Kissavaarin kalenteri

Taas kissatuotteita! Isäni sai jo toista vuotta peräkkäin synttärilahjaksi seinäkalenterin, jossa Cisu ja Toto seikkailevat mökillämme (toivelahja: sain jo pari kuukautta sitten huomautuksen, että edellinen kalenteri on loppumassa). Yllä kalenterin kansi, jossa päästään heti asiaan: hyppimään naulakkoon ja loikkaamaan takan päältä yläkerran parvelle.

Kalenterissa myös katsellaan lintutelkkaria,

livutaan salaperäisen kissapedon tavoin heinikossa

sekä jökötetään Jököttäjä-nimisellä kivellä.

Välillä poistutaan mukavuusalueelta eli joudutaan ekaa kertaa veneeseen. Joillekin kissoille veneilykin kyllä sopii.

Sitä ei tarvitse miettiä, onko Cisu tässä kuvassa mukavuusalueella. Mikä voisi voittaa aurinkoläikkään sijoitetun kassin lepopaikkana?

Hyvää joulua toivoo karvatonttu.

Tilasin kalenterin tänäkin vuonna Extrafilmistä. Se on A3-kokoa ja värintoisto on hyvä, vaikkei se näissä kuvissa siltä näytäkään.

Lisää gourmetjuttuja

Oliivipäivityksestä unohtui monta asiaa. Sailan postaus muistutti minulle, että ai niin, kyllä meillä himoitaan ihmisten ravinnosta lisäksi ainakin sushia. Cisu, joka ei edes nuuhkaise kalaa muuten, on aina vimmattuna sushilaatikon perään ja lipoo sushiateriaa, jos vain onnistuu. Olen omin silmin nähnyt, kuinka kissa maistaa soijan ja wasabin sekoitusta (ja juo aika paljon vettä sen jälkeen).

Oliiviasioistakin muistui vasta nyt mieleen, että Toton viimeviikkoinen oliivi-intoilu ei ollutkaan ainutkertaista. Vähän ennen Toton tuloa olin hankkinut oliivipuun taimen. Toto ryhtyi heti tuhoamaan sitä päivittäisellä jyrsimisellä. Oliiviviljelmän kohtalonhetki oli, kun Tottis oli ensin raadellut nojatuolin koristeena ollutta lampaantaljaa ja sitten jollain konstilla ripustanut lampaankarvaa oksientynkiin. Soma asetelma. Puu meni kompostiin ja taljakin piiloon. Voi oliiviviljelijää.

Yläkuvassa on kissojen gourmetraksupiste mökiltä. Koska jätin ajattelemattomasti kulkusen pakkaamatta mukaan, Cisu joutui keksimään uuden ruokakuppiin sopivan presiöösin. Onneksi löytyi tehtävään soveltuva hiuslenkku. Majakkakuppi on muuten Toton oma juoma-astia. Kun Toto kävi ekaa kertaa mökillä, hän joi vain ja ainoastaan siitä, ja pian vanhempani toivatkin merellisen tuopin Totolle lahjaksi. Meillähän ei muutenkaan juoda kuin korkeista astioista.

Entä miten kissat vaikuttavat ihmisten gourmethetkiin? No ainakin näin: astiat katetaan väärin päin ja aterimet piilotetaan lautasen alle. Tämäkin kuva on mökiltä, mutta voisi olla yhtä hyvin kotoakin. Eikä kattaukseen kuulu tietenkään kukkia ja kynttilöitä tai ylipäätään mitään ylimääräistä. Ja jos joku ihmettelee, saavatko Cisu ja Toto mennä ruokapöydälle, niin vastaan, etten ole vielä koskaan tavannut kissanomistajaa, joka ei sanoisi, että hänen kissansa menee sinne ainakin salaa. Onneksi meillä ei kuitenkaan yleensä pompita pöydällä enää siinä vaiheessa, kun ihmiset istuvat sen ääreen ja valmistautuvat kääntämään astiansa.

Onnea 1-vuotiaalle!

Meidän oma pörröturkki, kilteistä kiltein ja ystävällisistä ystävällisin kissa, maailman paras kissapikkuveli Toto täyttää tänään yhden vuoden. Iso poika!

Lomanlopetussunnuntai tuntui paremmalta bileajankohdalta kuin töihinpaluumaanantai, joten Toto otti varaslähdön ja juhli jo eilen.

Aamu alkoi kananmakuisella herkkutikulla. Toto kantoi aarteen eteisen peilin eteen ja vetäisi sen napaansa alta aikayksikön.

