perjantai 30. joulukuuta 2011

Matkaan lähde!

Ja hyvää uutta vuotta!


Cisu ja Toto suuntaavat tänään pienelle mökkilomalle. Siltä varalta, etteivät nettiyhteydet toimi mökiltä käsin, toivotamme kaikille hyvää vuotta 2012 jo nyt. 


Ottakaa rennosti, olkaa kaikkien kavereita,




huolehtikaa pikkuisista




ja olkaa tarkkaavaisia, niin kaikki menee hyvin!



Bonuksena vielä joululta unohtunut kuva: Cisu valvoo riisipuuron tekoa.


Maistuis varmaan mullekin!

tiistai 27. joulukuuta 2011

Kissojen joulu



Koratian joulu sujui hyvin ja hauskasti, mutta kamera oli suurimman osan juhlasta joululomalla, näemmä vain muutama kissakuva on ikuistettu viime päivien aikana. Yritämme siis raportoida lähes ilman kuvia.


Cisun joulu alkoi oikein lupaavasti, suorastaan mallikkaasti. Katsoin anoppini kanssa televisiosta joulurauhan julistuksen ja Cisu katseli sitä vakavana mukanamme.


Sittemmin osoittautui, ettei Cisu ollut oikein sisäistänyt joulurauhan ideaa. Kaikista varotoimenpiteistä huolimatta hän onnistui syömään aattona pienen paperinarurusetin; asia huomattiin, kun Cisu oksensi rusetin ruokapöydän alle. Hän oli jonkin aikaa hieman koriseva ja huonovointisen oloinen, mutta piristyi sitten omaksi itsekseen. 


Joulupäivänä Cisu poltti itseään hipaisun verran kynttilään. Tästä ei ollut muita näkyviä seuraamuksia kuin että hän tuijotti sen jälkeen muitakin kynttilöitä kiukkuisesti. Erityisesti takassa (kipinäsuojan takana turvassa) ollut kynttiläjoukko sai tiukeita katseita: nuo ilkeät polttajat tuolla!


Tapaninpäivän kunniaksi Cisu söi lelusta irronneen höyhenen. Tästäkään ei tuntunut aiheutuvan mitään, mutta kaiken em. jälkeen seurailemme Cisun vointia. Totolta ei ole raportoitu kommelluksia.


Yläkuvassa Cisu on hiipinyt eteiseen katsomaan Joulupukkia. Kissat painuivat yläkertaan, kun alhaalta alkoi kuulua kahden lapsen, seitsemän aikuisen ja Joulupukin aikaansaama meteli. Jossain vaiheessa portaiden pienojen välissä havaittiin hyvin hämmentynyt kissannaama. Se kuului Cisulle, joka vilahti portailta äkkiä alakerran työhuoneeseen (mahdollisimman kaukaiseen huoneeseen Joulupukista nähden) ja kurkisti sieltä välillä kauhistuneena ihmisten lahjashowta. Kun kyykistyin huoneen ovelle rauhoittelemaan Cisua, hän ryömi villatakkini helman alle ja tarkkaili Joulupukkia salaa sieltä käsin. Yläkuvassa ollaan jo varsin rohkealla mielellä, kokonaan näkyvissä. Cisu ei kuitenkaan todellakaan halunnut tutustua Joulupukkiin. Cisu törmäsi pukkiin eteisessä, kun tämä oli jo jatkamassa matkaansa, ja juoksi matalana pörröturkkina äkkiä karkkuun. Kaikkea ihmiset keksivätkin!


Totolta meni koko pukki kokonaan ohi. Kun muut mekkaloivat alhaalla, ylhäällä saunassa oli näin rentoa. Toto osallistui jo joulusaunan lämmittämiseen ja saunoi sitten melkein koko jouluaaton. 





