perjantai 31. joulukuuta 2010

Onnellista uutta vuotta




Cisu ja Toto toivottavat kaikille rentoa uutta vuotta 2011! 
Pitäkää huolta toisistanne. :)

torstai 30. joulukuuta 2010

Vain kissa voi tietää

Vain kissa voi tietää, miksi yön hiljaisuudessa kannattaa patsastella lipastonnurkalla ja jähmettyä tuijottamaan seinää tai lipastolla olevaa tyynyä. Vain kissa tietää senkin, miten voi pysyä paikoillaan puoli tuntia putkeen. Aivan hiljaa ja liikkumatta.

Ihminen ei kyllä tiedä välillä mitään. Vaikka kuinka tuijottaisi mukana, ei näe eikä kuule mitään, mikä vaatisi moista patsastelua. Mutta ihmisillä ei olekaan taikavoimia ja suurta maailmantietoa ja superviisautta ja mitä kaikkea noilla salaperäisillä kissukoilla nyt mahtaakaan olla.

keskiviikko 29. joulukuuta 2010

Hiiriä ja ihmisiä


Tänään aamulla Cisulla ja Totolla oli suuret odotukset, tai oikeastaan jo vaatimukset.

Töihin lähtiessäni kurkkasin makuuhuoneeseen, jossa mies, lomailija, vielä nukkui. Veikkaan, ettei unta eikä rauhaa kestänyt kauan. Selällään makaavan miehen vatsan päälle oli tuotu leluhiiri ja kummankin kyljen vieressä istui kissa, joka tuijotti intensiivisesti vuoroin miestä, vuoroin hiirtä.

Eihän niitä lomapäiviä ole tarkoitus viettää nukkuen, vaan Koratian armoitettuja hallitsijoita palvellen ja viihdyttäen!

tiistai 28. joulukuuta 2010

Rauhallista

Cisu ja Toto ottivat haasteen vastaan: hekin osaavat olla rauhallisesti. Vaikka heille kuinka blogissakin toivoteltiin seikkailuja ja ties mitä riekkumista jouluksi, pojat päättivät viettää joulunajan suorastaan poikkeuksellisen seesteisesti. Syömistä ja nukkumista, sitähän se loma ihmisilläkin usein on.

Äitini oli ommellut pojille uuden (tietenkin koratinharmaan) huovan. Kun laitoin sen jouluvisiitiltä palatessamme huopakorin pohjalle, pojat menivät heti koriin peseytymään ja nukkumaan. Cisu ihmettelee, voisiko kamera jo jättää harmaaturkit rauhaan.
Ihmiset olivat kotona lähes koko joulun ja torkkuivat hekin, mitä nyt välillä piipahtivat sukulaisissa. Emme viitsineet ottaa kissoja mukaan, koska visiitit olivat lyhyitä – ja lyhykäisyydessäänkin suuri ihmismäärä ja joulupukki olisivat voineet rasittaa koratialaisten hermoja. Emme myöskään halunneet ottaa riskiä, että Cisu ärtyy ja pissii vanhempieni sänkyyn. Nyt Cisu on kyllä ollut aivan sisäsiististi. Ja ellei ole, siihen on ratkaisu: hän sai ihmisserkkupojalta lahjaksi vitsikkään paketin, jossa luki päällä Kuivaa joulua ja joka sisälsi vaipan. Cisu oli lahjasta kovin kiinnostunut, vaikkei selvästi tiennytkään, mitä sillä tehdään.
Cisun joulumaja. Tarvitaan laatikko, lakana ja pyyhe, ja kissan joulupesä on valmis.

torstai 23. joulukuuta 2010

Porsaita äidin oomme kaikki


Olemme nähneet muissa blogeissa herkkiä joulukissojen kuvia, mutta meiltä ei sellaisia kannata odottaa. Yritä nyt ottaa sellaisia tällaisista viikareista....

Koratialaiskoheltajien joulu alkoi eilen, kun mies saapui töistä hienon sellofanipussiin käärityn herkkukorin kanssa. Sen pakkauslaatikon kimppuun loikattiin jo eteisessä. Yleensä tähän aikaan vuodesta paistopusseissa nähdään possunpötkäleitä, mutta Koratiassa kissakiipeleitä (joita ei kyllä aiota paistaa, toim. huom.). Vaikka korvat lytistyivät, piti heti testata rapisevan pussin majaominaisuudet.

