lauantai 13. kesäkuuta 2009

Ensimmäinen poikienilta

Haa, olemme loikanneet suureen seikkailuun: kissapoikia on nyt kaksi!

Kuten eilen jo edellisen postauksen keskustelussa kerroinkin, kaikki on edennyt mennyt supernopeasti ja -hyvin. Eilen iltapäivällä sain kissalasta soiton, että poitsut ovat kavereita vietettyään yhden yön yhdessä, voitte hakea molemmat kotiin. Ja mehän haettiin! Olimme jotenkin kuvitelleet aikataulua paljon hitaammaksi, joten kovalla kiireellä kaahattiin ostamaan kissanruokaa, -hiekkaa ja kuljetuskoppa Elliotille, ja ei muuta kuin kissat kyytiin ja kohti kotia.

Automatkan aikana kumpikin sähisi kerran, ja Elliot yritti myös napata minua kerran sormesta. Ihmeellisen rauhallista kuitenkin oli, ja muutamaa hyvin minimaalista kähinää lukuun ottamatta on ollut kotonakin.

Kas näin kaikki sujui:

Olen kuullut, ettei kissa Ykkönen päästä välttämättä kissa Kakkosta pois kopasta. Meille kävi niin, että kun Elliotin koppa laskettiin eteisen lattialle, niin Cisu menikin sinne ja Elliot tutki, että mikä ihme tuolla kopassa on.

Sitten lähdettiin talokierrokselle, peräkanaa (peräkissaa?) totta kai. Tässä Iso menee edellä ja Pieni perässä, mutta melkein koko kierroksen ajan järjestys oli toisin päin.


Pikkuveli työhuoneessa. Huomaa jännäpörrö!


Haiskahtaa ihan Cisun istumapaikalta!
Vähitellen koko talo saatiin tutkittua. Pikkuveli tutki joka paikan ja isoveli valvoi koko ajan. Jos katsoo tarkasti, huomaa tässä kuvassa kaksi kissaa olkkaritarkastuksella. Toinen, vikkelä pikkuinen, on vasemmassa laidassa lähes ulkona kuvasta, valvova ja hitaampi iso taas tarkkailee silmä kovana tuolien välistä, ettei outo pikkukaveri vain tee mitään sopimatonta.

Lopuksi päästiin kissojen omaan valtakuntaan: apukeittiöön, jossa on ruokakupit, vessa ja kiipeilyseinä. Emme muuten ehtineet perustaa vielä kakkosvessan minnekään, kun kumpikin oli jo käyttänyt Cisun vanhaa vessaa. Emme siis tarvitsekaan kuin yhden vessan, kätevää!

Cisu: Mäkin viihdyn siellä lehtikorissa hyvin! Oisko kohta mun vuoro?


Cisu: Hei, tee jotain muuta kuin ota kuvia, toi on menossa mun ruokakupille!
Jo parissa tunnissa, muutaman iltarallin ja painimatsin jälkeen, tunnelma oli niin leppoisa, että isoveli päätti vaihteeksi valvoa pihamaan lintuja. Pikkuveli tuli pian valvomaan isoveljeä.



Ensin vähän ihmeteltiin, mahtuuko kaksi lintubongaria samalle sohvannojalle. Kyllä mahtuu, hyvinkin, mutta lintubongaus on vain todella väsyttävää puuhaa. Suureksi hämmästykseksemme - ja vielä suuremmaksi iloksemme - veljekset päättivät ottaa iltatorkut yhdessä.

Ai miten niin meissä on jotain samaa?

Pari tuntia saman katon alla ja poski poskea vasten torkutaan. Kyllä veri on vettä sakeampaa meillä korateillakin!
Myös yö meni hyvin rauhallisesti. Yksi asia minua jäi vähän vaivaamaan: ei tullut perhepetiä, tuli miespeti! Heräsin yöllä ja huomasin, että mies oli lähtenyt vierassänkyyn nukkumaan, kun ei ollut saanut heti unta... Kissat olivat ilmestyneet sinne välittömästi ja menneet perhepetiin miehen kanssa. Siis Cisukin, joka yleensä nukkuu AINA minun kanssani. No, yörauhaahan minä toivoinkin... Kumpikin kissa havahtui, että seisoin hämmästyneenä vierassängyn vierellä (minä eikä suinkaan Cisu olenkin ehkä se mustasukkaisuudesta kärsivä uudessa perhetilanteessa?), nosti päätään ja sanoi varovaisesti HUR. Sitten he menivät taas nukkumaan, kaivautuivat vierekkäin ja miehen kylkeen kiinni.
Tänäänkin on vähän kokeiltu kehräämistä, joten me ihmiset olemme hyvin tyytyväisiä - voisin lyödä vetoa, että kissatkin ovat!
Sokerina pohjalla, Elliot eli Toto:
Lopuksi pyydän anteeksi tavallistakin epämääräisempiä kuvia. Puolustukseksi sanon, että yrittäkääpä itse kuvata kahta vilistäjää: on saavutus, jos poikienillan aikana saa kuvattua edes toisen pojan, eikä silloinkaan pidä ihmetellä, jos tämä on jo livahtanut puoliksi pois kuvasta. Nukkumiskuvat taas piti kuvata pimeässä ja mahdollisimman nopeasti ja varovaisesti. Kuka nyt noin ihania nukkuveljeksiä tohtisi häiritä?
Kuvien ja höpinän lukumäärää en suostu pyytämään anteeksi. Minulla on vahva epäilys, että nyt jos koska blogissa tulee olemaan oikea kuva- ja höpinätulva.
P.S. Cisu esiintyy tästä lähtien blogissa koko nimellään eikä C-koodin takana, kun emme viitsi koodinimetä toista moukulaa. Lisää juttua nimipolitiikasta, kunhan saamme selville, onko Elliot Elliot vai Toto, toistaiseksi hän on kumpaakin.