Vaan näki Totokin jotain jännää. Pihallamme kävi pariinkin otteeseen kaksi isoa koiraa, Oona ja Manu, ja sekös oli ensin kauheaa ja sitten kiinnostavaa. Cisu pakeni näkyä ensin yläkertaan, mutta uskaltautui sitten makaamaan aivan litteänä ikkunan edessä ja vartioimaan autoa, jossa koirat olivat. Kun auto saapui eilen pihallemme ilman koiria, piti sitä silti tuijottaa. Eihän sitä koskaan tiedä... Ja isot - tai pienetkään - koirat eivät ole tervetulleita jouluvieraita Koratiaan, ainakaan jos Cisulta kysytään.


Ihmisvieraat sen sijaan ovat. Kissoista oli mainiota, kun he saivat uusia leluja ja sitten oli jatkuvasti sekä yleisöä että etenkin leikittäjiä. Sellaista pitäisi olla aina! Nyt kun minä olen täällä kolmin Cisun ja Toton kanssa, he vaikuttavat hieman pettyneiltä ja tylsistyneiltä. Onneksi sentään pihalla juoksentelee taas metsähiiri. Toto katselee sitä tällä hetkellä korvat niin jäykistyneinä, että pelkään niiden menevän kramppiin.


Ai niin, mainittakoon vielä, että jos Toto saisi päättää, hän eläisi joulukinkulla. Valitettavasti hän ei saa.

perjantai 23. joulukuuta 2011

Joulupoikien tervehdys

Koratiassa on jotain kummaa ilmassa. Eilen tänne tuli yövieraita, mutta sentään oikein hyviä tuttuja, ja tänään kylppäriin ilmestyi tällainen puu. Huomenna se muuttaa kuulemma olohuoneeseen.

Toto tuumaa, että voihan luimukorva, joulukuusta tai oikeammin joulupihtaa en ole ennen nähnytkään! Enkä haistanut. Enkä maistanut! 







Muuten molemmat kissankiipelit ovat ottaneet rauhallisesti vierailevat ihmiset ja puut sekä ruoanlaiton ja kaikenlaisen touhotuksen. Tänään on nukuttu paljon päiväunia ja kerätty voimia jouluaatoksi, mikä onkin varmaan viisasta.


Kuva ei tee oikeutta, mutta sain tästä tilanteesta vain yhden pikaotoksen; valokuvamalli luikki sen jälkeen tiehensä. Voin kuitenkin vakuuttaa, että harmaassa huopakopassa punaisen joulusukan kanssa istuva harmaatonttu Toto on maailman kodikkain ja silitettävin näky.




Cisu on nauttinut mm. siitä, että kotiväki on siirtynyt pois makuuhuoneesta. Työhuoneen lattialla siskonpedissä on ihana kelliä. Cisu ehdottaakin, että pehmeä, kutsuva lattiasänky jätettäisiin hänelle pysyväksi söpöilyalustaksi. Harkitaan.




Näiden kuvien myötä Koratian kissapojat sekä ihmisväki toivottavat kaikille rentoa, lämmintä, pehmeää ja kehräävää joulua!

(Raportoimme lähipäivinä, säilyikö meillä tämä teema vai olemmeko siirtyneet riehumiseen ja kuusenkaatoon.)

tiistai 20. joulukuuta 2011

Joulu kaapissa


Minusta Marttaliiton joulusiivousohje on mainio: älä siivoa jouluksi kaappeja, ellet aio viettää joulua kaapissa.


Minä en aio viettää kaappijoulua, mutta kaapit on silti raivattava. Ohessa melko siisti kohta vaatekaapista. Tuossa lattialla on vaatteita ja tavaroita vain nilkkatasoon asti; toisaalla voi kahlata lähes polviaan myöten rojussa. Kiitos salaperäistä omaa elämäänsä elävän kaapin, vaatteet tulee käytyä läpi ja järjesteltyä aika ajoin, useammin kuin tekisin ilman noita kaappimaanjäristyksiä.


Epäilen vahvasti, että maanjäristyksien takana ovat kiipeilemiseen ja tavaroiden viskomiseen erikoistuneet harmaatonttujoukot, jotka onnistuvat aika ajoin livahtamaan vaatekaappiini. Mitään todisteita ei kuitenkaan ole.


Yritin tivata Cisulta, tietääkö hän jotain uusimmasta sekasorrosta.





