perjantai 6. helmikuuta 2015

My heart belongs to daddy


Viikonloppuillat ovat kuin luotuja laatuaikaan ja kuherteluun - ainakin Cisun mielestä. Hänellä on arki-iltaisinkin varsin läheiset välit mieheni syliin ja rapsutuskäteen, mutta viikonloppuisin hän pääsee valloilleen. Ja mieskin pääsee. Minä, Toto ja kännykkäni  katselimme tällaista näkyä kesken ilta-aterioinnin eräänä perjantaina.






Veikkaan, että meillä ruokaillaan taas tänä iltana hellissä - sillä  hellää tuo on, vaikka aika kovakouraiselta ja erityisesti omituiselta näyttääkin - tunnelmissa.

Toivotamme hellää ja iloista viikonloppua muillekin!


P.S. Toto haluaa kertoa, ettei hän ole ollenkaan iloinen. Olen tehnyt töitä kotona ja Toto on  koko päivän kertonut, että hän haluaa syliin, ulos, leikkimään, varastoseikkailulle - siis minne tahansa muualle kuin tavanomaisesti päiväunille tai katselemaan rauhassa työntekoani. Taitaa ihanan aurinkoinen päivä nostaa kissankin energiatasoja. 

tiistai 23. joulukuuta 2014

Joulupörinät

video


Cisu ja Toto sekä Koratian ihmiset toivottavat kaikille hurisevan pehmeää, lämmintä ja  mukavaa joulua. Pör!

 
(Jouluisen hurinapörinän voi varmasti kuvitella videon taustalle.)



Cisu ja Cisun  (hetkellinen) joulurauha

maanantai 13. lokakuuta 2014

Sopu sijaa antaa




Toto etsi eilen pitkästä aikaa esille rakkaan pesänsä. Hän mahtuu siihen juuri ja juuri unirullalle yksinään... ja tältä näyttää, jos velipoikakin haluaa ottaa iltatorkut pesässä. 



Melko hassua ja herttaista!



Aiemmin päivällä pojat olivat nukkuneet yhdessä pussilakanan sisällä. Vain Totosta oli lakanahavainto, mutta tunnustelimme Toton takana ollutta möykkyä. Se paljastui Cisuksi.


perjantai 10. lokakuuta 2014

Hoitojärjestelyjä

Me Koratian hallitsijat hallitsemme maamme hallinnoinnin
sekä hoitotätien hurmaamisen.


Viime kesänä ja viime viikolla Cisu ja Toto ovat kokeneet uudenlaisia hoitojärjestelyjä.

Jo monen vuoden ajan vanhempani ovat käyneet satunnaisesti hoitamassa kissoja meillä, ja kesäisin kissat ovat olleet heidän mökillään noin viikon ajan. Tänä vuonna Cisu ja Toto ovat kuitenkin pysytelleet Koratiassa ja nauttineet sekä ystäväni että mieheni tyttären hoitotädin taidoista.


Ystäväni on nyt ollut kaksi kertaa viikonlopun ajan Koratian kissatätinä. Saamistamme viesteistä päätellen kaikki on sujunut erinomaisesti: hoitotäti on jopa toivonut, ettemme palaisi lainkaan, tai ainakaan pian, kotiin. Kissat ovat olleet sosiaalisia, puheliaita ja hurisevia jopa siihen saakka, että viime viikonloppuna hoitotäti ihmetteli, selittyykö heidän ruokahalunsa sillä, että kehrääminen kuluttaa paljon energiaa. Kun hän tuli ensimmäistä kertaa hoitokeikalle, häntä oli jännittänyt etukäteen, kuinka pian kontakti poikiin syntyy. No, se oli syntynyt heti kun hän oli avannut ulko-oven. Cisu oli viuhahtanut keskelle ruokapöytää, kellahtanut selälleen ja pyytänyt maharapsua. (Toivottavasti kukaan ei halua varastaa Cisua, se taitaisi olla helppoa.)


Yhdestä asiasta hoitotäti ei ole ollut ilahtunut: vaikka hän on saanut päivisin lukemisseuraa, yöt on pitänyt viettää yksin. Toivotaan, että tästä takaiskusta huolimatta täti on vielä joskus käytettävissä ja kissat suvaitsevat tuolloin nukkua hänen kanssaan. 


Hoitotädin tytär oli muuten kesän hoitokeikan aikaan luonnehtinut Cisua ja Totoa hienostuneiksi - heidän pitäisi kuulemma esiintyä ranskalaisessa elokuvassa! Filmaussopimusta odotellessa siis.

Kesällä pojat olivat viikon verran myös mieheni tyttären hoivissa, ja tuokin viikko olisi sujunut erinomaisesti. Ensinnäkin koiranomistajahoitaja oli suhtautunut kurinalaisesti kissojen hoitoon: joka päivä kaksi tuntia ulkoilua, sitten lepohetki ja leikkimistä. Täytyy myöntää, ettei Koratian kotiväki ole ollenkaan noin ahkera eikä säännöllinen. Ilmankos Cisu ja Toto olivat senkin hoitorupeaman aikana olleet hyväntuulisia ja yhteistyöhaluisia (ja saamamme viestin mukaan "mahtavia huomionkerjääjiä"....)

He olivat myös olleet pari yötä yksin! Tämähän on aivan normaalia suurimmalle osalle kissoista, mutta meidän lellipennut eivät olleet moista kokeneet. 

