Sopu sijaa antaa

Toto etsi eilen pitkästä aikaa esille rakkaan pesänsä. Hän mahtuu siihen juuri ja juuri unirullalle yksinään... ja tältä näyttää, jos velipoikakin haluaa ottaa iltatorkut pesässä. 

Melko hassua ja herttaista!

Aiemmin päivällä pojat olivat nukkuneet yhdessä pussilakanan sisällä. Vain Totosta oli lakanahavainto, mutta tunnustelimme Toton takana ollutta möykkyä. Se paljastui Cisuksi.

Aurinko-onnea

Tänä viikonloppuna kevätonni on ollut ylimmillään. On koettu suurta onnentunnetta ulkoilusta, lauleskelevista ja lentelevistä linnuista, lämmöstä ja energiasta. Cisu oli eilen niin tyytyväinen elämäänsä, että kehräsi kahdella taajuudella! Samaan aikaan kuului hyvin syvää ja matalaa hurinaa sekä korkeampaa, kurnutusmaista purinaa. Oi kevät.

Kevään parhaimpiin puoliin kuuluvat tietenkin aurinkoläikät, joille voi parkkeerata itsensä tarkkailemaan tai nukkumaan. Minulle ne tarjosivat valokuvamalleja, jotka malttoivat kerrankin olla paikoillaan.

Harmaata

Harmaata on ollut. En nyt puhu joulun säästä enkä onneksi fiiliksestäkään, vaan siitä, miten harmaaveljekset ovat viettäneet joulua sävyisissään oloissa. 

Heitä onnisti suuresti: mieheni sai lahjaksi pahvilaatikon, joka jo sinänsä olisi nostattanut juhlamieltä kissoista, ja sitten laatikosta vielä paljastui 100 % lampaanvillaa oleva koratinharmaa huopa. Se on ihanin huopa ikinä.

Yläkuvassa Cisu havainnollistaa laatikko-huopalekottelua. 

Aika pian huopa tehotassut kuitenkin siirsivät huovan eteisen lattialle, jossa lepohetkien mukavuutta lisää lattialämmitys.

Tämä huopa on kuin korateille tehty!

Tätä ei saa ikinä ottaa meiltä.

Eikä meitä saa häiritä.

Etenkään ei saa nauraa, vaikka huovan alta kurkkaisikin otsatukkakissa.

Toivomme, että muillakin on ollut lämmin ja pehmeä joulu ja että loppuvuotenne kuluu yhtä rennoissa merkeissä. 

Nyt menemme takaisin huopamajaamme. Aah!

Ankanryöstöstä kippurahäntätranssiin

Koratian kissavaltiossa syksy on sujunut erinomaisesti. Etenkin tämä viikko on ollut mukava. 

Kuvassa Cisu näyttää, miten hauskaa on, kun kotiin saapuu uusi kestokassi. Siis kyllähän meillä laukkuja piisaa, mutta uusi on aina uusi. Se pistää ihan hyppimään, kiljumaan ja hurisemaan. (Kuva on otettu puhelimella, siksi Cisu on aivan violetti: emme ole kuitenkaan värjänneet sinistä kissaa entistäkin sinisemmäksi.)

Alkuillasta Cisua ei kyllä hurisuttanut ollenkaan. Toin pojille tuliaisiksi eläinkaupasta heidän superhypermegaherkkuaan eli kuivattua ankkaa. Toto oli arvatenkin myös isoveljen apajilla, ja kumma kyllä Cisu kerrankin puolusti oikeuksiaan. Syömäoikeuksien puolustaminen on Cisun heikko paikka, sillä tuo kissa, joka muuten komentaa ja hyppyyttää meitä kaikkia muita Koratian asukkaita ja toisinaan vieraitakin kovaäänisesti, väistyy yleensä aina, kun Toto yrittää syödä toistenkin ruoat. Tällä kertaa Cisu mojautti veljeä tassulla päähän, sieppasi sitten herkun suuhunsa kuin koira luun ja vetäytyi nautiskelemaan ankasta rauhallisempaan paikkaan. Hyvä Cisu!

Sitten ankanryöstön Toto on ollut aivan säyseä. 

Jo keskikesällä remontoituun saunaamme on vihdoin saatu uusi kiuas, ja päätin ensisaunoa heti töistä tultuani uudessa saunassa (miehellä on iltameno, joten vietämme kolmisin ankansyönti-saunailtaa Cisun ja Toton kanssa). 

Kun Toto kuuli pitkästä aikaa taikasanan "sauna", hän näytti hieman yllättyneeltä ja kysyvältäkin. Ilmeisesti tiedossa oli, että tämä on tärkeä juttu, mutta heti ei tullut mieleen, mitä sauna-sana tarkoittikaan... Vaan heti kun Totolle selvisi, että sauna on pitkästä aikaa lämmin, hän loikkasi suoraan ylälauteelle omalle lempipaikalleen ja pörisi. Vihdoin, vihdoin! Cisu käväisi löylyissä vain pari kertaa, mutta Toto nautiskeli pitkään ja hartaasti ylälauteen, lattian ja saunaan taas palautetun Toton oman vesikupin väliä kulkien. Kun kysyin lattialla transsitilassa rötköttävältä Totolta, onko mukavaa, hänen hännänpäänsä meni aivan kippuralle. Miten söpöä! Nyt pojat jatkavat rentoilua nukkumalla sylikkäin kylppärissä, arvatenkin puhtaiden pyykkien seassa.