Ai mä vai? No en tiedä. Kuinka kehtaatkin epäillä? Mä en edes kuule sun puheita. 
(Cisulle löytyi sittenkin vielä yksi laatikko, sekin on tosin matkalla muualle).




Seuraavan tontun luona.






Ai mä vai? O-ou. Tai siis, ehkä olin kaapissa, ehkä en. En oo ihan varma, mitä pitäisi vastata. Paitsi että en mä tietenkään mitään oo tehnyt!

maanantai 19. joulukuuta 2011

Pahvipäät!


Cisu ja Toto saivat kaksi laatikkoa Zooplussalta, mutta ilo oli lyhytaikainen. Laatikkolasti innosti ihmiset etsimään turhia laatikkoja talon joka nurkasta varastoa myöten ja keräämään eteisen lattialle suuren poistopahvipinon.

Pino oli ensin aivan vastustamaton. Se tarjosi lojumis-, mönkimis- ja kiipeilymahdollisuuksia. Sitten sitä siirrettiin ja Cisulle tuli huoli: Ne aikovat ottaa meidän laatikot! Cisu levittäytyi laatikkopinon päälle ja oli juuri niin tuima laatikkojen herra kuin yläkuvassa näyttääkin.

Totokin tajusi, millaisia pahvipäitä ihmiset ovat - heittää nyt hyviä laatikkoja pois! - ja kiipesi äkkiä taisteluasemiin kissanhiekkalähetyksen sekaan.


Ikävä kyllä kissat hävisivät taiston ja kaikki laatikot ovat poistuneet Koratiasta. Onneksi täällä on paketoitu hieman lahjoja ja siirrelty jopa huonekaluja, niin avustus- ja valvontatehtäviä on piisannut. Joulukuusi on vielä ulkona, yritämme vältellä kuusenkaatoshown alkamista.

sunnuntai 18. joulukuuta 2011

Tyyni ja tassukas

Toto puhuu:

Ajattelin tällä kertaa bloggailla ihan itse ja parantaa mainettani.



Viime aikoina tästä blogista on voinut saada kuvan, että olen tassuton puikula, joka karkailee koko ajan. Se ei pidä paikkaansa. Katsokaa vaikka, olen alkanut nukkua taas tassujen kanssa. 




Ja minä jos kuka osaan nukkua hyvin hienostuneesti tassujen kanssa.


En ole myöskään karannut kolmeen päivään. Näistä kolmesta päivästä olen yrittänyt karata vain yhtenä. Ja näistä kolmesta päivästä yhtenä, tänään, en ole edes karjunut ulos! En, vaikka eilen ikkunastamme näkyi ensin kutsumaton vieras ja sitten ruumis. Katsoimme koko perhe, kun metsähiiri aterioi lintulaudan alla, missäpä muuallakaan, ja sitten Koratian ihmismies yritti pyydystää sen. Hiiri sai makupalan monta kertaa irti loukusta, mutta yhtäkkiä loukussa olikin päästäisvainaja. Me Cisun kanssa olisimme voineet hoitaa homman, mutta kai tuon ihmisenkin on saatava toteuttaa metsästäjää itsessään. Hän väitti, että hiiret voivat tulla ilman loukutustoimenpiteitä meille sisään, mutta kuka hiiri nyt muuttaisi tänne harmaiden suurpetojen valtakuntaan? Tänään täällä ei ole vainottu ketään. Minä olen ollut rauhallinen, samoin koko Koratia.



Ensi viikko ei kai ole ihan kauhean rauhallinen, sillä joudumme kuulemma tekemään kotitöitä, koska meille tulee joku Joulu. Sen kanssa tulee Kuusi ja Pukki. Ihmiset ovat sanoneet, että me ei saada Cisun kanssa kaataa Kuusta. Aika outoja ajattelevat - eihän me ulkonakaan puita kaadeta!


Naukulan Mammalle erityisterveiset, jos satut tätä lukemaan. Vaikka olenkin omasta mielestäni taas aivan tyyni, olen onnistunut riipimään pitkän pätkän köyttä Helmin meille lähettämästä tolpasta. Niin että kuka on muka tassuton? Sitä paitsi ilman tassuja en olisi voinut kirjoittaa tätä.


