Päivän asu (ja kysymyskysymys)

  
Muotiblogien tavoin Cisun ja Toton blogissa esitellään tänään päivän asu siitäkin huolimatta, että maailman kaikki muut kissat saattavat tikahtua nauruun.

Asia on nimittäin niin, että Cisu ja Toto haluavat edelleen piipahtaa päivittäin ulkona, satoi tai paistoi, oli valoisaa tai pilkkopimeää. (Ihmiset yrittivät kyllä jo ajat sitten lopettaa U-kauden, mutta onnistuivat vain muutamaksi päiväksi: Totokin huutaa kurkku suorana joka ilta, että U:hun on päästävä juuri nyt.) Niinpä päätin kokeilla, mitä he pitäisivät Mustin ja Mirrin valikoimista löytyneestä koirien villapaidasta...

Eivät pitäneet. Ensin uutta asua kokeili iltahämärissä Cisu. Hän antoi pukea villiksen nätisti, mutta totesi sitten, ettei se päällä voi liikkua, vaikka takajalkalenksutkin jätettiin laittamatta. Tosimiehet eivät ulkoile söpössä palmikkoneuleessa edes pimeällä. Toto komppaa.

Toto taisi myös olla hieman kummastunut: "Mitä ihmettä sulla on päällä?"

Vaan eipä tiennyt Tottiainen, että kotiin tultaessa hän saisi olla seuraava testihenkilö. Eikä sujunut paita päällä liikkuminen Totoltakaan.

 Siis MIKÄ tää on?

Keltavihreästä retrolopputuloksesta huolimatta piti ottaa kuva salamallakin, jotta Toton surkea ilme tulisi varmasti tallennettua.

 Kautta korvieni, kautta kurttuotsani - tämä on nöyryyttävää!

Pahempaa oli tulossa. "Se parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa", tuumasi Cisu ja tuli ilkkumaan pikkuveljelle.

Tämän jälkeen kävi niin onnekkaasti, että perheen ihmismies tuli kotiin ja oli myös kovin kummastunut Cisun ja Toton asusta. Hän ilmoitti ykskantaan, ettei todellakaan ala pukea kissoja ja kiusaamaan niitä. Vaikka demosin, että pukeminen käy helposti, villistä ei ole sittemmin käytetty. Sitä ei ole tosin palautettukaan, koska saattaahan siitä olla joskus jotain iloa. Kissoilta tuntuvat kyllä jäätyvän pihalla ennen kaikkea tassut, ja kun omalta pihalta on hyvin lyhyt matka kotiin, ulkoilkoot sitten nakupelleilnä niin kauan kuin ulkoilevat.

Ja se kysymyskysymys. Cisulla ja Totolla on siis kaikki hyvin villapaitanolostusta lukuun ottamatta, samoin Koratian ihmisilläkin. Tämä(kin) blogi vain päivittyy luvattoman laiskasti, kun ei ehdi ja jaksa ja seliseli... Vaikka tahti on muuttunut, on kissoista(kin) bloggaus edelleen minusta harrastuksista parhaimpia! Sitä vauhdittaakseni keksinkin niin ikään muotiblogimaisen jutun: kysykää Cisulta ja Totolta mitä tahansa! Mitä olet aina halunnut tietää koratin sielunelämästä tai Koratian puuhista? Tai melkein mistä tahansa muusta. Lupaamme vastata viikon sisällä niin hyvin kuin osaamme ainakin kaikkiin asiallisiin kysymyksiin (eipä tänne kukaan epäasiallinen koskaan kommentoikaa, mutta siltä varalta että niin kävisi, pidätämme oikeuden olla vastaamatta jos siltä tuntuu.;))

Koratian kalteva torni

...ja sen kurja, kurja kohtalo.

Muistatte kenties, että ystävällinen Helmi-neito Naukulasta antoi Cisulle ja Totolle taannoin monenlaisia kissantarvikkeita, joita Tottis jopa esitteli tomeran tuote-esittelijän tavoin. Helmin lahjat ovat olleet siitä lähtien aktiivikäytössä: tolppia kynsitään tuon tuosta ja yläkuvassa näkyvä suurhiiri saa Totolta kyytiä.


