Jalat alta

Tässä kuvia viime viikonlopulta, tosin samanlainen näytös on nähty sen jälkeen muutamaankin kertaan. Älkää huolestuko, Toto ei ole saanut kuvassa sairauskohtausta, vaan ystävältäni, kissanomistajalta, lahjoista parhaimman: huovutetun tähden, jossa on kissanminttua. Mies yritti lukea lehteä olkkarin lattialla istuskellen, mutta se oli aika vaikeaa, kun minttuhuuruinen ja kuolaa valuttava hullu-Toto pyöriskeli ympäriinsä ihanaa lahjaa raatelemassa.


Kuvista tuli melkoisen sekavia, sillä Toto ei ollut hetkeäkään paikoillaan.


Nuusk.

Ja kops.

Oho, huti!

Cisukin yritti päästä nauttimaan huumelelusta.

Meinasi tulla riita.

Ihmiserotuomari yritti puuttua asiaan.

Mutta Toto onnistui anastamaan lelun takaisin itselleen.

Kops.

Totiset kurrekyttääjät

Mitäpä sitä ei tekisi kissojensa tähden? Tänään minulla oli heti aamusta vähän kuumeinen olo, mutta se ei estänyt lähtemästä Toton kanssa metsä- ja kallioretkelle - kun Cisu ja mieskin menivät, niin pitihän meidänkin. Harmittelin retken aikana tuhansia kertoja, ettei kamera sattunut mukaan: harmaa kissa harmaalla jäkäläisellä kalliolla maailman huipulla on hauska näky.


Onneksi pari päivää sitten kamera oli mukana, kun kävin poikien kanssa päivittäisellä oravienvaanimiskeikalla. Cisu ja Toto eivät halua enää ulkoilla missään muualla kuin oravapuiden alla (ja siellä kalliolla, mutta sinne ei voi mennä vain yhden ihmisen voimin, maasto on liian vaikeakulkuista). Siellä onkin onnistuttu näkemään kerralla jopa neljä hyppivää ja säksättävää kurrea, joten ei ihme, että paikka vetää puoleensa.


Se vetää myös vakavaksi. Ja huomatkaa, Cisulla on pari sadepisaraa ohimolla, mutta se ei haittaa, kun on kyse oravien katselusta.

Totokaan ei piittaa, jos kurreretkellä tulee märkä turkki ja kuraiset tassut. Sitä paitsi märkä metsä tuoksuu paljon kiinnostavammalta kuin kuiva aurinkoinen metsä!

Pikkuvelikin tietää, että kurreja katsotaan keskittyneesti.

Höh. Ei saatu tuoretta kurrenlihaa taaskaan. Pojat lohduttautuivat kasvisaterialla epäonnistuneen metsästysretken jälkeen. Totokin on juuri oppinut, että kissanminttua kannattaa haistelun lisäksi myös maistella.

Synttäripöllyt

Cisulla on tänään 2-vuotissynttärit! Onnea!


Aamu alkoi yksivuotispäivänä lanseeratun tradition mukaisesti kissanminttutötsyillä. Meiltä on aina välillä kysytty, meneekö kissa siitä oikeasti muka sekaisin. Ja millainen se koratin ääni on. Seuraavat videot todistavat, että joo, se menee sekaisin ja kyllä, se ääni on kova (kaikissa rotuesittelyissä sitä kuvataan "ruostuneeksi saranaksi").


Tässä Cisu on havainnut, että ihanaa huumetta sisältävä peltipurkki on otettu pois kaapista. Se purkki on saatava!

Synttäripoika ei saanut koko purkkia itselleen, mutta sentään hieman minttumurusia keittiön raapimatolle, perinteiselle minttupiehtarointipaikalle.

Ja vielä yksi otos: kuvaaja yrittää välillä silittää sekopäätä, vaan ei auta, hän h-a-l-u-a-a minttupurkin.

Lopulta onnistui:

Mutta ei makeaa mahan täydeltä.. Cisun oli aika poistua keittiöstä päätään selvittämään, ja Toto sai nauttia kissanmintun jämät. Toimii se siihenkin!

Eiköhän me jatketa tätä villiinnyttävän hauskaa synttäriperinnettä taas ensi vuonnakin!