Cisun ja Toton hoitopäiväkirja

Miten saada tämä blogi päivittymään? Meillä on nyt hyväksi koettu ratkaisu: Koratian ihmisväki voi lähteä viikoksi iki-ihanaan Skotlantiin, lumoavalle Skyen saarelle, ja majoittua suloiseen majakanvartijan taloon. Sillä välin Cisu ja Toto voivat viettää laatuaikaa Mummin ja Vaarin kanssa, ja Mummi vieläpä pitää hoitopäiväkirjaa.

Julkaisemme tuon hoitopäiväkirjan nyt. Koska hoitajat eivät olleet ottaneet kuvia Koratian-matkansa aikana, kuvitamme jutun pari viikkoa sitten otetuilla mökkikuvilla. Mummin ja Vaarin huomasta ja seurasta oltiin nauttimassa silloinkin.

Päivä 1

Saavuimme  illalla kuuden maissa (toim. huom. Koratian ihmiset olivat poistuneet kotoaan jo aamuyöstä). Meidät selvästi tunnistettiin, ja isäntäväki otti huristen vastaan. Aluksi oli pientä yritystä päästä uloskin, mutta illan pimetessä kissat huomasivat sen toivottomaksi.

Illalla katsoessamme tv:tä Cisu tuli jopa syliini, mutta ei suonut sitä Totolle. Cisu selvästi pomottaa pikkuveljeä. Pomottelu jatkui iltayöstä, kun Toto tuli myös petikaveriksi; siitähän syntyi rähinä ympäri taloa. Loppujen lopuksi kissat nukkuivat yhdessä eteisen lattityynyllä pääosan yöstä.

Toim. huom. Kaislanpala poistettiin Cisun kidasta heti kuvan ottamisen jälkeen.

Päivä 2

Aamu valkeni kirkkaana ja kauniina ja kissojen mielestä myös varsin ulkoilukelpoisena. Saimme oikein kahvikonsertin, Cisu pani kaiken toivonsa vaariin. Ja se onnistui!

Päivällä täällä vieraili 1-vuotias poika. Pikkumies nauraa käkätti kissojen juostessa ja kiipeillessä. Uteliaisuus oli suuri ja häntä houkutteleva. Kissat eivät paljon väistäneet, luottivat itseensä. 

Kaikki olisi hyvin, jos isännät vain innostuisivat syömään ja juomaan, se on varsin niukkaa.

Päivä 3

Iltayöstä Cisu ja Toto halusivat nukkua vieressäni, mutta se oli aika kuumaa ja ahdasta. Onneksi he siirtyivät toiseen huoneeseen.

Aamutoimet hoidettiin ja ulkoiltiinkin, kun ensin löydettiin Toto kylpyammeen alta. Ruoka ei tunnu olevan mikään ykkösasia... Etsimme ankansuikaleita turhaan ja kävimme jopa Mustissa ja Mirrissä. Myyjät ehdottivat koirille tarkoitettuja, vaikka kissoille kysyttiin. (Toim. huom. Cisu ja Toto syövät pilkottuja koiranherkkuja kyllä, nimenomaan ankansuikaleita!)

Illansuussa palasin yksin talolle vaarin jäädessä iltamenoihinsa. Vastaanotto oli harvinaisen huriseva. Etenkin Toto tuntuu erityisen hellyydenkipeältä.

Päivä 4 

Kylläpä nyt kaivataan ihmisen läheisyyttä! Tein vaarin sänkyyn huovista kissanpesän, mutta kelpasiko - ei tietenkään! Cisu teki oikein töitä etsiessään reitin peiton alle. Se oli vähän liikaa minulle, ja onneksi kissat tyytyivät nukkumaan peiton päällä kyljessäni. Vilu ei tullut niinkään.

Illemmalla oli meininkin ulkoiluttaa kissoja, mutta vähiin se jäi. Tänään on ollut hyvin tuulista, ja se varmaan säikäytti pojat sisään jo parin minuutin ulkoilun jälkeen. 

Päivä 5

Olemme yön hiljaisina tunteina keskustelleen Cisun kanssa kyljen kääntämisestä. Cisusta se on täysin tarpeetonta, minusta välttämätöntä. Niinpä Cisu tuli ja meni moneen kertaan ja lopuksi tyytyi eteisen tyynyyn.


Aamu  oli kaunis, kirkas ja tyyntynyt. Kissoista oli taas oiva ulkoilusää. Vaari suoritti ulkoilutuksen turvallisesti. Tänään minulla on iltamenoa ja yövyn kotona.

Päivä 6

Vaari oli pärjännyt ilmeisen hyvin yksin hoitajana, vaikkei ollut petikavereita saanutkaan. Minutkin hyväksyttiin takaisin joukkoon. Vaari yritti ulkoiluttaa poikia, mutta vain Cisu suostui ulos.

Päivä 7

Edellisen yön poissaoloniko teki sen, ettei Cisu tullut yöllä viereen. Ihan hyvä, Cisu on kuuma patti.

Päivällä suoritettiin reipas ulkoilu, molemmat kissat olivat mukana. Toto temppuilee aina ulos lähdettäessä, mutta lähtee kuitenkin. (Toim. huom. Se kuuluu Toton ulkoilutraditioihin. Kun valjastelukausi alkoi tänä keväänä, Toto meni sekaisin ja odotti kiltisti eteisessä, että hänellekin puetaan valjaat, mutta sittemmin hän on muistanut, että ennen u-keikkaa kuuluu aina ryömiä sängyn alle ja muutenkin pistää ranttaliksi.)