Kevään tullen erityisen mieluisaksi on muodostunut raapimatolppa, jonka huipulla on tähystys- ja nukkumisteline. Viime viikkoina telineellä on ollut melkein koko ajan ainakin yksi kissa, usein kaksikin. Telineellä voi ottaa nokoset ja silti on valmiudessa katsomaan ulos, jos jotain tapahtuu. Tolppa on tarkoituksella siirretty terassin ovensuuhun nököttämään.


Tai oli. Ensin tolpasta tuli aktiivikäytössä aivan kalteva, ja eilen ihmisiä odotti kotiin tullessa tällainen näky. Ihana tolppa oli katkennut! Pojat juoksivat heti esittelemään tuhoa ja vaikuttivat aivan maansa myyneiltä. Rakas aarre oli tuhoutunut. 

Kun mies yritti tutkia vahinkoja tarkemmin, Cisu huolestui: Et ota mun tolppaa, mä tuun mukaan!

Ja Toto tietenkin perässä. 

Mutta ei syytä huoleen. Onneksi toinen Koratian ihmisistä on insinööri, ja hänellä on jo kuulemma pelastussuunitelma tornin varalle. Ja ellei se onnistu, hankimme pojille ihan varmasti uuden kyttäyspaikan.

Kauneudenhoitoa

Mökillä tuli vihdoinkin kuvattua myös turkkihuolto. Sehän on meillä miesten hommia: Cisu ja Toto eivät aluksi antaneet minun harjata itseään ollenkaan. Nykyisin saan harjata, mutta kyllä mieheni on silti minua mieluisampi kauneudenhoitaja. Oikeastihan koratin turkkia ei pitäisi välttämättä harjata ollenkaan, mutta kun kevytharjaus kumisella nystyräharjalla irrottaa etenkin talvisin karvoja, jotka muuten pyörisivät lattioilla tai päätyisivät kissojen mahaan, kyllä Cisu ja Toto aika usein pääsevät parturiin.


Ja etenkin Cisu rrrrrrrrrrrrakastaa harjausta. Hän tarjoaa hoidettavaksi auliisti selkänsä, 

päänsä, 

kylkensä, 

ja mahansa.

Ja sitten hampaat! Harjaus päättyy melkein aina siihen, että kissat yrittävät purra harjaa. Joskus se myös alkaa puremisella, sillä etenkin Cisulla on tapana yrittää harjata itse itseään ja kun se ei onnistu, hän tuo harjan ihmiselle. 

Hampaita meillä ei kuitenkaan harjata, sen tunnustamme. Kaapissa olisi kissojen "tuppohammasharja", mutta sen käyttö on Cisusta ja Totosta aivan kauheaa. Kissojen suuhygieniageelistä he sen sijaan pitävät, ja hampaiden harjaaminen tarkoittaakin meillä sitä, että minä pursotan geeliä sormenpäähäni ja kissat nuolevat sen siitä kilvan. Parempi sekin kuin ei mitään, luulen.


Ja niin, on Cisulla ja Totolla ihan oikeakin hammasharja, ihmisten mallia. He nauttivat, kun heitä paijataan hammasharjalla: ilmeisesti harja on mukavan karkea.


Muista kauneudenhoitoasioita mainittakoon, että kynsienleikkuu on yhä edelleen vain ja ainoastaan miesten hommaa. Ja Cisu haluaa aina ja edelleen, että mies pyyhkii kädet pestyään kosteat kätensä Cisuun. Aluksi tämä rajoittui vain iltatoimiin, mutta nyt mies ei pääse ollenkaan kylppärin lavuaarilta kuivaamatta itseään Cisun kylkeen. Cisu on kieltämättä melkoisen originelli kissaherra.


Toto ei tykkää märistä käsistä eikä viihdy aina sylissäkään. Tässä pari kuvaa harjausta seuranneesta leikistä mökillä. Ensin villiä huiskaamista ja sitten (ilmeestä päätellen vastoin kissan tahtoa) syliin rauhoittumaan.

'

Vaikka olen pieni ja söpö, minua ei saisi aina kaapata!

Itsenäinen päivä

Tuolla mä olin ja seikkailin!

