Yö oli hellä

Jos olisin päivittänyt blogia pari päivää sitten, otsikko olisi kuulunut "yö on hellä". Ehdin viikon ajan ihmetellä monille, miten rauhallisia, ystävällisiä, lempeitä ja rakastavaisia kissoista tuli hammashoidon myötä. Ei rettelöintiä päivisin, eikä öisin muuta herättelyä kuin kainaloon painautuminen, toisinaan jopa kaulalleni kietoutuminen ja hurina. Merkillistä. Eläinlääkäriasemalla kyllä sanottiin, että hampaanpoisto voi tehdä lemmikistä aivan uudenlaisen. Oletimme kuitenkin, että jos Toto muuttuu, niin vilkkaampaan suuntaan, kun mahdolliset hammaskivut poistuvat. Mutta ei, rakkautta vain tuli lisää.

Kunnes eräänä yönä heräsin siihen, että päälläni kieri painiva sykkyrä. Siitä kuului kovaäänistä huutoa, ja se singahti kovaa mekkalaa pitäen makuuhuoneesta, kun äsähdin sille, että se olisi hiljaa. 

Nukahdin – ja heräsin molskina. Ja nukahdin – ja heräsin molskina. Hei hei ihmeellinen rauha, tervetuloa normaali elämä. Onneksi Cisu ja Toto nukkuvat kuitenkin käsittääkseni keskimääräistä kissaa rauhallisemmin yöt, niin ettei oikeastaan pitäisi valittaa satunnaisista kekkaloinneista. Mutta silti, hellät yöt olivat ihania. 

Myös hellät aamut olivat ihania. Hammashoito sai Toton palaamaan hetkeksi vanhaan tapaansa aloittaa aamut sylissä istumisella. Tässä välissä Toto oli muutaman kuukauden ajan sitä mieltä, että paras tapa aloittaa aamu on kiljua makuuhuoneen ikkunalla, kunnes se avataan ja  hän saa nuuhkia aamu-uutiset suojaverkon läpi... Minusta halailu oli paljon parempi vaihtoehto. Kuitenkin kylmällä talvi-ilmalla tuulettaminenkin on ihanaa verrattuna siihen, miten Toto herätti minut eilen: hyppäämällä päälleni ja puremalla reippaasti pohkeesta! Ihan pelästyin. Teroitettuaan hampaansa minuun hammaspotilas juoksi keittiöön huutamaan raksuja. 

Onneksi jo muutaman päivän päästä Toto saa purra muutakin kuin minua.

Harvahampaat

" Mitään en ole ottanut", tuli vastaukseksi, kun lähetin tämän kuvan sukulaiselleni.

Eilen meillä oli jännä päivä: kissat kävivät hammashoidossa. Ikä ei tule yksin edes harmaavillikoille, ja loppuvuodesta eläinlääkäri totesi, että molempien olisi syytä tulla hoitoon.

Vaikka Cisu näyttääkin kuvassa olevan melko runneltu, hän pääsi hoidosta helpommalla. Hampaat putsattiin ja suu todettiin hyväkuntoiseksi, paitsi että Cisulta puuttuu synnynnäisesti yksi hammas. Hyvin on pärjännyt lähes 10-vuotiaaksi ilman sitä.

Totosta taas tehtiin eilen harvahammas. Kaksi hammasta jouduttiin poistamaan, ja nyt lellipennun pitää olla kaksi viikkoa vellipentu. Voi voi. Toivotaan, että Toton hermot eivät mene, vaikka hän ei saa raksuttaa. Toistaiseksi vaatimuksia raksujen eikä edes herkkujen herkun, kuivatun ankan, perään ei ole esitetty. Erityisesti tietysti toivomme, että Toto saisi pitää loput hampaansa.

Kissat viettivät klinikalla reilut viisi tuntia. Cisu oli vasta herännyt, kun noudimme potilaat kotiin. Hänen iltansa kuluikin sitten enemmän tai vähemmän pöllyssä huojuen. Aiemmin operoitu ja siten myös aiemmin nukutuksesta herännyt Toto katseli veljeään hämmästyneenä: "Miksi toi on niin hidas köntys?" Toto oli itse saanut särkylääkkeen ja vaikutti myös olevan hieman sekaisin, mutta ei selvästi tunnistanut tilaansa. Meillä oli siis kaikkivoipa ja sammumisvaarassa oleva pöllypää eilen seurana. Onneksi he olivat sentään molemmat yhtä pahanhajuisia, niin niin kutsuttua hajukriisiä tai -riitaa ei pitänyt käydä läpi.

Kahdelta yöllä heräsin siihen, että Cisu ilmoitti havahtuneensa tokkurasta. Ja hän halusi puskea, puskea ja puskea. Tämä innoitti Toton näyttämään, että hänkin on hereillä ja osaa naukua ja hyppiä aivan tavalliseen tapaan. Kahden tunnin pirteysesityksen jälkeen toipilaat onneksi suostuivat taas nukkumaan.

Hammashommat ovat rutiinitoimenpiteitä, mutta silti oli aika surkeaa ja jännittävää jättää sankarit oman onnensa nojaan klinikalle. Onneksi kaikki meni hyvin. Pidämme peukkuja ja tassuja, että Toto paranee hyvin eikä kummankaan pidä mennä pitkään aikaan eläinlääkäriin.

Ylimääräisiä asukkaita eläinasukkaissa?

Eli kertomus siitä, miksi tosimiesten ei kannattaisi syödä salaattia eli kertomus kissan eritteistä (varoitus!).

Cisu-paran maha oireili taas viime viikolla, mutta rauhoittui lääkkeillä täysin. Sitten oireilu alkoi eilen aamulla uudestaan ja illalla kävi niin onnettomasti, että Totollakin oli maha löysällä. Onni onnettomuudessa oli, että olimme joka tapauksessa juuri lähdössä eläinlääkäriin.

