Haluamme U:hun! Hur ja Äyy!

Cisulla on, kuten kuvasta näkyy, jo terassikausi hyvässä vauhdissa. Vielä paremmassa se olisi, jos ihmiset ymmärtäisivät, että Ulos pitää päästä heti kun kissa sinne pyytää.


Tässä pieni video, miten sinne U:hun eilen pyydettiin. Pikkukiipeli hurisee ja puskee kenkiä, välillä hieman komentaakin. Iso kiipeli vain komentaa. Kukin tyylillään.

Tämänaamuinen U-keikka oli todella jännä. Ensin Toto lähti hankikannon turvin kohti lähiojaa. Cisukin kannettiin ojanpenkalle. Lumi oli jo sulanut sieltä, ja kuivaa heinää ja hiirten polkuja oli hauska tutkia. Kunnes... Metsästä kuului jonkun linnun todella kovaääninen varoitushuuto ja sen jälkeen merkillinen murina. Minäkin pelästyin, mutta minun pelästykseni oli pientä verrattuna kissoihin. Cisukin unohti välittömästi inhoavansa lunta: pojat kipittivät hangen yli kotiovelle pörröisinä kyyryläisinä ja halusivat heti sisälle. Sisällä sitten istuttiin tovi jos toinenkin tuijottamassa ikkunasta kauhean ääneen suntaan. Kukaan Koratian väestä ei kuitenkaan saanut selville ainakaan sen oudon murinan alkuperää, ja onneksi asia vähitellen unohtui kaikkien mielestä. Pojat pystyivät ulkoilemaan päivän mittaan useita kertoja - jopa Toto, joka oli välillä sitä mieltä, että hän jää mieluummin kotiin kuin käyttää valjaita ja toisinaan ulkona sitä mieltä, että on ihan Vei väy äy! -typerää, ettei hän saa rauhassa karata naapuriin.

Nimi ja muut erot

Villistä vilistäjistä emme ole aina varmoja, mutta paikoillaan olevat kissat on kotiväen mielestä lähes aina helppo erottaa toisistaan, vaikka Cisussa ja Totossa "hieman" samaa näköä onkin.

Paitsi että eilen tein kaamean mokan. Lähestyin takaapäin istuvaa, hyvin pyöreämuotoista kissaa, mielestäni siis toisinaan tykinkuulaksikin kutsuttua Totoa - Cisu ei ole istuessaan ollenkaan niin pallomainen kuin veljensä. Silitin tuota kissaa ja sanoin: "Toto, Toto." Kissa kääntyi närkästyneenä, tuijotti minua tiukeasti ja ärisi äyyyiiiiiiiiiiIIIII! Se olikin Cisu. Kauheaa sotkeaa hänet pikkuveljeensä, Cisun mielestä he ovat aivan erilaisia.

Käytöksensä suhteen he usein ovatkin. Nyt kun olemme taas päässeet hieman ulkoilemaan, poikien luonne-erot ovat näkyneet selvästi.

He saavat ulkoilla aivan vapaasti terassilla, koska siitä on sulanut vasta varsin hallittavissa oleva alue eivätkä kissat karkaa lumeen. Kun terassin ovi aukeaa, pojat viipottavat ulos yhtä innostuneina. Toto kuitenkin pysähtyy heti ulos päästyään, katselee hetken ympärilleen ja valitsee sitten istumapaikan terassilla. Siinä hän nököttää ja tarkkailee maisemia, välillä nostaa hieman kuonoaan saadakseen paremman tunnun kevään tuoksuun.

Samaan aikaan Cisu ryntäilee ympäriinsä ja yrittää keksiä, miten pääsisi a) pinossa olevien puutarhatuolien väliin, b) kaukana häämöttävälle kivelle yli lumen, c) muutaman metrin päässä pensaassa, niin ikään lumivallin takana olevien lintujen kimppuun. Joskus Cisu on grilllin kimpussa, ja ylipäätään hänestä ulkona ei vain nautiskella, vaan siellä toimitaan.Vielä ei valitettavasti ole kovin toiminnallinen aika.

Sisääntullessa pojat alkavat taas muistuttaa toisiaan: vimmaista pikajuoksua, villiä painia ja sitten nukkumaan.

Heiii vaan!

Olen usein kertonut, että Cisu osaa puhua ihmisten kieltä. Itsepäisenä luonteena hän vastaa usein ihmisten kysymyksiin ei, tosin toisinaan ilmoittaa, että haluuun.

Toto puhuu yleensä vain kissaa, mutta tänään hän yllätti. Kun sanoin aamulla Cisulle hei, Toto huikkasi heti viereisestä huoneesta: Heeiiii!

Hei vaan ja hyvää viiikonloppua kaikille! Meillä viikonloppu sujuu Toton yläkuvassa havainnollistamalla tavalla, siis maankaivuuhommissa. Pihalle oli saapunut eilen tuhansien kilojen kivierä ja nyt tiedossa on kaivamista ja kantamista. Jos blogi ei päivity hetkeen, käteni ovat varmaan puutarharaatamisesta niin väsyneet, etten kykene kirjoittamaan.

