Runosieluisuus vallalla

Toto: Huomatkaa esteettinen, kaunosieluinen tassujen asettelu.

Viime postauksessa kerrottiin, että koratit ovat toimeliaita. Heilläkin on kuitenkin filosofiset hetkensäkin. Silloin koratialaisen voi aavistaa ymmärtävän elämästä, sen tarkoituksesta ja siitä nauttimisesta, jotain hyvin olennaista. Etenkin Toto on tässä mestari. Yläkuvassa hän ottaa iltatorkkuja kaikkien majojensa parhaista puolista nauttien (fleecemaja siirrettiin pois vessasta, sillä meistä ihmisistä on kiva nähdä kissoja edes majasta roikkuvan tassun tai kuonon verran; siispä maja on nyt näkyvämmässä paikassa, eivätkä Cisu ja Toto ole siirrelleet sitä ainakaan toistaiseksi).


Viimeisen viikon aikana Cisu ja Toto ovat onnistuneet katoamaan omaan kotiinsa pariinkin kertaan.


Ensimmäisellä kerralla he löytyivät kaikessa rauhassa ruokapöydän alta lojumasta. Aurinkoläikkäpötkylät eivät sanoneet mitään, vaikka huhuilevat etsijät kulkivat pöydän vieritse tuon tuosta.

Eikö marraskuu ole rauhoittumista varten? Antaa muiden hötkyillä.

Toisella kerralla he löytyivät saunan lattialta. Vaikkei siltä näytä, pojat ovat oikein hyvävointisia - itse asiassa mukavampaa olotilaa ei voisi kuvitellakaan.

Jääräpäinen ja toimelias korat

Pitää matkia Kolmen kissan koplaa ja linkata Maikkarin nettisivujen kissarotuesittelyihin. Sieltä löytyy myös korat.


Jotenkaan minua ei hämmästytä, että korat on mm. vaativainen ja jääräpäinen johtajakissa sekä äänekäs, toimelias ja seurallinen. Toisaalta koratia sanotaan onnenkissaksi, jota suosittelevat onnekkaat runosielut. 


Runosieluisuudesta en tiedä, mutta kyllä ainakin meillä asuu mielestään hyvin onnekkaita ihmisiä. Harva saa kunnian asua noin hienojen harmaaherrojen ystävänä ja palvelijana.

Tassulien aika

Marraskuussa Koratiassa on muutakin harmaata kuin harmaaveljekset. Kuvatkin ovat harmaantuneet ja meno, äkillisestä joulunvietosta huolimatta, se vasta harmaata onkin.

Cisu ja Toto ovat raahanneet vanhan fleecemajansa vessaan ja viettävät majaan käpertyneinä kaiket päivät. Tuhina vain kuuluu. Tassulit ovat siis tehneet paluun.

Kun tassulit eivät tähystä uuden kiipeilytolppansa päällä tai söpöile majassaan, he saattavat noutaa paperitolloa. Cisu ainakin. Koiramainen kissa on aika kätevä, kun se tuo lelun takaisin ihmiselle, mutta toisinaan rasittava, kun se vaan tuo ja tuo.

Koirakohtauksia lukuun ottamatta marrasharmaus tuntuu iskeneen etenkin Cisuun. Hän pyrkii nykyään nukkumaan peiton alla, mieluiten jalkojeni välissä ja mieluiten mahdollisimman myöhään aamulla. Toto sentään pysyy tavoilleen uskollisena ja nousee jo varhain ikkunalle odottamaan tirppatelevision aamulähetystä.

Aikainen joulu

Koratiassa oli eilen jouluaaton tunnelmaa - vipinää ja vilskettä ja paljon lahjoja. Kiitos tästä kuuluu Naukulan joulupukeillemuoreille Mammalle ja Helmille, jotka lahjoittivat Cisun ja Toton käyttöön aimo määrän Naukulassa tarpeettomaksi jääneitä kissantarvikkeita (kunnon kissan tavoin Helmi kyllä käytti kaikkia tarvikkeita, kun ne olivat Naukulan eteisessä ja lähdössä muualle; sitä ennen hän ei ollut kuulemma koskenut yhteenkään tarvikkeeseen vuosikausiin).