Totolla oli juhlissa vain yksi vieras: isoveli Cisu, joka myös sai herkkutikun. Hän piilotti tikkunsa maton alle, ja sieltä se joutui ihmisten käsiin ja kokonaan piiloon. Toton ei haluttu syövän kerralla kahta tikkua, vaikka hän kovasti Cisun tikun perään katselikin. Eikö nyt edes synttärinä saisi ahmia miten haluaa?

Seuraavaksi kissojen oma pieni mattokin piilotettiin. Omituinen syntymäpäivä!

Pian kuitenkin selvisi, että matosta oli tehty tyynynpäällinen. Ja eteiseen kissojen suosikkipaikalle tuli monta, monta tyynyä. Kyllä kelpaa ottaa onnittelijoita vastaan, jos saa synttärilahjaksi ihan ikioman kissaloungen.

Sankari havaitsi heti, että ompelijalle oli tullut suunnitteluvirhe ja uusi tyyny repsotti auki (se aiotaan sulkea, ompelijan huomautus). Mikäs sen hauskempaa kuin tyynymaja!

Varastosta löytyi vielä lisää pieniä mustavalkoisia mattoja. Nekin tuotiin loungeen. Voi olla, että nekin muuttuvat tyynyiksi, mutta toistaiseksi saavat olla tyynyjen alla. Täytyyhän pojilla olla mattoja, joita raahata ympäriinsä ja joiden alle piiloutua nukkumaan tai veljeä salaperäisesti väijymään.

Toton piti saada vielä vähän kissanminttuakin lahjaksi, mutta ei saanut, kun hän ensin hurjasti villahiiren kanssa riehuttuaan väsähti ja meni loppupäiväksi laatikkomajaan nukkumaan. Ehkä jatkamme juhlia viimeistään ensi viikonloppuna.

Toto Elliotin ja hänen söpöjen sisarustensa vauvakuvat ovat täällä.

Uusi värikoodi

Cisulla on tärkeää asiaa!

Cisu: Olen kuuluisa korateka. Lukuisien suorittamieni paini-, juoksu- ja hännänvetokokeiden sekä menestyksekkään vapaaottelu-urani perusteella olen nyt edennyt sinisen pannan kantajasta suoraan huipulle: MUSTAN PANNAN HALTIJAKSI. Vapise, Koratia!

Kas tässä, ihailkaa. Niitit ja kaikkea - ei mikään turhan jätkän varuste.

Toto: Mä en oo sitten saanut mitään uusia arvonimiä. Mutta tungin vain tähän kameran eteen muistuttamaan, että mä oon se harmaapantainen. Jos mustakin tulee huippukorateka, niin kerron siitä sitten myöhemmin.

Harmaaveljekset tekivät muitakin ei niin värikkäitä ostoksia viikonloppuna. He hankkivat eteisen lempilojumispaikkaansa tummanharmaan tyynyn, ja ottivat askelen kohti minun haavettani, mustavalkoista keittiötä. Muumin päällä kelpaa herkutella!

Katsoa saa muttei kiivetä

Olen paljastanut blogissa aiemmin, että meillä on eletty jo vuoden verran hienostuneesti uuninpellit keittiön takan luukkuina. Cisun ei tarvinnut viuhahtaa kuin pari kertaa takkahormiin niin, ettei edes hännänpäätä näkynyt, kun tähän päädyttiin. Ei sitä ihan näin pitkäkestoiseksi sisustusratkaisuksi aiottu, mutta... No, pääasia, että eilen saimme takkaan ihan oikean kissasuojan.

Takkakiipeilijä Cisua tämä uusi kalteriratkaisu kiinnosti kovasti. Emme ehtineet edes ottaa ritilän asennuksessa apuna ollutta jakkaraa pois takan edestä, kun Ylitarkastaja Tarkka-Karva saapui paikalle. Onkohan takkaan tehty muitakin muutoksia?
Hei, tuolla voi polttaa kynttilöitä!
Totoa takkasuoja vain arvelutti, kenties koska hän ei ole päässyt koskaan täysipainoisesti nauttimaan takkaseikkailemisen ja hormikiipeämisen ihanuuksista.

Tuolla on jotain uutta ja outoa. En ehkä uskalla tutkia sitä. Voin joutua vahingossa kalterien väärälle puolelle vangiksi!
Ihan varovaisesti...
Ei. Tää ei oo mun juttu. Tunnen syvää epäluuloa tätä uutta viritystä kohtaan.
Onneksi lohduksi ja vastapainoksi saattoi improvisoida tuolileikin. Se, joka irrottaa toisen hännän, on voittaja!
Ihmiset olivat uuteen suojaan muuten tyytyväisiä, mutta olen koko päivän tuntenut irrationaalista kauhua, että kissat juuttuvat siihen päästään. Aukot on kyllä mitoitettu niin, ettei kissan pää mahdu niistä. Eivätkä pojat edes yrittäneet tassuttaa aukoista, pään tunkemisesta puhumattakaan. Enkä ole koskaan kuullut kissasta, joka juuttuisi kiinni päästään. Voi tyhmyys! Toivotaan, että Toton ohella minäkin totun pian takkauutuuteen.

