Cisu teki viime viikolla irtioton laatikkoleikeistä ja lähti syyslomailemaan mökille. Mukaan saaristoon tulivat Toto, minä, toinen siskoni ja vanhempamme. Mökkireissu oli jälleen kerran yliveto. Lähtiessä oli pakko kirjoittaa mökkipäiväkirjaan, että täällä tulee aina huono omatunto, ettemme asu hirsimökissä metsän laidassa ja meren äärellä eikä meillä ole jatkuvasti kissansylittäjää keinutuolissa istumassa.
Vaikka harmaaveljekset olivat mökkeilleet jo muutamia kertoja, talosta löytyi taas kaikkea uutta. Esimerkiksi kiireesti vintin yläkerran varastonurkan tavaroita kissoilta suojaamaan heitetty täkki tarjosi mukavan majapaikan.
Omassa nurkkauksessa ei kyllä ehditty viettää kovinkaan paljon aikaa. Mökille oli nimittäin tullut lintu-tv (lintulauta ikkunan taakse) ja sitä piti seurata usein ja intensiivisesti. Välillä ikkunaa vasten piti seisoa ja vähän käkättääkin. Saariston rohkeat tipuset eivät kuitenkaan pelänneet kaupunkilaissaalistajia, vaan tulivat röyhkeästi jopa aivan ikkunalle heitä härnäämään.
Myös kotitöitä tehtiin. Molemmat kissat auttoivat mummia tiskaamaan.
Toto auttoi vaaria täyttämään takan puilla ja sytyttämään tulen.
Toto: Hei, miten sä sait ne syttymään? Ootpa taitava, en voi kuin katsoa ihaillen!
Toto osallistui keittiöhommiin myös varastamalla paahtopaistin viipaleita sekä etsimällä uuden kissanpesän, pienen leipäkorin. Hän istui siellä häntä hellästi kaulimen ympärille kiedottuna, kenties uusista herkuista haaveillen. Cisu ei tietenkään malttanut pysyä kaukana tuollaisesta uudesta lekottelupaikasta.
Suosikkihuonekalu keinutuoli oli onneksi yhä paikoillaan ja pääsi aktiivikäyttöön. Aina kun joku istahti tuoliin, hän sai syliinsä ainakin yhden kissan. Välillä kissit keinuivat keskenään ja toisinaan tuolia käytettiin myös toisesta ikkunasta näkyvän lintu-tv:n katseluun. Cisun katseluasento ei ole kovin rauhallinen.
Cisulla olikin kova tarve päästä liikkumaan. Hän muisti heti, että mökillä ei ole kivaa vain kiehtova talo, vaan myös suuri ja avara saaristomaailma sen ympärillä. Olin hämmästynyt, kun Cisu kylmästä syyssäästä huolimatta suunnisti heti valjastamaan päästyään suoraan merenrantaan. Toto ei suostunut ulkoilemaan edes sylissä: siskon toppatakki oli vaarassa suikaloitua, kun hän kantoi Toton ulos mökin edustalle.
Cisu was here.
Välillä piti vähän ravistella tassuja, ja sitten matka taas jatkui.
Ihanaa siis oli! Toto nautti täysin sydämin leikittäjistä ja sylittäjistä, Cisu taas ulkoilusta ja esiintymisestä. Vaikka hän on Toton saapumisen jälkeen ollut kotona välillä sillä linjalla, että kovat kundit eivät leiki, niin mökillä tästä ei ollut tietoakaan. Lauantaina Cisu viihdytti koko porukkaa esittämällä pitkän masaipomppu-kieppihyppyshown. En muista, milloin olisin nähnyt hänen temppuilevan niin paljon ja niin kauan. Mutta mikäs siinä loikkiessa, kun monta ihmistä katsoo ihaillen. Ja lopuksi Totokin tuli mukaan ihailijarinkiin: miten mun veli onkin noin upea?
Juuri ennen kotiinlähtöä tapasin Cisun täydessä hurmiossa mökin vintiltä. Siellä on lattialla leveä siskonpeti. Cisu otti vauhtia ja liukui selällään pitkin poikin petiä, pysähtyi välillä kiemurtelemaan ja hurisi kovaäänisesti. Voiko olla hauskempaa kuin mökkeily? Ei ihme, että kun Cisu huomasi meidän pakkaavan tavaroita, hän piiloutui sängyn alle. Ja kun kannoin hänet autoon kotimatkaa varten, hän tärisi ja tuhisi raivosta. Autossa oli jo pieni surkea Toto, joka tärisi kauhusta, kun oli joutunut hetkeksi ulos. Ei oo veljekset ihan samasta puusta veistettyjä.
Autoilu sujui muuten oikein hyvin, mutta varmaankin valvomisen vuoksi kissat heittäytyivät paluumatkalla liikepoliiseiksi. He eivät saaneet unenpäästä kiinni, eivätkä väsyneinä kestäneet enää yhtään muutosta. Kun minä liikutin kättäni tai jalkaani autossa, seurasi kovaäänistä
mjauukumista. Aivan kiihdyttävää oli, kun mummi oli niin varomaton, että ojensi etupenkillä vaarille omenan. Ja se tyhmä söi sen! Niin kauan kuin vaarin suu liikkui omenaa mutustaen, sitä piti tuijottaa närkästyneesti tuhisten ja kiljahdellen. Jos me ollaan väsyneitä ja paikoillaan, niin olette tekin!
Ei ihme, että noin puoli tuntia kotiinpaluun jälkeen sohvalta löytyi tällainen kissamytty. Väsynyt mutta hyvin onnellinen veljesmytty.
Kun viimeksi saimme koiravieraita, Toto yritti kurkkia ikkunasta, mutta Cisu pakotti hänet kanssaan yläkertaan pelkäämään. Koirien kanssa ei pelleillä! Tällä kertaa isoveljellä ei ollut auktoriteettia, ja Toto päättikin ottaa tarkemmin selvää, millainen karvakaveri siellä ulkona oikein on.
Ja kurkistus: ooh, ihan oikea koira! Toto oli niin ihastunut näkemäänsä, että tämän jälkeen hän vietti koko loppupäivän eri ikkunoista kurkkien. Välillä Toto seisoi nenä kiinni ikkunassa ja Oona vinkui häntää heiluttaen toisella puolella. Me kyllä leikittäisiin, mutta kun se Cisu on niin hankala!
Herra Hankala ei sentään tällä kertaa piiloutunut yläkerran pöydän alle, vaan kökötti epäluuloisena yläkerran portailla. Siellä saattoi olla itse hämärän piilossa, mutta valvoa silti tyhmänrohkeaa Totoa ja sitä kauheaa mustaa jättiläistä pihalla.
Toin pihatuolit sisälle, jotta ne pääsisivät pesuun ja talvisäilöön. En ehtinyt kuin nakata tuolit eteiseen, kun Toto huomasi, että tässäpä mahtava koirankatseluteline.
Mutta kaikki hyvä loppuu aikanaan ja koiraystävä lähti kotiin. Sekös Totoa harmitti. Vielä tänä aaamuna hän kävi pari kertaa kurkkaamassa terassioven luona, olisiko se kiva koira kuitenkin vielä siellä. Ei ollut, mutta pitää pyytää se uudelleen. Toto voi kouluttaa Cisua ennakkoluulottomaksi, ettei hänen tarvitse olla aina tällainen koirien suhteen.
