Täysi kymppi

Koratiassa on tänään suuri merkkipäivä: kuninkaamme Cisu on kymmenvuotias. Jo vuosikymmenen ajan tämä dynamiittinen* persoona on hallinnut lähipiiriään ystävällisesti virnuillen, pehmeästi pöristen ja, myönnettäköön, aika usein myös kumeasti karjuen. Esittäkäämme hurraahuutoja, heiluttakaamme höyhenhuiskia ja tarjoilkaamme kissanminttua!

Cisu on viettänyt juhlapäiväänsä muun muassa sohvalla, sängyllä sekä pyykkikorissa nukkuen. Hän on käynyt kaksi kertaa ulkona ja koettanut kerran tunkeutua paitani alle majailemaan – kuninkaassamme on vielä tässäkin iässä aimo annos pentua. Mikäli Cisu ei ole suunnitellut mitään yllätyksiä synttäri-iltaan, luulen, että hän aikoo tänään vielä ainakin painia Toton kanssa ja kenties vaatia hieman harjausta sekä koratpallon heittelyä. Juhlavastaanottoa hän ei pidä, mutta toisaalta ei ole myöskään paennut onnittelijoita matkoille, kuten monilla muilla merkkihenkilöillä on tapana syntymäpäivänään tehdä. 

Synttärien kunniaksi etsimme hieman lukemista vuosien varrelta:

Cisu tuli taloon eli kertomus siitä, miten Cisu tuli yökylään, jäi asumaan ja perusti Koratian
Metsän kuninkuus ja sen lieveilmiöt eli kuvia kuninkaan ensimmäisiltä metsäretkiltä (nuoren ja hoikan kuninkaan!)
Lemmenpari eli kuvakertomus Cisun ja miehen rakkaudesta, joka muuten jatkuu yhtä tiiviinä aina vaan
Veljeni koratmieli eli Cisun ja Toton ensimmäiset pusut ja pesut

Onnea, terveyttä ja pitkää ikää, rakas Cisu! 

*Cisun oikea nimi on Chandani´s Dynamite, koska hän oli ollut jo syntyessään hyvin voimakastahtoinen ja aktiivinen. Käykääpä muuten katsomassa Cisun vauvakuva täältä.

Kesäsimulaattori

Jotain pitää tehdä, kun kevät hidastelee eikä kissa pääse laiduntamaan. Kylvimme siis kukkaruukun pohjalle kesänkorvikeruohikon. Etenkin Cisu on arvostanut tällaista palvelua: hän rouskuttelee ruohoa päivin öin ja on myös tuonut oman ruohoykäisen osansa kesäsimulaattoriin. Alkaa olla jo ihan autenttinen kesätunnelma siis.

Silmät kierossa onnesta keskellä yötä: 

"Minkä, oi minkä raikkaan korren seuraavaksi ahmisisin?"

Toivotamme kaikille aurinkoista, iloista ja mahdollisimman keväistä pääsiäistä!

Harvahampaat

" Mitään en ole ottanut", tuli vastaukseksi, kun lähetin tämän kuvan sukulaiselleni.

Eilen meillä oli jännä päivä: kissat kävivät hammashoidossa. Ikä ei tule yksin edes harmaavillikoille, ja loppuvuodesta eläinlääkäri totesi, että molempien olisi syytä tulla hoitoon.

Vaikka Cisu näyttääkin kuvassa olevan melko runneltu, hän pääsi hoidosta helpommalla. Hampaat putsattiin ja suu todettiin hyväkuntoiseksi, paitsi että Cisulta puuttuu synnynnäisesti yksi hammas. Hyvin on pärjännyt lähes 10-vuotiaaksi ilman sitä.

Totosta taas tehtiin eilen harvahammas. Kaksi hammasta jouduttiin poistamaan, ja nyt lellipennun pitää olla kaksi viikkoa vellipentu. Voi voi. Toivotaan, että Toton hermot eivät mene, vaikka hän ei saa raksuttaa. Toistaiseksi vaatimuksia raksujen eikä edes herkkujen herkun, kuivatun ankan, perään ei ole esitetty. Erityisesti tietysti toivomme, että Toto saisi pitää loput hampaansa.