Pojat saivat hyvän ja asiantuntevan vastaanoton vakiopaikassaan Eläinlääkäriasema Arkissa. Molemmat tutkittiin ja erityisesti Totoa kehuttiin, kuten aina. Toto oli hyvin rauhallinen ja luottavainen, antoi vatvoa itseään mennen tullen. Sydän löi tasaisesti, kaikki kunnossa. Iso, komea ja hyväkuntoinen poika. Sen me toki tiesimmekin. Toto ei tosin varmaankaan pitänyt siitä, että kerroimme jopa hänellä olleen vatsavaivoja. Muistattehan, miten Toto suhtautui Cisun vatsanväänteisiin? Ja arvaatteko, että Toto oli aika hämmentynyt, kun kävi niin nolosti, että hän itsekin sortui vessan sotkemiseen... (Kun Totolta aikoinaan pääsi ulkona ensimmäinen ruohoykä, hän järkyttyi niin, että pyrki heti sisälle ja istui siellä yksin nurkassa tuntikausia.)

Kun Cisu kävi viimeksi lääkärissä, hänet saatiin pois kopasta vain kopan kansi irrottamalla. Nyt riitti se, että kopan ovi avattiin. Kopasta pilkisti esiin kirahvikaulainen kissanpää. Kun lääkäri maanitteli, Cisu tuli kokonaan esiin - aivan matalana, hyvin pitkänä ja kuulemma niin jännittyneenä, että sydänääniä oli hieman vaikea tutkailla, kun sydän oli jumputi-jumputi-kiihtymystilassa. Arvio oli kuitenkin suopea myös Cisulle: terve ja hyvävointinen kissa, jonka hampaatkin olivat kunnossa. Ilmeisesti säännöllisen epäsäännöllisestä suuhygieniageelin nauttimisesta on hyötyä. Molemmat pojat saivat rokotukset, kumpikin kesti sen kuin mies, muutenkin kumpikin käyttäytyi mallikelpoisesti. Cisulla voisi edelleen olla hieman vähemmän mahanpehmustetta, mutta syytä dieettiin ei kuitenkaan ole.

Sen sijaan on syytä mahavaivojen häätöön. 

Vaikka pojat ovat onnistuneet tänä kesänä vähentämään Koratian hiiri- ja päästäiskantaa muutamilla yksilöillä, vaivojen syyksi ei epäilty jyrsijämyrkytystä, koska hienostelijakissat eivät syö saaliitaan. Sen sijaan he syövät kauheasti heinää, ja kasvien myötä kissan elimistöön voi kulkeutua loisia tai matoja, ainakin jotain toukan aihioita tms. Tämä oli meille aivan uutta tietoa! Emme suinkaan ole madottaneet kissoja heinän takia, mutta nytpä tiedämme, että siinä(kin) on syytä säännölliseen madotukseen. Cisu ja Toto aloittivat eilen Cisulle jo tutuksi tulleen attapectin-kuurin ja lisäksi kissat ylimääräismadotetaan tänään. En yhtään ihmettele, että aina niin hyväntuulinen Totokin luimisti minulle aamulla ohimennen. Kauheaa höykytystä ja hössötystä! Toto oli juuri joutunut miessairaanhoitajan lääkitsemäksi, mutta päätti luimistella asiasta minulle.

Eläinlääkäri oli toiveikas, että em. keinoin mahavaivoista päästään eroon. Onneksi kumpikin kissa on reipas ja toimelias, syö ja juo hyvin ja on muutenkin oma itsensä. Vessassakaan ei käydä tavanomaista useammin, mutta vessa paljastaa silti, ettei kaikki ole aivan normaalisti. Toivottavasti pian taas on, sillä ei ole hauskaa, että pojat ovat edes hieman puolikuntoisia.

Päivitän tilanteen tänne blogiinkin jossain vaiheessa, mutta lupaan nyt, ettei seuraavassa postauksessa käsitellä matoja, loisia eikä kissan eritteitä. Ajattelin  kuitenkin, että tuo "heinämyrkytys" voi olla uusi juttu muillekin kissanomistajille. Onneksi hoito on noin helppoa, madottaminenhan pitäisi joka tapauksessa hoitaa aika ajoin.

Kissapoika sairastaa (hälle raivotkaamme)

Viime viikolla Cisu oli hieman puolikuntoinen, ja se oli hyvin rankkaa Totolle.

Pojat saivat tiistai-iltana uutta märkäruokaa. Iloitsimme, kun se maistui hyvin molemmille. Aamulla Cisu kuitenkin oksensi pari kertaa ja hänellä oli ajoittain lieviä vatsavaivoja aina perjantaille asti, jolloin haimme Cisulle apteekista mahalääkettä.

Cisu oli vatsanväänteidensä aikana hieman tavallista hiljaisempi ja rauhallisempi (lue: helpompi), mutta kuitenkin aivan reipas ja sosiaalinen, ruokakin maistui. Siksi emme vieneet Cisua lääkäriin emmekä muutenkaan hätäilleet lääkitsemisen kanssa.

Jos Toto olisi saanut päättää, Cisu olisi heti viety karanteeniin jonnekin, jossa hän olisi sotkenut vain omaan käyttöönsä tarkoitetut vessat. Toton ei olisi tarvinnut raivota, että hän ei voi käyttää vessoja ollenkaan, kun yhdessä (!) kolmesta vessasta oli yksi hieman löysä tuotos. Toton ei olisi myöskään tarvinnut kulkea ympäriinsä nenä kiinni milloin missäkin vihikoiran tavoin tutkimassa, ettei missään vain ole yhtään sotkua eikä varoitella sotkuista tyhmiä, hitaita ja havainnointikyvyttömiä ihmisiä.

