Yön hiljaisuudessa - ja mäiskeessä

Kuten jo tiedätte, meillä asuu lellikissoja, jotka saavat nukkua yönsä perhepedissä. Pari iltaa sitten olin unohtanut kameran yöpöydälle ja sain (huonon mutta kuvaavan) kuvasarjan yö-Cisusta. Toto nukkuu joskus yksinään esim. sohvalla, mutta Cisu aina ihmisten, useimmiten minun, kanssa. Joskus hän odottaa minua jo valmiiksi sängyssä, mutta useimmiten käy niin kuin tässä kuvasarjassa, minä kun menen meidän perheestä yleensä ekana nukkumaan.

Olin juuri vaipumassa uneen, kun havaitsin, että joku kävelee päälläni. Cisu kaivaa itsellensä pesän, joskus hienotunteisesti kylkeni viereen, mutta useimmiten jalkojen väliin tai vatsan päälle.
Iltapesu!
Alamme yhdessä odottaa unta.
Cisun pää vajoaa lähes näkyvistä. Nukku-Matti on lähistöllä.

"Miksi sinulla on niin suuret korvat?"

Sitten nukutaan, ainakin pari tuntia. Aikaisemmin meillä oli öisin kunnon rallia, mutta jossain vaiheessa yöt rauhoittuvat ja saimme nukkua rauhassa aamuun asti. Viime aikoina olemme kuitenkin taas heränneet mm. siihen, että vatsan päällä on kaksi toisiaan äänekkäästi mäiskivää kissaa, joku (Toto) puree varpaasta tai mustassa yössä erottuu puumamaisesti ympäri sänkyä loikkivan kissan silhuetti. Huoh, sänkymme on trampoliini. Pitäisi vissiin alkaa leikkiä kissojen kanssa enemmän ja tarjota muutenkin kaikenlaisia aktiviteetteja. Nyt kun he eivät pääse enää ulkoilemaan eikä ikkunoistakaan voi pimeyden takia kurkkia - eikä ulkona mitään tapahdukaan näin talvisaikaan - niin kissoille taitaa jäädä vähän liikaa energiaa yöllä käytettäväksi.

Pää kiinni

Cisulla on taas uusi hassu tapa: kun tulen kotiin ja kumarrun avaamaan kengännauhojani, Cisu nousee takatassujensa varaan. Etutassut hän iskee ohimoilleni ja alkaa nuolla otsaani. Hän pitää kiinni päästäni niin kauan kuin vain annan hänen siinä roikkua.

Eriskummallinen tervetulotoivotus. Muuten kaikki on kuten ennenkin aina kotiin tullessa. Kumpikin kissa odottaa oven aukeamista kyyryssä ovensuussa, ja välillä ainakin yksi pinkaisee heti oven avauduttua pihalle karkuun... Kun siitä häslingistä on selvitty, on aika nuuhkia jalkoja, sitten hurahtaa hyväksyvästi ja kiivetä hetkeksi syliin. Ensin Cisu, sitten Toto. Välillä molemmat heittäytyvät selälleen lattialle rapsutuksia varten, ja yleensä aina niin kauas toisistaan, ettei yksi ihminen voi rapsuttaa molempia samanaikaisesti.

Jos kissat huomaavat, että auto on tullut pihalle, mutta ihmiset hidastelevat, he kurkkivat kiukkuisina ikkunasta ja maukuvat: tulkaa jo! Jos taas minä tulen autottomana yksin kotiin, he eivät useinkaan huomaa pihalle saapumistani, vaan juoksevat ovelle usein unenpöpperöisinä ja hämmästyneinä: mistä sä yhtäkkiä tulit? Etenkin yhtäkkisestä kotiintulosta saa osakseen paljon hyväksyvää hurinaa ja lempeää kiehnäystä.

Millaisia tervetuloseremonioita muiden kissat harrastavat?

P.S. Bloggerin kommentointitoiminnossa on jotain häikkää. Onneksi saan kaikista kommenteista tiedon sähköpostiini, sillä jostain syystä kommentit eivät näy blogissa kuin muutaman tunnin tai jopa päivän viiveellä. Esim. eilen tiesin, että yhdessä postauksessa oli kaksi kommenttia ja ne näkyivätkin kommenttikohtaa klikkaamalla - kommenttikohdassa luki kuitenkin "nolla kommenttia". Toivottavasti Blogger palaa pian ruotuun!

Hyvää joulukuuta!

