sunnuntai 21. kesäkuuta 2009

Eka yhteinen juhannus

Thaimaalaiset karvaveljekset ovat viettäneet perinteisen suomalaisen juhannuksen lähinnä oman väen kesken, kun juhannusvieraat peruivat tulonsa. Keskikesää on juhlittu lähes kuin festareilla, tai mökillä nyt ainakin, vaikka emme ole kotoa poistuneetkaan.

Pojat aloittivat juhlimisen telttailemalla. Pöytäliina oli jäänyt hillumaan tuolin päälle matkallaan pyykinkuivaustelineeltä kaappiin. Äkkiä liinan alta kuului jotain rapinaa, ja niinpä: pojat löytyivät majasta. Teltta on mukava paikka ottaa yhteisnokoset.
Kuten kunnon juhannukseen kuuluu, pojat tapasivat myös sukulaisia. Molemmat arvostivat tätinsä naisellista pukeutumista ja olivat heti pyrkimässä hameen alle (pitäisikö minunkin käyttää useammin hametta?).Toto myös kiipesi uuden tuttavuuden syliin ja pysytteli siinä kauan ja hurisi sydämensä kyllyydestä. Esim. minun sylissäni häntä aina vähän jännittää, mitä Cisu siitä tuumaa, mutta tämä puolueeton syli oli aivan vastustamaton paikka. Hur hur!Välillä tuli riitaa tyhjästä, kuten juhliessa niin valitettavan usein käy. Olin jättänyt eteisen penkille pihanmaisemointikangasta, mutta siitä tulikin painialusta. Tässä kuvassa Iso rökittää Pientä, mutta näin ei ole läheskään aina. Pieni on alkanut paitsi puolustautua myös hyökätä, joten ihmettelemme, millaisiksi poikien valtasuhteet ajan mittaan muodostuvat.

Välillöä veljekset Jin ja Jang nukkuivat.

Kaikkein jännittävintä juhannuksessa oli takassa palanut oikea juhannuskokko! Emme ole polttaneet takkaa juuri Cisunkaan kanssa, joten kokemus taisi olla hänellekin uusi, kun edellisestä tulesta oli aikaa.
Tuli tuntui vaikuttavan kissoihin yhtä hypnoottisesti ja rauhoittavasti kuin ihmisiinkin. Kissat aseuttautuivat turvallisen matkan päähän takasta, olivat hipihiljaa ja tuijottivat takkatulta aina ensiliekeistä hiillokseen. Välillä haettiin turvaa sylistä, mutta kaikkein parasta oli toisen karvaisen tuki.


Kiitos juhannusseurasta, veli!

2 kommenttia:

  1. Aivan esimerkillinen juhannus kertakaikkiaan - kaverukset on kateellisia, varsinkin tuosta teltasta ja kokosta :)

    Pojat on näköjään poikia - aina hameen alle pyrkimässä hih ;)
    Teillä on tosiaan ollut kunnon festarimeininki rähinöineen - lopuksi kaikki on kuitenkin aina parhaita kavereita ;)

    Älyttömän suloinen veljeskerä! Vakka löysi kantensa :)

    VastaaPoista
  2. Vakka on tosiaan löytänyt kantensa, niin hyvässä kuin pahassa. Onneksi enimmäkseen kuitenkin hyvässä, vaikka joka päivä pitääkin vähän myös rähistä. :)

    VastaaPoista