Cisu ja erityisesti Toto toivottavat hyvää itsenäisyyspäivää kaikille ihmisille ja erityisesti kaikille kissoille!


Totolla oli eilen elämänsä itsenäisin päivä. Kummitätini oli meillä kylässä ja lähdin hänen kanssaan vajaan tunnin kävelylle... Kun palasimme kotiin, mies ilmoitti, että jätitte sitten Toton ulos! Hän oli juuri havahtunut siihen, että Cisu katselee hyvin kiinnostuneena ikkunasta - eikä ihme, koska Toto Tottis Tottiainen, innokas karkuri ja suuri seikkailija, istui ulkona terassilla. Totolla ei ollut ollut mitään hätää eikä hän edes palellut, mutta oli sentään suostunut tulemaan sylikyydissä kotiin. Myöhempi tarkastelu osoitti, että Toto oli seikkaillut terassin lisäksi ainakin auton päällä, tassumerkki oli käyty painamassa tuulilasiin.


Voihan seikkailu! Kun hiljattain hankimme Totolle pannan, se tuntui hieman hätävarjelun liioittelulta, koska kumpikaan kissa ei ole livahtanut ulko-ovesta alkukesän jälkeen kertaakaan. Yleensä olen myös neuroottisen tarkka siitä, että tiedän kotoa lähtiessäni, missä kissat ovat, eivät esim. ulkona tai vaikka vaatekaappiin jumiutuneena. Näköjään näinkin voi kuitenkin käydä; näin totaalisesti kumpikaan moukula ei ollut aiemmin karannut tai kadonnut. Onneksi sää oli leuto ja mies kotona. Halutessaan Toto olisi varmasti voinut kurkata ikkunasta tai huutaa apua, mutta koska hän ei näin tehnyt, hän lienee vain nauttinut yllättävästä ulkoiluhetkestään. Lintuja ja pieniä jyrsijöitä tuntuu olevan nyt hurjasta, mikäs siinä ulkoillessa.


Kun kysyin, eikö Cisukaan yrittänyt huudella Toton perään, mies sanoi Cisun olleen hyvin hellä ja kiehnänneen koko ajan sylissä ihan tuota viime hetken ikkunasta katselua lukuun ottamatta. Sama ilmiö siis, kun ajat sitten jätimme Toton (hänen pitäisi pitää vähän enemmän meteliä itsestään, ettei näin kävisi) yöksi kylppäriin. Cisu puski ja pussaili minua koko yön, niin etten todellakaan ajatellut, että joku olisi vialla... Kaikesta symbioottisesta veljesrakkaudestaan huolimatta kissat taitavat kaivata myös ekslusiivista laatuaikaa toisinaan. 


Se heille suotakoon - kunhan se ei enää koskaan tapahdu sen kustannuksella, että Tottis on joko ulkona täysin vapaana tai jonkun oven takana jumissa. Vaikka hänestä se voisi olla kivaakin, Toto on ollut oikein iloisella ja ystävällisellä tuulella karkumatkansa jälkeen.


Toivotamme hyvää ja sopivan itsenäistä päivää kaikille!

Koratin uudet vaatteet

Olipa kerran pieni Toto-kissa. Hän asui Koratian kissavaltiossa ja oli melkein puoli vuotta viipottanut ympäriinsä nakuna. Oli näet käynyt niin, ettei hänen vanha pantansa kestänyt vesikupissa uittamista, puremista ja repimistä, eikä etenkään Toton isoveljen Cisun takajalkatömpsytystä. Vanha panta - ja se oli jo kolmas, vaikka Toto on kaksivuotias! - hajosi ja alkoi ihana vapaa nudistikausi. Koratian ihmisasukkaat yrittivät kyllä ostaa Totolle uuden pannan, mutta mikään ei kelvannut. Tarjolla on vain mustia, mutta sellainen oli jo veli Cisulla, kuululla koratekalla. Toinen vaihtoehto olisi ollut punainen panta, mutta Toton ei haluttu näyttävän tytöltä tai joulutontulta.


Niinpä hän näytti nakupelleltä ja nautti luonnonkauniista tilastaan.