Cisu toivottaa kaikille iloista joulunodotusaikaa! Piparkakkutalon muotit on tarkastettu ja lahjaksi menevä joulukalenteri tallottu. Cisu on tehnyt oman osuutensa. Hän odottaa innokkaasti joulua, sillä viime vuonna kotiin ilmestyi joulukuussa ihania koristeita - jotka aina katosivat hetkessä, kun Cisu oli ensin niitä hieman modifioinut. Toivottavasti tänäkin vuonna saadaan jouluisia leluja. Cisu voi opettaa Totollekin, kuinka niitä käsitellään.

Uusi värikoodi

Cisulla on tärkeää asiaa!

Cisu: Olen kuuluisa korateka. Lukuisien suorittamieni paini-, juoksu- ja hännänvetokokeiden sekä menestyksekkään vapaaottelu-urani perusteella olen nyt edennyt sinisen pannan kantajasta suoraan huipulle: MUSTAN PANNAN HALTIJAKSI. Vapise, Koratia!

Kas tässä, ihailkaa. Niitit ja kaikkea - ei mikään turhan jätkän varuste.

Toto: Mä en oo sitten saanut mitään uusia arvonimiä. Mutta tungin vain tähän kameran eteen muistuttamaan, että mä oon se harmaapantainen. Jos mustakin tulee huippukorateka, niin kerron siitä sitten myöhemmin.

Harmaaveljekset tekivät muitakin ei niin värikkäitä ostoksia viikonloppuna. He hankkivat eteisen lempilojumispaikkaansa tummanharmaan tyynyn, ja ottivat askelen kohti minun haavettani, mustavalkoista keittiötä. Muumin päällä kelpaa herkutella!

Yleiskäsitteet hallussa

Cisu ja Toto ovat niin fiksuja ja päätteleväisiä!

Saavuin eilen kotiin uuden Myy-peltipurkin kanssa. Purkin nähdessään kissat alkoivat huutaa kiihkosta.

He tuntevat ennalta kaksi peltipurkkia: yhdessä on kuivattua kissanminttua, toisessa taas kissanminttuisia herkkuraksuja. Molemmille kiljahdellaan innokkaasti aina tavatessa. Mutta silti - miten he osasivat yhdistää tämän kolmannenkin peltipurkin heti samaan sarjaan? Purkit ovat vielä ihan erilaisia keskenään.

Myy-purkki tuotti kuitenkin pahan pettymyksen. Siellä on sisällä huovutusneuloja. Ei siis todellakaan mikään kiihdyttävä kissojen juttu.

Meissä kaikissa asuu pieni lehmä

Ruohoisa salaatti-iltapala, laiduntavan koratkarjan herkku.

Katsoa saa muttei kiivetä

Olen paljastanut blogissa aiemmin, että meillä on eletty jo vuoden verran hienostuneesti uuninpellit keittiön takan luukkuina. Cisun ei tarvinnut viuhahtaa kuin pari kertaa takkahormiin niin, ettei edes hännänpäätä näkynyt, kun tähän päädyttiin. Ei sitä ihan näin pitkäkestoiseksi sisustusratkaisuksi aiottu, mutta... No, pääasia, että eilen saimme takkaan ihan oikean kissasuojan.

Takkakiipeilijä Cisua tämä uusi kalteriratkaisu kiinnosti kovasti. Emme ehtineet edes ottaa ritilän asennuksessa apuna ollutta jakkaraa pois takan edestä, kun Ylitarkastaja Tarkka-Karva saapui paikalle. Onkohan takkaan tehty muitakin muutoksia?
Hei, tuolla voi polttaa kynttilöitä!
Totoa takkasuoja vain arvelutti, kenties koska hän ei ole päässyt koskaan täysipainoisesti nauttimaan takkaseikkailemisen ja hormikiipeämisen ihanuuksista.

Tuolla on jotain uutta ja outoa. En ehkä uskalla tutkia sitä. Voin joutua vahingossa kalterien väärälle puolelle vangiksi!
Ihan varovaisesti...
Ei. Tää ei oo mun juttu. Tunnen syvää epäluuloa tätä uutta viritystä kohtaan.
Onneksi lohduksi ja vastapainoksi saattoi improvisoida tuolileikin. Se, joka irrottaa toisen hännän, on voittaja!
Ihmiset olivat uuteen suojaan muuten tyytyväisiä, mutta olen koko päivän tuntenut irrationaalista kauhua, että kissat juuttuvat siihen päästään. Aukot on kyllä mitoitettu niin, ettei kissan pää mahdu niistä. Eivätkä pojat edes yrittäneet tassuttaa aukoista, pään tunkemisesta puhumattakaan. Enkä ole koskaan kuullut kissasta, joka juuttuisi kiinni päästään. Voi tyhmyys! Toivotaan, että Toton ohella minäkin totun pian takkauutuuteen.