Kissat viettivät klinikalla reilut viisi tuntia. Cisu oli vasta herännyt, kun noudimme potilaat kotiin. Hänen iltansa kuluikin sitten enemmän tai vähemmän pöllyssä huojuen. Aiemmin operoitu ja siten myös aiemmin nukutuksesta herännyt Toto katseli veljeään hämmästyneenä: "Miksi toi on niin hidas köntys?" Toto oli itse saanut särkylääkkeen ja vaikutti myös olevan hieman sekaisin, mutta ei selvästi tunnistanut tilaansa. Meillä oli siis kaikkivoipa ja sammumisvaarassa oleva pöllypää eilen seurana. Onneksi he olivat sentään molemmat yhtä pahanhajuisia, niin niin kutsuttua hajukriisiä tai -riitaa ei pitänyt käydä läpi.

Kahdelta yöllä heräsin siihen, että Cisu ilmoitti havahtuneensa tokkurasta. Ja hän halusi puskea, puskea ja puskea. Tämä innoitti Toton näyttämään, että hänkin on hereillä ja osaa naukua ja hyppiä aivan tavalliseen tapaan. Kahden tunnin pirteysesityksen jälkeen toipilaat onneksi suostuivat taas nukkumaan.

Hammashommat ovat rutiinitoimenpiteitä, mutta silti oli aika surkeaa ja jännittävää jättää sankarit oman onnensa nojaan klinikalle. Onneksi kaikki meni hyvin. Pidämme peukkuja ja tassuja, että Toto paranee hyvin eikä kummankaan pidä mennä pitkään aikaan eläinlääkäriin.

Harmaavaa uutta vuotta!

Miau, tai siis koratiksi mjoouaaah, onko täällä ketään?

Cisu ja Toto päättivät pitkästä, pitkästä aikaa päivittää blogiaan ja toivottaa kaikille kissoille ja kissaihmisille hyvää, kehrääväistä ja ennen kaikkea harmaavaa uutta vuotta.

Harmaavaa siksi, että nyt kun Suomi 100 -humusta on selvitty, on todellisen merkkivuoden aika: Koratia 10 -juhlavuosi on juuri alkanut. Kuka olisi uskonut – eikä kyllä uskonutkaan tai edes ajatellut – 10 vuotta sitten, että tavallisen talon sijasta asuisimme yhtäkkiä Koratiassa, silkkiturkkisen kuninkaan ja pian myös häntä kovasti muistuttavan prinssin tassun alla?

Mutta onneksi asumme, ja täällä siis edelleen ollaan.  Ja harmaaveljeksille kuuluu hyvää! Prinssi Toto täyttää tällä viikolla yhdeksän, vaikka on edelleen pieni, pörröinen vauvakissamme. Ja kuningas Cisu on vielä Totoakin vanhempi. Kummallista. Onneksi pojat, tai pitäisikö sanoa miehet, voivat ainakin juuri tehdyn lääkärintutkimuksen mukaan mainiosti. Äänijänteetkin ovat kunnossa, saimme juuri todeta, kun ajelimme koratkuoron kanssa mökiltä kotiin.

Koratia 10 -juhlavuoden kunniaksi lupaamme kertoa poik... miesten kuulumisista aina aika ajoin tänä vuonna. Ehkäpä noin kerran kuussa olisi hyvä tahti? Tai saa nähdä, miten homma alkaa taas sujua...

Lopuksi selitys: Huomasin kissavaltiomme oman juhlavuoden itsenäisyyspäivän aikaan ja vitsailin ystävälleni, että saas nähdä, millaiset kemut Cisu järjestää. Hän kommentoi: "Oi, niissä bileissä olisi harmaavaa!"  Siitä sain innostuksen, että ehkä harmaat voisivat pitkästä aikaa bloggailla.