Esimerkki: Eräänä iltana olin jo kömpinyt nukkumaan, kun Toto hyppäsi sängyn jalkopäähän ja alkoi kuopia peittoani vimmatusti. Tarkistin moneen otteeseen, että peitto on aivan siisti, mutta Toto vain jatkoi kuopimista ja maukumista. Lopulta huomasin, että pussilakanassa oli aivan pieni ja jo kuivunut pukluläikkä. Otin lakanan pois ja Totolta pääsi hurahdus: Vihdoinkin toi tajusi!

Varmistaakseen nukkumismukavuutensa Toto vielä tarkisti koko vuoteen nenä kiinni lakanoissa määrätietoisesti ja huolellisesti sentti sentiltä edeten. Kun muuta huomautettavaa ei löytynyt, tarkastaja pyörähti pari kertaa ympäri ja rojahti sitten nukkumaan. Huh, eikö kukaan muu voi hoitaa koskaan näitä asioita?

Eikä tässä vielä kaikki: myös ihmisten tekosia on pitänyt valvoa ja tarkastaa viime aikoina.

Menimme nimittäin aloittamaan saunan pintaremontin, ja sauna on kuitenkin Toton lempipaikka. Ei ihme, että Toto livahti saunatarkastukselle aina kun ihmisten silmä vältti... Saunassa hän eteni matalassa kyyryssä, hyvin epäluuloisena. Mitä ovat nämä työkalut, miksi lattia on peitetty pahvilla, miksi saunan väri on muuttunut?

Eilen näytin Totolle, että loppusuora näkyy jo: oikeastaan saunasta puuttuu enää uusi kiuas. Asetin saunan nurkkaan Toton omalle paikalle Toton oman räsymaton, sen, jolla hän aina köllii saunassa.

Tarkastaja oli heti tilanteen tasolla. Hän mulkaisi minua edelleen epäluuloisesti ja painoi sitten kuononsa mattoon. Tämä on kyllä pesty, mutta menköön. Kun Toto oli vielä testannut maton pehmeysominaisuutta tassullaan, hän hyväksyi uusvanhan loikonurkkansa ja suoritti koemakoilun. Saunassa voi edelleenkin lojua, hyvä.

Ei siis ole todellakaan helppoa olla Toto, Koratian tarkin tyyppi ja paras siivooja. Aiemminhan Toto on joutunut kärsimään mm. siitä, että hän joutuu itse siivoamaan puklunsa imeytysmateriaalin avulla.

Cisun helppous taas on mennyttä. Vaikkei Cisu ollut missään vaiheessa varsinaisesti huonovointinen, perjantai-iltana annetusta mahalääkkeestä oli selvästi apua oireiden lopullisessa nujertamisessa. Edellä mainitun hiljaisen ja kiltin Cisun sijasta meitä tervehti lauantaiaamuna hyvin aktiivinen ja hyvin kovaäänistä U-huutoa esittävä energiapakkaus, siis vanha kunnon Cisu. Kun kysyin, oletko nyt terve, Cisu vastasi heti pontevasti: Ädybil, uuAAAHHGÄuWäy!

Ilmeisesti kaikki kunnossa. Vielä kun kiuas saadaan paikoilleen, Totokin voi rauhoittua.

Kuvasarja havainnollistaa, että Toton kiukuttelusta huolimatta veljekset ovat hyvissä väleissä ja toisinaan he osaavat olla helppoja ja hiljaisia myös täysin kunnossa ollessaan. 

Saavutettu etu: harjausoikeus

Cisu: Ei ole ollenkaan varmaa, että haluaisin oikeasti viettää näin tiiviisti aikaa mamman kanssa ja olla vain sen sylissä koko ajan, mutta mulla ei oo vaihtoehtoja!

Jos sinulla on kissoja, jotka eivät salli sinun suorittaa tiettyjä hoitotoimenpiteitä, suosittelen seuraavaa: lähetä kotinne mahd. muut asukkaat pois pariksi päiväksi, järjestä niin huonot sääolosuhteet ettei ulos voi mennä, hoida itsellesi tietokoneella tehtäviä töitä niin että nökötät koko ajan paikallasi. Jos kissasi ovat aktiivista ja huomionkipeää lajia, he saattavat reagoida tällaiseen pysähtyneeseen ilmapiiriin yllättävästi.

Meillä on ollut Cisun ja Toton kanssa eilistä siskon ja siskonvauvan visiittiä lukuun ottamatta todella rauhallinen viikonloppu. Ensin kissukat kiukuttelivat, kun ulos ei voi mennä eikä mammakaan leiki, mutta sitten heistä sukeutui todellisia sylikissoja. Eilen minulla oli pitkät tovit sylissäni Cisu, Toto ja tietokone. Vaikka ulkona oli viileää, meillä oli lämmintä. Ei kuulunut kuin myrskyn natinaa, näppäimistön naputusta ja ajoittaista Toton hurinaa. Cisu ja Toto eivät ole etsineet viikonloppureissuun lähtenyttä miestä lainkaan, mutta ovat reagoineet hänen poissaoloonsa olemalla tavallista läheisempiä ja hellempiä minulle. 

Yllättäen olen myös kelvannut miesten hommaan. Yleensähän minä en saa harjata kissoja, koska se nyt ei vaan kuulu minulle. Eilen näin, kuinka Cisu yritti ensin harjata itseään (aina yhtä suloinen näky, heittelee harjaa ja kiemurtelee harmista, kun harjassa ei ole automaatiotoimintoa). Sitten yön aikana harja tuotiin sänkyyn. Siellä sängyssä oli muuten aika hellää sielläkin viime yönä. Yleensä kissat herättävät minua yöllä vain tahattomasti, kun esim. kiljuvat unissaan tai painivat päälläni... Mutta nyt heräsin muutaman kerran, että Cisu kosketti minua tassulla, istui tyynyni vieressä ja vain katseli minua tutkivasti. Kun silitin Cisua, hän meni takaisin nukkumaan. Toto teki tuollaista, kun olin palannut vuorotteluvapaalta töihin. Ilmeisesti reissuun tai töihin kadonneet ihmiset huolestuttavat ja pitää tehdä tarkistuksia, että nukkuva ihminen on oikeasti siinä.<3

Mutta se harjaus. Yhtäkkiä harja ja kissat odottivat minua tänään eteisessä, ja kun tartuin hieman epävarmasti harjaan, molemmat kissat kellahtivat pitkäksi puikulaksi lattialle ja alkoivat hurista. Sain harjata jopa Cisun mahaa, ihan ekaa kertaa! Eli puolensa rajoitetuissa olosuhteissakin, alkaa mammankin arvo nousta.

