maanantai 22. syyskuuta 2014

Vuoden luontokuva (ja yleistä blogihöpinää)




Pari viikkoa sitten tapahtui ihme: Koratian väki lähti pitkästä aikaa mökille. Syyskuusta huolimatta oli kesäisen lämmintä, ja vietimmekin pari päivää kallioilla viipottaen ja välillä melkein onnesta transsiin vajoten. Totokin unohti, ettei hän oikeastaan tykkää ollenkaan merestä, ja seikkaili kallioilla sekä rohkeutta että pörinää uhkuen. Oi onnea. Cisusta tuli otettua niin monta rantafilosofikuvaa, että ensi vuoden kissavaarin kalenterin voisi koostaa vain niistä. Tuo yläkuva on suosikkini sen viikonlopun kuvista, ehkä kaikkien aikojen mökkikuvasuosikkini: mietin jo, voisiko sen lähettää (käsiteltynä) kisaan, jossa etsittiin luonnonläheisiä, mukavia kuvia. Vielä kun jossain kallionkulmalla olisi kirja, siinä näkyisi oikestaan kaikki, mitä ihminen elämässään tarvitsee - ehkä viinilasillisenkin voisi jonnekin ujuttaa, tai vaikka suklaapalan. Vaarille lähti mökiltä toiseen suuntaan otettu vastaava kuva; siinä oli rantakallioita, meri, Cisu sekä vaarin rakas vene. 




Olen hieman vierottunut kamerastani, kun en voinut fyysisistä syistä pitää sitä juurikaan mukanani kuukausimääriin. Toisaalta olen huomannut, että puhelimessani on pokkaritason kamera, ja sitä tulee pidettyä aina mukana... Jotenkin, vältellessäni ennen käsiini kasvanutta kameraa ja aina edessäni ollutta tietokonetta, olen löytänyt Instagramin, jota päivitänkin sitten koko ajan. Siinä ei mene aikaa eikä se kuluta nikamia.

Olen ajatellut, että olisi kätevää, jos voisin jakaa noita puhelimella ottamiani kuvia suoraan Lumia-puhelimestani blogiin, mutten ole onnistunut. Aina tähän päivään saakka en ole osannut jakaa Instagram-tilinikään kuvia tänne, mutta äsken onnistuin. Mutta - pelkän kuvan sijasta tulee näemmä tuo kehyskin, kuvatekstiä sen sijaan ei. Jaksaako tuollaisia katsella blogissa? Edes vaihtoehtona sille, ettei muuten tule juuri mitään kuvia? Joka tapauksessa: tuolla tililläni on paljon kuvia Cisusta ja Totostakin. He ovat siis hyvävoimaisia ja yhtä hassuja kuin aina ennenkin. Koetan ryhdistäytyä bloggaajana ja ainakin lupaan kertoa, jos meille kuuluu jotain kummallista. Toistaiseksi voitte ajatella, että no news is good news. ;)

Toto tuli tähän huutamaan, että good news on valetta: on iltapalan aika ja mamma vain kirjoittaa. Totosta on alkanut tulla kova komentelija, ja tiedän, että jos en pian lähde palvelemaan häntä, hän menee ja kynsii sohvaa. Viikonloppuna Toto kynsi sitä niin paljon, että lopulta Cisukin alkoi jahdata Totoa: "Noin ei saa tehdä!"

Lopuksi vielä todiste, että aina Cisu ei suinkaan komentele Totoa, ei edes vaikka Toto istuisi suoraan Cisun pään päälle!






P.S. Äh, nyt kun julkaisin tämän, huomaan, etteivät linkitetyt kuvat edes mahdu artikkelikenttään. Annan kuvien kuitenkin olla: tulipa kuitenkin julkaistua kolme kissakuvaa pitkästä aikaa!

maanantai 21. heinäkuuta 2014

Pikainen lomapäivitys

Hei pitkästä aikaa! Täällä olemme. Lojumme kuumuudesta nuutuneina ja osa meistä voivottelee, mitä tekisi, toiset taas hurisevat: olosuhteet alkavat olla kuin Thaimaassa konsanaan.