Viimeinenkin kaappi valloitettu

Näky aamulla: keittiökaapin ovi on raollaan. Sen ainoan kaapin, jonka ovia ei ole vielä sidottu yhteen huivilla tai nauhalla. Ihan kuin sieltä kuuluisi pientä rapinaa...

Ja kas! Itse herra kaappitarkastaja, eikä edes yhtään katuvan näköisenä.

Kukkuu!

Tuota kaappia ei ollut vielä suljettu, koska siellä ei ole varsinaisesti mitään vaarallista C:lle. En nyt kuitenkaan tiedä, onko kiva tehdä ruokaa pannuilla ja kattiloilla, joiden päällä kissa oleilee ties kuinka säännöllisesti. (Ei kannattaisi ainakaan laittaa tuota kuvaa blogiin, ehkä kukaan vieras ei enää suostu syömään meillä mitään.)

Kysymys kuuluukin: millaisia lapsi- eli kissaesteitä kaapinoviin on olemassa ja mistä niitä saa? Olen yrittänyt aina silloin tällöin etsiskellä, mutta ei ole sattunut vastaan. Kohta on kesä ja haluan hellehuivini omaan käyttööni. Ainakaan en halua enää lisää huiveja kaapinovista roikkumaan!

Verkostoitumista

Olemme verkostoituneet! Kotimme on nyt suojattu ikkunasta ulos tunkevilta kissoilta ja sisään tunkevilta hyönteisiltä. Parissa ikkunassa on nyt hyönteisverkko. Tuulettaminen on mahdollista - ja C voi nuuskuttaa ulkoilmaa, onhan sekin jotain, vaikkei ulkoviipotusta korvaakaan.

Harkitsimme kyllä varsinaisia kissaverkkoja, mutta tähän päädyttiin. Kun C on yksin, emme kuitenkaan jätä ikkunoita auki (meillä ei onneksi ole kesälläkään yleensä kauhean kuuma), ja kun hän ei koskaan revi tai pure mitään rikki, olemme toiveikkaita, että tämä ratkaisu toimisi. Jos tuntuu toimivalta, pitää verkostoitua vielä vähän lisää lähiaikoina.

Kurkistus makuuhuoneen ikkunasta.
Ja vastavalokaihoa keittiön ikkunalla. Oi, päästäkää minut ulos!

Mistä tietää, että kotona asuu kissa?

....tietenkin kissanvessasta ja ruokakupeista, kiipeilyseinästä ja paketoiduista sohvista sekä naukumisesta, pomppimisesta ja kiehnäämisestä, mutta on meillä paljon muitakin kissajuttuja. Tosi ihania vielä, C voisi ryhtyä sisustussuunnittelijaksi milloin vain! Kaikkialla on Hyvin Tärkeitä Pahvilaatikoita. Usein ne ovat tulleet kotiin sattumalta vaikkapa uuden kodinkoneen myötä ja olleet matkalla roskikseen, mutta kas, talon karvainen asukas onkin ottanut ne omakseen. Pitäähän kissalla olla nukkumapaikkoja! Lisäksi laatikoilla on kiva möbleerata etenkin yöaikaan. Laatikon raahaamisesta kuuluu yllättävän kova ääni, se on oikein hyvä juttu.

Kynnysmattoja on kummallisissa paikoissa, kuten keittiön lattialla. Onneksi on löytynyt muitakin kuin kuramattoversioita, vaikka C:n mielestä matossa taitavatkin esteettisten seikkojen sijasta painottua raapimis- ja piehtarointialustaominaisuudet.

Uusinta uutta on sitoa keittiönkaapit toisiinsa huiveilla! Huomaa keittiön pöydälle ajelehtimaan jäänyt helmikuun -09 Divaani-lehti: Trendit keittiössä 2009 ja Nämä ratkaisut haluat nähdä.

Tässä oli ennen kaksi 50-lukulaista ranskalaista tuolia. Nyt siinä on pöytäliina tuolien päällä. Tämä möykky on vakava haastaja pahvilaatikoille, sillä tuolien alla on ihana nukkua majassa (siellä on jopa lattialämmitys!) ja silloin tällöin kurkistella, mitä muut tekevät. C keksi heti alkuun hakea turvaa ko. tuolien alta, ja kokeeksi niille levitetty pöytäliina lisäsi paikan suosiota huimasti. Niin että tälleen se sitten jäi.