Kunnes eräänä aamuna... Toto, joka tunnettiin myös nimellä Toto Tottis Tottiainen, oli juuri aamupesulla oman pahvisen kuninkaanlinnansa edessä, kun...

hänen ihmisisäntänsä sieppasi hänet ja ripusti hänen kaulaansa upouuden pannan! Pannasta roikkui nimilappu, jossa luki Toto, ja sen alla oli peräti kaksi puhelinnumeroa. "Sinulla on taas identiteetti", sanoi ihminen ja päästi Toton vapaaksi.

Toto Tottis Tottiaisen olo ei ollut yhtään vapautunut, vaan hämmentynyt. Ihmiset olivat onnistuneet löytämään niin napakan pannan, ettei sitä voinut purra, kiskoa eikä repiä! Kummallista.


Toto painui pohtimaan panta-asiaa pahvitalonsa pimeyteen.

Sinne tuli salamavalo, joka paljasti: uusi panta on kauniin päivänsininen ja laadukasta nahkaa. Heleä ja kesäinen väri, tällä pannalla on hyvä mennä keväällä mökille veneilemään!

Toto ei ollut silti ollenkaan vakuuttunut. Hänestä oli ollut paljon hauskempaa olla naku, sillä naku kissa livahtaa ihmisten käsistä pannallista kissaa paljon helpommin. Mutta ihmiset pysyivät tiukkoina. Juuri tuon livahtelun takia Toton pitäisikin pitää pantaa koko ajan.

Ihme ja kumma, pian panta tuntui ihan luontevalta, ja Toto kurkisti ulos majastaan.

Hän paneutui lempiharrastukseensa lintujen katseluun ja unohti koko panta-asian.

Onneksi hänen mustapantainen veljensä Cisukin unohti pannan pian. Aluksi Cisu oli nimittäin pannasta hyvin kiinnostunut ja nuuhki sitä alinomaa. Tämä  kun ei ole mikä tahansa panta, vaan kahden kissan ja yhden koiran hajuterveisin höystämä ja - iiiiik! - tyttökissa Bellan vanha.


Sen pituinen se. Nakupelleilyn aikakausi loppui. Toto ei näytä tytöltä, mutta kantaa tyttöjen pantaa, onneksi poikien väristä. No, kissalle jolla on myös mm. koirien pelastusliivit, tuo ei ole luultavasti enää kuin pieni lisä häpeällisten asusteiden määrään.

Vintagekoppa ja muita aarteita

Totolla on tärkeää asiaa. Hänellä on ilo ilmoittaa olevansa nyt jopa kolmen pesän loukussa! Tai siis onnessa, hyvin hyrisyttävän syvässä onnessa.


Naukulan Mamma toi meille eilen oikean vintagekopan suoraan Naukulan aromeilla maustettuna. Koppa on huomattavasti Cisua ja Totoa vanhempi, ja vaikkei se ole kuulemma ollut Naukulan naukujien suosiossa, oli siihen ilmiselvästi tarttunut paljon hyviä tuoksuterveisiä tytöiltä. Aah! Varsinkin Toto oli aivan innostunut. Koppaa piti nuuhkia ja kuopia ja sitten asettua leveästi sen päälle. Tää(kin) on mun!

Muutakin mieluisaa tapahtui. Vintagekoppa oli pakattu kassiin, joka oli varsin kiinnostava sekin. Toto oli eilen täynnä toimintatarmoa, ja hän päätti ottaa myös kassin omakseen! Kun Cisu meni sinne, Toto ihan suuttui.

Cisu toppuuttelee pikkuveljeään. Älä nyt ota sitä ihan tosissasi, kyllä säkin saat sitä kassia käyttää.


Niin, siis kunhan annat kunkun olla siellä aina kun hän haluaa. Erityisen hauskaa pojista oli se, että Naukulan Mamma ymmärsi suuressa viisaudessaan kantaa heitä aika ajoin kassissa. Sepä vasta jännittävää vaihtelua! Lopuksi pojat saivat kassinkin omakseen, mutta Koratian laiskimusihmiset eivät ole kantaneet heitä vielä ollenakaan. Paheksuttavaa.

Toto

ja Cisu.