(Luultavasti kuitenkin mieheltä vaaditaan oikeaa harjausta, kunhan palaa kotiin. Sain kerran aiemminkin harjata kissojen selkiä eräänä viikonloppuaamuna, mutta silloin tein itse aloitteen. Olin innostunut, kun aloite sai suosiollisen vastaanoton. Sitten poistuin hetkeksi huoneesta vain huomatakseni palatessani, että harja oli kiikutettu miehelle, hänen eteensä oli heittäydytty maha pystyssä ja raajat levällään ja häneltä odotettiin armonpalaharjauksen sijasta oikeaa harjausta.)

Heinähatut

Enpä juuri ehtinyt kissablogimaailmaan viikolla. Olin muutenkin vähän säästellyt näitä kuvia kesäkuun alkuun kesän toivotukseksi. Tällä hetkellä Koratiaa riepottelee oikea syysmyrsky, joka koettelee paitsi taloa - ikkunat helisevät - myös kissojen hermoja. Olisi ihana päästä U:hun, mutta ei todellakaan ole ulkoilusää, ei edes ihmisille. Kaiken lisäksi toinen Koratian ihmisistä on matkalla, joten aika ankeaa on, tuumaavat Cisu ja Toto.


Vielä vähän aikaa sitten olin näin ihanaa. Cisu näyttää yläkuvassa, millaiselta nautinnollisesti ruohoa ja heinää märehtivä kissa näyttää.


On mahtavaa, kun pääsee leikkimään viidakon kuningasta ja katoamaan miltei hännänpäätä myöten kasvien sekaan.

On kuitenkin yksi pikkuvelityyppi, jolta ei voi kadota koskaan.

Pikkuveljen tuumaustauko: juoksisiko nurmikolla, mutustaisiko heinää vai hyppäisikö heinien yli tutkimaan ojaa? Kesä on täynnä mahdollisuuksia.

Yksi juttu ei muuten ole tänä kesänä hyvin: punkkeja on ihan valtavasti! Emme ole bonganneet niitä useimpina kesinä lainkaan, mutta tämän vuoden saldo on jo kuusi. Näistä kaksi tavattiin mökillä länsirannikolla, muut koti-Koratiassa. Yksikään punkki ei ole onnistunut kiinnittymään kissaan, mutta eräs vampyyripunkki yritti yöllä imeä verta minun kaulastani. Yök.

Kauneudenhoitoa

Mökillä tuli vihdoinkin kuvattua myös turkkihuolto. Sehän on meillä miesten hommia: Cisu ja Toto eivät aluksi antaneet minun harjata itseään ollenkaan. Nykyisin saan harjata, mutta kyllä mieheni on silti minua mieluisampi kauneudenhoitaja. Oikeastihan koratin turkkia ei pitäisi välttämättä harjata ollenkaan, mutta kun kevytharjaus kumisella nystyräharjalla irrottaa etenkin talvisin karvoja, jotka muuten pyörisivät lattioilla tai päätyisivät kissojen mahaan, kyllä Cisu ja Toto aika usein pääsevät parturiin.


Ja etenkin Cisu rrrrrrrrrrrrakastaa harjausta. Hän tarjoaa hoidettavaksi auliisti selkänsä, 

päänsä, 

kylkensä, 

ja mahansa.

Ja sitten hampaat! Harjaus päättyy melkein aina siihen, että kissat yrittävät purra harjaa. Joskus se myös alkaa puremisella, sillä etenkin Cisulla on tapana yrittää harjata itse itseään ja kun se ei onnistu, hän tuo harjan ihmiselle. 

Hampaita meillä ei kuitenkaan harjata, sen tunnustamme. Kaapissa olisi kissojen "tuppohammasharja", mutta sen käyttö on Cisusta ja Totosta aivan kauheaa. Kissojen suuhygieniageelistä he sen sijaan pitävät, ja hampaiden harjaaminen tarkoittaakin meillä sitä, että minä pursotan geeliä sormenpäähäni ja kissat nuolevat sen siitä kilvan. Parempi sekin kuin ei mitään, luulen.


Ja niin, on Cisulla ja Totolla ihan oikeakin hammasharja, ihmisten mallia. He nauttivat, kun heitä paijataan hammasharjalla: ilmeisesti harja on mukavan karkea.


Muista kauneudenhoitoasioita mainittakoon, että kynsienleikkuu on yhä edelleen vain ja ainoastaan miesten hommaa. Ja Cisu haluaa aina ja edelleen, että mies pyyhkii kädet pestyään kosteat kätensä Cisuun. Aluksi tämä rajoittui vain iltatoimiin, mutta nyt mies ei pääse ollenkaan kylppärin lavuaarilta kuivaamatta itseään Cisun kylkeen. Cisu on kieltämättä melkoisen originelli kissaherra.


Toto ei tykkää märistä käsistä eikä viihdy aina sylissäkään. Tässä pari kuvaa harjausta seuranneesta leikistä mökillä. Ensin villiä huiskaamista ja sitten (ilmeestä päätellen vastoin kissan tahtoa) syliin rauhoittumaan.

'

Vaikka olen pieni ja söpö, minua ei saisi aina kaapata!

HEINÄkuu

Cisu ja Toto ottavat heinäkuun hyvin kirjaimellisesti: aina kun päästään ulos, astellaan häntä pystyssä peräkissaa heinikkoon. Perässä tulevaa ihmistä tuo näky jaksaa aina naurattaa. Miten ne voivat olla niin samanlaisia?