Ei muuta asiaa. Tavataan taas!"

torstai 15. joulukuuta 2011

Villiäinen

Viimeaikaisista kirjoituksista voitte varmaan päätellä, ketä tarkoitan.


Tulin juuri tapaamasta ystäviä. Kerroin heille, että lähtiessäni Cisu ja Toto olivat juuri heränneet päiväunilta ja olivat todella villillä tuulella. Jotta heistä ei olisi niin ikävää jäädä vaille ihastuttavaa seuraani, päätin rauhoittaa heitä hieman ennen kotoa lähtemistä.


Otin kissat vuorotellen syliin ja ulos. Cisun kanssa meni hyvin, hän vain kehräsi ja tarkkaili, nuuhki ilmaa ja pyysi lopulta päästä maahan. Siinä hän seisoi kauniisti, pidin muodon vuoksi pannasta kiinni.


Mutta sitten se meidän kiltti ja rauhallinen, luotettava Toto... Hän ponkaisi salamannopeasti sylistäni heti ovella ja eteni korkein jättiläisloikin suoraan naapurin asuntovaunun alle. Sieltä minua sitten kurkisteli hyvin myhäilevän näköinen kissa. Vähän piti nostella tassuja kylmässä ja märässä maassa, mutta muuten Tottis tuntui olevan oikein tyytyväinen tempaukseensa. Kuihtunut lehti ei auttanut, mutta puolimädällä heinällä sain houkuteltua hänet vihdoin pois piilostaan.


Vein Toton sisälle ja jätin tappelemaan Cisun kanssa. Cisu oli vihainen, kun pikkuveli oli (taas) niin kauan ulkona. Hyvin toimi siis rauhoitustemppuni.;)

Edellisessä postauksen kommenteissa Naukulan Mamma epäili, että Toto etsii tonttuja. Ainakin hiiri- ja rottatonttu onkin tänään nähty pihallamme. Voihan... Koratiassa on nykyisin aika eläimellistä menoa.

keskiviikko 14. joulukuuta 2011

Roskisdyykkari

Muistatte varmaan, että viime viikolla Toto Tottis Tottiainen vietti itsenäistä päivää ja oli pitkän tovin yksin ulkona. Sen jälkeen hän on karjunut ulos päivittäin, mutta ei ole päässyt luvallisesti kertaakaan ja onnistunut karkaamaankin vain kerran. Siitä karkureissusta päästiin helpolla. Pimeän ja räntäsateen lannistama Tottis istahti aivan ulko-oven viereen ja katsoi minua anovasti: Kauhea ilma, kanna mut kotiin.


Tänään Toto oli päässyt kiellettyyn paikkaan sisällä. Olin keittiössä, kun jostain alkoi kuulua surkeaa vikinää. Meillä on ulosvedettävä roskiskaappi ja siellä lytyssä roska-astian takana oli tutkimusmatkailija Tottiainen ja reklamoi. Hän myös katsoi minua syyttävästi (hänellä itsellään ei ollut mitään osaa eikä arpaa roskikseen jumiutumiseen, minä olin ainoa tunari) ja odotti, että taas kerran hänet noukitaan syliin ja pelastetaan pälkähästä.


Aika ei käy pitkäksi Toton kanssa.


Onkohan Toto onnistunut hämäämään meitä kaikkia vai onko hän saanut vaikutteita toimeliaalta veljeltään? Kaikista Cisun sukulaisista hänelle valittiin kämppikseksi juuri velipuoli Toto, koska siinä missä Cisu oli heti ollut pentueensa villein, Toto taas oli ollut rauhallisin. Nykyisin Toto vaikuttaa usein Cisua villimmältä! Hän ei ole niin yritteliäs eikä kiivas kuin veljensä, mutta sille päälle sattuessaan oikea pyörremyrsky ja katujyrä, joka koheltaa hurjana pitkin Koratiaa. Cisulla on myös joko paremmin järkeä tai tuuria, sillä häntä ei saa jatkuvasti pelastaa jumituksista, toisin kuin milloin minkäkin oven takaa löytyvää pikkuveljeään.




