Kuten olen kertonut, meille ei sitten tullut hienoa kaappivessaa, kun muuten aina niin reipas Cisu pelkäsi led-valon väläystä.
Eilen oli aivan uudenlainen pelottava vessaepisodi. Katselin yläkerrassa televisiota ja tiesin miehen olevan alakerrassa, kun yhtäkkiä joku veti yläkerran vessan. Ryntäsin paikalle katsomaan, kuka siellä kummittelee, ja kas, pöntön päältä löytyi kaksi aivan pörröistä, köyryselkäistä ja tyrmistynyttä karvaista vessanvetäjää. Ihan hyvä, että meillä on ehdoton kansi kiinni -sääntö, muuten vetäisivät vielä toisensa pöntöstä alas. Toistaiseksi heidän lvi-taitonsa ovat rajoittuneet kylpyammeen alla möyrimiseen ja lattiakaivojen ritilöiden siirtelyyn, mutta nyt ollaan jo näemmä niin sisäsiistejä, että käytetään ihmisten vessaakin. Mikä mahtaa olla seuraava siirto?
Ainakin toivomme, että se on jotain ystävällistä. Nyt kun ei ole ollut pariin päivään kovaa pakkasta, laatikkokissat ovat tulleet taas esille piilostaan. Passiivinen talvielämä eli purkamaton energia näkyy ja kuuluu sitten aikamoisena riehumisena, huutona ja yleisenä levottomuutena. Eilen Cisu alisti Totoa puremalla niskasta niin kovaa, että Toto huusi apua! Sellaista huutoa emme olleet kuulleet edes kesällä, kun Toto muutti meille. Onneksi riita ei kestänyt kauan. Toivomme kuitenkin aurinkoläikkien ja valjastelukelien pikaista tulemista, ennen kuin kummallakaan lämmönrakastajakissalla menee totaalisesti hermot talven kanssa.
Jotta näin ei kävisi, olemme leikkineet, ratkoneet tehtäviä - yksi haastavimmista on kaivaa herkkuraksuja suljetusta kananmunakennosta - ja jatkaneet naksuttelukoulun käymistä. Saa nähdä, jääkö koulun opettajakin luokalle, kun koululaiset eivät oikein tunnu oppivan. Mutta ainakin he kehräävät koulussa ja se on kai pääasia, koulu on kivaa vaikkei omaksuisi mitään!