Takkaluukkuina voi käyttää kätevästi uuninpeltejä. Jos ei käytä, kissa vilahtaa hormiin niin korkealle, ettei hännänpäätäkään näy. Odottelemme loistavia takkaluukkuideoita....

Huonekasvit ovat kaikki enemmän tai vähemmän rasittuneita. Esim. tämä oikein ylpeydenaiheena ollut komea ja elinvoimainen aloe on nyt aivan raakki. Viime viikkoina C on kuitenkin osoittanut jonkin verran kyllästymistä kasvienhoitoa kohtaan, aloe taas on ehkä hieman elpynyt. Seuraamme tilannetta.

Näin. Ei ihme, että miniatyyrisisustus alkaa innostaa.

Suuri rakennusprojekti: kiipeilyseinä!

Alusta alkaen C:n ominta aluetta talossamme on ollut pitkänmallinen apukeittiötila. Me ihmiset haemme sieltä vain satunnaisesti imurin siivouskaapista, mutta C:llä on siellä vessa, ruokakupit ja pieni raapimapuu; kun lähdemme töihin tai tulemme kotiin, C istuu apukeittiön ikkunalla.

Apukeittiön lattialla on ollut rullalla vesihyasinttimatto ja sen vieressä iso pahvilevy, raavittavaa ja silputtavaa. C:tä ei ole näyttänyt haittaavan, että hänen turkkinsa on välillä täynnä vesihyasinttimuruja, mutta me muut asukkaat päätimme viikolla, että nyt riittää jatkuva sotku ja mattokääröön kompurointi.: kissa tarvitsee oman kiipeilyseinän. Niinpä C koki eilen yllätyksen, kun eteisen ovesta ilmestyi...

ihan oikea sisalmatto (Prismasta, n. 30 e). Jee, se on mulle ja mä voin roikkua sen päällä!

Ilo oli kuitenkin lyhyt. Sisalrullasta ei ollut kiipeilytelineeksi, koska se levitettiin lattialle ja sen päälle luokse tuotiin massiivipuupaloja (Bauhausin hukkapalanurkasta, 10 e/kpl) ja jotain kummallisia metallikannakkeita (Bauhausista, n. 6 e/kpl).

Mitäs nää nyt on? Missä mun mattokäärö on?

Hmmm, kyllä nää puupalat jotenkin mun vanhan pahvilevyn korvaa. Mä mahdun näidenkin taakse.

Kun tulevan kiipeilyseinän osat oli tarkastettu nenänuuskuanalyysilla, alkoivat rakennustyöt. Työnjohtajana toimi tietenkin herra C.

Nyt tarkkana sen mittanauhan kanssa! Se on mentävä millilleen oikein!

Okei, hyväksyn rakennustyömaan, kun siellä on niin nuoltavan hyvä rakennusalustakin (se oli kyllä mun oma riuhtomis- ja repimispahvi!).

Poraamisen ja vasaroinnin ajaksi C suljettiin pois keittiöstä. Hänen hämmästyksensä olikin suuri, kun hän keittiöön palattuaan havaitsi, että kokonainen seinä oli pyhitetty raapimiselle ja kiipeilylle.

Häh, se uusi matto on nyt seinällä! Saankohan mä sen irti seinästä, jos oikein raavin?

Jaa jaa, täällä on kolme hyllyäkin seinällä. Onkohan ne kiinnitetty oikein?

On ne, ainakin nää rautaosat tuoksuvat aika jännältä.

Juu, kyllä täällä pääsee kätevästi ainakin ylöspäin!

Mä yletän nuuhkimaan kattoa!

On tää kyllä aika korkeella tää ylin hylly.

Mä taidan lähteä alas.

Äh, nyt ne sitoi mun lelun sinne ylimpään hyllyyn kiinni! Ei kai mun taas tarvitse kiivetä? Mä revin sitä täältä alhaalta päin, niin ehkä se irtoaa.

Ei se irronnut. Oli pakko kiivetä ja hyökätä sitten yläilmoista. Kyllä mä sen vielä pyydystän!

Noin! Jee, oikeastaan tää onkin aika hyvä paikka. Täällä voi yhtäaikaa leikkiä ja tuijottaa. Kukaan ei huomaa, kun vaanin täällä korkealla.

Kiitos ystävät! Julistan rakennustarkastuksen päättyneeksi ja ilmoitan suvaitsevani vastaanottaa tämän hienon kiipeilyseinän.

Eilen jo kokeiltiin, miltä tuntuu juoda vettä kiipeilyseinän keskihyllyllä (hyvin maittoi). Jatkossa tarkoitus on tehdä seinästä vielä toiminnallisempi. Lelujen lisäksi siihen on ajateltu ripustaa ainakin köysi, ja tikapuutkin voisivat olla hauska juttu. Kaikkea sitä kotiinsa saakin kissan myötä!