torstai 25. kesäkuuta 2009

Ohukainen ja paksukainen

Jee, meidänkin perheessä on nyt todistetusti yksi sporttinen ja timmi jäsen!


Cisu kävi eilen vuosirokotuksessa. Rokottaminen oli sujunut ilman vastustelua ja muutenkin miehellä oli hyvää kerrottavaa, kun hän palasi Cisun kanssa kotiin. Eläinlääkäri oli kehunut Cisua todella hyväkuntoiseksi. Kuulemma reipas kissamme on "pelkkää lihasta eikä painoa ole grammaakaan liikaa tai liian vähän". (Cisu painaa tasan 4000 g.)


Huh, tämä oli hyvä kuulla. Olemme Toton saapumisen jälkeen nimittäin ihmetelleet, mitä tehdä, kun kotona on nirso ohukainen eli Cisu ja ohukaisen ruoatkin syövä paksukainen eli Toto. Juttelimme tästä kissalassakin. No, lääkäri oli samaa mieltä kuin kissankasvattaja ja mekin. Koska Toton pitää vielä kasvaa, poitsuilla on tarjolla koko ajan sekä pennun että nirson aikuisen kissan raksuja, siis runsasenergistä kuivaruokaa. Lisäksi he saavat 1-2 kertaa päivässä ei-lihottavaa, terveellistä märkäruokaa. Käytännössä tämä on ollut useimmiten Almo naturen kanaruokaa. Vettä on tietenkin aina tarjolla.


Tällä ruokavaliolla ei haittaa, jos pojat syövät ristiin toistensa kupeista. Cisun lihomista tai Toton laihtumista ei pidä tavoitella, mutta eläinlääkäri oli arvioinut, että ajan myötä pojille käy kuin vanhalle avioparille: he alkavat muistuttaa toisiaan. Nyt jo on havaittavissa, että kaverin kanssa telmiminen vie enemmän energiaa kuin yksin oleilu. Cisulle on alkanut maittaa märkäruoka: enää ei riitä nuoleminen, vaan ruokaa voi syödäkin. Itse asiassa sitä pitää syödä heti kun sitä saa, muuten ruoka katoaa parempiin suihin... Toto taas tuntuu aavistuksen verran kiinteytyneen, kun painii ja ravaa jatkuvasti veljen kanssa. Tai sitten hän vain näyttää slimmältä, koska pörröinen pentukarva on lähtenyt Cisun kanssa myllertäessä.


Eli hyvältä kuulostaa. Eläinlääkärin näkemys oli hyvä kuulla, sillä olimme jo vähän huolissamme Cisun hoikkuudesta. Lääkäri oli myös sanonut, ettei ole mikään ihme, jos Cisu on meitä ihmisiä kohtaan vaisumpi vielä viikkoja. Hän oli kertonut, että monet kissat tappelevat uuden kissakaverin kanssa kuukausia, joten me saamme olla tyytyväisiä, että meillä on mennyt näinkin hyvin. Kyllähän me olemme ja kyllä tuon tiesimmekin, mutta aina on hyvä kuulla sama auktoriteetin suusta.


Lopuksi vielä kuva surkeasta Totosta. Kun Cisu oli lääkärissä, Toto olisi voinut olla aivan vapaasti ja tulla vaikkapa syliini. Vaan ei. Hän oli aivan hiljainen ja apea ja vetäytyi sitten sängylle odottamaan isoveljen paluuta. On kauheaa olla yksinäinen pikkuveli, tunnin ajan idolistaan erossa!

3 kommenttia:

  1. Kissojen ruokinta on kyllä välillä varsinaista taidetta. Kun on kolme kissaa, joista yksi on pyöreähkö eikä saisi lihota, yksi on laiha joka saisi lihota ja yksi on pentu, joka saisi syödä niin paljon kuin vain haluaa mutta ei pidä puoliaan isompia vastaan jos joku tulee kupille, niin siinä on vähän sumplimista.

    Varsinainen show siis aina kun on kissojen ruoka-aika. Kisu ja Panda syö keittiössä suht hyvin omista kupeistaan, ellei Panda välttämättä halua uskoa että Kisun kupissa on parempaa jolloin täytyy suorittaa vaihto (mikä ei olisi suotavaa kun Pandan kupissa on usein penturuokaa). Bongo on pakko tuoda olkkarin puolelle syömään, muuten Panda-isukki tulee ja rohmuaa pikkuisen ruuat parempiin suihin, eikä Bongolle jää mitään. Ja penturuokaahan ei voi koko ajan pitää näkyvillä Pandaa ja Bongoa varten, koska muuten tulee Kisu ja tyhjentää kupin hetkessä. Huoh. :)

    VastaaPoista
  2. Tuo kyllä kuulostaa todellakin taiteilulta ja showlta! Toivottavasti Bongo syö nopeasti, niin omassa rauhassa syömisestä on hyötyä. Meillä Cisu haluaisi haukkailla ruokaa silloin tällöin, mutta kun toinen haluaa kaiken nyt ja heti, Cisunkin on ollut pakko oppia syömään vähän heti (märkä)ruoan ilmestyttyä kuppiin. Todella helpolla meillä kuitenkin päästään, nyt kuin saimme ihan eläinlääkäriltäkin luvan kaksiin raksuihin ja yhteiseen märkäruokaan. Eläinlääkäri oli sanonut, ettei nuoren kissan hoikkuudesta tai nirsoudesta kannata huolestua, vaan päinvastoin, kissa pysyy kunnossa kun ei ahmi. Painoa ehtii tulla sitten myöhemminkin, ja kuulemma kissan laihduttaminen onkin sitten paljon vaikeampaa kuin lihottaminen.

    Toivomme, että pojat tosiaan alkaisivat muistuttaa toisiaan, niin lopulta meillä olisi kaksi keskivertosyömäriä!

    VastaaPoista
  3. Kuulostaapa tutulle :)
    Kisu on aina ollut pieniruokainen ja hoikka poika. Alma taas ahmi kuin viimeistä päivää meille tullessaan - Kisun ruoat täytyykin piilottaa Almalta, koskapa herra haluaa syödä pikku hiljaa.
    Nyt Kisukin on alkanut syömään enemmän kerralla, eikä Alma ahmi samalla tavalla. Vahtimista tarvii silti vielä vähän harrastaa, mutta tämä avioliittoteoria näyttäisi käyvän toteen :)

    On se hyvä ettei teidän tarvitse ruveta huolehtimaan kovasti noista syömisasioista/painoista. Aika näyttää miten tottumukset muuttuu.

    Ajatella miten tärkeä isoveikasta onkin jo tullut - äkkiä noille muodostuu vahva side :)

    VastaaPoista