lauantai 27. kesäkuuta 2009

Tuplakissat ja tuplanimi

Eilen illalla tuli tasan kaksi viikkoa siitä, kun aloimme nähdä kaiken kahtena eli meille tuli toinen harmaaherra. Aika on mennyt ihmeen hyvin ja nopeasti. Toisaalta mikään ei ole muuttunut, toisaalta taas monikin asia on muuttunut. Tässä hajahavaintoja muutoksista:

Isoveli Cisu
-On yhä utelias, puuhakas ja ystävällinen, mutta ei viihdy sylissä eikä kehrää samalla lailla kuin ennen.
-On myös hiljaisempi kuin ennen. Aikaisemmin hän oli hiljaa vain nukkuessaan, mutta nyt huutelee vain kun on todella asiaa. Sellaista, että Cisu istuisi viereen ja alkaisi selostaa juttujaan (äyy, mäyy, gungo, däbädil, ouuuaaauuu – koratin kieli on todella kummallista) ei ole nyt tapahtunut.
-On alkanut syödä enemmän märkäruokaa kuin ennen. Hän on myös pari kertaa vaatinut ruokaa, todella poikkeuksellista!
-Rakastaa yhä härpäkeleluja ja ulkoilua, mutta unohtaa vaatia niitä, koska veljen kanssa voi leikkiä ilman lelujakin. (Toisaalta veljen kanssa on pakko leikkiä ilman leluja, koska veli varastaa kaikki lelut.)
-Ei enää roiku ihmisten kimpussa, yritä purra kättä tai hyökätä jalan kimppuun: ei tarvitse olla hermoheikko ja vaatia seuraa, kun sitä on nyt aina tarjolla.
-Ei myöskään mene enää kaappeihin tai varastele ihmisten tavaroita aivan samaan malliin kuin ennen.
-Ei enää haasta veljeään taistelemaan niin usein kuin alussa. Nyt käy pikemminkin niin, että veli tulee ja täppäisee Cisua tappelunhaluisena.


Pikkuveli Toto

-Olkoon tästä lähtien (ja on ollut jo hetken aikaa) vain Toto blogikirjoituksissa: vaikka Toton oikea nimi Elliot on hieno, Toto on helpompi sanoa ja tulee luontevammin, kun pitää maanitella kissaa tai esim. komentaa sitä. Rakkailla lapsukaisilla on aina ollut monta nimeä, joten Elliot olkoon virallinen nimi ja Toto kutsumanimi. (Kumpikin kissa on tullut meille niin isona, ettemme ole lähteneet muuttamaan niiden nimiä; olisi kyllä mielenkiintoista päättää itse nimestä, mutta emme ota kolmatta kissaa sen takia.)
- Oli aluksi vain söpö rauhallinen luttana, mutta on nyt rohkaistunut kovasti. Toto ei enää jännitä Cisua hyvässä eikä pahassa. Hän haastaa veljeä tappeluun ja toisaalta kiehnää ja kehrää ihmisille avoimesti. Velikään ei enää katso pahalla silmällä, jos Toto pääsee syliin.
-Ei ole valitettavasti saanut yhtä paljon huomiota kuin Cisu meille tullessaan, mutta hänellä on ollut jotain, mitä Cisulla ei ollut: ihana isoveli, joka pitää sylissä ja nuolee ja antaa turvaa (paitsi silloin kun tapellaan). Kun Cisu on päättänyt, ettei hän ole enää halisylikissa ja me ihmiset olemme yrittäneet korostaa hänen ykkösasemaansa, ei pienempääkään kissaa ole voinut koko ajan pitää kainalossa. Ei se kyllä siellä viihtyisikään, kun veljen kainalokin on olemassa.

Me ihmiset
-Olemme etuoikeutettuja, kun saamme seurata ihanien kissojen mielenkiintoista elämää ja ystävyyden kehittymistä.
-Olemme iloisia, että Cisu ei ole enää turhautunut eikä meistä riippuvainen, vaikka toisaalta se onkin ikävää: meillä ei ole enää sylikissaa. Cisun kannalta näin on kuitenkin ehdottomasti parempi. Eikä meidänkään pidä enää olla surullisia aina kun Cisu on yksin kotona. Veljekset pärjäävät kyllä.
- Saamme olla rauhassa. Välillä liiankin rauhassa. Olemme huomanneet, että kissat elävät kissojen rytmissä. Ne saattavat nukkua koko päivän ja valvoa yön. Kun Cisu oli ainoa, hän pyrki elämään enemmän ihmisten rytmissä.
-Saamme nukkua rauhassa. Hassua kyllä, tämä ei ole pelkästään hyvä asia ainakaan minun kannaltani. Jos kissat nukkuvat yöllä, he nukkuvat kahdestaan tai joskus harvoin miehen kanssa. Minä olen kelvannut yöseuraksi puolikkaan yön verran! Cisu on siis hylännyt minut, eikä Totokaan saa/halua nukkua minun kanssani. Aika näyttää, tuleeko meille vielä perhepeti vai ei.