Päivä 8

Viime yönä Toto tuli jalkopäähän nukkumaan Cisun pitäessä pientä yösoittoa muualla. Aamulla Cisulle kelpasivat rapsutukset. Cisu ei tiennyt, miten päin olisi, jotta jokainen karva käytäisiin läpi.

Tervetuloa kotiin, teitä varmasti odotetaan!

Toim. huom. Ja meitä odotettiin - tai ainakin Cisu odotti. Hän riemastui niin kotiväen tapaamisesta, että kävi meidän lisäksemme puskemassa ja pussaamassa mm. pelkkiä iskän farkkuja. Toto sen sijaan tuntui ensin hiljaiselta, varautuneelta ja hieman loukkaantuneeltakin. Toton kuuluisa jatkuva HUR oli poissa tunnin, pari, mutta löytyi sitten.

Missä kalat ja linnut ovat? Näin niitä kesällä laiturin alla!

Tänään olen ollut vielä lomailemassa kotosalla, ja pojat ovat olleet aivan omia itsejään. U:ssa tapasimme kärpän ja tarkkailimme  sitä aivan kärppänä!

Kiitos hyvästä hoidosta Mummi ja Vaari!

Voihan kippura, valo ja lämpö ovat täällä taas! 

Hoitojärjestelyjä

Me Koratian hallitsijat hallitsemme maamme hallinnoinnin
sekä hoitotätien hurmaamisen.

Viime kesänä ja viime viikolla Cisu ja Toto ovat kokeneet uudenlaisia hoitojärjestelyjä.

Jo monen vuoden ajan vanhempani ovat käyneet satunnaisesti hoitamassa kissoja meillä, ja kesäisin kissat ovat olleet heidän mökillään noin viikon ajan. Tänä vuonna Cisu ja Toto ovat kuitenkin pysytelleet Koratiassa ja nauttineet sekä ystäväni että mieheni tyttären hoitotädin taidoista.

Ystäväni on nyt ollut kaksi kertaa viikonlopun ajan Koratian kissatätinä. Saamistamme viesteistä päätellen kaikki on sujunut erinomaisesti: hoitotäti on jopa toivonut, ettemme palaisi lainkaan, tai ainakaan pian, kotiin. Kissat ovat olleet sosiaalisia, puheliaita ja hurisevia jopa siihen saakka, että viime viikonloppuna hoitotäti ihmetteli, selittyykö heidän ruokahalunsa sillä, että kehrääminen kuluttaa paljon energiaa. Kun hän tuli ensimmäistä kertaa hoitokeikalle, häntä oli jännittänyt etukäteen, kuinka pian kontakti poikiin syntyy. No, se oli syntynyt heti kun hän oli avannut ulko-oven. Cisu oli viuhahtanut keskelle ruokapöytää, kellahtanut selälleen ja pyytänyt maharapsua. (Toivottavasti kukaan ei halua varastaa Cisua, se taitaisi olla helppoa.)

Yhdestä asiasta hoitotäti ei ole ollut ilahtunut: vaikka hän on saanut päivisin lukemisseuraa, yöt on pitänyt viettää yksin. Toivotaan, että tästä takaiskusta huolimatta täti on vielä joskus käytettävissä ja kissat suvaitsevat tuolloin nukkua hänen kanssaan. 

Hoitotädin tytär oli muuten kesän hoitokeikan aikaan luonnehtinut Cisua ja Totoa hienostuneiksi - heidän pitäisi kuulemma esiintyä ranskalaisessa elokuvassa! Filmaussopimusta odotellessa siis.

Kesällä pojat olivat viikon verran myös mieheni tyttären hoivissa, ja tuokin viikko olisi sujunut erinomaisesti. Ensinnäkin koiranomistajahoitaja oli suhtautunut kurinalaisesti kissojen hoitoon: joka päivä kaksi tuntia ulkoilua, sitten lepohetki ja leikkimistä. Täytyy myöntää, ettei Koratian kotiväki ole ollenkaan noin ahkera eikä säännöllinen. Ilmankos Cisu ja Toto olivat senkin hoitorupeaman aikana olleet hyväntuulisia ja yhteistyöhaluisia (ja saamamme viestin mukaan "mahtavia huomionkerjääjiä"....)

He olivat myös olleet pari yötä yksin! Tämähän on aivan normaalia suurimmalle osalle kissoista, mutta meidän lellipennut eivät olleet moista kokeneet. 

Miten he sitten reagoivat asiaan? Eivät mitenkään, eli olivat iloisia ja rauhallisia, vaikka kukaan ei nukkunut heidän kanssaan. Tulipa siis opittua se, jota olen epäillytkin: kissat pärjäävät ilman minua (meitä) paremmin kuin minä (me) ilman kissoja. Hyvä niin. Nyt kun tiedämme, että Cisu ja Toto ovat vastaanottavaisia erilaisille hoitajille ja erilaisille hoitojärjestelyille, voi heidät jättää huoletta hoitoon - tai siis isännöimään.