Etenkin Toto oli aivan lumoutunut rapinatunnellista.
Hän yritti kiskoa Cisun hännästä mukaan leikkimään.
Kun se ei onnistunut, Toto keskittyi vaanimaan sormeani.
Hauk! Sainpas maistettua possua minäkin!
Cisua miellytti se, että herkut oli pakattu ihanilla hörselöillä koristetulle tarjottimelle.
Heinillä kissojen kaukalon...
Cisu ja Toto toivottavat kaikille tonttuilevan hassua joulua!

keskiviikko 22. joulukuuta 2010

Kissan ja lattian väliin tarvitaan jotakin pehmeää

Siinä missä Cisulla on nyt mielessä tuhmat temput, niin Toton kiinnostuksen kohde on Tempur. Vanha, vuosia palvelut ja nyt jo muutamaan osaan murtunutkin tyyny on saanut uuden tehtävän kylppärissä Toton torkkupaikkana. Vaikka tyyny ei enää sopinut ihmisniskan tarpeisiin, kissan anatomiaan se mukautuu ilmeisen hyvin.
Cisu miettii, pitäisikö mennä mukaan köllimään.
 Hei Toto, meinaatko sä oikeasti nukkua siellä?
 Mä meen ainakin ammeen alle!

tiistai 21. joulukuuta 2010

Merkattava ihmissuhde

Täällä ollaan pitkästä aikaa! Ja jos luulette, että K-blogi on jo herttaisissa joulutunnelmissa, niin ehei, seuraa vähemmän herttainen pissaraportti.

Blogia seuranneet tietävät, että meillä oli poikkeussyksy: mies reissasi oikeastaan kaikki viikot. Aluksi tämä ei tuntunut haittaavan Cisua ja Totoa ollenkaan, paitsi että viikonloppuisin he kirjaimellisesti kiehnasivat miehen kimpussa. Loppuaikoina Toto alkoi olla arki-iltaisin levoton ja saattoi kulkea mäykyen väykyen kaksikin tuntia perässäni. Mäy! Väy! jatkui, vaikka miten huomioin.
Cisun erikoiskäytös taas alkoi, kun mies lopetti parisen viikkoa sitten reissaamisen. Ensin Cisu alkoi viettää laatuaikaa. Aina arki-iltaisin hän saapui märäksi nuoltuna miehen syliin
ja ryhtyi sitten kuivattelemaan itseään ja nauttimaan yhdessäolosta. Hänellä oli myös juttuja, oli vissiin jäänyt kokemuksia jakamatta syksyn mittaan. Mies sanoi, että hän ja Cisu pitävät yhtä, koska kumpikin tietää, millaista on olla talon vanhin mies.
Jossain vaiheessa talon toiseksi vanhin mies vaan hermostui siihen vanhimpaan ja ryhtyi aina viikonloppuisin pissaamaan miehen sänkyyn. Mitä sä täällä koko ajan kuhnit, lähde taas reissuun!

Juuri kun jo vähän huolestuimme, tilanne taas rauhoittui. Viime viikolla mies oli sitten taas pari päivää pois kotoa, ja saimme varmistuksen, että Cisu-pisun tempaukset johtuvat hänestä. Kun mies kotiutui myöhään illalla, Cisu vilkaisi häntä ja singahti heti kuopimaan hänen sänkyään. Koko yö meni sitten sänky- ja päällepissausyrityksiä estellessä, onneksi Cisu uskoi puolesta sanasta, heti kun kuopimisesta huomautettiin.

Ja sitten tuli taas viikonloppu ja mies oli liikaa kotona ja sai pissiyllätyksen sänkyyn. Nyt arkena kaikki on taas sujunut hyvin, kun kukaan tomppeli ihminen ei häiritse jatkuvasti Koratian kuninkaan mielenrauhaa. Häirikköpissailua lukuun ottamatta Cisulla ei tunnut olevan mitään ongelmaa henkisesti eikä fyysisesti.