Johtaja Cisu on päättänyt, että nyt käännytään. Onneksi pojilla ei ole ollut punkkeja aktiivisesta heinäharrastuksesta huolimatta, tämän kauden ainoa punkki on ollut Toton taannoinen samettipunkki. (Emme käytä ollenkaan "punkkilitkuja" tai -pantoja, koska punkinkarkoitusaineen laittamisen jälkeen kissojen pitäisi olla erossa toisistaan ainakin vuorokausi, jotta eivät nuolisi toistensa myrkkyjä. Pannasta taas voi tulla myrkkyjä kissan turkin lisäksi esim. ihmisten lakanoihin, näin olen kuullut.)

Vaikka on pojilla omatkin temppunsa, ulkonakin. 

Kuten olen jo aiemmin todennut, Toton pitää vähintäänkin mittailla puita katseellaan, välillä tietysti kiivetäkin. Tämä mittailukuva taitaa tällä hetkellä olla tämän kesän suosikkikuvani. 

Heinissä hiiviskelyn lisäksi ihmisiä huvittaa, että kissojen pitää aina parkkeerata noille puiden välissä oleville kiville. Naapuri on kertonut, että niiden oletetaan olevan muinaishautoja! Tai että ainakin jossain juuri noilla paikoin on sekä muinaishautoja että vanha talonpohja. Itse olen selvittänyt, että seudullamme on harjoitettu maataloutta vuodesta 1540 lähtien ja välillä tulee mieleen, että paljon on muuttunut niistä ajoista. Kuka olisi uskonut, että seutu säilyy näinkin kauan näin luonnontilaisena, mutta siellä ulkoiletaan hihnassa thaimaalaisia kissoja!

Cisun iltalenkkitraditioihin kuuluu huumetömpsy. Hän on löytänyt kissanminttupuskan ja käy syömässä sitä melkein joka kerta ulkoillessaan. 

Ulkoilevia kissoja ja niiden onnea katsellessaan tulee ihan surku, ettei kesä ole ikuinen!

Väsyneet vaarit

 Mitä hassua tässä nyt on? Miksi toi aina hihittää sen kameransa takana? Miksi sillä on aina kamera? Miten niin me näytetään ihan möykyiltä ja palloilta? Ja marsuilta?

Eilen illalla Cisua ja Totoa ei löytynyt mistään. Sitten huomasimme poikien kököttävän hämärässä yläkerrassa isoisäni vanhalla tuolilla. Vaarintuoli on yksi Cisun lempipaikoista, sillä sieltä saattaa valvoa samanaikaisesti ylä- ja alakerran tapahtumia. Lisäksi kissalla kuin kissalla on toki hyvä olla komea valtaistuin kotonaan (poteron lisäksi). Poikkeuksellisesti Totokin oli mennyt vaareilemaan.

Takana oli muutenkin poikkeuksellinen päivä. Ensin jahtasimme isoa rusakkoa koko perheen voimin! Minä ja Cisu pääsimme ihan parin metrin päähän rusakosta - minä kävellen, Cisu pylly tutisten ja salaperäisenä pihan halki ryömien - ennen kuin pupu lähti pakoon. Cisu perään ja minä fleksi kädessä Cisun perään. Aika kauan jaksoimme sinnitellä saaliin perässä, ennen kuin se kaarsi talon toisella puolelle, hyppäsi ojan yli kuin ojatarkastaja Toto konsanaan ja loikki ylös kalliota. Sieltä sen äkkäsi Toto, ja hän ja mies tekivät myös oman osuutensa jänispaistin hankkimiseksi. Jäimme paistitta.

Sen sijaan emme jääneet punkeitta. Juuri kun eilen kirjoitin, että kesällä tontinvierusheinikko on varmaan punkkinen... Niin Tottiksella havaittiin jo eilen otsalla punainen samettipunkki. Viime kesänä hankittua ja mökkireissulla tositoimiin joutunuttakin punkkikynää ei tietenkään löytynyt siihen hätään, joten punkki nyppäistiin pinseteillä. Toto inisi aika surkeasti, mutta muuten alistui kiltisti punkitusoperaatioon.

Tuo samettipunkki on se tuttu pieni punainen otus, joita näkee kesäisin vähän kaikkialla. Samettipunkkeja on erilaisia, eivätkä ne ole ihmisille tai eläimille vaarallisia, lisäksi verta imettyään ne itse pudottautuvat pois verenluovuttajan iholta. Näytti silti aika julmalta, kun Toton harmaan karvan seasta näkyi pullea punainen punkki. Emme myöskään halunneet testata, pudottautuuko punkki seuraavaksi lakanoihin vai minne, joten se poistettiin. Toto oli operaation jälkeen hetken melko sylinkipeä, mutta muuten kaikki sujui hyvin ja nopeasti. Luultavasti pojat poistelevat punkkeja itsekin, kun kuopsuttavat kaulaansa ja korvaansa usein tassuillaan. Varmaan he myös nyppivät ötököitä pois toistensa turkista - en ehkä halua tietää tarkemmin.

Joka tapauksessa, tapahtumapitoinen päivä. Ei ihme, että illalla Cisu ja Toto tunsivat olonsa elämää nähneiksi, hieman raihnaisiksi ja aika uupuneiksi vanhoiksi marsuvaareiksi.



Uusi ruokavalio, uudet kujeet

Cisu tuntuu heti ymmärtäneen, että hänellä on nyt uusi dieetti.

Olen jo jonkin aikaa ihmetellyt, miksi keittiössä olevassa yrttiasetelmassa kaikki muut yrtit voivat hyvin, mutta punabasilika repsottaa. Eilen aamulla yllätin Cisun syömässä sitä! Kun hän huomasi minut, hän kiiruhti heti omalle hyvin repsottavalle rukolaruukulleen (ruoanlaitosta jäi jokin aika sitten rukolaa ja Cisu omi sen itselleen). Nyt mennään rehulinjalla.