Viime viikonloppuna olimme Lontoossa, jonne lähisukulaisemme ovat muuttaneet. Mies palasi reissusta myöhään sunnuntai-iltana ja oli tavannut hyvin hiljaisia kissoja; maanantai-illan Cisu oli halunnut viettää kokonaan hänen sylissään. Minä tulin kotiin myöhään keskiviikkona, ja taas oli hiljainen kissakaksikko vastassa. Kun otin Cisun syliin, hän nojasi minuun, piti kynsillä (hellästi!) kiinni olkapäästäni ja hurisi aivan hiljaa, kuin ujosti. Samaan aikaan Toto nojasi jalkaani ja vikisi ja hurisi ihan hiljaa.

Eilisaamuun mennessä pojat olivat toenneet normaalin kovaäänisiksi ja vaativiksi, ja nyt he tuskin muistavat, että olimme poissa. Tai jos muistavat, ovat luultavasti tyytyväisiä - tuntuu, että vaihtelu virkistää kissojakin.


Millaisia hoitojärjestelyjä tai -kokemuksia muilla moukuloilla on?

Tyylikästä isännöintiä Colosseumilla sekä Koratiassa

Koratian ihmisväki oli loppuviikon muissa maisemissa, aina Roomassa asti. Iloksemme ja hämmästykseksemme emme olleet sielläkään kissatta. Heti ensimmäisessä tutustumiskohteessa, Colousseumilla, meidät otti vastaan yläkuvan suuri musta isäntä. Hän vaikutti kovin kiireiseltä, mutta ymmärtäähän tuon. Jättikokoinen koti ja kauheasti valvontaa kaipaavia vierailijoita.

Hotellimme lähistöllä vanhoilla raunioilla oli kodittomien kissojen keskus! Voitte vain arvata, pitikö sen lukuisia kissoja tarkkailla aika ohikulkiessa. Piti, ja kuvata, ja niistä piti puhuakin koko ajan, ainakin minun. Kissat vaikuttivat kodittomuudestaan huolimatta olevan hämmästyttävän hyvävointisia ja ihmisystävällisiä. Yksi oli jalkapuoli ja toinen töpöhäntä; töpöhäntä oli noussut raunioista kadulle eikä töpöisyys estänyt häntä lainkaan nauttimasta silityksistä ja ihailuista. 

Voih. En tuonut tuliaisiksi yhtään rauniokissaa, vaikka arvatenkin mieli teki.

Kotona Koratiassa Cisu ja Toto nauttivat isännän roolistaan. Vanhempani olivat kissanvahteina, ja mummin pitämä hoitopäiväkirja oli hyvin sympaattista ja mukavaa luettavaa. Eilen harmaapojat tuntuivat kyllä ilahtuvan kovasti, että kotiväki ilmestyi taas Koratiaan, mutta mitään merkkiä stressistä tai hylätyksi tulemisen tunteista ei ollut. En muista, milloin Cisu ja Toto olisivat ollet näin tasapainoisia, hyväntuulisia ja hyväkäytöksisiä. Toivokaamme, että tämä onnen ja harmonian tila jatkuu.

 

Nyt siirrymme vieraskynäosioon – tässä mummin kirjoittama hoitopäiväkirja:

"Torstai

Saavuimme illansuussa. Vastaanotto oli todella lämmin ja huriseva. Toivottavasti kissat eivät ota kaikkia talonvaltaajia yhtä sydämellisesti vastaan. Sain Cisulta jopa käsisuudelman.

Kissat seurasivat sivusta puuhiamme, mutta iltauutisten katselu toi molemmat heti syliin. Siinä olisi pitänyt kököttää varmaan puoli yötä.

Iltayön kulkusrallin jälkeen kissat parkkeerasivat kylkeeni. Lämpimiä petikavereita.

Yöllä puhkesi talvimyrsky, joka kilisi ja kolisi nurkissa. Kissat taisivat olla hieman huolestuneita metelistä – uni loppui siihen.

Perjantai

Aamurutiinimme lienevät hieman erilaiset kuin kotiväen: kissat vaikuttavat hämmästyneiltä. Hirveästi ei olla ruoan perään, ulkoilu kiinnostaisi enemmän.

Toton ulkoilu kesti ehkä 20 sekuntia. Muutama askel kuistilla ja salamana takaisin ovelle. Cisu oli pitkäjännitteisempi. He kiersivät vaarin kanssa puoli taloa = 3–4 minuuttia.

Palasimme talolle ennen pimeää. Kissat eivät tienneet, miten olisivat kiehnänneet. Cisu toi harjan ja molemmat rojauttivat itsensä lattialle kylki kyljessä. Harjauksen lopuksi Cisu katsoi selvästi koratpalloa odottaen!

Tämän illan ulkoilu oli jo varsin mittava. Totokin kiersi puoli taloa, Cisu viipyi ulkona varmasti viisi minuuttia. Leppoisa ilta – aina syliin, kun jonnekin asettui istumaan.

Lauantai

Kaunis, kirkas pakkasaamu. Yöllä oli kissojen kanssa eri käsitys nukkumapaikoista. Cisun mielestä hänen paikkansa oli minun päälläni, Toto häipyköön. Minun mielestäni yksikin kissa oli melko raskas ja vangitseva.

Jostain syystä tänä aamuna ruokahalu oli hyvä. Molemmat söivät märkäruokaa heti.

