissalassa, kunnes tulevat toimeen keskenään. 

Ai miten niin Sähinä ja Mohikaani? C alkoi heti muut kissalan asukkaat (kaksi aikuista naarasta + pikkuveli Elliot) nähtyään sähistä niin että sylki vain roiskui. Sama jatkui, kun hän pääsi talon aikuisilta kissoilta eristettyyn osaan tutustumaan Elliotiin. C ei tosin tuntunut olevan kovin kiinnostunut veljestä, vaan halusi lähinnä kulkea ympäriinsä ja tutkia paikkoja. Aina kun veli tuli lähelle, C tuijotti, sähisi ja ulvoi kumeasti; meillä ei ollut aavistustakaan, että kissastamme lähtee sellaisia ääniä.

Ja tuliko pikkuveli isoveljen hurjuudesta huolimatta lähelle? No tuli! Elliot tuntuu olevan aivan yhtä utelias ja rohkea kuin C:kin. Hän kulki C:n perässä matalana köyryselkänä ja tarkkaili C:tä kovasti. Pikkuveli ei sähissyt, mutta hänen häntäkarvansa ja selän päällä olevat karvat olivat koko ajan hassusti jännäpystyssä, siitä nimi Mohikaani. Myös Veli Lohikäärme olisi ollut sopiva nimi: Elliotin kulkuasento oli aika hupaisa.

Yllättävän hyvin kaikki kuitenkin sujui: kumpikaan kissa ei ollut lainkaan pelokas. Kasvattaja arveli, ettei sähinää ja kyräilyä kestä kuin muutaman tunnin ajan. Tänään saamme raportin ja jos kaikki on mennyt hyvin.... Gulps, alkaa vaikuttaa siltä, että talomme hiljaisuus ei jatku enää kovinkaan kauan, vaan pian meillä on kaksin verroin harmaaherroja! Meitä ihmisiä jännittää varmasti yhtä paljon kuin kissoja, mutta ei tämä oikeasti ole totinen paikka. Pikemminkin tällainen:

Koska eilisestä veljeskohtaamisesta ei tullut kuvia, tänään kuvituksena saavat toimia skannatut, tunnelmiin sopivat kissapostikortit. Etenkin Frans Toikkasen Totinen paikka  on mainio. C:lle kissalaan meneminen oli vakavoittava asia; pikkuveli oli taas yhtä pörröinen kuin taideteoksen totinen kissa. 

P.S. Havaitsimme pikkuveljessä eilen muutakin kuin uteliaisuuden, rohkeuden ja jännäpörrön. Hän on hyvin rauhallinen, mutta myös sosiaalinen ja luottavainen. Häntä  (toisin kuin hermoheikkoa C:tä!) saattoi pitää sylissä kissatapaamisen aikanakin. Ja kun isoveli sähisi sängyn alta, niin pikkuveli etsiytyi turvaan miehen jalkojen taakse - ja kellahti muitta mutkitta kyljelleen: saiskos vähän rapsutusta, kiitos! Ehkä hän vaistosi, että tuo mies tulee vielä rapsuttamaan minua monet kerrat. 

5 kommenttia:

  1. Jännää ja ihanaa! :)
    Kuulostaa minusta oikein hyvälle. Mehän tehtiin noita tutustumisia pari kertaa ennen kuin Kisulle tuli kaveri. Ensin käytiin tuttavapariskunnan tyttöpentua katsomassa ja vierailu meni ihan tasan tarkkaan kuten teillä - Kisu sähisi ja halusi tutkia asuntoa sen asukeista piittaamatta, ja pentu kulki innoissaan niskavillat pystyssä perässä - hieman läppikin Kisua takapuoleen (ihanan tyhmänrohkeita :)
    Sitten meillä kävikin saman ikäinen Korat herra kylässä - ja siinä vasta sihinä/sylkemis/ulvomis show :D Mutta kaiken tuon jälkeen uskalsimme ottaa Alman, ja muutaman päivän sähinän jälkeen kaikki on mennyt hienosti :)

    Ihanalta tyypiltä pikkuveikka kyllä kuulostaakin. Selvä sylin lämmittäjä tulossa :)
    Itsekin olin onnellinen, että Alma taustastaan huolimatta oli heti kovin luottavainen meitä kohtaan (toisin kuin Kisu oli).

    Odotamme innolla lisää kuulumisia veljesten yhteiselosta ja kotiutumisesta :D

    VastaaPoista
  2. Sihinä-, sylkemis- ja ulvomisshow on juuri oikea määritelmä ainakin meidän koratin käytöksestä eilen!

    Vaan nytpä huhu kertoo, että sähisijä on talttunut ja on mitä innostunein uudesta leikkikaverista! Poitsut ovat ystävystyneet kissalassa ja huvittavaa kyllä varsinkin C on kuulemma kaveeraamassa - no, sille parallehan on uusi ja suuri elämys leikkiä toisen karvaisen kanssa.

    Haemme MOLEMMAT kissat kotiin jo tänään. Mikäli viikonlopusta ei tule aivan mahdotonta kissatappelua (C:n omalla reviirillähän pitää taas luultavasti temppuilla uudestaan), niin lisää kuulumisia veljesten yhteiselosta ja kotiutumisesta on odotettavissa varmasti jo viikonlopun aikana. Huh. Ja jee, ennen kaikkea jee!

    VastaaPoista
  3. Mahtavia uutisia! Hieno kuulla että alku ainakin on lupaava, ensimmäisiä yhteiskuvia odotellaan.

    Ja meillä vähän jännitetään. Tervehdyskäyntejä ei ole mahdollisuutta tehdä, joten kuljetellaan vain hajuja. Tulee sitten Maukulaiselle yllätys eräänän kauniina päivänä kun henkilökunta saapuu kopan kanssa kotiin.

    VastaaPoista
  4. Sitruuna, kyllä täälläkin jännitetään, edelleen! Syytä ei kyllä varmaankaan olisi, sillä nyt kokonaiset 2,5 h saman katon alla asuttuaan poitsut vetäytyivät juuri yhdessä nukkumaan sohvalle. Uskomatonta! Ei olisi ikinä uskottu, että näinkin voi käydä. Jos tämä jatkuu näin, niin ei voi kuin ihmetellä - ja olla supertyytyväinen.

    Meillä auttoi ilmeisesti todella paljon se, että C meni kissalaan. Toisaalta se tuli aivan yllätyksenä kissalle, sillä emme vaihtaneet mitään hajuja kissalan kanssa. Ja kun pojat sopeutuivat toisiinsa niin äkkiä, niin Elliotin tavaratkin haettiin tänään häthätää ensimmäisestä kaupasta, johon ehdittiin, ja sieltä sitten mentiin suoraan kissalaan poikia hakemaan. Eipä siinäkään kauheasti suunniteltu.

    Mutta tarkempi selostus joskus huomisen aikana, arvelisin. Nyt ei jaksa keskittyä, olo on aivan sekava jännityksestä ja huojennuksesta ja onnesta ja ties mistä. :)Kuviakin on tulossa, luultavasti ihan liiaksikin. ;)

    VastaaPoista
  5. Juhuu, hienoja uutisia! Eipä voisi enää tuon paremmin asiat mennä :)
    Voi miten jännää, jää varmasti yöunet hieman lyhyeksi tänäyönä... ;)
    Huomenna voikin sitten olla vielä epätodellisempi olo hih.
    Rapsutuksia veljeksille, jäämme odottamaan lisäraporttia ja kuvia (niitä ei voi koskaan olla liikaa ;)

    VastaaPoista