Hyvä että saimme Naukulan lahjat ulko-ovesta sisään, kun ne olivat jo käytössä. Hittituotteeksi osoittautui uusi korkea kiipeilytolppa. Sen käytöstä tuli jopa hieman riitaa.

Kun Toto pääsi ensimmäistä kertaa tolpannokkaan, hän käyttäytyi kuten Cisu betonipoterolla, siis piehtaroi kovasti. Huomaa Cisun häntä kuvan alaosassa, seuraava tolpankäyttäjä on hollilla.

Sitten Toto ryhtyi vartioimaan. Tää on mun tolppa eikä kukaan saa tulla tänne!

Vartioiminen oli niin rankkaa puuhaa, että välillä tolpanherra nukahti ja torkkui pää päivytyspaikkansa reunan yli roikkuen. 


Sitten leikki taas jatkui. Tällä videolla Toto esittelee kaikki uudet tarvikkeet:

Tarvikkeita tutkittiin vähän yölläkin. Kiitos Helmi ja Mamma, Koratiassa on nyt onnellisia joulunviettäjiä!

Koratin uudet vaatteet

Olipa kerran pieni Toto-kissa. Hän asui Koratian kissavaltiossa ja oli melkein puoli vuotta viipottanut ympäriinsä nakuna. Oli näet käynyt niin, ettei hänen vanha pantansa kestänyt vesikupissa uittamista, puremista ja repimistä, eikä etenkään Toton isoveljen Cisun takajalkatömpsytystä. Vanha panta - ja se oli jo kolmas, vaikka Toto on kaksivuotias! - hajosi ja alkoi ihana vapaa nudistikausi. Koratian ihmisasukkaat yrittivät kyllä ostaa Totolle uuden pannan, mutta mikään ei kelvannut. Tarjolla on vain mustia, mutta sellainen oli jo veli Cisulla, kuululla koratekalla. Toinen vaihtoehto olisi ollut punainen panta, mutta Toton ei haluttu näyttävän tytöltä tai joulutontulta.


Niinpä hän näytti nakupelleltä ja nautti luonnonkauniista tilastaan.


Kunnes eräänä aamuna... Toto, joka tunnettiin myös nimellä Toto Tottis Tottiainen, oli juuri aamupesulla oman pahvisen kuninkaanlinnansa edessä, kun...

hänen ihmisisäntänsä sieppasi hänet ja ripusti hänen kaulaansa upouuden pannan! Pannasta roikkui nimilappu, jossa luki Toto, ja sen alla oli peräti kaksi puhelinnumeroa. "Sinulla on taas identiteetti", sanoi ihminen ja päästi Toton vapaaksi.

Toto Tottis Tottiaisen olo ei ollut yhtään vapautunut, vaan hämmentynyt. Ihmiset olivat onnistuneet löytämään niin napakan pannan, ettei sitä voinut purra, kiskoa eikä repiä! Kummallista.


Toto painui pohtimaan panta-asiaa pahvitalonsa pimeyteen.

Sinne tuli salamavalo, joka paljasti: uusi panta on kauniin päivänsininen ja laadukasta nahkaa. Heleä ja kesäinen väri, tällä pannalla on hyvä mennä keväällä mökille veneilemään!

Toto ei ollut silti ollenkaan vakuuttunut. Hänestä oli ollut paljon hauskempaa olla naku, sillä naku kissa livahtaa ihmisten käsistä pannallista kissaa paljon helpommin. Mutta ihmiset pysyivät tiukkoina. Juuri tuon livahtelun takia Toton pitäisikin pitää pantaa koko ajan.