Illalla saunoimme. A ja M (siskoni miehineen) liittyivät seuraan ja varsinkin Toto otti koko ilon irti lämmöstä. Välillä huolestutti se rentous, olivatko hengissäkään. Kyllä olivat.

(Toim. huom.: Saunovalta siskolta tuli illalla Roomaan tekstiviestejä, joissa kehuttiin saunatonttujen saunomishalua ja sitä, että Cisu oli ensin pessyt siskoni tukan saunassa ja sitten vetäytynyt saunan jälkeen siskonmiehen, hyvän ystävänsä ja ihailun kohteensa, syliin lukemaan Kjell Westön uutuutta ja olemaan kuulemma hyvin muikean näköinen.)

Sunnuntai

Yöllä oli satanut lunta. Petikavereita piisasi tungokseen asti. Tänä aamuna ruoka ei kiinnosta. Uloskaan ei pyydetä, lumiko pelottaa? (myöhemmin lisätty hoitopäiväkirjan marginaaliin tieto: Miesväki ulkoili joitakin minuutteja.)

Tällä kertaa olemme tunteneet itsemme hyväksytyiksi alusta lähtien. Harmaaherrat ovat olleet hyvin sydämellisiä!"

 

Kiitämme seikkaperäisestä hoitopäiväkirjasta sekä etenkin hoitopalveluista. HURmaavaa kissanhoitoa!

Sylikissasta metsäpedoksi

  
Koratian väki on koossa ja Cisu ja Toto ovat mukana blogikuvioissa!


Toissaviikonlopun mökkikeikka oli siitä merkillinen, että Cisu ja Toto eivät palanneet Koratian ihmisten kanssa kotiin. He jäivät saaristolaiskissoiksi mummin ja vaarin hoiviin, kun taas ihmiset vain kurvasivat kodin kautta ja vaihtoivat menopeliä. Auto vaihtui kaksipyöräiseen ja moottoripyörä kuljetti meidät Lappiin. Nyt olemme palanneet, ja ehdin myös jo hakea kissukat koti-Koratiaan.


Tapojensa mukaisesti Cisu ja Toto olivat pitäneet hoidossa matkapäiväkirjaa, mutta koska se on nyt kadonnut, tyydymme matkatekstaripäiväkirjaan. Tässä otteita hoitoviikon varrelta:

Täällä on aika hiljaisia poikia, tainneet huomata, että pitää tyytyä meihin... Kannattaakohan edes harkita ulkoilua, kun on satanut ihan kamalasti?
Puolen tunnin kuluttua:
Kovin oli lyhyt ulkoilu, sauna kiinnosti eniten, Toto olisi halunnut jäädä sinne.




Täällä aika pysähtynyttä, tosin elämä alkaa palatakin. Syliin pojat haluavat, yhdessä. Ruokaa ja vettä menisi myös.




Rauhallinen yö ja kehräävä aamu, syötykin on. Aamun yllätys: X:n (siskonpoika) käsine löytyi hiekkaan haudattuna.




Siirtomaasää kehno, muuten ok. Cisu pääsi ulkoilemaan, Totoa ei viitsitty raastaa.




Cisu erityisesti sylinkipeä ja puskeva, Toto rauhallinen kuin aina. Hyvin pärjätään.

Yö oli hyvin rauhallinen. He ovat valinneet yläkerran sviitikseen. Klo 7 tultiin kertomaan, että unikeot ylös, tai ravataan yläkerrassa niin että hirret heiluu ettekä taatusti pysty nukkumaan...




Tultiin juuri tunnin ulkoilulta. Cisu ei ehdottanut ulkoilua vaan vaati kovaäänisesti!

Cisu saanut X:ltä (vaari) niin hyvää palvelua, että pyytää koko ajan lisää. Toto tyytyy vähempään. Yöllä oli rallin pikataival.


Täällä kaikki ok paitsi kissat totutettu pääsemään ulos heti kun mourunta alkaa, kiitä tästä X:ää (vaari)...

Kiva kun tulet, niin pojille maistuisi ruoka paremmin.

Eli aluksi oltiin hiljaisia sylikissoja, sitten varsinkin yöaikaan vähemmän hiljaisia ja Cisu ilmeisesti pari päivää ympärivuorokautisen kovaääninen - hänen kuulemma arveltiin kiroilevankin, kun ei voinut koko ajan olla ulkona. Märkäruokaa ei juuri huolittu. 

Kiukuttelusta ja nirsoilusta huolimatta minua odotti mökillä kaksi hyvävointista ja hyväntuulista kissaa. Cisu totesi minut nähdessään kovaäänisesti kRRRäääh! mutta toipui pian hämmästyksestä. Kun menin mökkisohvalle pitkäkseni, sain heti kissakuorrutuksen ja yökin nukuttiin mamman jaloissa. Kotiin palattua pojilla oli kiire tarkastaa kaikki paikat, mutta muuten he ovat olleet tavallisesti. Niskoja ei olla nakeltu, vaikka kotiväki katosikin pidemmäksi ajaksi kuin koskaan ennen, mutta myönnettäköön, ettei edes Tottis Totander halua puskea minua vapaaehtoisesti. Syliin kaapatessa hän onneksi pörisee tuttuun tapaansa.

Jos ihmettelette, mitä yllä olevassa kuvasarjassa tapahtuu, niin Cisuhan siinä vain pelastaa koko sakin hirveältä merihirviöltä. Kun hirviö (=meren pohjassa oleva viemärijohto) oli taltutettu pahalla kissankatseella, iltalenkki saattoi jatkua.