Aika myös näyttää, millaiseksi poikien valtasuhteet muodostuvat ja tuleeko Cisusta vielä puhelias sylikissa. Parin kuukauden päästä tiedämme poitsuista varmasti paljon enemmän.

Joka tapauksessa: hauskaa on ollut ja kertaakaan ei ole kaduttanut. Kissoista tulee erilaisia kissaseurassa, mutta silti – ja juuri siksi - suosittelemme ehdottomasti kakkoskissan ottamista! Jos kissoilta kysyttäisiin, niin tämä on oikeaa kissojen elämää.

P.S. Sorry, tästä tuli nyt melkoinen romaani...

4 kommenttia:

  1. Ihanan rohkaiseva teksti! Kyllä tämä tästä omilla kissoillakin varmaan iloksi lopulta muuttuu, kunhan omistaja vaan malttaisi kärsivällisesti odottaa, eikä stressata joka sähinästä ja murinasta.

    VastaaPoista
  2. Kissojen kissamaista elämää on todellakin ihanaa seurata. Rytmit ja rutiinit muuttuvat jonkin verran ajan myötä, ainakin meillä. Välillä molemmat nukkuivat omissa oloissaan/keskenään, nyt taas Kisu on alkanut tulemaan mamman kainaloon ja Alma kaulalle/tyynylle. Ehkä teillekkin se perhepeti vielä jossakin vaiheessa taas muodostuu :)
    On niin paljon asioita mitä me ihmiset emme voi korvata, ne huomaa vasta sitten kun sen kaverin on hommannut.
    Rapsutuksia iki-ihanalle veljesparille! :D

    VastaaPoista
  3. Kiitos viesteistä ja rapsutuksista! :)

    MissMisery: ymmärrän hyvin. Vaikka sähinä ja rähinä kuuluvat asiaan ja ovat osin leikkiäkin, niin tottumattomalle ihmiselle se on pelottavaa. Minulla helpotti, kun pojat olivat olleet kahdestaan muutaman kerran, eikä kummallekaan ollut tullut haavoja tms. Kyllähän ne pystyisivät tekemään toisilleen vaikka mitä, jos haluaisivat, mutta jos ja kun eivät tee, niin kaikki on ok, vaikka sähinä ihmistä hirvittääkin. Hassua kyllä, mutta minulle tuli luottavaisempi olo, kun näin Toton purevan Cisua korvasta: ainakin pikkuveli osaa puolustautua! ;) Ja nyt parissa viikossa taistelut ovat muuttuneet jo paljon leikkisimmiksi, joten kyllä se siitä. :)

    Menina: todellakin tämä on kissojen kissamaista elämää. Vaikka vähän sylihetkiä menettäisi, niin kyllä itsekin saa enemmän, kun näkee, että lemmikki saa todellakin olla kissa kissojen joukossa eikä vain ihmisten kaveri. Vähän sama fiilis kuin silloin, kun opetimme Cisua ulkoilemaan. Vaikkei se itse sitä osannut pyytää, oli todella palkitsevaa antaa kissalle niin iso elämys ja nähdä se ulkona valppaana ja aivan erilaisena kuin kotona, oikeana eläimenä. Sekavasti sanottu, mutta toivottavasti pointti tulee selväksi!

    VastaaPoista
  4. Mielenkiinnolla odotan muutoksia Maunossa kun kaveri tulee, jotain samanlaista olenkin osannut ajatella. Mikään ihan älytön sylikissa ja perskärpänenhän se ei ole ollutkaan, maut ovat aika itsenäisiä, joten toivottavasti ei nyt ihan täysin loittone. Yöseuraa minulla harvemmin on, joten katsotaan miten senkin kanssa käy.

    Ja kainon toivomuksen yritän esittää ettei ihan kamalaa yörallia vedettäisi, ihan alakerran naapurienkin kannalta...

    VastaaPoista