Ihme ja kumma, pian panta tuntui ihan luontevalta, ja Toto kurkisti ulos majastaan.

Hän paneutui lempiharrastukseensa lintujen katseluun ja unohti koko panta-asian.

Onneksi hänen mustapantainen veljensä Cisukin unohti pannan pian. Aluksi Cisu oli nimittäin pannasta hyvin kiinnostunut ja nuuhki sitä alinomaa. Tämä  kun ei ole mikä tahansa panta, vaan kahden kissan ja yhden koiran hajuterveisin höystämä ja - iiiiik! - tyttökissa Bellan vanha.


Sen pituinen se. Nakupelleilyn aikakausi loppui. Toto ei näytä tytöltä, mutta kantaa tyttöjen pantaa, onneksi poikien väristä. No, kissalle jolla on myös mm. koirien pelastusliivit, tuo ei ole luultavasti enää kuin pieni lisä häpeällisten asusteiden määrään.

Lepoa ja virkistystä

Meillä oli eilen vieraita. Se oli Cisusta ja Totosta hauskaa, kuten aina, mutta heti vieraiden poistuttua pojat simahtivat omalle tyynylleen. Kyllä oli rankka ilta! Piti kuitenkin hyppiä ruokapöydällä, käydä sylissä, tutkia vieraiden laukut ja kengät ja sitten vielä antaa paininäytöskin.

Uni paras lääke on. Aamulla pojat olivat täynnä virtaa ja löysin heidät nauttimasta virkistävää viheraamupalaa. Eilisestä ruoasta oli jäänyt yli lehtipersiljaa ja timjamia. Gourmet-aamiainen!

Hiirenhiljaista

Sattuneesta syystä tästä ei ole kuvia... (Lisäksi kamera ryttyilee eikä suostu purkamaan ainakaan videoita oikein, mutta jatkan yrittämistä.)


Viime yönä Koratiassa oli kaikkea muuta kuin hiirenhiljaista. 


Heräsin kahden maissa kolinaan, säntäilyyn, ärinään, tuhinaan ja ikkunan raapimiseen. Koratian karva-asukkaat olivat hyvin hereillä, hyvin valppaina ja hyvin kiihtyneinä. Syykin selvisi: pihalla oli hiiri. Tai ei edes pihalla, vaan talon seinällä! Minäkin näin sen hahmon, kun se laskeutui talon seinää pitkin pää alaspäin, ihan ikkunan vieressä. 


Kuten arvata saattaa, kiipelit olivat aivan vimmaisia. Koko loppuyö meni tähystäessä, muristessa ja kaikin tavoin vauhkoillessa. Hiiri tuli melkein meille kylään! Kun hiiren etsiminen yhdistetään tietoon, että ainakin Tottis nousee jo aamuyöstä odottamaan ruokinta-automaatille aamiaiselle saapumaan lintuja (ne saapuvat vasta lähempänä yhdeksää, Toto on todella kärsivällinen!), ei ole kai ihme, että nyt iltapäivällä täällä on ollut kovin unisia kissoja. Tiedän, että he nukkuivat aamulla pienen hetken peittoni alla, mutta muuten taisivat valvoa  avaraa luontoa seuraten lähes koko yön.


Kuka vielä sanoo, että marraskuu on tylsä ja ankea?

Hahaa hakuja

Ensin varoituksen sana: kissablogeja ei kannata lukea kännykän kautta bussissa. Meinasin eilen tikahtua, kun erehdyin kurkkaamaan, millä hakusanoilla on tultu Tuutusen basaariin (vai baariin?) ja etenkin Naukulaan. Hammasta purren suoriuduin bussimatkasta vain hiljaa hihitellen, ehkä kukaan ei huomannut, että leijonaemo, jenni oli hieman sekopäinen.


Kun muut niin mekin! Kotiin tultua oli pakko kurkata Bloggerin seurannasta, millaisin hakusanoin tähän blogiin eksytään.