Toivotamme kaikille kissakamuillemmekin kippuraisen mukavaa viikonloppua! Jos ette pääse saunaan lämmittelemään, menkää peiton alle.

Lautasmalli

Kissaihminen on kissaihminen töissäkin. 

Kun puhuimme eräästä ruoka-aiheisesta asiasta kollegani kanssa, hän mainitsi taikasanan "lautasmalli". Silmäni laajentuivat luultavasti yhtä paljon kuin Cisulla, kun hän äkkää peuran ikkunasta. "Lautasmalli, hyvä että sanoit lautasmalli-sanan!" hihkuin ja käännyin tietokoneeni puoleen. "Mulla on täällä blogissa tällainen Toton kuva luonnospostauksessa, mä muutan heti tän otsikon lautasmalliksi. Katso, kissa on lautasella ja se on kuin huippumalli!"

Sitten jatkoimme työasioiden läpikäymistä. Ja nyt, heti kun oli hetki aikaa, piti palata lautasmallikuvan pariin. Voi Toto, kun hän ei kitaile, hän on syötävän suloinen. Maistuis varmaan sullekin?

Arvokas hymypoika

Miten onnelliseksi lisääntyvä lämpö ja auringonvalo koko Koratian väen tekeekään! Ihmiset ovat ihmetelleet, miten kissat voivatkin olla niin hurisevia, hempeitä ja hyväntuulisia koko ajan, mutta kai se on se kevät, kyllä se tekee hyvää meille kaikille.

(Huom! Lässytysvaroitus!)

Totoa, maailman suurinta aurinkoläikkäfania, on aamu aamulta hymyilyttänyt enemmän, että hänen lempisohvannojallaan on joka aamu entistä parempi lämpöläikkä. Heti kun läikkä on kunnolla kehkeytynyt, Toto asettuu hetkeksi siihen, ummistaa silmänsä ja hurisee. Oi millainen onni.

Tuota sohvannojaa vasten on aika koristeellinen sohvatyyny, ja olemmekin naureskelleet, että Toto poseeraa tahallaan päivittäin sen takana. Näky on nimittäin hyvin kaunis ja sopusointuinen ja Toto taitaa olla välillä itsekin sitä mieltä, että hän on maailman kaunein ja suloisin kissa.

Eilen oli ainakin. Kun olin aikeissa mennä silittelemään sohvannojanautiskelijaa, hän käänsi kylkeä ja painoi päänsä kuin merkiksi tuohon tyynyyn. Katso, tässä tyynyssä lukee Opals - Precious Stones, ja mä oon sun oma ihana jalokivi, hurrrrrrrrrrrrr!

Niin Toto onkin, meidän hopeanhohtoinen oma aarre. 

Mulla on oma precious-tyyny, koska olen sen arvoinen!

Totolla taitaa muuten olla tieto, mitä bloggailen, sillä tämän postauksen teon aikana hän on siirtänyt lempityynyään ja asettunut loikoilemaan hyvin ylväästi sen päälle. Jalokivikissan valtaistuin, ilmeisesti.

Cisullekin kuuluu hyvää. Myös Cisu on ollut oikein hyvällä ja ystävällisellä tuulella viime aikoina ja tiennyt arvonsa kaikin tavoin. Eilen, kun aamuaurinko paistoi suoraan keittiöön, Cisu loikkasi kesken ihmisten aamupalahetken keskelle keittiön pöytää ja heittäytyi selälleen. On ihana kevätaamu, halatkaa ja rapsuttakaa! Me halattiin ja rapsutettiin, vaikka hieman tuli keskusteltua siitä, onko tämä nyt ihan tarkoituksenmukaista kissankasvatusta. No, on ainakin jos haluaa kasvattaa lellikissoja.

Luin jostakin Facebookin kissakeskusteluryhmästä juuri kommentin, että moni kissa muuttuu hyvin iloiseksi ja hellyydenkipeäksi kevätauringon myötä. Onko muissa blogikissoissa havaittu kevätystävällisyyttä?

Lauhkeaa

Meillä on nyt kolme lauhkeaa asiaa.

Ensimmäinen on hämmästyttävä uutinen, että Toto on muuttunut lampaanlauhkeaksi ja pystyy elämään samassa talossa lampaantaljan kanssa. Hänellehän on aika ajoin tehty nk. lammastestejä, ja aina ennen testit ovat päättyneet huonosti. Toto on raadellut taljaa ja kulkenut sitten ympäriinsä vimmaiselta joulupukilta näyttäen, siis isoja lampaankarvatupsuja suustaan roikottaen ja ollut muutenkin kovin kiihtynyt. Talja on aina piilotettu nopeasti takaisin kaappiin.