Eli: koetamme palata pian asiaan.

Ja sitä ennen toivotamme kaikille harmaavaa vuotta, minkä värisessä kissaseurassa sen sitten vietättekin!

My heart belongs to daddy

Viikonloppuillat ovat kuin luotuja laatuaikaan ja kuherteluun - ainakin Cisun mielestä. Hänellä on arki-iltaisinkin varsin läheiset välit mieheni syliin ja rapsutuskäteen, mutta viikonloppuisin hän pääsee valloilleen. Ja mieskin pääsee. Minä, Toto ja kännykkäni  katselimme tällaista näkyä kesken ilta-aterioinnin eräänä perjantaina.

Veikkaan, että meillä ruokaillaan taas tänä iltana hellissä - sillä  hellää tuo on, vaikka aika kovakouraiselta ja erityisesti omituiselta näyttääkin - tunnelmissa.

Toivotamme hellää ja iloista viikonloppua muillekin!


P.S. Toto haluaa kertoa, ettei hän ole ollenkaan iloinen. Olen tehnyt töitä kotona ja Toto on  koko päivän kertonut, että hän haluaa syliin, ulos, leikkimään, varastoseikkailulle - siis minne tahansa muualle kuin tavanomaisesti päiväunille tai katselemaan rauhassa työntekoani. Taitaa ihanan aurinkoinen päivä nostaa kissankin energiatasoja. 

Cisu hoitaa homman

Cisu huomasi, että heti kun blogi päivittyi, sinne tuli kommentteja. Kiitos niistä! Koska Cisu ei luota laiskaan kirjuriinsa, hän päätti eilen ryhtyä itse sisällöntuottajaksi. Tässä, olkaa hyvät, Cisun ottama kissa-selfie. Kunhan Cisu oppii kirjoittamaan, voin siirtää bloggailun Cisun taitavien tassujen hoidettavaksi. 

Cisu edustaa, eikä (siksi) kommentoi

Tässä postauksessa ei ole nyt muuta asiaa kuin se, että tässä ihastellaan Cisua, joka asettautui oikein poseeraamaan minulle mökillä. Toisaalta juuri kuningas Cisun ihasteleminen, kun hän hoitaa hallitsijan tehtäviään siirtomaavierailulla, on hyvinkin asiallista toimintaa. Harvalla on näin komea kuningas, ja harvalla johtajalla on näin hyvä itseluottamus kuin Cisulla. Toisinaan Cisu on hyvin edustava.

Minua sietää ihailla joka suunnasta!

Ihailin myös Cisun käytöstä. Kun istuskelin ulkoilun jälkeen sohvalla, sain niskaani Cisun, joka asetteli ensin huppuni itselleen sopivaan asentoon ja kietoutui sitten niskaani kissapuuhkaksi. Se oli ihanaa.

Kotimatkalla Cisu ei sitten ollutkaan yhtä ihailtava, vaan hän koetteli alamaistensa hermoja sekä korvia. Cisu päätti kuitenkin noudattaa viisaan maltillista mediastrategiaa ja vaikeni, kun kaivoin esiin huudontallentimen. 

Onnea Cisu!

Koratiassa on tänään juhlapäivä (jonka jopa ihmiset muistivat heti aamusta): kuningas Cisul viettää kuusivuotissynttäreitään!

Ikä ei paina meidän kunkkua. Kuvan lyhyttä kurkkaushetkeä lukuun ottamatta hän paini koko juhla-aamun vauhdikkaasti pikkuveljen kanssa. 

Onnea Cisu, maailman paras kuningaskissa!

Saammeko esitellä: Mr. Kenwood

Meille on ilmaantunut kevään myötä uusi keittiöapulainen: herra Kenwood. Hän pitää erityisesti kahvinkeitosta - onhan hän kahvikissa. Eilen sain vihdoin edes kännykkäkuvan Mr. Cisu Korat Kenwoodista.