Tällaisilla: 


raivokas pantteri


Jos joku meistä on pakko valita, olkoon se Cisu, jonka mielipiteitä voi kuunnella tuolta videot-osiosta. Jos kaipaat kiivasta propagandapuhujaa, ota yhteyttä Cisuun. Kannanottoja löytyy joka asiasta ja aina kovalla äänellä.


maailman paras peppu


Tämä on helppo. Olen varma, että tämä haku viittaa Toton hyppykuvaan, joka kirvoitti ihastuneita kommentteja. Originaali kuva on nähtävissä kirjoituksessa Kukkaispoika ja ojatarkastaja.

Vaihtoehtoisesti haku voi viitata myös pyllyhaukkaamisen maailmanmestaruusotteluun.


bikinikuntoon blogi


Bikinikunnosta meillä on ollut jopa kaksi kertaa juttua. Ensin Cisun rantakuntoa kehuttiin, kun hän esiintyi näin suikulaisena:

Samassa postauksessa Cisua on kyllä veikattu oikeasti kirahviksi. Ja myöhemmin olemme joutuneet kirjoittamaan, että Cisu ei olekaan bikinikunnossa, vaan joutunut laihdutuskuurille. Toteamme, että nyt Cisu ei ole kirahvi eikä possu, vaan sopusuhtainen kissaherra.


Cisu laulaja


Tämä on suosituimpia hakuja. Mikäli haluat kuulla koratin laulua, klikkaa taas videot-osastoon. (Varoitus: laulaminen menee lähinnä joikaamisen ja hevikarjumisen puolelle, mitään söpöä tuutulauleskelua on turha odottaa.)




Hauska oli myös huomata, että ihan hakujen kärkeen sijoittuu Cisu ja Toto. En juuri seuraile noita tilastoja, mutta muistan, että aluksi blogiin tultiin kauan vain Cisun nimellä (kenties Cisu laulajan takia), mutta nyt Totokin on huomioitu.


Itse asiassa Toto on huomioitu paremmin kuin Cisu. Kaikkein hellyttävin hakusana oli kokolailla Toto. Kiitos sille, joka tulet lukemaan tätä blogia noin ihanalla haulla. Olet huomannut, että Toto on koko lailla oma itsensä, ei ole kuin yksi Toto Tottis Tottiainen, koko lailla meidän oma pömppähömppä.




(Pst. Pömppähömppä on tällä hetkellä hyvin jännittynyt: asensimme eilen linnuille ruokinta-automaatin ja nyt yksi tirppa on löytänyt sen. Pömppähömppä pidättään hengitystään ja vapisee ikkunalla, tätä on odotettu!)


EDIT: Unohdin purnata, että Koratialla tänne ei sitten pääsekään. Google on edelleen sitä mieltä, ettei Koratian kissavaltiota ole olemassa. Kun kirjoittaa Koratia, se kysyy, tarkoititko Kroatia. Vielä pahempaa on se, että usein hakusana korat kirvoittaa Googlelta kysymyksen, tarkoititko koirat. Cisu voisi kommentoida tätä raivokkaan pantterin tavoin, jos tietäisi.

Kolmas karvakaveri!

Ei, se kolmas ei sano valitettavasti miu eikä edes koratialaisittain mjjjouuuuuaaarrghh. Se ei sano mitään, mutta siitä oli pakko ottaa kuva, koska näytti niin hauskalta, kun yhdestä unisykkyrästä löytyi kaksi kissaa ja yksi pehmopupu. Jos olisin tuon pupu, olisin hyvin onnellinen päästyäni mukaan sykkyrään.

Mieltäni ikuisesti askarruttava kysymys on: Miten kissa onnistuu melkein aina näyttämään nukkuessaan karhulta? Toto ainakin, pörröinen lyttykuono.

