sunnuntai 14. kesäkuuta 2009

Veljeni koratmieli

Eilen illalla harmaaveljeksillä oli jo oikein läheiset välit. Satuin paikalle, kun Iso päätti herättää Pienen nuolemalla tätä hellästi kuin emo pentuaan. Pikkuveli oli ensin aika yllättynyt.



Käsi kädessä eiku tassu tassussa.

Hoitohetkeä seurasi tuumaustauko: mitäs seuraavaksi? Cisu päätti viisaana isoveljenä hoitaa vielä vähän sekä Toto Elliotia (äh, mikä sen nimeksi vakiintuu?) että itseään. Siitä saatiin minivideokin.

video

Jottei tulisi liian auvoista kuvaa, niin lopuksi on vielä pakko kertoa, että osaavat pojat painiakin, jopa vähän ihmisiä kauhistuttavaan sävyyn. Koska sähinää ei ole kuulunut kotona vielä kertaakaan ja varoitusulinaakin vain kerran (Cisulta ennen hyökkäystä), kahinat lienevät kuitenkin vain normaalia raisua leikkiä sekä tietenkin valta-aseman hakua. Välillä tuntuu, että kissoilla on jo aivan rennot välit, mutta sitten taas kaahataan ja kieriskellään, varsinkin viime yö oli yhtä rallia. Välillä Toto on rohkea kuin mikä, välillä taas ei uskalla liikkua yksinään ollenkaan. Cisun nukkuessa veli saattaa valvoa omassa nukkumispaikassaan, kun ei tohdi lähteä liikkeelle ennen kuin Talon Pääkissa on herännyt. Hassua. Todella mielenkiintoista päästä seuraamaan kaikkea tätä!

8 kommenttia:

  1. Liian ihania kisuja. <3 En kestä. <3

    VastaaPoista
  2. Hih! Cisu näyttää muuten tuossa tuumauskuvassa ihan siltä kissapostikortin totiselta kissalta. :D

    VastaaPoista
  3. Hauskaa, että elo sujuu noin loikoisasti. Onko Toto ihan normaalin luovutusikäinen vai vanhempi kun näyttää niin isolta?

    VastaaPoista
  4. Marjis: ihania ne on, melkein liian ihania. Onneksi välillä taistelevat, muuten olisivat mahdottoman suloisia. ;) Cisu on tosiaan välillä totinen kuin kissapostikortissa. Etenkin molempina aamuina hän on näyttänyt hämmästyneeltä ja rasittuneelta: toi toinen karvatyyppi on vieläkin täällä!

    Sitruuna, Toto täytti alkukuusta 5 kk - pojilla on hassusti päivälleen 8 kk ikäeroa. Eli siksi näyttää niin isolta - ja siksi että on niin kova syömään, meinaa syödä ruipeloveljenkin ruoat, jos ei yritetä vähän vahtia...

    VastaaPoista
  5. Ai kun tänne oli tullut ihanasti kuvia ja uutisia :)
    Todella hienosti on Cisu ottanut pikkuveikan vastaan omallekin reviirilleen!
    Joku sisäänrakennettu kaverikaipuu näissä thai-roduissa täytyy olla - Kisukin eli n.7v yksinään, mutta hyväksyi kuitenkin toisen kaltaisensa reviirilleen.
    Teillä on vielä tuo poikien lähisukulaisuuskin, käyttäytyvät kyllä kuin tuntisivat toisensa veljiksi :)

    Voin kuvitella että painit on rajuja, pojilla tahtoo mennä yleensä vähän yli ;) Hakevat varmasti vielä paikkaansakin.
    Me tehtiin heti alusta asti niin että Kisu tuli ensin - ruoka annetaan ensin, valjaat päälle ensin jne. Näin Almalle oli heti selvää kellä on kruunu, eikä mitään valtataistoja ole käyty.
    Huomiota annetaan toki tasapuolisesti molemmille (mustasukkaisina pitävätkin tästä huolen ;)

    Voi miten ihanaa kuinka Cisu alkoi heti hoitamaan pikkuveikkaa... ovat kyllä molemmat niin mahottoman suloisia!
    Tässä kaikessa sen kiitoksen näkee, teitte kyllä hyvän päätöksen :)

    VastaaPoista
  6. Menina: kyllä me taidettiin tehdä se ainoa oikea päätös. :) Toi teidänkin kissojen tarina kertoo, että kaverille on kyllä tarvetta.

