maanantai 22. kesäkuuta 2009

Yhdessä ulos ja ylös

Veljekset pääsivät eilen ulkoilemaan yhdessä. Toto sai Cisun vanhat valjaat. Ne olivat liian isot ja muutenkin rimpulat, mutta arvelimme, ettei Toto vielä olisi kovin hurja valjastaja. (Olemme kyllä aikeissa tilata hänellekin Vänttiset; panta Totolla jo onkin, joten hänkin on pian kuin Isot Kissat.)

Hurjaksi Totoa ei voinutkaan sanoa, mutta rohkeaksi kyllä. Hänen ensiulkoilunsa ei ollut lainkaan samanlaista tutinaa, kökötystä ja sätkytystä kuin Cisulla keväällä, mutta moni asia oli Toton puolella: Toto on nuorempi kuin Cisu ulkoilua aloittaessaan, on kesä ja lämmintä, on isoveljen esimerkki.

Toto mietti ensin hetken terassilla ja päätti sitten, että ruoholla on varmasti kiinnostavampaa. Ei muuta kuin tutkimaan.





Cisu oli ensin sitä mieltä, että häntä ei pikkurääpäleiden valjastaminen kiinnosta. Hän menee yksin maailmaan ääriin.

Veli tuli kuitenkin katsomaan, mitkä ihmeen värikkäät narut Totolle on annettu.
Sitten tarkkailtiin yhdessä kärpäsiä.
Valjastelun ilot loppuivat lyhyeen, sillä meille tuli kylään vihollinen eli k-o-i-r-a-. Kissat olivat siinä vaiheessa sisällä ja pakenivat vauhdilla yläkertaan kököttämään. Koira ei käynyt edes terassilla, jonne olisi ylhäältä näköyhteys, mutta etenkin Cisulle riitti tieto, että pihalla on jokin kauhea ja epäilyttävä olio. Ensin pörhisteltiin ja sitten vain istuttiin ja odotettiin, että vihollinen älyäisi poistua.

Cisu ei tullut alakertaan koko iltana, vaikka koiran visiitti ajoittui iltapäivään. Toto sen sijaan osoitti taas olevansa rohkea - tyhmänrohkea, sanoisi Cisu - luonne ja tuli jonkin ajan päästä alakertaan varta vasten koiraa katsomaan. Isoa valkoista vihollista piti ihmetellä kaikista ikkunoista ja kerran jopa karata terassille sitä moikkaamaan; ikävä kyllä minä ehdin siepata karkulaisen syliin heti terassin ovella.
Mielenkiintoista. Joko Toto ei osaa vielä luontaisesti jännittää uusia asioita, kuten ulkoilua ja koiria, tai sitten hän on todella pelkäämätön persoona.

3 kommenttia:

  1. Oi, onpas pikkuveikka tullut aina vaan rohkeammaksi! Hienoa että isostaveljestä saa myös turvaa, kyllä sillä pärjää pitkälle.
    Pääsette vähemmällä kun Toto oppii kaiken seuraamalla Cisua, pahatkin tavat - vaikka ei kait Cisulla nyt sellaisia ole! :)

    Hauska kuvasarja veljekset leijonamielestä :D

    VastaaPoista
  2. Kakkosen osa on paljon helpompi kuin ykkösen. Ja jos vielä on rohkea luonne niin vauhtia tuskin tulee puuttumaan.

    VastaaPoista
  3. Kakkosen osa on todellakin kaikessa helpompi, kun aina on esimerkki. Ja me ihmisetkin olemme ehkä vähän fiksumpia (toivottavasti ainakin) kuin ykkösen kanssa... Saa tosiaan nähdä, kuinka rohkea kakkonen meille vielä kehittyykään ja mitä se tarkoittaa poikien hierarkiassa. Vaikka Cisu on enimmäkseen onnellinen seurasta, vöälillä vähän surettaa, kun sen rauha on viety ja asemakin uhattuna. Ei auta kuin rapsutella ja vakuuttaa, ettei kaikki ole oikeasti muuttunut: kyllä se on ykkönen edelleenkin!

    VastaaPoista