8 kommenttia:

  1. Ihmeen nopeasti pojat hyväksyivät toisensa.Meillä kaksi tyttökissaa eivät hyväksy toisiaan vieläkään vaikka ovat asuneet keskenään jo yli kymmenen vuotta.Mutta jospa ne naiset on sellaisia, miehet tulevat paremmin toimeen muiden kanssa.Niinhän se on meillä ihmisilläkin;)

    Ihania kuvia.En tosin erota kumpi on kumpi kun ovat niin saman värisiä.Mutta onneksi Cisulla on tuo sininen panta niin ainakin sen perusteella osaan joistakin kuvista nähdä kyseisen herran.

    VastaaPoista
  2. Voi kun kiva, että teillä on tutustuminen mennyt noin kivuttomasti! Hyvä tosiaan, että C:llä on panta, muuten olisi kuvista välillä vaikea erottaa poikia. Joko Elliotin pannan väri on valittu vai tuleeko pojalle sellaista?

    VastaaPoista
  3. Onnea uudelle tulokkaalle; ihanan näköistä yhteiseloa. Kuinkahan paljon Elliot oppii tapoja Cisulta; onkohan meillä seuraavan kerran hoidossa kaksi miestä palvovasti tuijottavaa harmaaherraa ?:)

    VastaaPoista
  4. Kiitos viesteistä. :) Mekin vähän pelkäsimme, että jääkö panta ainoaksi tavaksi erottaa pojat toisistaan, mutta kyllä ne livenä ovat aika erilaisia samasävyisyydestä huolimatta. Eltsulla on jo panta valmiina, mutta siinä on kilisevä kulkunen, jota emme halua hänen helistelevän jatkuvasti... Eli kunhan saadaan panta korjattua, tulee toisellekin karvapojalle tuntomerkki, tosin aika vaaleasävyinen eli huomaamaton sellainen.

    Ihmeen hyvin kaikki on tosiaan sujunut. Äsken kävimme kaupassa ja jätimme pojat nukkumaan. Kaupasta tullessamme herätimme ne, joten ilmeisesti eivät riekkuneet ollenkaan, vaikka valvovat silmät olivat pois kotoa. Mahtavaa!

    VastaaPoista
  5. Ihan mahtava kaveruussuhde syntyi heti! Voi kun meilläkin kävisi niin hyvin.

    VastaaPoista
  6. Kuvissa tosiaan pelottavan samannäköisiä poikia, vaikka toinen onkin aavistuksen pienempi.

    Onko jo otettu painimatseja? Vaikka meidän kissat kehrää usein samassa kasassa toisiaan pesten, on toisinaan kauhea kissataistelu sähinöiden ja murinoiden kanssa meneillään. Olen yrittänyt vaan ajatella, että leikkisästi tappelevat, vaikka totiselta touhu näyttääkin... Väliin ei ole tarvinnut monesti mennä, vain muutaman kerran kun Kärppä on pienempänä joutunut alimmaiseksi ja alkanut huutamaan pahasti.

    VastaaPoista
  7. Ihania pikia, tekisi mieli kavuta tuohon sohvalle viereen. :) Elliot näyttää kyllä vähän Cisua pyörämmältä, ihanalta pörhikiltä. :)

    VastaaPoista
  8. Kyllä, hyvin ihania poikia ovat. :) Pikkuveli on tosiaan pyöreämpi, paljon rotevampaa tekoa, tietenkin nyt vielä pörröinen pentukarva pörhentää häntä entistä palleroisemmaksi. Ei varmaan mene kovin kauan, kun Elliot on kasvannut isommaksi - toivottavasti pieni ja laiha (oikeasti sporttisen jäntevä)Cisu saa siihen mennessä varmistettua, että hän on kuitenkin talon kingi. Eiköhän.Livenä pojista on sanottu, että toinen on pantteri ja toinen nallekarhu. Arvatkaa, kumpi on kumpi. :)

    VastaaPoista