Aika surkuhupaisalta tuntuu, mutta pissailu on kai merkki Cisun syvistä tunteista, oikein viha–rakkaussuhteesta. Korateista sanotaan, että ne kiintyvät ihmisiin kissoiksi poikkeuksellisen lujasti – ja kun oma ihminen ei käyttäydy kuten kissa haluaisi, hän ilmeisesti saa haisevan koston. No, onneksi meillä on pesukone ja olemme jo tottuneet Feliwayn tuoksuisiin lakanoihin. Uskomme myös, että tilanne rauhoittuu, kun miehellä on pian lomaa ja Cisu saa häneltä paljon aikaa ja huomiota. (Ellei, niin aiomme kyllä vähintäänkin soittaa eläinlääkärille.)

Mitä tästä kaikesta ajattelee Tottis? Pysyy yhtä tasaisena ja iloisena kuin aina ja katselee ruikkijaveljen touhuja hämmästyneenä. Siistinä luonteena Toto on myös ilmiantanut ihmisille pari sotkua. Cisukin ilmiantoi yhden, kun MINÄ menin vahingossa nukkumaan kostopissaläikkään. Tuli kova kiire naukua, kuopia ja irvistää eli varoittaa, että hei, se sotku ei oo sua varten.

tiistai 14. joulukuuta 2010

Toton tyttöystävä

Olen pieni ja viaton, en myönnä mitään.
Olemme jo pitkään kiusoitelleet Totoa, että hänellä on salainen tyttöystävä. Aina silloin tällöin kotiin palatessamme huomaamme, että Toto tuoksuu kukkaisparfyymilta. Meillä on varsin vähäparfyminen koti, joten emme ole keksineet Toton tuoksuille muuta syytä kuin että hän käy päivisin treffeillä.

Talven tultua olemme alkaneet epäillä, ettei Toton ihastus edes ole kissa, vaan Totolla on oikea puputyttö. Muistattehan kesätyöntekijän? Vilkaisu keittiön ikkunasta osoittaa, että kesätyöntekijän lajitovereita käy kaivamassa kuoppia lumimarjapensaan alle, ihan talon viereen. Pari kertaa on töistä palatessa käynyt myös niin, että karvainen vieras on lähtenyt vauhdilla käpälämäkeen autokatoksestamme. Ja yhtenä päivänä lumessa näkyi jäniksenjäljet, jotka tulivat suoraan pääoveltamme! Harmi, että ehti sataa lunta ennen kuin todistusaineisto saatiin dokumentoitua.
Kerroin tästä kaikesta ystävälle, joka ei hämmästyksekseni hämmästynyt ollenkaan. Hän kysyi, olenko koskaan lukenut artikkelia tuoksukoirista. Jos koirien sanotaan oikeasti tuoksuvan kukkasilta, mikseivät kissatkin voisi? Minusta on kyllä hauskempi ajatella, että Toto on rakastunut. Toivottavasti hän esittelee sulotuoksunsa lähteen meille pian.

torstai 9. joulukuuta 2010

Musta aukko

Talon pimein, likaisin, ankein ja epäilyttävin loukku on Cisun ja Toton tämän talven suosikkipaikka. 

Meillä on alakerran kylppärissä vanha rikkinäinen amme, jonka alle pääsee livahtamaan vain yhdestä kolosta viemärikaivon yli ryömien. Sittenkin joutuu litistymään aivan litteäksi ja välillä lähes juuttumaan aukkoon, mutta se ei haittaa: ammeen alla on niin viihtyisää, että se on kaiken vaivan arvoista. Cisu ja Toto ovat alkaneet viettää ammeen alla pitkiä toveja, ja itse asiassa epäilemme heidän nukkuvan siellä nykyisin päivisin. Aina jos tulee vähänkin tavanomaista aikaisemmin töistä, kylppäristä kömpii kaksi unista ja takkuista viemärirottaa.