Miten he sitten reagoivat asiaan? Eivät mitenkään, eli olivat iloisia ja rauhallisia, vaikka kukaan ei nukkunut heidän kanssaan. Tulipa siis opittua se, jota olen epäillytkin: kissat pärjäävät ilman minua (meitä) paremmin kuin minä (me) ilman kissoja. Hyvä niin. Nyt kun tiedämme, että Cisu ja Toto ovat vastaanottavaisia erilaisille hoitajille ja erilaisille hoitojärjestelyille, voi heidät jättää huoletta hoitoon - tai siis isännöimään.


Viime viikonloppuna olimme Lontoossa, jonne lähisukulaisemme ovat muuttaneet. Mies palasi reissusta myöhään sunnuntai-iltana ja oli tavannut hyvin hiljaisia kissoja; maanantai-illan Cisu oli halunnut viettää kokonaan hänen sylissään. Minä tulin kotiin myöhään keskiviikkona, ja taas oli hiljainen kissakaksikko vastassa. Kun otin Cisun syliin, hän nojasi minuun, piti kynsillä (hellästi!) kiinni olkapäästäni ja hurisi aivan hiljaa, kuin ujosti. Samaan aikaan Toto nojasi jalkaani ja vikisi ja hurisi ihan hiljaa.

Eilisaamuun mennessä pojat olivat toenneet normaalin kovaäänisiksi ja vaativiksi, ja nyt he tuskin muistavat, että olimme poissa. Tai jos muistavat, ovat luultavasti tyytyväisiä - tuntuu, että vaihtelu virkistää kissojakin.


Millaisia hoitojärjestelyjä tai -kokemuksia muilla moukuloilla on?

lauantai 27. syyskuuta 2014

Kissa sisustaa ja ulkoilee


Synkän ja myrskyisen yön jälkeen Koratian aamu valkeni kirkkaana ja kuulaana. Sekin oli oivallista, että ensin ihan oikea harakka koputti keittiön ikkunaan ja sitten havaittiin, että tilukset ovat täynnä pikkulintuja. Ei auttanut kuin vetää valjaat niskaan ja lähteä bongaamaan.

Ikävä kyllä linnut huomasivat harmaat hiipparit ja siirtyivät läheiselle pellolle. Se havaittiin liian mutaiseksi hienoille koratintassuille, joten tassujen omistajat tyytyivät tarkkailemaan tirppoja pellon laidalla. Jännää oli sekin - ties mitä olisi tapahtunut, jos hallitsijat eivät olisi olleet valppaina valvomassa siivekkäiden puuhia!



Sitten tutkittiin ruusupuskien aluset. Toto ei ollut aivan tyytyväinen siihen, että riuhdoin fleksiä ja koetin kuvata häntä.



Ota nyt se kuva ja anna mun sitten olla rauhassa... Huoh, olisi siihen nyt voinut ottaa hännänkin mukaan!



Jaa, se sisustaminen? Kotiin tultuaan Toto näytti, mikä on sohvapöydän todellinen tehtävä: kannatella tyynyä.  Sohvan suojana oleva kangas taas voi suojata paitsi sohvaa kissalta myös kissaa häiritsevältä emännältä. Peitonalusmöykkynä on hyvä nukkua.



torstai 25. syyskuuta 2014

Toton videotervehdys

video


Nyt kun Cisu on muiden somettajien tavoin alkanut ottaa selfieitä, Toto haluaa kertoa, että hän on oikeastaan videobloggaaja eli vloggaaja. Ei ole montakaan päivää, kun Toto otti ulkoillessaan tälläisen pätkän, jossa hän vain istuu näennäisen rauhallisena - mutta jos katsotte tarkasti, on kissamaisen valpas koko ajan, totta kai.

Nyt täytyy tunnustaa, että puhun palturia. Vaikka olisikin hauskaa ajatella, että Toto oli työntänyt kuonollaan kameran oikeaan paikkaan, painanut tassulla nauhoituksen päälle ja kipittänyt äkkiä videomalliksi, minä toimin kuvaajana. Ja tunnustan senkin, että oikeastaan tämän videon julkaisussa rikotaan kirjesalaisuutta. Toto nimittäin lähetti ensin videon vain Naukulan Sulolle, jonka kanssa hän tuntee hengenheimolaisuutta. Sulokin on sellainen iso pieni ja pieni iso sydämellinen rohkea mammanpoika. Lisäksi Toto luullakseen vähän kadehtii Suloa, koska Sulo tuntee koiria. Kesällä Totoa oli hoitamassa erään suuren mustan emäntä, ja kiinnostava suuri musta kävi Koratian ovellakin. Toto oli jo menossa moikkaamaan - Cisu ei todellakaan - mutta aivan viimehetkellä häntä alkoi jännittää liikaa. Mutta näistä tapahtumista kerromme tarkemmin joskus toisella kerralla.

keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Cisu hoitaa homman


Cisu huomasi, että heti kun blogi päivittyi, sinne tuli kommentteja. Kiitos niistä! Koska Cisu ei luota laiskaan kirjuriinsa, hän päätti eilen ryhtyä itse sisällöntuottajaksi. Tässä, olkaa hyvät, Cisun ottama kissa-selfie. Kunhan Cisu oppii kirjoittamaan, voin siirtää bloggailun Cisun taitavien tassujen hoidettavaksi.