Enää ei tarvitse. Nojatuolille asetettu lampaantalja on saanut ansaitsemansa kohtelun: se on nykyisin kissojen paras päiväunipaikka. Toto nuolee taljalla ollessaan vain Cisua, ei taljaa, saati että repisi sitä (tai Cisua).

Cisukin on ymmärtänyt, miten ihana alusta pehmeä lampaantalja on. Pienenä hän ei suostunut nukkumaan taljalla kuin silloin kuin oli ensin ollut siinä ihmisen sylissä: hän hyväksyi toisinaan siirron lampaan syliin eli sen, että ihminen poistui ja jätti hänet lämmitetylle taljalle, mutta Cisu ei mennyt koskaan itse taljan päälle. Nyt sekin on muuttunut.

Koratiassa on ollut tällä viikolla muutenkin lauhkea tunnelma. Olen sairaana, ja kissahoitajat ovat tapansa mukaisesti suhtautuneet asiaan hienosti ja tärkeän asemansa ymmärtäen. Eilen Toto kölli koko päivän jaloissani, mutta Cisulle sekään ei riittänyt. Hän halusi olla joko kainalossani tai päälläni, ja aina välillä Cisu nousi tarkistamaan, että voin hyvin. Hän istui rintakehälläni, kallisti päätään ja katsoi minua totisena silmiin. Cisu on ollut aina hyvin vastuuntuntoinen sairaanhoitaja.

Erittäin tyhmä lauhkeusuutinen on se, että Koratian nettiyhteys se vasta onkin ollut lauhkea viime viikkoina! Nettiin ei pääse läheskään joka yrittämällä ollenkaan, toisinaan taas yhden sivun avautuminen kestää yli kymmenen minuuttia, usein en saa ollenkaan auki blogien kommentointilaatikoita. Kun netti toimii, on pakko priorisoida työjuttuja ja vaikka laskunmaksua.... Niin että osasyy blogin hitaaseen päivittymistahtiin johtuu muuta kuin minusta. Toivomme, että netti saadaan taas ripeämmäksi tai ainakin luotettavammaksi ennen kuin saan hermoromahduksen. Tiedoksi kuitenkin, että Koratiassa on kaikki mallillaan - kröhöm, jopa paremmin kuin loma-aikaan, sillä Cisu ja Toto tuntuivat ilahtuvan ihmisten töihinpaluusta; tai ainakin he ovat olleet hyvin rauhallisia ja hyväntuulisia sen jälkeen - ja luen kyllä muiden blogeja, mutta kommentointi ei oikein onnistu. Olen siirtynyt em. ongelmista johtuen lukemaan blogeja lähinnä puhelimella, enkä voi kommentoida sillä. 

Aurinkoaamu

Onko mitään kissoja, kevätaurinkoa ja kiireetöntä aamua parempaa?

Rennosti

Joskus käy niin onnekkaasti, että aurinko paistaa ikkunalle marraskuussakin. Ja missä läikkä, siellä Tottis.

Imen auringonvaloa itseeni, varastoon talvea varten.

Kun en katso ympärilleni, voin melkein kuvitella, että on kesä. 

Samaan aikaan toisaalla. Saiskos sitä rapsutusta jo?!

 Oikeesti, mä oon jo rapsutusvalmiudessa!

No niin.

Ei muuta kuin rentoa menoa muillekin!

Kahden pesän väkeä

Edellisen postauksen kommenteissa Viivi ihmetteli, eikö betonipoterolla ole kova nukkua. Siitä tulikin mieleeni, että olemme unohtaneet esitellä myös Koratian uuden mukavuuden, pehmoisen toppapesän. Harmaa pesä tilattiin Zooplussalta kaupanpäällisinä, kun osa kanta-asiakaspisteistä meinasi vanhentua. Cisulla ja Totolla on kyllä pesiä, tyynyjä ja laatikoita aivan riittämiin, mutta arvelimme, ettei yksi uusi nukkumapaikka häiritse heitä.


Ei häiritsekään. Uusi pesä on jotenkin ajautunut olemaan olohuoneen sohvapöydän alla, ja Totosta se on on mainiota. Hänen lempipäiväunipaikkansa (aurinkoisella säällä) on olohuoneen sohvalla oleva kangaspesä, ja nyt hän voi välillä vaihtaa myös sohvapöydän alle pesään; yleensä pöydän alla on saanut nauttia vain matosta ja aurinkoläikästä, mutta aina parempi, kun voi rullautua pyöreään toppakoppaan.


Cisukin nähdäänn toisinaan pöydän alla, mutta pesässä hän ei ole käynyt kuin pari kertaa.

Aina ei oikein tiedä, hoitaako vai kurittaako Cisu pikkuveljeään.

Veli ei pienistä häiriinny. Hän kääntää selkänsä kaikille ja kaikelle: saisinko nyt nukkua rauhassa?

Se Toton sohvapesähän on Maunolta ja Epulta tilattu, blogissa jo usein nähty Marimekko-kuosinen "leipäkori". Toto-limppu on siinä(kin) varsin suloinen.

Tää on MUN!