Tänään Kenwoodilla oli taas kiireinen aamu. Piti herätä ennen kukon- eipäs kuin talitintinlaulua, piti keittää kahvia, peseytyä kirjahyllyn päällä koska siellä on kevätaamuisin paras aamuaurinkoläikkä, valvoa ihmisten kylppäritoimet kylpyhuoneen kaapiston päällä istuen ja sieltä maailmanmenoa kommentoiden. Sillä välin pikku-Kenwood vain söi aamupalaa ja loikoili aurinkoläikissä ympäri taloa.

Ei ihme, että ison Kenwoodin kahvihammasta kolottaa aamuisin.

I Don't Like Mondays

Saunassamme näytti aamulla tältä. Cisu ei ollenkaan ilahtunut havainnosta, että oli taas arkiaamu. Kissat saavat kyllä herätä aikaisin ja koheltaa mielensä mukaan, mutta ihmisiltä sellainen käytös ei ole toivottua... Niinpä Cisu vääntäytyi vällyjen välistä saunaan laudeliinan alle. Toto seurasi perässä hieman hämmentyneenä. Kolmantena jonossa olin minä kännykkäkameran kera.

Anna mun olla. Palataan asiaan taas viikonloppuna!

Aina luotettava Autocat

Kevään tulon huomaa Koratiassa siitä, että ihmiset keskustelevat pihauudistuksista, joita he eivät todennäköisesti koskaan saa aikaiseksi. 

Eilisiltainen keskusteluhetki johti suunnittelurupeamaan, jossa minä sutaisin parissa minuutissa hahmotelmiani paperille, mutta mies kaivoi tietokoneen esiin. Jaoin yläkuvan Facebookissa tekstillä: Insinööri ja humanisti suunnittelivat. Yhdistä tyyppi ja työ.

Eräs ystäväni ihmetteli, miksei Koratian insinööri käytä suunnittelussaan Autocadia. Hän(kään) ei ole niin suunnitelmallinen. Saatoin kuitenkin julkaista toisenkin kuvan: ei täällä ihan avuttomia olla, vaan suunnitteluapunamme asiassa kuin asiassa toimii Autocat, yleensä Cisun ominaisuudessa. Cisu on hyvä pyydystämään virtuaalihiirtä, oikeiden kanssa onkin sitten hankalampaa.

Lähihoitaja

Olen kotona kuumeilemassa tänään. Ensin Toto esitti taas maailman nälkäisintä (vrt. edellinen postaus) ja Cisu kiukutteli, kun ei saanut huomiota. Sitten hän huomasi, että on siinä jotain hyvääkin, että vain röhnötän sohvalla - ja että minulla on huppari. Karvainen hoitajani asetteli huppuni haluamaansa asentoon ja meni siihen istumaan. Fililis oli hyvin mukava ja läheinen.

Kuvaaminen sen sijaan oli aika hankalaa. Yrittäkääpä itse kuvata omaa niskaanne ja tehdä se vielä mahdollisimman liikkumatta, ettei niskassa majaileva sairaanhoitaja suutu!

Aamukahvit

Viimeksi oltiin salaattibaarissa ja nyt ollaan aamukahvilla. Cisun aamuvinkki kuuluu: Kahvia tassuun ja nassuun! Toivottavasti kahvikissa piristää aamuanne.

 

Cisu on niin virkeä, ettei hän tarvitse kahvia joka päivä. Hän nauttii sitä vain viikonloppuisin, mikäli minä kiikutan kahvin sänkyyn. Viime viikonloppuna näin kävi molempina aamuina. Kun Cisu on saanut kahviannoksensa, hän kaapii mukin (kuvitteellisesti) piiloon. Siitä minäkin tiedän, että kaikki kahvikissat ovat nyt hörppineet herkkuaan tarpeeksi, on aika nousta päivän puuhiin.  