Toto oli mökille saavuttuaan merestä ensin tätä mieltä. Eli ihan kiva, mutta en varmasti mene sen lähelle. Tällä viikolla minua kuitenkin odotti mökillä Tottis, joka viipotti juoksujalkaa pitkin rantakallioita ja esitteli välillä puihinkiipeämistemppuja. Vesipedoksi hänestä ei ole, mutta metsäpedoksi kyllä. 

Cisun ja Toton lomapäiväkirja

Koratian ihmisväki on palannut kotiin reissultaan, ja hieno retki se olikin! Myös Cisulla ja Totolla oli kerrottavanaan hienoja kuulumisia: kaikki oli mennyt hyvin hoidon aikana, sekä kissankiipelit että hoitajat olivat nauttineet toistensa seurasta.


Mummi oli ottanut vakavasti tehtävänsä blogikissojen hoitajana. Hän oli pitänyt matkan aikana päiväkirjaa! Tässä valittuja otteita lomapäiväkirjasta*:




PÄIVÄ 1
Vastaanotto oli lempeä. Cisu kiirehti heti sisäpoterolle ja kellahti kyljelleen - rapsuta! Siis isännän otteet heti. Toto vain kehräsi ja levittäytyi sohvalle halattavaksi. Hyvä alku.




PÄIVÄ 2
Heti valon sammuttua ensimmäisenä iltana tuli kaksi sänkykaveria lisää. Satuin olemaan polvet koukussa; toinen tuli syliin, toinen polvitaipeeseen. Oli aika lämmintä enkä uskaltanut liikkua. Siirsin kissat väliimme, jossa he sitten olivatkin loppuyön.


Noustessamme piti vain todeta, että tuomamme talouspaperirulla oli teurastettu julmalla tavalla.


Aamupäivällä ulkoiltiin. Aina monta västäräkki- ja mustarastashyökkäystä piti estää.




PÄIVÄ 3
Alan olla jo tottunut jaettuun vuoteeseen.


Saunoimme, mutta pettymys oli suuri, kun emme saaneet saunakavereita. Toto oli aluksi, mutta Cisu ei tullut edes kantaen. "Ei kannettu kissa saunassa pysy", sanoi vaari.




PÄIVÄ 4
Aamuherätys klo 7 kuulosti kurjalta: Cisu puklasi pienen lätäkön makkarin kynnykselle. Toto tuntui olevan siitä enemmän huolissaan - kauheaa sotkua - apua!


Ulkoiltiin. Pojat löysivät nurmikolta jonkun villieläimen pökäleen ja sekös pörhisti kaikki karvat!

Ilalla kotiin palatessa löytyi hyvin leikinhaluisia kissoja. Nauhoja kannettiin sinne tänne. Nukkumaan mennessä keskustelin hyvin pitkään Cisun kanssa, voiko ihminen nukkua selällään paikallaan iso kissa rotkottaen päällään - en voi ainakaan minä. Hieman loukkaantuneena Cisu poistui koko huoneesta. Sitten kissat päättivät yhdistää voimansa ja valloittivat kaksin vaarin sängyn. Kun vaari siirsi heidät keskipetiin, oli kuin kaksi harmaata salamaa olisi välähtänyt ulos makuuhuoneen ovesta. Siis olemme välillä aika tyhmiä. 




PÄIVÄ 5
Huutoa, vonkua, ravaamista. Nousin nöyrästi aamutoimiin ja tilanne rauhoittui. Kömmin takaisin sänkyyn, mutta Cisu päätti komentaa minut leikkimään. Ensimmäinen nauha tuotiin sänkyyn, toinen kuorrutti jo aamupalaleipää. He alkavat siis jo komennella meitä. Varmaan tästä pitää olla ylpeä.


Tätä kirjoittaessani Koratian kuninkaanlinna (=kissojen pahvitalo) luhistui.


Alamme tehdä lähtöä. Kissat tuntuvat vaistoavan, että jotain tapahtuu. Hirveän väsyneinä seuraavat jokaista puuhaa.


Kiitos hauskasta kissaseurasta! Olemme nauttineet huomatessamme saaneemme heidän luottamuksensa. Tervetuloa kotiin!




***
Ja kun tulimme, meitäkin odotti onneksi hyväntuulinen, huriseva vastaanottokomitea. Vaikka mummin ja vaarin kanssa oli mitä ilmeisemmin ollut hyvin hauskaa, onneksi kotiväki vielä kelpuutettiin Koratiaan.


***




* Siis todellakin lomapäiväkirjasta, vaikka Koratian ihmiset tässä kai lomailivat eivätkä kissat. Tai ehkä mummi ajatteli, että Cisu ja Totokin olivat meistä lomalla? Tai että hoitajat olivat lomalla meillä Koratiassa?

Harjoituksia

Koratiassa on tänään kova tohina: soitellaan sinne tänne, siivotaan ja pakataan, tehdään ohjeistuksia. Ihmiset lähtevät huomenaamulla moottoripyörällä kohti länttä ja päätyvät ties minne, nähtäväksi jää... 