Ihmisen on vaikea ymmärtää tuon loukun suloisuutta, mutta siellä lienee ainakin hiljaista ja lattialämmityksen ansiosta lämmintä. Cisu on tavattu kuljettamasta sinne leluakin, mutta onneksi lelu juuttui viemärikaivoon eikä kadonnut ikuisisi ajoiksi ammeen aukkoon. Lattiakaivon ritilä sinne ilmeisesti on kuitenkin kadonnut, sillä emme löydä sitä mistään.
Sinänsä meitä ei yllätä, että pojat ovat muuttaneet Koratian linnasta pimeyden kuiluun. Kuilun viehätys oli tiedossa jo vanhastaan: myös naapurin entisellä kissalla oli tapana joutua mustan aukon nielemäksi meillä käydessään. Muistan elävästi, kun se tapahtui ensimmäistä kertaa ja kissis oli heti 45 minuuttia putkeen nautiskelemassa maanalaisesta maailmasta. Minä en nautiskellut ollenkaan, vaan mietin kuumeisesti, miten selitän naapureille, että heidän kissansa on häipynyt meidän putkistoon. Nyttemmin jo tiedämme, että aukkokissat tulevat kyllä takaisin, ennemmin tai myöhemmin.
Olemme kyllä yrittäneet estää Cisua ja Totoa muuttumasta viemärirotiksi, mutta talven tullen heitä ei ole pidätellyt enää mikään este: loukkuun on päästävä talviunille. Parempi siis olla tukkimatta aukkoa, etenkin kun ihmisen on vaikea varmistaa, onko siellä ketään. Toton elämän toiseksi vihaisin hetki heti vieraalla kissalle sähimisen jälkeen oli, kun mies oli tietämättömyyttään laittanut ammeaukon eteen laatikon, sammuttanut valon kylppäristä ja laittanut oven kiinni. Kun hän oli myöhemmin alkanut kaivata Totoa, tämä oli löytynyt kylppäristä kovan laatikontyöntötyön tehneenä, aivan pörröisenä ja hyvin vihaisena. Miehelle oli näytetty – syystäkin – köyryselkää ja kissankatsetta. Mua ei kohdella näin!

Ei kohdella ei. Niinpä lellipennut saavat rentoutua loukossaan, hupinsa kullakin. Jostain syystä kumpikaan ei vain ole suostunut ryömimään aukkoon eikä kunnolla kurkkaamaan sieltä, kun kamera on ollut paikalla. Minä ja kamera jatkamme vaanimista.

keskiviikko 8. joulukuuta 2010

Uusia kollegoja

Cisu ja Toto ovat viime aikoina iloinneet, ettei kaikki koratien maineen ja kunnian (ainakin maineen, kunniasta en ole niinkään varma) kasvattaminen ole enää heidän harmailla harteillaan. 

Ensin nettikorateiksi ryhtyivät Pienet harmaat, sitten Karvakelmit ja tänään tutustuimme iloksemme Tatsutan tassuttelijoihin. Ei tarvitse juurikaan klikkailla, niin huomaa, että vaikka kaikki koratialaiset ovat suuria, ainutlaatuisia persoonia, heitä yhdistää myös suuri aktiivisuus ja uteliaisuus. Ennen Tatsutanin blogin lukemista en kyllä tiennyt, että kissalla voi olla jopa suosikkijääkiekkojoukkue! (Ja eilen kävi ilmi, että Naukulassa kissoja on nimetty tai ainakin nimitelty hiihtäjä Helena Takalon mukaan; outoja ovat kissojen tai ainakin kissaihmisten tiet...)

Toivotamme uudet nettikoratit tervetulleiksi ja vinkkaamme, että myös Panu ja Turo saavat halutessaan päivittää blogiaan. ;)
 
***
 
Cisun ja Toton alkuviikko on sujunut leppoisasti ja tavanomaisesti, paitsi että satuin tänään pilaamaan Toton aamun. Ensin myöhästyin taikamattohalista, mikä aiheutti mulkoilua ja tuhinaa. Sitten otin Toton syliin, vaikka kädessäni oli myös iljettävän tuoksuinen kahvijuoma. Sitä irvistelyä ja sätkyttelyä. Toto oli selvästi sitä mieltä, että sen parempi, mitä nopeammin lähden töihin, kun ei minusta mitään iloakaan ole, päinvastoin.

tiistai 7. joulukuuta 2010

Hassut nimet ja vielä hassummat lempinimet

Kielitieteilijä minussa innostuu aina, kun tulee puhetta lemmikkieläimien nimistä. Ilokseni Herra Viiksen ja Herra Viiksen eli Herra Harmaan ja Herra Harmaan, ystävien kesken mm. Karvakelmien, blogissa onkin juuri alkanut kissannimikeskustelu. Nyt voi siis mennä ja paljastaa, kuinka monta kymmentä (omituista) nimeä omalla kissukalla on.