Naukulan Mamman ensimmäisellä valtiovierailulla Toto oli kyllä aivan ystävällinen, mutta painui melkein heti nukkumaan. Eilen sellaisesta käytöksestä ei ollut tietoakaan! Toto on yleensä Cisua vetäytyväisempi ja pidättyväisempi, mutta eilen meillä oli oikein sosiaalinen Tottiainen. Sellainen, joka meni vierasta vastaan heti eteiseen ja kellahti rapsutettavaksi hänen jaloilleen. Ja joka pyöri koko ajan vieraan ympärillä. Ihana vieras siis! Kun kerroin miehelle Toton uudenlaisesta vieraanvaraisuudesta, hän arveli, että Naukulan Mamman on oltava kissakuiskaaja. 

Cisustakin Naukulan mamma on yliveto, mutta parasta hänessä on, että hänellä on aina se ihana kamera mukana. Kuinka ollakaan, Cisu halusi taas upottaa otsansa Naukulan Mamman kameranhihnaan ja tavoitella sitten sokeana härppää. Miten mahtava leikki! Ehkä Cisua harmittaa, ettei hän pääse koskaan saalistamaan pimeällä, tämä oli ehkä jonkinlainen hämäräharjoitus?

Kuulin, kuinka Naukulan Mamma lupasi Cisulle, että jos hän ikinä luopuu kamerastaan, Cisu saa sen hihnan omakseen.

Toto on ollut vintagekopasta kovin kiinnostunut tänäänkin. Hän syöksähtelee kieriskelemään sen päälle tuon tuosta. Mutta kun yritin videoida moista, kävi kuitenkin klassisesti. Koppa sai olla rauhassa ja Toto vain kierteli sitä ja minua. Minuutin pätkälle tallentui kuitenkin yksi koppapyrähdys.

Kahden pesän väkeä

Edellisen postauksen kommenteissa Viivi ihmetteli, eikö betonipoterolla ole kova nukkua. Siitä tulikin mieleeni, että olemme unohtaneet esitellä myös Koratian uuden mukavuuden, pehmoisen toppapesän. Harmaa pesä tilattiin Zooplussalta kaupanpäällisinä, kun osa kanta-asiakaspisteistä meinasi vanhentua. Cisulla ja Totolla on kyllä pesiä, tyynyjä ja laatikoita aivan riittämiin, mutta arvelimme, ettei yksi uusi nukkumapaikka häiritse heitä.


Ei häiritsekään. Uusi pesä on jotenkin ajautunut olemaan olohuoneen sohvapöydän alla, ja Totosta se on on mainiota. Hänen lempipäiväunipaikkansa (aurinkoisella säällä) on olohuoneen sohvalla oleva kangaspesä, ja nyt hän voi välillä vaihtaa myös sohvapöydän alle pesään; yleensä pöydän alla on saanut nauttia vain matosta ja aurinkoläikästä, mutta aina parempi, kun voi rullautua pyöreään toppakoppaan.


Cisukin nähdäänn toisinaan pöydän alla, mutta pesässä hän ei ole käynyt kuin pari kertaa.

Aina ei oikein tiedä, hoitaako vai kurittaako Cisu pikkuveljeään.

Veli ei pienistä häiriinny. Hän kääntää selkänsä kaikille ja kaikelle: saisinko nyt nukkua rauhassa?

Se Toton sohvapesähän on Maunolta ja Epulta tilattu, blogissa jo usein nähty Marimekko-kuosinen "leipäkori". Toto-limppu on siinä(kin) varsin suloinen.

Tää on MUN!

Identiteetin palautus

Kamera on ollut viime päivinä laiska, mutta... kerrottakoon, että Koratiaan kuuluu hyvää. Sisäpoteron suhteen on päästy yhteisymmärrykseen: kumpikin saa kiemurtaa ja kököttää siinä vapaasti, Cisu tosin haluaa myös vastaanottaa aamurapsun ja -silityksen poterossa köllien. Betoni on parasta!

Pojat ovat viipottaneet jonkin aikaa nakupelleinä. Ensin Toton panta kastui ja se otettiin muka vain hetkeksi pois, siitä on nyt pari kolme kuukautta. Muutama viikko sitten Cisukin sai vapautuksen, koska häntä tuntui kutittavan kaulan ja pään alueelta.

