perjantai, 9. maaliskuuta 2012

Nimi ja muut erot

Villistä vilistäjistä emme ole aina varmoja, mutta paikoillaan olevat kissat on kotiväen mielestä lähes aina helppo erottaa toisistaan, vaikka Cisussa ja Totossa "hieman" samaa näköä onkin.

Paitsi että eilen tein kaamean mokan. Lähestyin takaapäin istuvaa, hyvin pyöreämuotoista kissaa, mielestäni siis toisinaan tykinkuulaksikin kutsuttua Totoa - Cisu ei ole istuessaan ollenkaan niin pallomainen kuin veljensä. Silitin tuota kissaa ja sanoin: "Toto, Toto." Kissa kääntyi närkästyneenä, tuijotti minua tiukeasti ja ärisi äyyyiiiiiiiiiiIIIII! Se olikin Cisu. Kauheaa sotkeaa hänet pikkuveljeensä, Cisun mielestä he ovat aivan erilaisia.

Käytöksensä suhteen he usein ovatkin. Nyt kun olemme taas päässeet hieman ulkoilemaan, poikien luonne-erot ovat näkyneet selvästi.

He saavat ulkoilla aivan vapaasti terassilla, koska siitä on sulanut vasta varsin hallittavissa oleva alue eivätkä kissat karkaa lumeen. Kun terassin ovi aukeaa, pojat viipottavat ulos yhtä innostuneina. Toto kuitenkin pysähtyy heti ulos päästyään, katselee hetken ympärilleen ja valitsee sitten istumapaikan terassilla. Siinä hän nököttää ja tarkkailee maisemia, välillä nostaa hieman kuonoaan saadakseen paremman tunnun kevään tuoksuun.

Samaan aikaan Cisu ryntäilee ympäriinsä ja yrittää keksiä, miten pääsisi a) pinossa olevien puutarhatuolien väliin, b) kaukana häämöttävälle kivelle yli lumen, c) muutaman metrin päässä pensaassa, niin ikään lumivallin takana olevien lintujen kimppuun. Joskus Cisu on grilllin kimpussa, ja ylipäätään hänestä ulkona ei vain nautiskella, vaan siellä toimitaan.Vielä ei valitettavasti ole kovin toiminnallinen aika.

Sisääntullessa pojat alkavat taas muistuttaa toisiaan: vimmaista pikajuoksua, villiä painia ja sitten nukkumaan.

sunnuntai, 4. maaliskuuta 2012

Aurinkoaamu







Onko mitään kissoja, kevätaurinkoa ja kiireetöntä aamua parempaa?

lauantai, 3. maaliskuuta 2012

Kissat maaliskuussa


Älä mulle ala!

Tämä video otettiin jo viime kuun puolella, mutta jostain syystä se muistui mieleeni juuri tänä aamuna, heti kun heräsin. Asiaan saattoi vaikuttaa mm. se, että yön aikana Koratiassa kuultiin ravaamisen ja taistelun ääniä, kovaäänistä kissankielistä kiroilua sekä havaittiin harmaan taistelusäkkärän pyörivän sängyssä niin ihmisten päällä kuin aluslakanan allakin. Varpaitani haukattiin pariin otteeseen ja yksi kissojen raapimatolppa kaatui kovalla räminällä. Pahvinen kissatalo oli siirtynyt paikaltaan. Nyt aamulla pojat ovat joko nukkuneet tai painineet.

video


Mitäpä sitä ihmettelemään. Viime päivinä moni ihminenkin on todennut, että on ihan erilainen olo, kun aurinko paistaa ja kevät on lähellä.

maanantai, 27. helmikuuta 2012

Tule kanssani kylpyyn


Bestikset kielikylvyssä.


video



Toto: Hei, mun hännänpää jäi likaiseksi. No, mä pesen sen itse!


video

sunnuntai, 26. helmikuuta 2012

Kun U on yyy

Cisulla ja Totolla on sama pulma, joka on vaivannut heitä jo koko alkuvuoden. Ulos (U) pitäisi päästä, mutta siellä on kylmää (yyy). Cisu kertoo, miten koratiaksi perustellaan, että ainakin ikkunan voisi avata.


video

Mutta voi: kun ikkuna aukeaa, sieltä tulee niin kylmää ilmaa, ettei kissapolo voi liikkua. Vahdinvaihtokaan ei auta.


video

Onneksi sentään sisällä on jo välillä kovinkin keväistä: aurinkoläikät ovat palanneet sohvan päälle. Cisu nautiskelee.