Niin ja märkäruokaakin pitää suosia, senkin Cisu tietää. Hän oli eilisen aikana siirtänyt omatoimisesti kaksi rakasta raksukippokulkustaan Toton märkäruokakuppiin! Märkäruoka on nyt meille se tärkeä juttu, kulkunen olkoon siitä merkkinä.

Dieetti on aiheuttanut heti myös muita muutoksia. Aamuyöstä saimme huomata, että meilläkin asuu normaaleja kissoja. Cisu ja Totohan ovat olleet siitä poikkeuksellisia, että he nukkuvat yleensä pidemmät yöunet kuin ihmiset eivätkä koskaan herättele vaatimaan ruokaa. Paitsi että tänään aamuyöllä nälkäinen ja naukuva Toto käveli ees taas naamani päällä, kunnes nousin klo 4.40 antamaan ekan satsista päivän ruoka-annoksesta. Kissat söivät vähäsen ja tulivat takaisin nukkumaan. Jee, meillä onkin mennyt helposti ilman yöherätyksiä ja ruokavaatimuksia, kun ainakin vettä ja vähän raksuja on ollut aina tarjolla. Ilmeisesti ei riitä, että yöllä saa nauttia vettä, basilikaa ja rukolaa. 

Tavoitteena bikinikunto

Toinen näistä makkaroista sisältää liikaa rasvaa.

Tähän on tultu: Cisu, joka joutui meille tultuaan käymään laihuutensa ja syömättömyytensä takia lääkärissä, sai eilen samalta lääkäriltä kehotuksen ryhtyä laihdutuskuurille tai ainakin painotarkkailuun.

Veljekset kävivät eilen yhdessä vuositarkastuksessa ja -rokotuksessa. Totoa hieman arvelutti lääkäriin saapuminen ja hän tervehti odotushuoneessa ollutta vierasta kissaa ulvahdellen, mutta muuten pojat olivat varsin kiltisti sekä odotustilassa että lääkärinkäsittelyssä. Cisu tosin jouduttiin kaivamaan kopasta aika paljon voimaa käyttäen, mutta kumpikin antoi lääkärin kopeloida itseään miten vain, eikä piikityskään aiheuttanut vihaisia reaktioita. Kuulemma hyväkäytöksisiä poikia, kun eivät edes yrittäneet karata tutkimuspöydältä.

Ensin sinne pöydälle joutui Toto. Hän sai kehuja: hyvät hampaat, lihaksikas kroppa, yhteistyökykyinen luonne, erinomainen turkki. Piikki kankkuun ja seuraava potilas pöydälle.

Ikä ei tule yksin. Cisulla havaittiin heti hieman hammaskiveä ja hetken Cisun mahaa löllyteltyään lääkäri esitti myös arvion: "Tämä kaveri on ollut ruoka-aikaan kotona." Niin on, kyllä ihmisetkin olivat jo huomanneet pikkuisen puikulan muuttumisen rotevammaksi kissaherraksi. Iän piikkiin tuo tukevoituminenkin meni. Kyseessä ei ole kuulemma se, että ruokavalio olisi huono, mutta kastraattiherrat nyt vain tuppaavat syömään liikaa, etenkin Cisun tapaiset, jotka raksuttaa pupeltavat pitkin päivää eivätkä suosi Toton tavoin märkäruokaa ja kunnollisia kerta-annoksia.

Mikä siis avuksi? Koska ruokavalio on sinänsä kunnossa, ruoan määrää pitää vähentää. Meillä ei enää syödä mitään öisin. Ensimmäisen yön perusteella siitä ei ole muuta haittaa kuin se, että Cisu saattaa raksujen syömisen sijasta viettää yön tunteja leikkimällä raksukiposta aina löytyvällä aarteellaan, kulkusella. Tottis joutuu tässä nyt vähän syyttä sijaiskärsijäksi, mutta ehkä se on pidemmän päälle hyvä. Ehkei Totolle tule eunukinpötsiä.

Pojat saivat reippauden ja yhteistyöhalukkuuden lisäksi kiitosta myös ulkoiluharrastuksestaan. Nyt Cisulla onkin entistä parempi syy esittää U-huutoa. Ulkoiluhan on mitä parhain tapa päästä ihannemittoihin. Tai ainakin estää suurmitat; ei Cisu vielä kovin pulska ole, mutta ei sitä pientä talvipömppää pidä varjellakaan.

Identiteetin palautus

Kamera on ollut viime päivinä laiska, mutta... kerrottakoon, että Koratiaan kuuluu hyvää. Sisäpoteron suhteen on päästy yhteisymmärrykseen: kumpikin saa kiemurtaa ja kököttää siinä vapaasti, Cisu tosin haluaa myös vastaanottaa aamurapsun ja -silityksen poterossa köllien. Betoni on parasta!

Pojat ovat viipottaneet jonkin aikaa nakupelleinä. Ensin Toton panta kastui ja se otettiin muka vain hetkeksi pois, siitä on nyt pari kolme kuukautta. Muutama viikko sitten Cisukin sai vapautuksen, koska häntä tuntui kutittavan kaulan ja pään alueelta.

Veljekset ovat kuitenkin alkaneet jo vähän ulkoilla, sekä ihmisten luvalla että etenkin oma-aloitteisesti. Vaikka karkumatkan pituus näin talvikaudella mitataan useimmiten senteissä kuin metreissä, ajattelimme, että pojat voisi taas pannoittaa.

Oletin pantojen aiheuttavan kiemurtelua ja rimpuilua, mutta mitä vielä. Hurisevat pitkäkaulat oikein kurottelivat, että oma panta saataisiin mahdollisimman pian kaulaan. Kumpikaan ei yrittänyt irrottaa pantaansa eikä yhtään pudistellut itseään. Ehkä Cisulla ja Totollakin on välillä vaikeuksia erottaa, kumpi on kumpi. Nyt se käy helposti, kun oman identiteetin voi aina tarkistaa pannan väristä ja pannasta roikkuvasta nimilapusta. 