Toto: Älkää kuunnelko, mitä musta taas puhutaan. 
Mulla on syyni tempauksiini, mutta sitä ei vaan jotkut
alkeelliset tyypit meillä Koratiassa ymmärrä.

tiistai 13. joulukuuta 2011

Mitä isot edellä...

video


Meillä on yksi joulu- tai oikeastaan talvikoriste. Vitriinikaapin ovessa roikkuu pieni luistinpari, joka ei arvatenkaan ole jäänyt kissoilta huomaamatta. Ylävideossa Cisu näyttää nopeasti, miten hän yrittää anastaa luistimet itselleen. Sen jälkeen Totonkin piti tietenkin kokeilla samaa. Mutta voi ei, kukaan ei tullut apuun ja brrrrräYY ja puistatuksia päälle, anastaminen ei onnistunut.

video

maanantai 12. joulukuuta 2011

Uupunut puikula


Hätkähdyttävä ja hieman pelottavakin mutta usein toistuva näky Koratian eteisestä: kissojen fleecemajasta näyttää pudonneen lattialle tajuton ja tassuton Toto! 


Älkää huolestuko. Kaikki johtuu vain siitä, että Toto haluaa nukkua majassaan, mutta siellä tulee kuuma. Niinpä ei auta kuin ojentautua osin lattialle, vaikka kesken syvimmän unen.



Ja niitä etutassuja ei voi näyttää, koska niiden paikka on majassa. Toto nukkuu vaikka tassut suorina kylkeä vasten, jos tassuilla on hyvä syy erikoiseen asentoon: Toton varpaat ovat majassa taka-alalla viihtyvän tärkeän isoveli Cisun vatsavilloissa. Nukkuminen on helppoo, kun on joku, josta pitää kii...



Herkkä kuorsaushetki menee pilalle, kun Cisu havahtuu, että paparazzi on taas tullut pilaamaan kaiken.



Mä en kestä! Mä meen muualle nukkumaan!


ÄH! Pitääks sun aina?


Ja Toto-raukka jäi yksin. Jatkaisko unia vai näyttäisinkö minäkin mieltä tuolle kamerahosujalle?


Kuorsauksesta tuli muuten mieleen unissa puhuminen. Onneksi Tottis alkaa olla tottunut lintutelkkariin. Hän ei enää käytä öitään joko ikkunan edessä lintuja odottaen tai unissaan puhuen. Lintutelevisiolähetysten alkuaikoina Toto alkoi nimittäin kiljahdella ja vingahdella unissaan ja välillä heilutella tassujaan. Nyt hän on rauhoittunut ja nukkuu onneksi hiljaa ja enemmän.

sunnuntai 11. joulukuuta 2011

Kuin kaksi marjaa

Päivystäjät paikalla! Yksinään eläin, auto tai ihminen
 ei jää meiltä huomaamatta.


Koratian ihmisväki on ollut tällä viikolla hieman huonovointista, mutta onneksi kissat ovat olleet kunnossa. Kuvatkin ovat jos eivät nyt huonovointisia, niin -laatuisia silti, mutta idea tullee selväksi: Cisu ja Toto ovat pitäneet toisilleen seuraa. Minusta tuntuu, ettei heitä ole näkynyt moneen päivään erillään, vaan he ovat aina yhdessä ja aina samassa asennossa.


Pitäiskö leikkiä?

Ei jaksa.


Teemme kaikemme, että jaksamme ensi viikolla sekä leikkiä että päivittää hieman enemmän!

tiistai 6. joulukuuta 2011

Itsenäinen päivä

Tuolla mä olin ja seikkailin!
Cisu ja erityisesti Toto toivottavat hyvää itsenäisyyspäivää kaikille ihmisille ja erityisesti kaikille kissoille!