Muikea Cisu

 

Matkapäiväkirjapostauksessa näytti kiinnittäneen huomiota, että siskoni oli luonnehtinut Cisua muikeaksi.  Tiedän tasan tarkkaan, millaista (itse)tyytyväisen myhäilevää ja vähän kujeilevaa tai jopa viekasta ilmettä hän tarkoittaa. Kun pikaskannasin blogin kuvat, en löytänyt yhtään varsinaista muikeuskuvaa, mutta aika monta muikeussävyistä kuvaa silti. 

Yläkuvan tapaaminen esiteltiin blogissa jokin aika sitten. Cisu oli ensin jännittynyt, kun häntä lähestyi pellolla vieras mies. Sitten hän tunnisti sen omaksi Koratian isännäkseen – sallittakoon näin korkea-arvoinen nimitys, vaikka Cisuhan se meidän isäntä ja etenkin kuningas on – nosti päänsä silitykseen ja sulki silmänsä onnesta.

Aika monessa kuvassa näkyi, että vaikka Cisun ilme on muikeutta astetta tavanomaisempi, hänellä on hyvin hyvä olo.

Yllättäen jopa autossa voi olla tyytyväinen, jos saa poikkeuksellisesti matkata iskän sylissä. (Miksi minun sylissäni käyttäydytään kuin riivattu, kysynpähän vain...)
 

Halailu on aina ihanaa ja etenkin muutaman päivän eron jälkeen. Erään kesäreissumme jälkeen kotona odotti tällainen venkula.
 

Pari vuotta sitten meillä oli viikon verran kylässä Kanadan-isäni, vaihto-oppilasaikainen isäni siis. Cisu parkkeerasi viikoksi hänen syliinsä ja molemmat hymistelivät tyytyväisyydestä.

 

Unimuikea.
 

Useissa kuvissa Cisun asento ja koko kuvan tilanne kieli siitä, että muikeus oli taas valloillaan, mutta kamera oli pilannut hetken, taas.
 

 

Tätä mökkikuvaa olen joskus käyttänyt havainnollistaakseni, että Cisu osaa hymyillä (ja näyttää presidentiltä).

 

Pahoittelen täysin kierrätyskuviin perustuvaa postausta. Minulla oli kuitenkin mukavaa, kun katselin vanhoja kissakuvia, joita olikin muuten paria päivää vajaan viiden vuoden bloggailun aikana kertynyt aika monta. Ensi kerralla lupaan kuitenkin bloggailla ennenjulkaisemattomien kuvien kera.

Muikeaa päivänjatkoa! ;)

KAA, sanoi kunkku

Viestittelin äsken ystävän kanssa kissojen kuulumisista. Kerroin, että Cisulle kuuluu nyt tällaista:  


"Cisulla on nyt kuningasjuttuja. Joka ilta pitää päästä pimeyteen ja märkyyteen omille tiluksille tekemään tarkastusta. Sieltä ei voi tulla kotiin irvistämättä, sylkemättä ja huutamatta KAA! Totolle. Onhan Toto voinut vallata talon ulkoilun aikana. Kun Toto on pörröinen ja tärisevä, KAA-kuningas voi tulla sisälle."


Pitäisiköhän tämä nyt tägittää "hassuihin tapoihin" vai "valtataisteluihin"? Annan avainsanaksi vain Cisun. Se selittää kaiken, eikä mitään. Omalaatuinen kuningas Cisu. :) KAAn sanottuaan hän on aivan lempeä, eikä Totokaan ole ryhtynyt toimiin kaakottajaa vastaan.

Cisu lukee

Sain viimeksi eilen kuulla eteisessämme piipahtaneelta ystävältä, että Cisu on aikamoisen kovaääninen. Hän ei todellakaan arkaile jutella vieraillekaan, eikä myöskään säännöstele äänenvoimakkuuttaan: Cisun jutut kyllä kuuluvat kaikille, tahtoipa häntä kuunnella tai ei.