Molemmat karvaherrat ovat viime aikoina myös kärttäneet usein harjausta kuminystyräharjalla ja eilen he kävivät mani–pedikyyrissä. Toto oli ottanut kynnenleikkuun niin iiisisti, että oli nukahtanut sen aikana miehen syliin! 

Hyvin siis voidaan ja edustuskunnossa ollaan.

Merkattava ihmissuhde

Täällä ollaan pitkästä aikaa! Ja jos luulette, että K-blogi on jo herttaisissa joulutunnelmissa, niin ehei, seuraa vähemmän herttainen pissaraportti.

Blogia seuranneet tietävät, että meillä oli poikkeussyksy: mies reissasi oikeastaan kaikki viikot. Aluksi tämä ei tuntunut haittaavan Cisua ja Totoa ollenkaan, paitsi että viikonloppuisin he kirjaimellisesti kiehnasivat miehen kimpussa. Loppuaikoina Toto alkoi olla arki-iltaisin levoton ja saattoi kulkea mäykyen väykyen kaksikin tuntia perässäni. Mäy! Väy! jatkui, vaikka miten huomioin.

Cisun erikoiskäytös taas alkoi, kun mies lopetti parisen viikkoa sitten reissaamisen. Ensin Cisu alkoi viettää laatuaikaa. Aina arki-iltaisin hän saapui märäksi nuoltuna miehen syliin

ja ryhtyi sitten kuivattelemaan itseään ja nauttimaan yhdessäolosta. Hänellä oli myös juttuja, oli vissiin jäänyt kokemuksia jakamatta syksyn mittaan. Mies sanoi, että hän ja Cisu pitävät yhtä, koska kumpikin tietää, millaista on olla talon vanhin mies.

Jossain vaiheessa talon toiseksi vanhin mies vaan hermostui siihen vanhimpaan ja ryhtyi aina viikonloppuisin pissaamaan miehen sänkyyn. Mitä sä täällä koko ajan kuhnit, lähde taas reissuun!

Juuri kun jo vähän huolestuimme, tilanne taas rauhoittui. Viime viikolla mies oli sitten taas pari päivää pois kotoa, ja saimme varmistuksen, että Cisu-pisun tempaukset johtuvat hänestä. Kun mies kotiutui myöhään illalla, Cisu vilkaisi häntä ja singahti heti kuopimaan hänen sänkyään. Koko yö meni sitten sänky- ja päällepissausyrityksiä estellessä, onneksi Cisu uskoi puolesta sanasta, heti kun kuopimisesta huomautettiin.

Ja sitten tuli taas viikonloppu ja mies oli liikaa kotona ja sai pissiyllätyksen sänkyyn. Nyt arkena kaikki on taas sujunut hyvin, kun kukaan tomppeli ihminen ei häiritse jatkuvasti Koratian kuninkaan mielenrauhaa. Häirikköpissailua lukuun ottamatta Cisulla ei tunnut olevan mitään ongelmaa henkisesti eikä fyysisesti.

Aika surkuhupaisalta tuntuu, mutta pissailu on kai merkki Cisun syvistä tunteista, oikein viha–rakkaussuhteesta. Korateista sanotaan, että ne kiintyvät ihmisiin kissoiksi poikkeuksellisen lujasti – ja kun oma ihminen ei käyttäydy kuten kissa haluaisi, hän ilmeisesti saa haisevan koston. No, onneksi meillä on pesukone ja olemme jo tottuneet Feliwayn tuoksuisiin lakanoihin. Uskomme myös, että tilanne rauhoittuu, kun miehellä on pian lomaa ja Cisu saa häneltä paljon aikaa ja huomiota. (Ellei, niin aiomme kyllä vähintäänkin soittaa eläinlääkärille.)

Mitä tästä kaikesta ajattelee Tottis? Pysyy yhtä tasaisena ja iloisena kuin aina ja katselee ruikkijaveljen touhuja hämmästyneenä. Siistinä luonteena Toto on myös ilmiantanut ihmisille pari sotkua. Cisukin ilmiantoi yhden, kun MINÄ menin vahingossa nukkumaan kostopissaläikkään. Tuli kova kiire naukua, kuopia ja irvistää eli varoittaa, että hei, se sotku ei oo sua varten.

Jättikielen hoivassa

Meillä päästiin eilen testaamaan miten kissa pestään. Koska operaatioon tarvittiin kaikki kädet, siitä ei saatu kuvia.

Cisu heräsi eilen päälaki öljymäisessä töhnässä ja pääkarvat suittuna punkkarimaiseksi töyhdöksi. Ei aavistustakaan, mitä mönjää alati aktiivinen jokapaikan nuohoaja oli päähänsä saanut, mutta jotain ruokaöljymäistä se vaikutti olevan: väritöntä, hajutonta, vaaratonta ja siistiä mutta rasvoittavaa. Aamulla asialle ei ehditty tehdä mitään, mutta illalla ohjelmassa oli tukanpesua.

Olin varma, että pesuoperaatio aiheuttaisi vuosisadan huuto- ja kiemurtelukohtauksen, mutta toisin kävi. Pyyhin Cisun päälakea haalealla vedellä ja miedolla biohajoavalla luomulummesuihkushampoolla kostutetulla kankaalla, välillä vain kostealla rätillä. Ja mitä teki Cisu? Kehräsi ja nautti! Ilmeisesti pesulappu tuntui suurelta kieleltä, mikäs sen mukavampaa. Kun testasin pesemistä niin, että otin vettä käteeni, se aiheutti kiemurtelua, mutta märän kankaan kosketus oli yhtä suurta hurmosta.

Ja mikä parasta, töhnä irtosi ja Cisun normaalilook palautui. Toto kävi vielä nuolemassa Cisun pään pesun jälkeen, ja sitten kaikki olikin kuivattelua ja sukimista vajaa valmista.