Cisu ja Toto pysyvät kotona, ja heillä suunnitelmat ovat selvillä: he aikovat viettää mukavan viikon mummin ja vaarin kanssa. Hoitajat kävivät jo täällä vähän kuivaharjoittelemassa kissanhoitoa.


Yläkuvassa Toto näyttää vaarille, että kissan kanssa ulkoilua ei ole useinkaan mitään lenkkeilyä tai edes kuljeskelua, vaan oleellinen osa ulkoilua on kököttäminen ja katselu. Vaari muuten suoriutui näppärästi valjaidenpukemisharjoituksesta, vaikka Toto ei ole helppo valjastettava: ensin pakenee ja sitten luikertelee.


Cisu opetti, että hänet on syytä päästää kissanminttupuskan kimppuun, että hän voi muuttua pulloposkisen rotan näköiseksi ja rouskuttaa herkkuaan.

Toto todisti, että kissat todella nauttivat harjaamisesta. Harjaustreeni sujui mummilta oikein hyvin.

Sitten Toto muistutti, että kun hän on väsynyt ja kaipaa omaa rauhaa, hän menee pesäänsä eikä häntä silloin saa häiritä.

Cisu tähdensi, että vaikka täällä olisi sata hoitajaa, hän on kuitenkin talon kuningas, ylivartija ja muutenkin se, joka tietää kaiken, näkee kaiken ja päättää kaiken.

En tiedä, ottavatko Cisu ja Toto kuvia itsestään hoidon aikana, mutta ainakin saamme varmasti kuulla, miten kaikki sujui. Toivottavasti ei vain kippurahäntäisenä ravaten ja öisin sängyssä hyppien ja kumeaa karjuntaa esittäen. Sellaisiakin öitä meillä on, joskin ainakin kotiväen seurassa hyvin harvoin.


Hoitokuulumisia sitten ensi viikon loppupuolella. Hyvää viikonloppua!

Tajuttoman lämmin jälleennäkeminen

Kun Koratian ihmisväki on poissa, kissat ja sukulaiset hyppivät pöydillä. Kävimme miehen kanssa Tukholman-risteilyllä ja sillä välin Cisua ja Totoa olivat viihdyttäneet hoitajiksi pestattujen siskon ja siskonmiehen lisäksi yllättäen myös toinen siskoni lapsineen.


Hyvin oli mennyt: pojat olivat olleet lempeitä ja hyväntuulisia, joskin aluksi etsineet omia ihmisiä vähän levottomina. Toto oli viettänyt eilen niin paljon aikaa hoitotädin sylissä, että Cisu oli lopulta ajanut hänet pois ja parkkeerannut itse samaan syliin kokonaiseksi illaksi. 


Cisu oli myös katsellut lumoutuneena mutta ensin hieman arastellen hoitosetää, joka on hänen idolinsa. Lopulta hän oli ymmärtänyt ottaa tilanteesta vaarin ja nukkunut idolin jaloissa ensimmäisen hoitoyön. Toisena yönä kissat eivät kuulemma nukkuneetkaan ennen aamuviittä, koska lojutun hellepäivän jälkeen piti ravata ja riekkua yö...


Kun tulimme tänään kotiin, vastassa oli taas hellelojujia, hyvin kuumakylkisiä ja puolitajuttomilta vaikuttavia. Ensin meillekarkureille hieman mökötettiin, mutta ulkoilukeikka palautti kaiken normaaliksi - paitsi että Cisu on ollut superhellyydenkipeä. Hän on lojunut sohvan aurinkoläikässä ja nauttinut viihdytyspalveluista.

Kahden päivän rapsutukset jäivät väliin, rapsuta äkkiä mua lisää!

Mä odotin teitä niin piiiitkään,

ja näin paljon!

Odottava(n) kissa(n aika) on tosi tosi pitkä!


Vaikka oli ihmisten aika pitkä ilman kissakavereita. Laivalla näkyi aika paljon koiria, ja mietin, olisiko pitänyt kysyä, jos jonkun niistä olisi saanut yöksi karvaisen kainalokaverin korvikkeeksi. Mutta ei karkeakarvainen koira olisi kuitenkaan ollut sama kuin silkkinen kissanpitkula.


Onneksi laivalla sentään ymmärrettiin, miten ihmisten eroahditusta voi lievittää. Panimme ilolla merkille, että laivassa lauloi Toto. Jotain se lauleli ainakin Africasta, mutta onneksi emme joutuneet matkaamaan sinne asti ilman oikeaa Toto Tottiaista.

Monitoimilomalla

Matkamuistelmien aika! Töölön-lomasta ei puuttunut aktiviteetteja, mutta onneksi pojat ehtivät myös rentoutua kaupunkimatkallaan.

Aluksi poitsuja oli hieman jännittänyt. Onneksi lomahotellissa oli aina niin hyvä asia eli pahvilaatikko.
Isäntäperhe on kova urheilemaan, joten kissatkin saivat kokeilla eri kuntoilulajeja. Erityistä suosiota olivat saavuttaneet nojatuoliagility, tasapainolaudalla keikkuminen sekä palloilu. Eikä mikä tahansa palloilu - veljekset taitavat olla taipuvaisia suuruudenhulluuteen.

Toto oli myös käynyt pari kertaa jaloittelemassa rappukäytävässä. Cisu ei tullut mukaan, sillä hän oli kategorisesti kieltäytynyt liikkumasta valjaat päällä: hoidossa voin vielä olla, mutta teidän mukana en lähde minnekään.