Veljekset ovat kuitenkin alkaneet jo vähän ulkoilla, sekä ihmisten luvalla että etenkin oma-aloitteisesti. Vaikka karkumatkan pituus näin talvikaudella mitataan useimmiten senteissä kuin metreissä, ajattelimme, että pojat voisi taas pannoittaa.

Oletin pantojen aiheuttavan kiemurtelua ja rimpuilua, mutta mitä vielä. Hurisevat pitkäkaulat oikein kurottelivat, että oma panta saataisiin mahdollisimman pian kaulaan. Kumpikaan ei yrittänyt irrottaa pantaansa eikä yhtään pudistellut itseään. Ehkä Cisulla ja Totollakin on välillä vaikeuksia erottaa, kumpi on kumpi. Nyt se käy helposti, kun oman identiteetin voi aina tarkistaa pannan väristä ja pannasta roikkuvasta nimilapusta. 

Molemmat karvaherrat ovat viime aikoina myös kärttäneet usein harjausta kuminystyräharjalla ja eilen he kävivät mani–pedikyyrissä. Toto oli ottanut kynnenleikkuun niin iiisisti, että oli nukahtanut sen aikana miehen syliin! 

Hyvin siis voidaan ja edustuskunnossa ollaan.

Talvipesä

Ai ettei kissa ikinä mene sille hankittuun koppaan? Sellaista palautetta sain pariltakin tutulta, kun kerroin, että olin tilannut varta vasten koratialaiselle oikein designkopan.

Mutta meidän kissukatpa arvostavat uutta muotoilua ja tietenkin harmaata väriä. Kun Finnish Design Shopin arvopaketti eilen saapui, olivat Cisu ja Toto heti innokkaina auttamassa sen avaamisessa.

Cisu testasi Koratian kuninkaan etuoikeudella kopan ensin. Vähän vakava ilme, mutta saattoi kopassa sentään istua.

 Tän voi kellistääkin, aika kiva!

 Totolla meni hermot. Tämä sekamelskakuva esittää Totoa kiskomassa Cisua pois kopasta. Mun vuoro!

 Ja tämä Totoa testaamassa kopan kädensijaa (tassunsijaa) ja heiluttamassa päätään villisti.

Oli pakko laittaa kameraan salama päälle, kun muuten räpsä ei olisi pysynyt ollenkaan Toto-salaman perässä. Koppaan piti saada lelukin mukaan.

 Ja mitä kummaa. Ihmeiden aika ei todellakaan ole ohi: Toto asettui koppaan yöunille!

Cisu tuhisi vieressä: Toto, etkö sä ole oppinut tuohon ikään mennessä MITÄÄN? Me ollaan KISSOJA, ja kissat ei nuku kissanpesissä vaan niiden kuljetuslaatikoissa.

Myöhemmin yöllä molemmat arvatenkin kyllä hylkäsivät kissansängyt ja tulivat ihmisten sänkyyn.

Ainakin ensitutustuminen koppaan siis sujui mallikkaasti. Uskallan varovaisesti ajatella, että ehkä saan vaihdettua poikien risan pahvilaatikkopesän huopakoppaan jonain päivänä...

Ja onhan meillä hieno mittatilauspesäkin. Se oli kesällä kovassa suosiossa, mutta on nyt hylätty. Ehkä se johtuu kesäisestä puutarhakuosista? Meidän pojat ovat niin kovin tarkkoja designasioissa.

Turvavöiden testiajo

Terveisiä mökiltä! Meillä on pieniä ongelmia kuvankäsittelyn ja nettiyhteyden kanssa, mutta eiköhän jonkinlaisia kuulumisia saada kerrottua viikon mittaan... Hyvin kuitenkin sujuu: on ihana kiipeillä puissa, ihmetellä merta, ryömiä räsymattojen alla, tehdä siis kaikkea sitä mikä on aina ollut mökillä parasta.

Tässä kuvia tulomatkalta. Reilun kolmen tunnin ajelu sujui vähemmällä huudolla kuin yleensä, ja suurelta osin tämä johtui varmasti siitä, että Cisulla ja Totolla oli uudenlaista liikkumisvaraa.Testasimme ensimmäistä kertaa jo keväällä hankittuja kissojen (oikeasti koirien) turvavöitä, eli turvavyöpätkiä, jotka kiinnitetään yhdestä päästä auton turvavyön lukkoon, toisesta päästä valjaisiin.