Totolla oli eilen elämänsä itsenäisin päivä. Kummitätini oli meillä kylässä ja lähdin hänen kanssaan vajaan tunnin kävelylle... Kun palasimme kotiin, mies ilmoitti, että jätitte sitten Toton ulos! Hän oli juuri havahtunut siihen, että Cisu katselee hyvin kiinnostuneena ikkunasta - eikä ihme, koska Toto Tottis Tottiainen, innokas karkuri ja suuri seikkailija, istui ulkona terassilla. Totolla ei ollut ollut mitään hätää eikä hän edes palellut, mutta oli sentään suostunut tulemaan sylikyydissä kotiin. Myöhempi tarkastelu osoitti, että Toto oli seikkaillut terassin lisäksi ainakin auton päällä, tassumerkki oli käyty painamassa tuulilasiin.


Voihan seikkailu! Kun hiljattain hankimme Totolle pannan, se tuntui hieman hätävarjelun liioittelulta, koska kumpikaan kissa ei ole livahtanut ulko-ovesta alkukesän jälkeen kertaakaan. Yleensä olen myös neuroottisen tarkka siitä, että tiedän kotoa lähtiessäni, missä kissat ovat, eivät esim. ulkona tai vaikka vaatekaappiin jumiutuneena. Näköjään näinkin voi kuitenkin käydä; näin totaalisesti kumpikaan moukula ei ollut aiemmin karannut tai kadonnut. Onneksi sää oli leuto ja mies kotona. Halutessaan Toto olisi varmasti voinut kurkata ikkunasta tai huutaa apua, mutta koska hän ei näin tehnyt, hän lienee vain nauttinut yllättävästä ulkoiluhetkestään. Lintuja ja pieniä jyrsijöitä tuntuu olevan nyt hurjasta, mikäs siinä ulkoillessa.


Kun kysyin, eikö Cisukaan yrittänyt huudella Toton perään, mies sanoi Cisun olleen hyvin hellä ja kiehnänneen koko ajan sylissä ihan tuota viime hetken ikkunasta katselua lukuun ottamatta. Sama ilmiö siis, kun ajat sitten jätimme Toton (hänen pitäisi pitää vähän enemmän meteliä itsestään, ettei näin kävisi) yöksi kylppäriin. Cisu puski ja pussaili minua koko yön, niin etten todellakaan ajatellut, että joku olisi vialla... Kaikesta symbioottisesta veljesrakkaudestaan huolimatta kissat taitavat kaivata myös ekslusiivista laatuaikaa toisinaan. 


Se heille suotakoon - kunhan se ei enää koskaan tapahdu sen kustannuksella, että Tottis on joko ulkona täysin vapaana tai jonkun oven takana jumissa. Vaikka hänestä se voisi olla kivaakin, Toto on ollut oikein iloisella ja ystävällisellä tuulella karkumatkansa jälkeen.


Toivotamme hyvää ja sopivan itsenäistä päivää kaikille!

keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Runosieluisuus vallalla

Toto: Huomatkaa esteettinen, kaunosieluinen tassujen asettelu.




Viime postauksessa kerrottiin, että koratit ovat toimeliaita. Heilläkin on kuitenkin filosofiset hetkensäkin. Silloin koratialaisen voi aavistaa ymmärtävän elämästä, sen tarkoituksesta ja siitä nauttimisesta, jotain hyvin olennaista. Etenkin Toto on tässä mestari. Yläkuvassa hän ottaa iltatorkkuja kaikkien majojensa parhaista puolista nauttien (fleecemaja siirrettiin pois vessasta, sillä meistä ihmisistä on kiva nähdä kissoja edes majasta roikkuvan tassun tai kuonon verran; siispä maja on nyt näkyvämmässä paikassa, eivätkä Cisu ja Toto ole siirrelleet sitä ainakaan toistaiseksi).


Viimeisen viikon aikana Cisu ja Toto ovat onnistuneet katoamaan omaan kotiinsa pariinkin kertaan.


Ensimmäisellä kerralla he löytyivät kaikessa rauhassa ruokapöydän alta lojumasta. Aurinkoläikkäpötkylät eivät sanoneet mitään, vaikka huhuilevat etsijät kulkivat pöydän vieritse tuon tuosta.