Totokin oli viihtynyt paremmin suojaisassa rappukäytävässä kuin ulkona. Ulkona oli ollut kivaa aina siihen asti, kunnes kuului ääniä, ja niitähän Etu-Töölössä kuuluu.

Muut lomaharrastukset olivat perinteisempiä, jo kotona hyväksi havaittuja.

Suosikkeihin oli tietenkin kuulunut kiipeily. Cisu oli heti näyttänyt Totolle, että täällä on sitten kaikissa kaapeissa liukuovet - jee! - ja pojat olivatkin viettäneet aikaansa etenkin vaatekaapissa. Myös kuvassa näkyvä keittiön avohylly oli ollut hyvin mieleinen paikka. Jostain syystä hylly oli täysin tyhjennetty jo kun saavuimme tuomaan poitsuja.

Vessa oli ollut superkiehtova paikka. Sinne oli viuhahdettu yhteistuumin ja salamavauhtia aina kun mahdollista. Ymmärrettävää, saattoihan siellä esim. myllätä pyykkikoria.

Välillä piti tuulettaa lomakokemusten sekoittamaa päätä. Tai sitten pojat katsovat, ettei öisellä pihalla vain ole koiria. Ensimmäisenä yönä oli ollut, ja vieläpä ulvova koira. Sitä oli pitänyt kuunnella karvat pystyssä ja hyvin kauhistuneena.

Ongelmiltakaan ei ollut säästytty. Vessalootaaan oli laitettu uutta, aiemmin testaamatonta merkkiä olevaa hiekkaa alkuillasta. Cisu oli kuopinut yöllä puoli kahteen asti hiekkaa ja irvistellyt, että minä en sitten tuollaiseen pissi. Aamuun mennessä oli kuitenkin luovuttanut, onneksi.

Ja onneksi ongelmien vastapainoksi oli ollut tarjolla monenlaista viihdettä.

Elokuvien ohella pojat olivat myös ottaneet drinkkejä. Kun haimme pojat, Toto hilpaisi vielä viime hetkellä ikkunalaudalle. Siellä oli poikien oma, tukevajalkainen viinilasi, josta oli kuulemma kivempi juoda kuin mukana olleesta omasta kulhosta.

Totosta oli löytynyt reissun aikana uusi piirre. Pahinkin riehumiskohtaus talttuu, kun Toton ottaa syliin ja silittää etutassua. Nauttimisrefleksin vallassa oleva Toto ei voi kuin sojottaa tassuaan ja toivoa, että sitä silitellään ikuisesti.

Poikien lempipaikka oli ollut suvun vanha nojatuoli. Siinä oli istuttu yhdessä ja erikseen, ilman ihmistä ja etenkin ihmisten sylissä, ja, kuten kuvassa, pehmokoiran kanssa. Tuoli oli tarjonnut myös erinomaisia kiipeily- ja kurkkimismahdollisuuksia.

Että ihan hyvä loma oli ollut! Eipä ihme, että puuhailun lisäksi pojat olivat rentoutuneet...

ja rentoutuneet.

Cisu ja Toto: Meille kotiinkin voisi tulla ilta-aurinkoläikkä makuuhuoneeseen!

(Tai sitten me tullaan taas Töölöön läikkäämään. Eli kiitos hoidosta vaan!)

Kotona ollaan!

Sekä ihmisten että eläinten kaupunkiloma on onnellisesti takana. Kummatkin reissut menivät hyvin, mutta kummallakin matkaseurueella oli kova ikävä toista seuruetta.

Cisu on ollut kerran aiemminkin hoidossa samassa Töölön tätilässä. Silloin hän oli hyvin hiljainen ja mietteliäs, kun saavuimme hakemaan häntä kotiin. Tuijotti vain hämmentyneenä ja vähän syyttävänäkin, että jätitte sitten mut sitten tänne viikoksi.

Tällä kertaa kaikki meni paremmin. Cisu kyllä teeskenteli ensin, ettei huomaa meitä ihmisiä lainkaan, nuuhki vain tavaroitamme. Lopulta hän heltyi kehräämään ja puski päätään miehen käteen oikein sydämensä kyllyydestä. Syyttelystä ei ollut nyt tietoakaan, vaan Cisu oli pelkkää jälleennäkemisen riemua. Hän heräsi unilta, kun tulimme hakemaan, muttei malttanut edes peseytyä, vaan pyöri hoitopaikan eteisessä: lähdetään jo kotiin!

Kotona piti ensin hiippailla varovaisesti ja kököttää hämmentyneenä, kuten yläkuva osoittaa. Sitten tuli kiire tarkastaa ihan kaikki paikat. Ikkunat huudettiin auki. Pitihän varmistaa, että nekin aukeavat kuin ennen ja pihamaa on vielä tallella.

Muutamassa tunnissa poitsut olivat kotiutuneet. Ruoka ja leikki maittoivat, ja Cisulle myös syli paljon enemmän kuin aikoihin. Oli liikuttavaa huomata, että Cisulle oli niin tärkeää päästä kotiin ja tuttujen ihmisten luokse (vaikka hoidossa kaikki meni hyvin ja nekin ihmiset olivat varsin tuttuja). Ensimmäisenä iltana Cisun piti kesken leikkienkin tulla välillä käymään sylissä juttelemassa: viikon aikana oli ilmeisesti jäänyt paljon juttuja varastoon. Eilen hän ei malttanut nukkua koko päivän aikana, koska halusi osallistua joka puuhaamme. Kun siivosin kylpyhuoneen kaappia, Cisu istui vieressä ja kehräsi, ilmeisesti vain siksi, että sai olla kanssani. Voi herkkä ja suloinen Cisu-parka!