    Ainakin korateissa on vahva kaverikaipuu. En ole lukenut vielä yhtäkään koratesittelyä, jossa ei painotettaisi, että korat EI sovi useinkaan ainoaksi lemmikiksi. Nyt on Cisulla kaveri, kunhan ei raatele kaveria rikki. ;) No, en usko, että taistelut menevät ihan liiallisuuksiin, kun välillä ovat niin helliä toisilleen. Eilen illalla otettiin taas piiitkät yhteisunet ja lopuksi Toto oli Cisun sylissä ja kehräsi, kun Cisu hoiti hänen korviaan. Liikuttavaa. Silti oli hyvin jännittävää jättää heidät kahden kesken kotiin koko työpäivän ajaksi...

    Mekin olemme yrittäneet huomioida kissa ykköstä aina ensimmäisenä, mutta syntyy hulluja tilanteita, kun kakkonen on pentuvilli ja tunkee joka väliin ja sekaantuu joka asiaan. Välillä on sellaista, että rapsutanpa ensin Cisua, ai nyt toistakin pitää silittää, oho Cisu mulkoilee, no rapsutetaan sitä uudelleen... Kierre on valmis. Cisu ei ole oikein kehrännyt eikä viihtynyt sylissä sitten kissalaan menon, mutta viime yönä heräsin, että hän saattoi taas nukkua vieressäni, vaikka olenkin todistettavasti sylittänyt ja ruokkinut toista kissaa. Se tuntui hyvältä merkiltä: Cisu alkaa normalisoitua.

    VastaaPoista
  7. Ai niin, rapsuttelussa ja leikityksessä pätee "kuka ehtii ensin" -sääntö. Tai paremminkin - kuka on röyhkein. Kierteessä ollaan täälläkin ;D

    Meillä Kisu on alkanut vasta reilu kuukausi takaperin kehräämään ja leipomaan kuten ennen (yhteiseloa takana kohta 5kk).
    Tuohan vaikuttaa tosi hyvälle jos Cisu alkaa olla jo nyt "oma itsensä".
    Harvemmin kuulee näin onnistuneita tutustuttamisia :)

    VastaaPoista
  8. Menina: joo, kyllä poitsuilla taitaa todella hyvin mennä, vaikka välillä "hieman" kisailevatkin. Vähän vaikea nukkua rauhallisena, kun sängyn alta kuuluu läpi yön kurnutusta ja kiljumista, ravaamista ja kolinaa: siellä ne painivat, hakevat parat rajojaan... ;) Aluksi vaikutti siltä, että Cisu on todella raju pienemmälle, mutta nyt pieni on alkanut puolustautua, ja rotevampana kaverina sen onkin helppo potkaista hyökkäävä isoveli kauemmas. Tänään myös näin, että Toto puri Cisua korvasta ihan vain härnäysmielessä, niin että kyse ei taida olla vain isoveljen vihoittelusta...

    Luulen kuitenkin, että meilläkin menee aikaa, ennen kuin Cisu on ihan oma itsensä. Ei tunnu olevan meille vihainen, mutta on hiljainen ja hämillään yhä. Viime yönä taas kokeili vieressäni nukkumista, mutta ei siinä voinut olla, kun se ei kuitenkaan ollut samanlaista kuin ennen. ;) Voi raukkaa, ei taida ainakaan vielä ymmärtää, että oikeastaan tämä kaikki on vain hänen omaksi parhaakseen ja juuri hänen takiaan meille on toinen kissa otettu!

    VastaaPoista