Cisu ja Toto viettivät suurimman osan matkasta sylissäni, ihan vapaaehtoisesti. Selvästi hermot eivät kuitenkaan olleet niin kireällä kuin autossa yleensä, kun oli tiedossa, että halutessaan saattoi siirtyä viereiselle istumapaikalle.

Tällaisen turvavyön pitäisi olla turvallinen yhdistelmä, kunhan matkustajalla on vielä jämäkät valjaatkin - meillä molemmilla on mittatilaustyös-Vänttiset. Luulen, että jatkossa matkustamme aina näin. Kissat viihtyvät paremmin, kun ei ole pakkokoppaa tai -syliä (C ja T ovat matkustaneet lyhyitä matkoja sylissä valjaissa ja fleksissä, mutta eihän se täysin turvallista ole...). Takapenkin kissavastaavallakin on helpompaa, kun ei tarvitse koko ajan vartioida kissoja tai kuunnella kovaäänistä matkaselostusta. Hyvä!

Testiajon perusteella siis suosittelemme turvavöitä. Siinä nettikaupassa, josta nämä ostimme, ei näytä enää olevan turvavöitä myynnissä, mutta Googlella löytyy kyllä. Cisun ja Toton turvikset maksoivat n. 8 e/kpl, varsin kohtuullinen hinta matkustusturvallisuudesta ja -mukavuudesta.

Myöntymistä ja muutosvastarintaa

Toto:  

Heti lauantaina mä sitten sorruin ja otin ihan kunnon päikkärit kissanpesässä, vaikka olin kuullut, että yleensä kissat vastustavat kissoille tarkoitettuja tarvikkeita. Kun paparazzi huomasi, että olen lupaavasti rullalla pesässä, yritin vielä raottaa yhtä silmää ja taistella pesäpäiväunia vastaan. Sitten myönnyin. Krooh...

Pesässä olikin niin kivaa nukkua, että menin heti eilen uudestaan pesäpesulle ja -unille. Se on mun pesä! Kuten näette, Cisu leikkii coolia. Sitä ei muka pesä kiinnosta – ja kuitenkin se nukkuu ihan pesän vieressä joka päivä. Hah!

Mutta ei mun elämä mitenkään helppoa ole, ei todellakaan pelkkää pesässä köllimistä. Viime aikoina on ollut tosi rankkaa. 

Ensin tuli naukuva naapuri ja varasti poteron ja nyt multa pilattiin mun lempipaikka. Eilen keittiöstä kuului kauheaa kolinaa koko päivän ajan, eikä me saatu Cisun kanssa mennä sinne. Tai saatiin me aluksi mennä, kun ihmiset purkivat keittiön kaappeja. Mutta ei me haluttu. Kun kerrankin SAISI mennä kaappiin, mutta siellä ei olisi mitään tutkittavia tavaroita, niin kuka nyt sinne menisi? Me lähdettiin siis muualle, mutta ei todellakaan olisi pitänyt. Keittiön ovi suljettiin ja keittiöstä purettiin yksi seinä. MEIDÄN KIIPEILYSEINÄ! Missä mä nyt hypin ja miten mä pääsen enää mun spesiaalipaikalle siivouskaapin päälle?! 

En mitenkään.

Olin ihan järkyttynyt ja itkin ja uikutin koko illan. Kukaan eikä mikään (paitsi iltapalaksi saatu possunsydän vähän) ei voinut auttaa mua. Mun ei oltu kuulemma koskaan kuultu parkuvan niin surkeasti, mutta ei multa ole aiemmin lempipaikkaakaan viety. Vastustan tuollaista purkamista, multa ei kysytty mitään! Olin koko illan maailman surullisin kissa, sitten nukuin Cisun kainalossa ja aamulla menin taas keittiön pöydälle mököttämään ja katsomaan kaihoissani mun lempipaikkaa. Mun entistä lempipaikkaa.

Voi että. Mua huolestuttaa, mihin tämä kaikki johtaa. Toivottavasti mun pesää ei sentään pureta. Koskaan.