Mutta sitten Cisussa on se hellä ja intiimi puolensa. Cisu haluaa viettää hiljaisia hetkiä, jolloin kukaan ei saa häiritä häntä.

Onnekseni yksi Cisun tärkeistä rauhoittumishetkistä on nykyisin joka ilta minun kainalossani. Cisu keksi jo joskus alkukesästä, ettei hän(kään) voi mennä nukkumaan ennen kuin on lukenut vähän kirjaa. Joten siinä vaiheessa, kun minä asetun sänkyyn kirjan kanssa, Cisukin tulee sinne. Hän haluaa aina olla kerällä oikeassa kainalossani, niin että Cisun pää ja etutassut ovat joko olallani tai rinnallani. Siitä on hyvä tassuttaa välillä minua, välillä kirjaa, ja kun uni tulee, kainalo on hyvä paikka kääriytyä pieneksi sieväksi rullaksi. Onneksi Toto ja mies eivät yleensä häiritse tätä hetkeä, vaan vetäytyvät yöpuulle myöhemmin. 

Cisu, ihana Cisu!



Lukeva Cisu ei tosin ole ollenkaan uusi ilmiö. Ja pari vuotta sitten blogissa oli kuva, jossa Cisu luki kanssani Mikko Rimmistä. Näin sivumennen sanoen, kumpikin meistä pitää enemmän Tikkasesta kuin Rimmisestä.

Minä poljen, sinä ohjaat

Koratian toinen ihmisasukas saattaa puhua kissoille aavistuksen verran järkevämmin kuin minä, mutta omat omituisuutensa on hänelläkin. 

Eräänä iltana minä ja kännykkäkamerani löysimme Cisun ja miehen harjoittamasta iltajumppaa sohvalta. Toto katseli vieressä ja näytti yhtä yllättyneeltä kuin minä. Mies kuitenkin vakuutti: "Kyllä me poljetaan usein yhdessä Cisun kanssa."

Esitin epäilykseni, että jos minä yrittäisin vatvoa Cisua noin, hän tulisi silmille. En kokeillut, mutta mies testasi, mitä Toto pitäisi polkemisesta. Toton reaktio oli mielestäni odotuksenmukainen: hän kiemurteli kovasti ja haukkasi miestä housunpuntista.

Lähetin ylemmän kuvan Naukulan Mammalle multimediaviestinä. Hänkin ihmetteli, voiko Cisu oikeasti pitää tuollaisesta. (Voi, mutta mies ja Cisu ovatkin lemmenpari.) Myötäilin, että niinpä, voitko kuvitella, outoa on, minä ja Toto olemme ainoat tavalliset asukkaat Koratiassa. Mamma palautti minut maan pinnalle salamannopeasti tekstaamalla: "Niin, tai ainakin te olette erilaisia kuin Cisu ja J."

Hullua sakkia siis kaikki tyynni. 

Kissapoika sairastaa (hälle raivotkaamme)

Viime viikolla Cisu oli hieman puolikuntoinen, ja se oli hyvin rankkaa Totolle.

Pojat saivat tiistai-iltana uutta märkäruokaa. Iloitsimme, kun se maistui hyvin molemmille. Aamulla Cisu kuitenkin oksensi pari kertaa ja hänellä oli ajoittain lieviä vatsavaivoja aina perjantaille asti, jolloin haimme Cisulle apteekista mahalääkettä.

Cisu oli vatsanväänteidensä aikana hieman tavallista hiljaisempi ja rauhallisempi (lue: helpompi), mutta kuitenkin aivan reipas ja sosiaalinen, ruokakin maistui. Siksi emme vieneet Cisua lääkäriin emmekä muutenkaan hätäilleet lääkitsemisen kanssa.