Olen kirjoittanut joskus itsekin aiheesta. Nyt kun kurkkasin Cisun ja Toton lempinimikatsaukseen, huomasin, että osa vuosi sitten käytössä olleista lempinimistä on jo jäänyt matkasta. Toto ei ole enää Kärpänen, vaikka pöriseekin, eikä Cisu Kissinger, saati että Pojat – pysyvä nimitys, paljon yleisempi kuin Kissat – olisivat Karviaisia. Toisaalta vuosi sitten heistä ei ollut vielä tullut Kiipeleitä eikä Totokaan ollut kaikenlaisista Tottendahl-muunnoksista huolimatta kehittynyt aina muotoon TottisTottisTotteliTottis saakka.

sunnuntai 5. joulukuuta 2010

Talven riemuja

Mikään ei tietenkään voita saunaa, mutta aika kivaa on sekin, että talvi on tuonut keskelle makuuhuoneen lattiaa irtolämmittimen. Cisunkin on nähty seisovan sen edessä ja pitävän kuonoaan lämmössä ja hurisevan hyväksyvästi, mutta varsinainen patterikissa on Toto. Kuvassa näkyy hänen tavanomainen patteristanauttimistapansa, mutta hänet on myös tavattu pitämässä häntää patterin ripojen välissä. Tässä vinkki joulupukille: jokaisen kissan toive on oma irtolämmitin!

lauantai 4. joulukuuta 2010

Sauna kaikilla lisävarusteilla

Tässä blogissa on usein puhuttu saunomisesta, mutta silti on jäänyt esittelemättä saunan tärkein asia: Toton oma vesikuppi.

Tämä kulho on alkujaan päätynyt saunaan juuri saunovia kissoja varten jo silloin kun Cisu oli ainoa karvainen saunatonttumme. Cisu käyttääkin kippoa vain saunoessaan, mutta Totolle siitä on muodostunut tärkein vesipiste. Vaikka sauna olisi kaksi viikkoa kylmillään (Cisusta ja Totosta aivan kauhea ajatuskin), kippoon vaihdetaan päivittäin vesi.
Toto suorittaa vähintään kerran päivässä tärkeän rituaalin. Hän kieriskelee kylppäriin ja saunaan vievän oven edessä olevalla taikamatolla, koputtaa halit saatuaan kylppärin oveen tassullaan ja oven avauduttua astelee omalle saunakipolleen. Kun olimme kesällä yli viikon verran mökillä, Totolla oli kotiin palattuaan niin kiire päästä tarkastamaan kippotilanne, ettei hän ennättänyt edes suorittaa taikamattorituaalia, vaan siirtyi suoraan koputus- ja juomisosioon.

Cisulla taas on saunassa tunneli. Aina jos jossain on jotain tunneli- tai majamaista, siellä on myös Cisu. Ja koska sauna on Cisun lempipaikka, voitte kuvitella, että tunneliksi ripustettu pyyhe aiheutti superhurinaa.

Vielä kun ihmiset tajuaisivat siirtää myös ruokakupin ja kissanvessan saunaan, niin pojilla ei olisi talvisaikaan mitään syytä poistua sieltä.

perjantai 3. joulukuuta 2010

Mun oma!

Toton herkkä hetki: huumepötkylä eli Kickeroo-lelu on yksin sängyllä ja Toton ikioma.