Totokin on jo löytänyt lähestyvästä keväästä kaikenlaisia hyviä puolia.





 Lopuksi huomautus, että näiden kuvien nettiin saattaminen on ollut työn ja tuskan takana. Syliini ilmestyi tietokoneen lisäksi kaksi harmaaherraa, jotka ovat tehneet kaikkensa, etten vain bloggailisi. Toto pitää päätään käteni päällä ja Cisu huiskuttelee tässä samalla häntäänsä näppäimistöllä, joka onkin aika karvainen. En kirjoita tämän enempää, koska olo on aika tukala: käteni yltävät kissakasan yli juuri ja juuri näppikselle. Tämä on tosiaankin kissablogi.


Paitsi ai niin, kirjoitanpa sittenkin. Mainos: kirjoitin kirjablogiini eilen uunituoreesta Kissojen nimipäiväkirjasta. Kissoilla on nyt yliopistotason nimipäiväkalenteri!

tiistai, 21. helmikuuta 2012

Uudet rutiinit





...tai ainakin uusien rutiinien opettelua. Kissoilta sopeutuminen uuteen käy kai ihmisiä nopeammin, sillä Cisu ja Toto ovat jo ihan sinut töihinpaluuni kanssa, minulla taitaa olla enemmän ihmettelemistä. Ensimmäisen työpäivän jälkeen kukaan ei ole pissannut sänkyyni eikä tällä viikolla ole edes murjotettu, kun saavun vasta illalla kotiin. Höh, ehkä kissukat ovatkin iloisia, että saavat vihdoin olla päivät rauhassa?

Uusien arkirutiinien kunniaksi Cisu ja Toto ovat päättäneet, että he eivät juo nurkassa olevasta vesikupista. He siirtävät sen aina keskemmälle huonetta, jotta mahtuvat itse nurkkaan. Kupin kuuluu olla niin, että siitä voi juoda.



Toton mielestä kupista kuuluu ehkä juoda tuossa asennossa, jotta kaikki huomaavat, miten hänen ihanat vihersilmänsä sointuvat vesikuppiin?





Ihanat vihersilmät olisivat ansainneet paremman valokuvan, mutta työläisparka ei voi kuvata kuin illalla salamavalossa. 

perjantai, 17. helmikuuta 2012

Mammanpojat

Mikä on mammanpojan määritelmä?


Voisiko mammanpojaksi kutsua esimerkiksi kissaa, joka reagoi ihmismammansa töihinpaluuseen pissimällä tämän sänkyyn? Oletettavasti Cisu oli tehnyt niin eilen. Olin jo mennyt nukkumaan, kun pojat yhteistuumin tassuttivat peittoani: Kröhöm, sulla on nk. kusi sukassa. Ja olihan siellä jalkopäässä läikkä. Cisu tekee tällaista hyvin harvoin, mutta aina joko vihaisena tai hermostuneena, eivätkä pojat olleet olleet kahden yhtä pitkää päivää kuin eilen varmaankaan kertaakaan viimeisen puolen vuoden aikana. Molemmilla ihmisillä oli työpäivä ja iltamenoja. Voihan pisu sentään.


Jos pisukisuista ei ole mammanpojiksi, entä sellaisista, jotka eivät aamulla suostu lähtemään pois mamman sylistä? Totohan pomppaa joka aamu syliini nk. aamuhalaukseen, mutta se halaus on yleensä hyvin pikainen. Tänään, toisena työpäivänä, Toto retkahti syliini mahdollisimman suurena ja painavana eikä suostunut poistumaan. Lopulta jouduin vain siirtämään hänet julmasti pois. 


No, vasta kaksi työpäivää takana ja onneksi viikonloppu edessä. Ehkä me kaikki sopeudumme.  Totollekin riitti tänään kotiin palatessa ehkä vain n. 27 tervehdyssylityskertaa. Cisu oli hillitty ja meni poterolle ehkä vain 14 kertaa. Ehkä saamme päivitettyä blogiakin ahkerammin sitten taas, kun arki on asettunut. Vaan ei oo helppoo, etenkään hassuille harmaaveljeksille.