En se minä ollut!

Kävin eilen läpi viime kesän kuvia. Heinäkuun kohdalta löytyi kuvasarja, jossa oli noin kymmenkunta hyvin epäselvää kuvaa. Kuvissa viuhui jokin harmaa ja hyvin villin oloinen olento... 

Yhdessä kuvassa se oli pysähtänyt paikoilleen ja saatoin tunnistaa sen kissaksi. Sehän oli Toto Tottendahlos keskellä ryttyisiä mattoja! Kilttiä imagoan varjellakseen Toto oli pysähtynyt katselemaan kohti mökin ovea. Sinne se meni, se kauhea riehuja ja matonmyllääjä. Minä se en kyllä ollut!

Rauhallinen? Älykäs?

Selailin viikolla kirjakaupassa kissakirjaa, jossa koratia luonnehdittiin hiljaiseksi, rauhalliseksi ja suloiseksi kissaksi. Suloinen se kyllä on, mutta nuo muut ominaisuudet...

Monissa rotukuvauksissa koratia kehutaan myös älykkääksi. Tässä meidän Toto Tottis Tottiainen esittää lauantai-illan huumaa iskän jalan ja höyhenhärpän kanssa. Rauha ja etenkään äly eivät ole mielestäni asioita, jotka tästä showsta tulevat ensimmäisinä mieleen.

Piti väkertää hullu-Totosta Gif-animaatiokin.

Toto toivottaa kaikille aktiivista alkavaa viikkoa!

Kissa on terve kun se leikkii

Siitäkin huolimatta, että eräs manuli voi syyttää minua plagioinnista, pidätän itselläni oikeuden olla muuttamatta postauksen otsikkoa. Tallensin nämä kuvat ja tuon otsikon Bloggeriin jo eilen, ennen kuin tiesin, että myös manulit ovat terveitä leikkiessään.


Manulikertomuksen tavoin tässäkin jutussa puhutaan paitsi leikkimisestä myös leikkikaluista. Manuli ei ilmeisesti tarvitse Saaripalstalla elellessään kuin yhden lelun, ja samanlainen päätelmä tehtiin koratialaisten osalta, kun viimeksi lähdimme mökille. Yleensä meidän hemmotelluille kissakakaroille pakataan leluja mukaan, mutta nyt ajateltiin, että kyllä mökillä on muutakin tekemistä kuin leikkiä teollisesti valmistetuilla kissanleluilla.


Ja kas, siellä huomattiin, että luonnonhärppä eli kuiva kaislanvarsi on varsin oiva lelu sekin. Yläkuvassa Cisu kyttää, josko kaisla tulisi täppäilyetäisyydelle, ja tässä ollaankin tosi toimissa. Maailman nopeimmat tassut työssä.

Rrrrrrousk, olen suuri saalistaja, julma peto ja hurja hammastaja!

Kunnes äkkiä...

Kääk, apua ja pyhä jysäys! Ja mitä näitä nyt oli. Ääk kuitenkin - Toto!

Leikki kuin leikki, "pieni" Toto käyttää pikkuveljen oikeutta rynnistää paikalle kuin sotanorsu. Hän onnistuu aina pilaamaan Cisun systeemit. Rynnistys-Toto on siis tuo harmaa haituva tuossa kuvan alareunassa.

Voidaan me leikkii yhdessäkin. Oho, härppä putosi Cisun suusta!

Lisää huvitusta, kiitos!

Cisu: No kutita mua äkkiä sillä kaislalla! Olen valmiudessa! Hur miten hauskaa!

Toto: Huh, tää kaislaleikki muutti mut pieneksi jännittyneeksi pennuksi!

Vanhakin jo nuortuu

...kuin pentu pomppimaan. Meillä oli lauantaina hyvin pomppuinen ilta, kun Cisu ja Toto kävivät kisaa härppälelun herruudesta.

Ensin Cisu näytti voimansa ja taitonsa.

Pian Totokin tuli mukaan taistelemaan.

Meno yltyi äärimmäisen vauhdikkaaksi. Dokumentoijalla oli vaikeuksia saada kuvia pomppukissoista, koska ne singahtivat aina oletettua ylemmäs. Tässä Toton maha ja harallaan olevat hyppyvarpaat.

Uusi yritys.

Cisu, vanha härppämestari, näyttää mallia.

Mestari pakenee pöydän (joka toimii keittiöroinan säilytysalustana remontin ajan, toim. huom.) alle, jotta oppipoika voi tehdä paremmin koeloikkia.

Huh! Kaikkensa antanut Toto rentoutui rapsuköllin avulla.

Cisulle riitti hetki kengurointia.

Näin hurjia lauantaibileitä meillä ei ollutkaan järjestetty aikoihin!

Fasaania mä metsästän

Vaikka kuinka olisi rempannut koko päivän ja vaikuttaisi siksi illalla hieman hyytyneeltä, yksi asia saa elpymään: suosikkilelu aito fasaaninsulka.

Toto haluaa hyppiä huitoen sulan perässä, Cisu taas heittää sulkaa itse.