Cisulle ja Totolle kuluu siis hyvää. Koratian väki on lomaillut heinäkuussa yhdessä  ja erikseen. Palaamme pian tarkemmin lomakuulumisiin, sillä niistä riittääkin kerrottavaa. Tänä kesänä olemme mm. kokeilleet uudenlaisia hoitojärjestelyjä ja kaikki on mennyt hyvin. Cisu ja Toto ovat toden totta Koratian kunkkuja ja heille voi vastuuttaa kissavaltakuntamme isännöinnin, kun ihmiset ovat muualla.

Tällä kertaa vinkkaan kuitenkin vain parista Kissakas.fi-sivustolle kirjoittamastani jutusta. Kun helle ei ollut vielä pehmentänyt täysin aivojani ja pystyin vielä kirjoittamaan, käytin erään loma-aamun sen pohtimiseen, mitä tekisin, jos saisin olla kissa yhden päivän ajan. Päätelmäni  löytyvät kolumnista Päiväni kissana. Kissakkaassa on nyt ilmestynyt myös kooste kissakirjasuosituksistani.

Nyt lähden varakuningas Tottendahloksen kanssa tarkastamaan Koratian tiluksia, sillä Toto on tätä naputellessani sanonut jo kuutisenkymmentä kertaa VÄY.

Hei hei ja väy väy!

maanantai 23. kesäkuuta 2014

Kuka ei ole nukkunut sängyssäni?

video


Nyt kun vuorenvalloitus- ja juhannustaika-asiat on käsitelty, on vihdoin aika kertoa, mitä kauheaa Koratiassa on tapahtunut: selkävaivani on pakottanut minut nukkumaan toisinaan olohuoneen lattian karvamatolla!

Senhän ei luulisi olevan kauheaa kuin korkeintaan minusta. Nyt on kuitenkin käynyt niin, että se ei ole minusta lainkaan kauheaa (vaan oikein hyvän tuntuista: vinkkejä kovista sängyistä ja esim. Futoneista otetaan vastaan!), mutta Totosta moinen arvonalennus on hyvin ikävä. Hänen kuninkaallinen korkeutensa ei voi nukkua lattialla öisin.


Missään ei ole toki määrätty, että pitäisikään, mutta Toto ja Cisu nyt sattuvat olemaan sitä mieltä, että heidän velvollisuutensa on nukkua kanssani. Cisu oli ensimmäisenä lattiailtana hämmästyneen oloinen, mutta sopeutui pian tilanteeseen ja on jopa välillä nauttinut siitä; muu ei selitä sitä, että herään vatsani päällä istuvaan ja kovaäänisesti hurisevaan, minua lempeästi katselevaan Cisuun. Toto on sen sijaan jäänyt useasti kiinni, että heti kun nukahdan, hän livahtaa oikeaan sänkyyn. Jos herään yöllä, makuuhuoneesta viuhahtaa hyvin matala ja nopea Toto, joka kiepsahtaa rullalle jalkoihini ja teeskentelee parhaansa mukaan kesken makoisien unien herätettyä kissapoloa! Tuo Toto ei ollenkaan ymmärrä, miksi nauran hänelle, pienelle hassulle petturikissalle.

Toton onneksi olen pahimman kipuvaiheen jälkeen palannut taas ihmisten sänkyyn, enkä aio hämmentää häntä mattopedillä kuin satunnaisesti. Yllä olevalla videolla Toto kertoo ja näyttää, miten olohuoneen mattoa pitäisi oikeasti käyttää - ei suinkaan nukkumiseen. 

sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Vastataika



Oletko sinäkin joutunut kissojen yötaikojen uhriksi? Tässä Koratian ihmisten eilen ilalla kehittämä vastataika, joka takaa rauhallisen yön koko porukalle:


Odota iltaan asti ja vie kissasi sitten ulos. Tarjoa sille jotain mieltä kutkuttavaa katseltavaa, kuten hernepellossa loikkiva peuraemo vasoineen. Jotta kissasi voimat kuluisivat, kehota sitä kuitenkin jatkamaan matkaa...