Eikö marraskuu ole rauhoittumista varten? Antaa muiden hötkyillä.
Toisella kerralla he löytyivät saunan lattialta. Vaikkei siltä näytä, pojat ovat oikein hyvävointisia - itse asiassa mukavampaa olotilaa ei voisi kuvitellakaan.


maanantai 28. marraskuuta 2011

Jääräpäinen ja toimelias korat

Pitää matkia Kolmen kissan koplaa ja linkata Maikkarin nettisivujen kissarotuesittelyihin. Sieltä löytyy myös korat.


Jotenkaan minua ei hämmästytä, että korat on mm. vaativainen ja jääräpäinen johtajakissa sekä äänekäs, toimelias ja seurallinen. Toisaalta koratia sanotaan onnenkissaksi, jota suosittelevat onnekkaat runosielut. 


Runosieluisuudesta en tiedä, mutta kyllä ainakin meillä asuu mielestään hyvin onnekkaita ihmisiä. Harva saa kunnian asua noin hienojen harmaaherrojen ystävänä ja palvelijana.

sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Tassulien aika

Marraskuussa Koratiassa on muutakin harmaata kuin harmaaveljekset. Kuvatkin ovat harmaantuneet ja meno, äkillisestä joulunvietosta huolimatta, se vasta harmaata onkin.



Cisu ja Toto ovat raahanneet vanhan fleecemajansa vessaan ja viettävät majaan käpertyneinä kaiket päivät. Tuhina vain kuuluu. Tassulit ovat siis tehneet paluun.



Kun tassulit eivät tähystä uuden kiipeilytolppansa päällä tai söpöile majassaan, he saattavat noutaa paperitolloa. Cisu ainakin. Koiramainen kissa on aika kätevä, kun se tuo lelun takaisin ihmiselle, mutta toisinaan rasittava, kun se vaan tuo ja tuo.


video


Koirakohtauksia lukuun ottamatta marrasharmaus tuntuu iskeneen etenkin Cisuun. Hän pyrkii nykyään nukkumaan peiton alla, mieluiten jalkojeni välissä ja mieluiten mahdollisimman myöhään aamulla. Toto sentään pysyy tavoilleen uskollisena ja nousee jo varhain ikkunalle odottamaan tirppatelevision aamulähetystä.

keskiviikko 23. marraskuuta 2011

Aikainen joulu



Koratiassa oli eilen jouluaaton tunnelmaa - vipinää ja vilskettä ja paljon lahjoja. Kiitos tästä kuuluu Naukulan joulupukeillemuoreille Mammalle ja Helmille, jotka lahjoittivat Cisun ja Toton käyttöön aimo määrän Naukulassa tarpeettomaksi jääneitä kissantarvikkeita (kunnon kissan tavoin Helmi kyllä käytti kaikkia tarvikkeita, kun ne olivat Naukulan eteisessä ja lähdössä muualle; sitä ennen hän ei ollut kuulemma koskenut yhteenkään tarvikkeeseen vuosikausiin).


Hyvä että saimme Naukulan lahjat ulko-ovesta sisään, kun ne olivat jo käytössä. Hittituotteeksi osoittautui uusi korkea kiipeilytolppa. Sen käytöstä tuli jopa hieman riitaa.



Kun Toto pääsi ensimmäistä kertaa tolpannokkaan, hän käyttäytyi kuten Cisu betonipoterolla, siis piehtaroi kovasti. Huomaa Cisun häntä kuvan alaosassa, seuraava tolpankäyttäjä on hollilla.



Sitten Toto ryhtyi vartioimaan. Tää on mun tolppa eikä kukaan saa tulla tänne!





Vartioiminen oli niin rankkaa puuhaa, että välillä tolpanherra nukahti ja torkkui pää päivytyspaikkansa reunan yli roikkuen. 