 

Pahoittelemme todellista kotivideolaatua, mutta ei ole maailman helpointa heiluttaa sulkaa ja videoida samaan aikaan. Myöskään videoiden värintoisto ei ole aivan optimaalinen. Meillä ei ole onneksi keltaista lattiaa eikä vihreitä kissoja.

Maukas tuliainen

Cisu ja Toto saivat eilen jotain hyvin kummallista: mau-kissojen Maunon ja Epun kissanpesätehtaasta saapui kaunis pesä ja kaksi söpöä hiirulaista. Kyllä riitti nuuhkimista ja tutkimista! En edes ehtinyt purkaa tuliaisia laukustani, kun Toto oli siellä jo niiden kimpussa nenä vinkuen. Kyllä nyt siihen on totuttu, että aina välillä kotiväki tuoksuu vierailta kissoilta, mutta että saa vieraiden tuoksuisia tarvikkeita ja leluja, se on jotain kovin merkillistä. Nuuh...

Cisu keksi heti, että tuo pesä ja nuo hiiret  kuuluvat yhteen. Hän heitteli hiiriä ympäriinsä ja vei ne sitten aina pesään turvaan. Tai turvaan ja turvaan. Cisu oli myös mielellään raadellut hiiriä pesässä, mutta se mokoma aina kaatui ja kellisti suuren pedon selälleen.

Totokin kokeilee. Tömps, tömps, pesää voi myös hakata etutassulla!

Cisusta sellaisessa ei ollut mitään järkeä: hieno pesähän voi vaikka hajota tuollaisesta huitomisesta. Niinpä hän raahasi pesän kauemmas, asetti sinne hiiren

ja istui hautomaan. Meillä oli poikkeuksellisen rauhallinen alkuilta, kun Cisu vain hautoi hiiriä.

Oppisikohan Totokin hautomaan? Pitäisikö heti tilata toinen pesä, niin rauha olisi taattu, kun kumpikin kissis vain istuisi paikoillaan? Sitä paitsi Toton mielestä pesään kuuluivat myös muut lelut kuin uudet hiiret. Loppuillasta hän vei sinne jo suvereenisti mm. pupunkarvapallojaan ja asetti rakkaan rottansakin (joka on nyttemmin sellaisessa kunnossa, ettei sitä enää rotaksi tunnista) pesän läheisyyteen. Pesä ei siis heti päässyt siihen tarkoitukseen, mihin se oli ajateltu, mutta selvästi sille löytyi käyttöä. Se on jo paljon, sillä kaikkihan me tiedämme, miten yleensä käy, kun oikein varta vasten hankkii jotain kissoille... Hyvällä tuurilla sentään pakkauslaatikko kiinnostaa.

Mummilassa

Eilen pojilla oli elämysilta: kävimme mummilassa. Toto-pitkäkielen velmu ilme kertoo, miten hauska oli päästä vähän tuulettumaan oman kodin ulkopuolelle. Kaiken lisäksi Totolle se oli eka kerta mummilassa, vaikka hän on saanut kutsun vähintään kerran viikossa jo kuukausien ajan! (Laiskat, tyhmät ihmiskämppikset, meissä on syy, että näin venähti mummilavierailu.)

Cisu on ollut mummilassa jopa yökylässä, joten häneltä pääsikin HUR heti eteisessä. Tää on se kiva paikka, jossa mua aina passataan hyvin ja seuraa on yötä päivää! Ei muuta kuin viipottamaan ympäriinsä, Toto tietenkin perässä. Kaikki paikat tutkittiin.

Oho, keittiön pöydällä on kastelukannu!

Hei, mä löysin leipälaatikon!

Sohvan alla.

Vessassa lääkekaapin päällä - miten sinnekin voi päästä ja ehtiä?

Mielenkiintoisten nuuskuttelu- ja kiipeilypaikkojen lisäksi mummilassa oli paljon muitakin ilon aiheita. Mummi oli ahkera leikkimään ja vaarin iltalepoa oli hauska häiritä vaarin vatsalla pomppimalla ja kainaloon änkeytymällä. Iltapalaksi saatiin kalkkunaleikettä!

Todella tyrmistyttävän ihana juttu oli pitkä tunnelilaatikko, joka saapui yhtäkkiä paikalle uuden lintulaudan ympärillä. Äkkiä lintujen ruokinta-automaatti pois ja tunneliin! Toton ilme kertoo, kuinka ihailtavan taitava tunnelihirmu-Cisu hänestä on.

Cisu: Siitä vaan rohkeasti! Tule tule!

Kotiinlähtöä lukuun ottamatta kaikki sujui mainiosti ja pojista oli selvästi todella hauskaa päästä pitkästä aikaa kodin ulkopuolelle. Aika vain kului liian nopeasti! Kun nimittäin näytimme Cisulle valjaita, hän pötki pakoon ja piilotui parisängyn alle. Kesti aikansa saada Cisu sieltä esille ja uskomaan, että valjaat on nyt pakko pukea päälle ja lähteä kotiin. Cisu-parka. Pitää viedä hänet pian uudestaan tunnelimummilaan.