On tää ihana. Niin pehmeä ja tuoksuva. Mä nojaan tähän ikuisesti.
Apua, Cisu tulee, äkkiä pakoon! Aina se häiritsee mua ja mun Kickeroota.

keskiviikko 1. joulukuuta 2010

Ihanin joulukalenteri

Korkesaaren lumileopardeilla on nettijoulukalenteri. Jee jee ja ah oh voi!

tiistai 30. marraskuuta 2010

Purku-urakoitsija työssään

Cisu ei ehtinyt viikonloppuna juuri keskittyä auringonottoon, koska hänen piti ahkeroida talonsa kimpussa. On kumma, että pahvitalo on kuukaudesta toiseen pystyssä (paitsi maanjäristyksen aikaan), vaikka Cisu tekee kaikkensa tuhotakseen sen. Seuraava video on melkoisen varjoinen ja kamerakin keikahtaa lopussa, mutta kellekään ei jää varmasti epäselväksi, millä intensiteetillä katonharjaloikoilija katonharjaansa järsii. Pitäisiköhän joskus maistaa pahvia? Kissoista päätellen se on todella hyvää.

video

sunnuntai 28. marraskuuta 2010

Tasainen rusketus

Mikä ihana aamuyllätys, talo täynnä aurinkoläikkiä! Cisu ja Toto viettivät ensin yhdessä aikaa eteisessä lempparipaikassaan. Portaiden juurella on lattialämmityksen kuumin kohta, pojat ovat siirtäneet sen päälle vanhan lakanan pehmusteeksi ja kaiken lisäksi aamun ensimmäinen läikkä löytyy aina sieltä.
Hetken päästä todellinen aurinkokylpyjen asiantuntija Toto siirtyi kuitenkin ruokapöydän alle. Siellä oli isompi ja parempi läikkä. Ensin valmistautumista valokylpyyn...


ja sitten aurinkoa myös selkäpuolelle. Muutenhan voisi tulla rusketusraitoja!

Pojat ovat muuten alkaneet viihtyä pöydän alla myös iltamyöhäisellä. He istuvat marsuasennossa nenät vastakkain ja katselevat toisiaan. Niin rauhallisina ja harmonisessa sommitelmassa ollessaan he näyttävät hyvin viisailta, jopa filosofisilta. Vaikka kyllähän riehakkaillakin kissoilla selvästi on sellaista viisautta, joista meillä ihmisillä ei ole aavistustakaan.

perjantai 26. marraskuuta 2010

Talouspaperirullan korvike


Veljekset Potkija ja Hinkkaaja esittävät...



Meillä ei tarvitse enää raadella talouspaperia. Pojat saivat pari iltaa sitten uuden lelun, oikean kissakodin klassikon. Ostin itselleni hyvää omaatuntoa, kun tuntui, että Cisu ja Toto olivat viettäneet ankeita aikoja, kun mies oli matkalla ja minäkin päivät töissä ja illat passiivinen, olen ollut flunssassa.

No, enää ei ole ankeaa: katsokaa, millä vimmalla Cisun pupujalat kurittavat lelua! Lelun ainoa huono puoli on se, että se on liian ihana. Sen kanssa ei koskaan saa painia rauhassa, vaan välillä pitää pysähtyä tarkkailemaan, ettei veli ole aikeissa ryöstää lelua – ja kyllä se veli ennemmin tai myöhemmin tulee sen ryöstämään.



video

Toton lähestymistapa on verkkaisempi ja muutenkin erilainen: hän yrittää hinkata itseään lelua vasten, siinä on nimittäin huumetta eli kissanminttua.
video

Miten olemme tulleet toimeen ilman huumepötkylää?

Kissat juhlivat öisin

Eilen oli juhlan paikka: mies saapui kotiin oltuaan poikkeuksellisesti viikonlopun ylikin eli lähes pari viikkoa putkeen työmatkalla. Tämä erikoistilanne ei tietenkään jäänyt Cisulta ja Totolta huomaamatta, etenkään Cisulta.

Kysyin jo alkuillasta karvapojilta, onko kiva, kun X tulee taas kotiin. Cisu katsoi minua silmiin ja vastasi: "On, ooon!" (Kyllä ne ovat suomalaisia, puhuvatkin suomea.)

Ja kyllä se olikin kivaa. Kun h-hetki vihdoin keskiyöllä koitti, Cisu oli hurisevana ovella vastassa. Miestä moikattuaan hän haki kalleimman aarteensa eli kulkusen ja heitteli sitä sitten onnesta huristen ja ilosta kieppuen läpi yön. Se tuli sittenkin vielä kotiin!