Sota ja rauha

Lötköttelysunnuntain jälkeen tuli lötköttelyalkuviikko, mutta kyllä täällä on rauhan vastapainoksi vähän taisteltukin. Siirsimme raapimatolpan pääasiallisen lintubongausikkunan eteen, ja tolpan herruudesta onkin sittemmin käyty mittelö tai pari päivässä.


Videolla näkyvä ottelu on oikeastaan vain ottelun aavistus. Yleensä Cisu ei suhtaudu Toton huipulla oloon ollenkaan noin sävyisästi, hieman tassulla tavoittellen. Ei, tolpan anastaminen on sen verran vakava rikos, että usein Cisu ihan huutaa ja puhisee veljelleen, jos hän uskaltaa tavoitella valtaistuinta. Cisu ja Toto ovat kuitenkin sen verran mainettaan varjelevia, ettei yhtään huutoriitaa ole tallentunut nauhalle.


Kumpi tahansa moukula tolpalla onkin, hän pyrkii levittäytymään mahdollisimman suureksi, ettei vaan joutuisi jakamaan aitiopaikkaansa toisen lintubongarin kanssa.

Rennosti

Joskus käy niin onnekkaasti, että aurinko paistaa ikkunalle marraskuussakin. Ja missä läikkä, siellä Tottis.

Imen auringonvaloa itseeni, varastoon talvea varten.

Kun en katso ympärilleni, voin melkein kuvitella, että on kesä. 

Samaan aikaan toisaalla. Saiskos sitä rapsutusta jo?!

 Oikeesti, mä oon jo rapsutusvalmiudessa!

No niin.

Ei muuta kuin rentoa menoa muillekin!

Sporttia ja tsemppistä

Tälle tapahtumalle ei ole kuvallista todistusaineistoa, sillä Cisu ei missään nimessä suostu tekemään temppua uudestaan kameran edessä. Eikä edes ilman kameraa. Ei vaikka kuinka tsempattaisiin.


Joka tapauksessa: Cisu heittäytyi sporttiseksi ja esitti muutaman leuanvedon ovenkahvasta roikkuen. Olin ripustanut kahvaan leveän satiininauhan, ja Cisu päätti ottaa sen omakseen. Ei vain oikein onnistunut. Hän jäi roikkumaan hyvin pitkänä puikulana kahvasta etutassuillaan eikä tiennyt, menisikö ylös vai alas, joten päätti vetää pari leukaa. Sitten Cisu tippui lattialle ja poistui vähin äänin. Nauha ripustettiin uudelleen ja Toto noukki sen itselleen yhdellä kevyellä kynnenhipaisulla.


Outo urheilutuokio ja Toton taituruus eivät tietenkään kannusta Cisua ovenkahvaleikkeihin. Tuosta sporttikohtauksesta on jo muutama päivä aikaa, mutta Cisu kieltäytyy yhä leikkimästä em. nauhalla missään olosuhteissa. Ylpeytensä se on kissallakin, jopa koheltavalla koratilla.

On/Off

Cisu ja Toto viettävät nykyisin suuren osan päivästä kyttäämällä hiljaa ja liikkumatta terassin oven luona. Terassilla on alkanut lennellä runsaasti pikkulintuja, ja se on niin jännittävää, että kissat tuntuvat melkein pidättävän henkeään.


Aina tiettyyn rajaan asti - sitten kun bongarin maltti on mennyt, sen kyllä huomaa. Minä vietän suuren osan päivästäni varoittelemalla: "Kulta, varo sun pää irtoaa!" Varsinkin Cisun käkättävä pää tuntuu usein olevan vaarassa; myös hännänpäiden kiinni pysymistä on välillä syytä epäillä. En ole ihan varma siitäkään, mitä lintutelkkari tekee kissapolojen verenpaineelle.

Pst. Minäkin olen ollut viime aikoina vähän kiihtynyt, koska kirjablogini on siirtynyt tästä päivästä lähtien A-lehtien Lilyyn. Muut blogini jatkavat ennallaan.