Sitten leikki taas jatkui. Tällä videolla Toto esittelee kaikki uudet tarvikkeet:


video


Tarvikkeita tutkittiin vähän yölläkin. Kiitos Helmi ja Mamma, Koratiassa on nyt onnellisia joulunviettäjiä!

lauantai 19. marraskuuta 2011

Koratin uudet vaatteet

Olipa kerran pieni Toto-kissa. Hän asui Koratian kissavaltiossa ja oli melkein puoli vuotta viipottanut ympäriinsä nakuna. Oli näet käynyt niin, ettei hänen vanha pantansa kestänyt vesikupissa uittamista, puremista ja repimistä, eikä etenkään Toton isoveljen Cisun takajalkatömpsytystä. Vanha panta - ja se oli jo kolmas, vaikka Toto on kaksivuotias! - hajosi ja alkoi ihana vapaa nudistikausi. Koratian ihmisasukkaat yrittivät kyllä ostaa Totolle uuden pannan, mutta mikään ei kelvannut. Tarjolla on vain mustia, mutta sellainen oli jo veli Cisulla, kuululla koratekalla. Toinen vaihtoehto olisi ollut punainen panta, mutta Toton ei haluttu näyttävän tytöltä tai joulutontulta.


Niinpä hän näytti nakupelleltä ja nautti luonnonkauniista tilastaan.


Kunnes eräänä aamuna... Toto, joka tunnettiin myös nimellä Toto Tottis Tottiainen, oli juuri aamupesulla oman pahvisen kuninkaanlinnansa edessä, kun...



hänen ihmisisäntänsä sieppasi hänet ja ripusti hänen kaulaansa upouuden pannan! Pannasta roikkui nimilappu, jossa luki Toto, ja sen alla oli peräti kaksi puhelinnumeroa. "Sinulla on taas identiteetti", sanoi ihminen ja päästi Toton vapaaksi.




Toto Tottis Tottiaisen olo ei ollut yhtään vapautunut, vaan hämmentynyt. Ihmiset olivat onnistuneet löytämään niin napakan pannan, ettei sitä voinut purra, kiskoa eikä repiä! Kummallista.


Toto painui pohtimaan panta-asiaa pahvitalonsa pimeyteen.




Sinne tuli salamavalo, joka paljasti: uusi panta on kauniin päivänsininen ja laadukasta nahkaa. Heleä ja kesäinen väri, tällä pannalla on hyvä mennä keväällä mökille veneilemään!




Toto ei ollut silti ollenkaan vakuuttunut. Hänestä oli ollut paljon hauskempaa olla naku, sillä naku kissa livahtaa ihmisten käsistä pannallista kissaa paljon helpommin. Mutta ihmiset pysyivät tiukkoina. Juuri tuon livahtelun takia Toton pitäisikin pitää pantaa koko ajan.

Ihme ja kumma, pian panta tuntui ihan luontevalta, ja Toto kurkisti ulos majastaan.




Hän paneutui lempiharrastukseensa lintujen katseluun ja unohti koko panta-asian.



Onneksi hänen mustapantainen veljensä Cisukin unohti pannan pian. Aluksi Cisu oli nimittäin pannasta hyvin kiinnostunut ja nuuhki sitä alinomaa. Tämä  kun ei ole mikä tahansa panta, vaan kahden kissan ja yhden koiran hajuterveisin höystämä ja - iiiiik! - tyttökissa Bellan vanha.


Sen pituinen se. Nakupelleilyn aikakausi loppui. Toto ei näytä tytöltä, mutta kantaa tyttöjen pantaa, onneksi poikien väristä. No, kissalle jolla on myös mm. koirien pelastusliivit, tuo ei ole luultavasti enää kuin pieni lisä häpeällisten asusteiden määrään.

torstai 17. marraskuuta 2011

Lepoa ja virkistystä



Meillä oli eilen vieraita. Se oli Cisusta ja Totosta hauskaa, kuten aina, mutta heti vieraiden poistuttua pojat simahtivat omalle tyynylleen. Kyllä oli rankka ilta! Piti kuitenkin hyppiä ruokapöydällä, käydä sylissä, tutkia vieraiden laukut ja kengät ja sitten vielä antaa paininäytöskin.


Uni paras lääke on. Aamulla pojat olivat täynnä virtaa ja löysin heidät nauttimasta virkistävää viheraamupalaa. Eilisestä ruoasta oli jäänyt yli lehtipersiljaa ja timjamia. Gourmet-aamiainen!