Toton vastaanotto ei ollut yhtä sydämellinen. Hän meni eteiseen, tuijotti miestä hetken ja hiipi arkaillen pois. Toto on jo pari kertaa käyttäytynyt näin. Häntä ilmeisesti alkaa jännittää tai jopa epäilyttää jälleennäkemisen hetkellä: tuleeko toi tosiaan vielä kotiin? Onneksi ujostelu menee pian ohi, ja kaikenlaisilla pojilla on koko viikonloppu aikaa leikkiä keskenään.

torstai 25. marraskuuta 2010

Suomi-poika

Vähän aikaa sitten oli puhetta siitä, että eksoottiset koratialaiset ovat nykyisin tavoiltaan kovin suomalaisia: tykkäävät saunoa ja mökkeillä.

Uusin esimerkki kotimaistumisesta saatiin tällä viikolla. Kävin vanhemmillani ja sain mukaani annoksen poronkäristystä. Meillä kissat eivät (onneksi) varasta ruokaa lautaselta, mutta Toto yritti kyllä päästä poron kimppuun. Annoin hänelle pienen hitusen käristystä ja se katosi salamavauhtia. Kun nautin oman annokseni, Toto istui ruokapöydällä ja tuijotti ruokaani intensiivisesti, lipoi välillä huuliaan ja värisytti nenäänsä. Aika suomettunut.

maanantai 22. marraskuuta 2010

Suurpeto raatelee

Aamulla keittiössä odotti vauhdikas Cisu.
Veli tahtoi saada osansa hauskuudesta hänkin.
Suurpeto ajoi kuitenkin Toton pois ja jatkoi silppurointia. Tämä kuva on huonolaatuinen, mutta kyllä siitä voi juuri ja juuri nähdä, että peto jähmettyi hetkeksi, kun huomasi jääneensä kiinni. Kun kissasta on kyse, jähmettyminen johtui kyllä todennnäköisimmin harmista, että nyt tämä leikki loppuu, eikä järkytyksestä, että ihminen näki minun tekevän tuhmuuksia.

sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Epäonnistunut eläinviikonloppu

Olen puhissut viime viikot, että on se ihme, ettei marketeista eikä rautakaupoista eikä mistään löydy lintujen talipalloautomaattia. Kunnes eilen tärppäsi - pää-Stockmannin eläintarvikeosastolla! Melko urbaani ostospaikka, mutta pääasia, että löytyi.

Ajattelin, että ostoksesta olisi iloa paitsi linnuille myös karvaisille lintubongareille ja ihmisille. Mutta mitä vielä. Vaikka olemme tarkkailleet ikkunasta silmä kovana, en ainakaan minä ole onnistunut havaitsemaan koko viikonloppuna kuin yhden tirpan, eikä se taas havainnut ruokinta-automaattia. Koska käkätystä ei ole kuulunut, eivät Cisu ja Toto ole kaiketi onnistuneet sen paremmin tähystyksissään.
Lintujen sijasta havaitsimme aamulla jotain kauheaa. Ihan kuin palokärki olisi hakannut talonlipan lautoja. Paitsi ettei lintua näkynyt ja ääni kuului lipan sisältä, jostain välikatolta, eivätkä isot linnut pääse sinne. Mikä peikko siellä olikin, se kopisteli kauan ja juoksi lipan alla ees takaisin, kierteli taloa. Sekä minulta että karvatarkkailijoilta meni aivan pasmat sekaisin. Mutta sama tulos kuin lintujen kanssa: kovasta tiirailusta huolimatta mitään ei näkynyt. En halua miettiä, oliko se orava, rotta vai mikä, toivottavasti ääntä ei enää kuulu.

Eikä täällä ihan epäonnista ole ollut. Pojat saivat päiväuni-iglun. Heitin sänkyä pedatessani peitteet makkarin lattialla olleen (kylmän) lisälämmittimen päälle. Siinä samassa peitteiden sekaan singahti kaksi unista koratialaista, eivätkä he poistuneet majasta muutamaan tuntiin.
Lähikuva pöpperöisestä eskimo-Totosta.

lauantai 20. marraskuuta 2010

Kaukana jytisevä maailma

Miten kissat reagoivat ilotulitukseen? Kun Cisu juhli meillä ensimmäistä uutta vuottaan vajaa yksivuotiaana, häntä selvästi pelotti jytinä. Hän painautui sängylle aivan litteäksi ja piti silmiä kiinni, oli levoton. Sittemmin paukaukset ovat vain hämmästyttäneet ja niitä, samoin kuin ukkosta, pitää kurkistella ikkunoista.