Totisesti toivon, ettei meillä nähdä enää likaisia kissoja, koska aina vähän huolettaa, mistä liasta on kyse, vaikkei meillä olekaan mitään myrkkyjä harmaaherrojen ulottuvilla... Villiäisemme tuntien on nyt kuitenkin hyvä tietää, miten pesuoperaatio kannattaa suorittaa, jos on kyse noin paikallisesta sotkusta. Joskus kun Cisun tai Toton rapatassuja on pesty lavuaarissa hanan alla, ei kellään ole todellakaan ollut kivaa...

Vesipedot

Punkki- ja pisuharmit ovat nyt pysytelleet poissa, joten keskitytään loman kohokohtiin. Cisu näyttää, mistä tunnistaa vesipedon.

Vesipetous on rantaleijonamaista lönkyttelyä,

määrätietoista katselua,

patsasmaista tyyneyttä,

suuren suurta rohkeutta,

halua juosta laiturilla ja kiivetä veneisiin

ja taipumusta istua veneessä niin kauan kunnes ihminen tulee ja poimii pois. Silloin kiemurrellaan ja vihoitellaan. Veneessä on kivaa!

Mutta mistä on pikkuveljet tehty?

Halusta seurata isoveljeä,

tehdä kaikki samat jutut. Mutta omalla tavalla,

pienimuotoisemmin ja salaperäisemmin,

kuitenkin vesipetomaisesti, ihan yhtä rohkeasti. Totokin kahlaa, mutta kaislikossa!

Tästä kaikesta on vesipedot tehty.

P.S. Vesipedoilla oli jopa pelastusliivit mukana mökillä, mutta emme nyt taida kuitenkaan lähteä vesille. Ei enää mitään extremeä, joka voisi innostaa pissahäiriköintiin. Parempi, että tehdään vain tuttuja ja kivoja juttuja.

Punkkarit ja pissis

Kaislikossa suhisee... Toto ja vaikka mitä muuta.

Saaristoelämä on ihanaa, mutta omat kommervenkkinsa siinäkin. Tarkoitus oli julkaista seuraavaksi hienoja rantaleijonakuvia, mutta kerrotaankin ensin terveysasioista.

Eilen illalla havaitsimme tänne seuraksemme saapuneen äitini kanssa, että Cisulla on kaulassa punkki. Ja kun tarkastin Toton, niin eiköhän pikkuveljeltäkin löytynyt samanlainen patti ja vielä ihan samasta kohdasta kaulaa. Olemme hieman ihmetelleet, kun kotipihan heinikosta ei ole tarttunut ötökäitä, mutta saaristossa näemmä tärppäsi jo muutamassa päivässä... Onneksi oli punkkipihdit ja kaksi ihmistä: punkit saivat heti kyytiä. Toto taisi luulla, että häntä vain siliteltiin kahden ihmisen voimin ja hurisi tyytyväisenä koko operaation ajan. Cisun punkkipaise näytti astetta pidemmälle kehittyneeltä, ja Cisu pisti ensin vastaan punkinmetsästystä, ulisi ja sätkytti. Lopulta toinenkin punkkarikissa saatiin kuitenkin putsattua, eikä kumpikaan potilas tuntunut onneksi aristelevan poistokohtaa ollenkaan.

Punkkien lisäksi on ihmetelty pissausasioita. Kotona Cisulla ja Totolla on kaksi vessaa, mutta reissussa on aina pärjätty hyvin yhdellä. Paitsi nyt - ensin valitettiin pari päivää aina vessassa käydessä ja sitten Cisu meni pissamaan ihmisten sänkyyn oikein lätäkön.

Tästä huolestuneena viritin pojille heti toisen vessan. Paikallisen marketin hiekka tuntui hämmentävän, mutta parin kuopimisen jälkeen se kelpasi ja kaikki oli taas hyvin - kunnes tänään aamulla Cisu pissasi taas samaan sänkyyn, samaan kohtaan.

Äh. Mitään tulehdusta tämä ei taida olla, sillä mitään tipottelua, aristelua tms. ei ole havaittu. Liekö stressiä kun ei olla kotona, vallanhaluista merkkaamista? En tiedä, mutta kyllä mietityttää (ja myös äitiäni, jonka petauspatjakin on kissanpissassa...). Kumpikaan kissis ei ikinä ruiki kuin vessaansa, joten ihmisen on kyllä helppo keksiä erilaisia mahdollisia syitä Cisun käytökseen - eikä silti voi olla varma mistään. Seuraan tilannetta.

Vaikka sekä Cisu että Toto vaikuttavat todella tyytyväisiltä mökillä (mitään stressiin viittavaa ei noita paria hutipissaa lukuun ottamatta ole havaittavissa), yritän nyt vielä varmistaa, että viimeiset reissupäivät menisivät mahdollisimman tasaisesti. Nyt syödään vain tiettyjä, tuttuja ruokia. Ostin myös paikallisesta eläinkaupasta raapimalaudan sekä kynsisakset. Veljesten kynnet olisi pitänyt leikata ennen matkaa, mutta se unohtui... Siitä vimmasta päätellen, jolla kumpikin hyökkäsi raapimalaudan kimppuun, kynsienterotusalustalle oli kyllä tarvetta. Kynnet ovat kyllä saaneet kyytiä kallio- ja puukiipeilyssä. Cisu havainnollistaa:

Toivottavasti loppuloma nyt sujuisi niin kuin suurin osa lomasta eli ulkoilusta nauttien ja kainalossa köllien, lintujen perään huudellen. Cisu on myös kovin ilahtunut siitä, että äitini virkkaa mattoa paksusta matonkuteesta. Hän roikkuu koko ajan lankakerässä kiinni ja keri sitä auki jopa metrien matkalta. Oikein kunnon maalaiskissa: istuu mökin lattialla ja leikkii lankakerällä.