Kutsu paikalle pesäänsä kovaäänisesti vartioiva lintu. Toivo, että se kaartelee yllänne ja asettuu sitten lähistölle tarkkailemaan tilannetta.





Vaikka kissasi ei kuuntelisi juuri ihmisten toiveita, hänelle saattaa tulla arkajalkakohtaus, kun lintu käskee.




Koettuaan suuria elämyksiä kissasi saattaa kerrankin olla sitä mieltä, että oikeastaan onkin mukavaa mennä vapaaehtoisesti kodin turvaan ja lämpöön.




Jos taika onnistuu täydellisesti, kissasi on kaikesta ilta-U:ssa kokemastaan voipunut, että se menee nukkumaan ennen sinua ja nukkuu kellon ympäri.



Tämän vinkin antoi Koratian kirjuri, jolla ei ole enää aivan niin voipunut olo kuin eilen ja joka aikoo viedä Cisun ja Toton tänäänkin iltaulkoilulle ovelasti juuri ennen nukkumaanmenoaikaa.

lauantai 21. kesäkuuta 2014

Seitsemän juhannustaikaa Koratiasta

Hyvää juhannusta Koratiasta! Täällä kuninkaat Cisu ja Toto ovat tehneet kaikkensa, että juhannus olisi todellakin yöttömän yön juhlaa. Tässäpä koratialaisten vinkit kaikille kissoille hyvän kissavuoden takaamiseksi. Luulemme, että kissojen kalenteri on joustavampi kuin ihmisten, joten vinkiksi muille kissoille: näitä taikoja voi tehdä vaikka joka yö.


Juhannustaiat kissamaisen elon onneksi...



1. Jos haluat pysyä kimmoisana, hypi sängyssä halki juhannusyön. Käytä ihmisiä trampoliinina ja kokeile, voiko emäntäsi pään kautta ponnistaa yhä ylemmäs. 

2. Jos haluat pysyä kovaäänisenä, kilju ihmisten korvaan halki juhannusyön. Älä välitä, vaikka sinut tunnettaisiin normaalisi hiljaisena: jos ihminen kysyy, mitä sinäkin huudat, ala karjua kahta kovempaa. Näin takaat hyvät keuhkot tulevaisuudessakin.

3. Jos haluat pysyä nopeana, ravaa hullun lailla ympäriinsä halki juhannusyön. Taian tehoa lisää, jos törmäilet seiniin. Älä välitä eteesi sattuvista huonekaluista ja esineistä.

4. Jos haluat pysyä leikkisänä, pelaa palloa emäntäsi päällä. Muukin lelu käy. Taian ideana on viskoa lelua nukkuvan ihmisen päälle sängyssä ja kun et enää jaksa leikkiä, voit piilottaa sen hänen kainaloonsa. Seuraava leikkijäkissa voi sitten hyökkiä sinne, kun huomaa lelun.

5. Jos haluat pysyä ovelana, toimi kuten edellä, mutta piilota lelu mahdollisimman vaikeaan paikkaan. Suosittelemme erityisesti kaapinalusia ja muita niin matalia paikkoja, että joudut lelua esiin kaivaessasi siirtelemään tavaroita ja ähkimään ja kiroilemaan kovaäänisesti. Oveluus on sitä, että keksii jopa itselleen liian ovelat aarteidenpiilotuspaikat.

6. Jos haluat pysyä reippaana, vaadi ulkoilutusta halki juhannusyön. Et tule todennnäköisesti pääsemään U:hun yöllä, mutta vaatiminen takaa hyvän ulkoiluonnen. Kun pääset vihdoin U:hun, ole kyllästynyt ja pyri het takaisin sisälle. Se takaa, etteivät ihmiset pidä sinua yksioikoisena ja ennakoitavana jatkossakaan.