Tänään Tapiolassa muutaman kilometrin päässä meiltä jytistiin joulukauden avausta, mutta se ei Cisua ja Totoa hetkauttanut. Juuri kun pamahtelu alkoi, olimme menneet saunaan.

Cisu osasi heti rentoutua.
Toto höristeli ensin korviaan.
Sitten hän suoritti normaalit saunarutiininsa eli peseytyi,
venytteli
ja sitten vasta rauhoittui. Totolla on laudeliinana tyynyliina, jolle pojat olivat kuopineet multaa.
Tällä hetkellä jälkilämpöisessä saunassa näyttää jotakuinkin tältä. Tontut ovat kyllä tajuissaan ja hyvävointisia, vaikkei ihan siltä näytä. Kumpikin alkaa hurista heti jos kurkkaan heitä, ja Cisu nousi ystävällisesti myös pesemään kättäni. Cisu nuolee ihmisiä vain hyvin tyytyväisenä ollessaan.
Saunapossut. Näitä kuvia ei lähetetä Kaunein kuva kissastani -kilpailuun. Kissani onnellisin hetki -kisaan ne voisi lähettää.

torstai 18. marraskuuta 2010

Se siitä

Rauhasta nimittäin. Viikonlopusta on toivottu ja uutta kohti mennään täynnä voimaa, vimmaa ja toimintatarmoa.

Menin tänään taas samaan vanhaan halpaan, josta on ollut blogissa puhetta ennenkin. Erehdyin mainitsemaan työkaverille, että Toto on niin ihana kissa, kun hän on aina niin lempeä eikä koskaan tee tuhmuuksia. Heti kun avasin kotioven töistä tullessani, tuhmuudet alkoivat.

Kaikista maailman kissoista juuri kiltti ja kylmää karttava Toto päätti karata lumeen. Ja auton alle. Ja talon taakse piiloon. En olisi saanut häntä kiinni, ellen olisi keksinyt heitellä lumipalloja. Ensimmäinen toi uteliaan Toton lähemmäs ja toinen pysäytti hänen matkansa, kun se vieri Toton eteen ja hänen piti miettiä, miten niin kylmän jutun voi väistää.

Aina jos Cisu karkaa, Toto on ihmisten puolella ja antaa kotiin palaavalle Cisulle kunnon selkäsaunan. Noin ei saa tehdä! Karkailun ystävä Cisu ei tietenkään moittinut Totoa kaikkien aikojen urotyöstä, mutta ei onneksi ojentanut kunniadiplomiakaan, vaikka olikin varmasti veljestä ylpeä.

Tämä talvi ei ala hyvin.

Kylpyhuoneessa taas oli tehty puutarhatöitä. Toin jokin aika sitten sisälle pihalla kesäkautta viettäneen inkivääriruukun, ja pojat olivat jo ehtineet repiä kasvin kaikki maanpäälliset osat. Tänään oli päätetty tutkia, onko ruukussa oikeasti inkiväärinmukula. On siellä. Ja multaa on nyt puhtaiden, kaappien menoa odottaneiden pyykkien päällä ja aika monessa muussakin paikassa.


Inkivääriruukussa on myös ruohosilppua, sillä hain sitä ulkoa (Cisu ja etenkään Totohan eivät voi muka ulkoilla enää...), mutta viime syksystä poiketen Cisu ja Toto eivät suostuneetkaan laiduntamaan sitä lautaselta. Kunnon kissa valitsee itse ruohonsa - ja muut kasvinsa.

Poikien vastikään esitelty siisti ja mukava leikkinurkkaus näyttää tänä iltana tältä. Ei meillä ollutkaan ollut maanjäristystä aikoihin.

Kiiluvasilmäinen linnanherra Toto kurkkaa. Oikea välkky.