Jos Toto olisi saanut päättää, Cisu olisi heti viety karanteeniin jonnekin, jossa hän olisi sotkenut vain omaan käyttöönsä tarkoitetut vessat. Toton ei olisi tarvinnut raivota, että hän ei voi käyttää vessoja ollenkaan, kun yhdessä (!) kolmesta vessasta oli yksi hieman löysä tuotos. Toton ei olisi myöskään tarvinnut kulkea ympäriinsä nenä kiinni milloin missäkin vihikoiran tavoin tutkimassa, ettei missään vain ole yhtään sotkua eikä varoitella sotkuista tyhmiä, hitaita ja havainnointikyvyttömiä ihmisiä.

Esimerkki: Eräänä iltana olin jo kömpinyt nukkumaan, kun Toto hyppäsi sängyn jalkopäähän ja alkoi kuopia peittoani vimmatusti. Tarkistin moneen otteeseen, että peitto on aivan siisti, mutta Toto vain jatkoi kuopimista ja maukumista. Lopulta huomasin, että pussilakanassa oli aivan pieni ja jo kuivunut pukluläikkä. Otin lakanan pois ja Totolta pääsi hurahdus: Vihdoinkin toi tajusi!

Varmistaakseen nukkumismukavuutensa Toto vielä tarkisti koko vuoteen nenä kiinni lakanoissa määrätietoisesti ja huolellisesti sentti sentiltä edeten. Kun muuta huomautettavaa ei löytynyt, tarkastaja pyörähti pari kertaa ympäri ja rojahti sitten nukkumaan. Huh, eikö kukaan muu voi hoitaa koskaan näitä asioita?

Eikä tässä vielä kaikki: myös ihmisten tekosia on pitänyt valvoa ja tarkastaa viime aikoina.

Menimme nimittäin aloittamaan saunan pintaremontin, ja sauna on kuitenkin Toton lempipaikka. Ei ihme, että Toto livahti saunatarkastukselle aina kun ihmisten silmä vältti... Saunassa hän eteni matalassa kyyryssä, hyvin epäluuloisena. Mitä ovat nämä työkalut, miksi lattia on peitetty pahvilla, miksi saunan väri on muuttunut?

Eilen näytin Totolle, että loppusuora näkyy jo: oikeastaan saunasta puuttuu enää uusi kiuas. Asetin saunan nurkkaan Toton omalle paikalle Toton oman räsymaton, sen, jolla hän aina köllii saunassa.

Tarkastaja oli heti tilanteen tasolla. Hän mulkaisi minua edelleen epäluuloisesti ja painoi sitten kuononsa mattoon. Tämä on kyllä pesty, mutta menköön. Kun Toto oli vielä testannut maton pehmeysominaisuutta tassullaan, hän hyväksyi uusvanhan loikonurkkansa ja suoritti koemakoilun. Saunassa voi edelleenkin lojua, hyvä.

Ei siis ole todellakaan helppoa olla Toto, Koratian tarkin tyyppi ja paras siivooja. Aiemminhan Toto on joutunut kärsimään mm. siitä, että hän joutuu itse siivoamaan puklunsa imeytysmateriaalin avulla.

Cisun helppous taas on mennyttä. Vaikkei Cisu ollut missään vaiheessa varsinaisesti huonovointinen, perjantai-iltana annetusta mahalääkkeestä oli selvästi apua oireiden lopullisessa nujertamisessa. Edellä mainitun hiljaisen ja kiltin Cisun sijasta meitä tervehti lauantaiaamuna hyvin aktiivinen ja hyvin kovaäänistä U-huutoa esittävä energiapakkaus, siis vanha kunnon Cisu. Kun kysyin, oletko nyt terve, Cisu vastasi heti pontevasti: Ädybil, uuAAAHHGÄuWäy!

Ilmeisesti kaikki kunnossa. Vielä kun kiuas saadaan paikoilleen, Totokin voi rauhoittua.

Kuvasarja havainnollistaa, että Toton kiukuttelusta huolimatta veljekset ovat hyvissä väleissä ja toisinaan he osaavat olla helppoja ja hiljaisia myös täysin kunnossa ollessaan.