7. Jos haluat kaiken tämän lisäksi pysyä myös virkeänä, käytä juhannuksen ajat päivät nukkumiseen. Muuten et jaksa taikoa juhannusöisin ja seuraavasta kissavuodestasi saattaa tulla rauhallinen ja helppo. Se vasta tylsää olisi.



Tämän kaiken kirjasi kovaäänisesti moukuvan sanelun perusteella ylös Koratian kirjuri Jenni, joka on taikojen keskelle jouduttuaan niin väsynyt, ettei jaksa etsiä bloggaukseen sopivaa kuvaa. Jos kuva olisi, siinä olisi harmaa viuhahdus, joka kuvaisi juhannustaikojaa toimissaan.


Toivotamme hyvää ja mahdollisimman rauhallista juhannuksen jatkoa!

sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Metsän kuninkaat


Minun piti tänään bloggailla jostain aivan muusta, mutta Cisu ja Toto päättivät toisin.

Oikeastaan he päättivät toisin jo eilen, mikä johti tähän kuvasarjaankin. Maanittelin iltaruoan jälkeen miestä metsäkävelylle, mutta hän kieltäytyi. Sen sijaan hän ehdotti, että veisimme kissat ulos... Cisu ja Toto olivat ilmeisesti kuunneelleet keskustelua, sillä katsokaa, miten kävi: Koratian kunkut suuntasivat suoraan metsään ja ylös vuorelle! Teimme lähes tunnin kallio-, metsä- ja heinikkoulkoilun. 


Kuvat puhuvat puolestaan. Oli jännää - ja kun koti näkyi, oli kiire juosta Koratian linnaan!











Kuka eka kotona!

sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Tyytymätön unikeko



Totolla oli eilen illalla vähän vaikeaa. Annetaan Tottiaisen kertoa omin sanoin:

"Olin jo alkuillasta aivan väsynyt poloinen. En olisi tahtonut mitään muuta kuin päästä nukkumaan ja että joku tulisi seurakseni. En pidä yksin nukkumisesta.

Ensin minut vietiin muun sakin mukana ulos. Ilta-U on kuulemma jännä juttu. Ei ole minusta, katsokaa vaikka yläkuvasta.

Sisälle palattuamme veljeni Cisu ei huomannut minua ollenkaan. Hän tarkkaili mieluummin jäniksiä ikkunalla kuin hoiti minua.


Vetäydyin vällyjen väliin yksin. Näytin kuulemma säälittävältä, enkä ihmettele. Minulla olikin aivan surkea olo. Jos osaisin puhua, olisin sanonut kuten pieni ihmisserkkupoikani, joka palautti häntä hoitamassa olleen ja mielestään hyvin pärjäävän emäntäni taannoin maanpinnalle ilmoittamalla, että 'en ole tyytyväinen, olen vain iloinen'.

Vaikka minulla ei kyllä ollut edes yhtään iloinen olo. Välillä vikisin yksikseni.


Lopulta ihmisiskäni vetäytyi sänkyyn. Silloin tulin todella iloiseksi! Olin niin ilahtunut, että halusin aivan välttämättä nukkua hänen jalkansa päällä, vaikka ihmiset epäilivät, voiko se tuntua minusta mukavalta.


Voi se. Jos en olisi ollut niin väsynyt ja onnellinen, olisin suuttunut, kun emäntäni kutsui minua 'onnelliseksi possuksi'.



Lopulta Cisukin jätti jänisharrastuksen sikseen ja hakeutui mukaan miesten petiin. Kylläpä minulla oli hyvä olo!



Loppu hyvin, kaikki hyvin siis. Tänään olemme unikekoilleet Cisun kanssa melkein koko päivän, ja se sopii minulle vallan mainiosti.

Hyvää yötä kaikille!"

t. Toto