Totokin on suloinen, mutta ei yhtä herkkä ainakaan vielä reilu puolivuotiaana. Hän oli ollut oma tasainen ja reipas itsensä hoidossa. Siinä missä Cisu oli selvästi stressannut hoidossa oloa ja kerrostalon ääniä, Totosta annettiin suorasukainen arvio: "Sitä ei hetkauta varmaan mikään muu kuin ruoka." Kotonakin kaikki on mennyt totomaisen sujuvasti, ihan kuin hän ei olisi missään matkalla ollutkaan.

Pojat saapuivat kotiin lukuisien matkakuvien kanssa. Varsinainen matkakertomus on tulossa lähiaikoina.

Routa porsaan kotiin ajaa

Palasimme eilen illalla C:n kanssa kirjahyllytyömaaevakosta kotiin. Evakossa oli C:n mielestä oikein kivaa. Kun minä olin yöseurana, ei tarvinnut olla huolissaan, olenko taas yksin hoitopaikassa. Ja kun päiväseuraa oli tarjolla lähes koko ajan, C vietti todellisia kissanpäiviä. Hänet oli pakko tuoda kotiin, muuten hän olisi varmasti muuttunut aivan lellikissaksi. Nimittäin aktiiviharrastusten (lintujen ja oravien tarkkailu ikkunasta, naapurinlapsille esiintyminen, lankakerällä leikkiminen - mummolassa kun oltiin) lisäksi C oli keskittynyt mitä ilmeisemmin elämästä nautiskeluun sekä palvelushenkilökunnan täysmääräiseen työllistämiseen. Töistä palattuani sain kuulla tarinoita esim. siitä, kuinka pitkiä aikoja kissa voi olla sylissä tai peiton alla ja kuinka kovaäänisesti se voi kehrätä. Ja kun C ei oikein halunnut syödä eikä juodakaan (se taitaa olla hänen tapansa reagoida muutoksiin), hänelle oli tarjoiltu vettä Taika-mukista suoraan vuoteeseen. C oli armollisesti hyväksynyt juoman, ja siitä lähtien hän joikin evakossa vain ja ainoastaan tästä mukista. Arvonsa tunteva kissa ei juo tavallisista kipoista! Evakossa ei tullut oikein kuvattua eikä kirjoitettua, mutta pari kuvaa napattiin silti. Tässä yökyläilijä suorittaa iltapesujoogan ennen yöpuuhun vetäytymistä. (Taustalla näkyvät tärkeät asiat, Köni Koala ja nahkahärppä olivat tietenkin mukana myös evakossa.)

Ja miten niin porsas? C oli keksinyt evakossa uuden päiväunipaikan. Iltapäiväaurinko paistoi mukavasti ruokapöydän tuoleille. Siellä pöydän alla, tuolin päällä oli ihana kuorsata röhnöttää.

Olin muuten varma, että ensimmäinen postaus sitten kotiinpaluun olisi se, miten C kiipeilee uudella kirjahyllyllä. Maalinhaju taitaa kuitenkin kauhistuttaa häntä, C ei ole käynyt hyllyn lähelläkään. Hyvä niin, hyllylle. Kissalle varmaankaan ei, mutta ei hajua onneksi enää kovin paljon ole.

Evakossa

Voi kissaparkaa! Kyllä sitä nyt kiusataan, raahataan paikasta paikkaan. 

Eilen illalla ilmeni, ettei olekaan vain hyvä asia, että koti on lähes yhtä suurta tilaa, eikä yläkertaan kulkemista voi mitenkään estää. Ilmeni myös, ettei kissa, joka on ollut päivän keittiöön suljettuna ja kuunnellut yläkerrasta kantautuvia kirjahyllyn rakentamisen ääniä ja ihmetellyt maalin hajua, ole kovin rauhallinen. Ei etenkään, jos häntä pidetään koko ajan silmällä ja useimmiten vielä suljettujen ovien takana, seurassa tosin, ettei hän menisi yläkertaan kirjahyllytyömaalle.

Pari tuntia meni hermostuneesti huutaen. Sitten minä ja C lähdimme "mummolaan" evakkoon ainakin yhdeksi yöksi. Säälitti kyllä muutattaa kissaa, joka oli juuri toipunut hoitopaikkakeikasta, mutta säästyypä nyt ainakin maalinkäryltä. Onneksi C alkoi kehrätä heti kyläpaikkaan saavuttuaan ja oli muutenkin hyväntuulisen oloinen. Yö meni rauhallisesti kainalossani nukkuen, tosin aika aikaisin piti käydä maukumassa kaikille huomenet. Saa nähdä, mitä kissis tykkää olla ilman minua kylässä päivän ajan. Onneksi paikka on tuttu ja seura on mieluisaa, tässä hoitopaikassa ei tarvitse viettää yksin päiviä. Että tuskin hän nyt kauheita traumoja saa taas uudesta muutoksesta. Toivottavasti ainakaan.