Totokin osaa

Nyt ei ole kuvaa... mutta sitä vaan, että mitä iso edellä, sitä pieni perässä. Toto on alkanut säilyttää tämänhetkistä suosikkileluaan, kaninkarvapalloa, oman ruokakuppinsa vieressä. :) Onneksi ei kupissa, koska kyseessä on tosiaan karvainen lelu. (Cisun kuppikulkunen sen sijaan on kadonnut, iik!)

Toto on myös päättänyt, ettei Cisu ole meillä aina se, joka saa suunvuoron. Tottis on alkanut päivien pidentymisen myötä jutella kovasti. Siinä missä Cisu naukuu ja karjahtelee, Toto kulkee ympäriinsä vienosti mäykyen ja väykyen ja usein vain iiiiiiinisten. Pojat taitavat puhua koratin kielen eri murteita.

Kansainvälistä kommunikaatiota

Cisu osoitti taas eilen kielitaitonsa, määrätietoisuutensa ja viisautensa.

Mies oli syyttänyt Cisua Hesarin repimisestä, kun oli löytänyt tämän paperisilpun keskeltä. Cisu oli tuhissut loukkaantuneena ja kiljunut Nou, nouuuu. Mies oli sitten kysellyt, että Totoko se oli, älä yritä syyttää muita. Cisu oli ollut oikeasti vihaisen oloinen ja vain hokenut nouta. Hetken päästä Tottis oli saapunut ja näyttänyt, että hän se repi, näin. Minä olin nähnyt Toton repivän lehteä jo aiemmin, joten ihan oikein, että Cisu kielsi kaiken, vieläpä hienosti englanniksi. Hän vastaa usein ihmisten kysymyksiin hyvin kielteisesti (nou) tai kärsimättämästi (nau, nyt heti!). Toto sanoo yleensä mäy tai väy, joskus vain äy tai ii. Se lienee koratin kieltä, sitä me ihmiset emme valitettavasti taida.

Maailman nopein Toto

Joku voisi luulla, että torkun enkä kuule mitään, mutta ei, olen nukkuessanikin valmiustilassa!

Vielä loppuvuodesta ajattelimme, ettei Toto taida oppia edes nimeään. Sitten hän täytti yksi vuotta ja oppi tuon tärkeän sanan. Nyt Toto tuntee jo muitakin oleellisia sanoja.

Pari päivää sitten Toto oli nukkumassa keittiössä, kun sanoin muutaman metrin päässä eteisessä: "Toto, ulos!" Siinä silmänräpäyksessä Tottis pomppi innosta ulko-ovella ja huusi Uuu-huutoa. Ulos on sellainen sana, että sen oppii kyllä. Pelkkä nimen huutelu ei varmasti olisi aiheuttanut noin nopeaa reaktiota, mutta kiihdyttävä U-sana aiheuttaa aina.

Eilen Toto testasi nopeuttaan karkuun vilistämisessä. Kun tulin kotiin ja avasin ulko-oven, eteisessä oli tavanomaiseen tapaan kaksi kissaa kyyryssä ja valmiina loikkaamaan salamannopeasti ohitseni eli karkuun pihalle. Sille nyt vain ei voi mitään. 95 % karkumatkoista stoppaa jo muutaman metrin päähän: pojat jäävät pihalle odottamaan, että ihminen saa haettua fleksin sisältä.

Aina ei stoppaa. Eilen Toto kaarsi pikavauhtia ensin naapurin pihalle, sitten naapurin autotalliin ja sieltä suoraan naapurin keittiöön, kun autokatoksen sivuovi oli ollut auki. Sieltä matka jatkui taas jonnekin näkymättömiin. Mies soitti sitten naapurin ovikelloa ja ilmoitti, että teillä on täällä jossain yksi kissa. Ja niin olikin. Toton oli nähty juoksevan kyläpaikassa pitkin poikin ja pörhistävän pelästyneenä, kun juoksi melkein peiliä päin ja näki oman kuvansa. Sehän olisi saattanut olla se naukuva naapuri, jospa hän ei olekaan vielä lähtenyt...

Kun Tottis oli saatu ulos ja valjaisiin, mies oli jäänyt vielä juttelemaan naapurin ovelle. Cisu, joka myös oli mukana soittelemassa ovikelloa ja kyselemässä veljensä perään, oli äkkiä piiloutunut ihmisiä tolpan taakse, pujahtanut irti valjaista ja singahtanut hänkin kylään naapureille. Totokin kävi siellä, minunkin on mentävä!

Cisun kyläreissu oli ollut hyvin lyhyt. Ja onneksi viereisessä talossa suvaitaan naukuvia naapureita paremmin kuin Koratiassa. Voisin kuvitella, että kaikki eivät ilahtuisi kissamaisista yllätysvieraista.

Suloiset ja älykkäät

Viisaat yritysjohtajat suuntaavat katseensa västäräkinvartiointialalle.

Meidän pojat osaavat mjäyn lisäksi suomea. Jokin aika sitten lässytin nukkuvalle kissakasalle, että maailmassa ei voi olla teitä suloisempia kissoja. Toto kohotti päätään, katsoi minua vakavilla nappisilmillään ja pudisti totisena päätään. Ei voi, meitä suloisempia ei oo. Ja takaisin nukkumaan.

Sitten katsoimme yhdessä uutisia. Tai minä katsoin ja veljesrulla taas kuorsasi vieressä. Äkkiä uutisankkuri lausui dramaattisesti: "Ajat ovat nyt sellaiset, että yritysjohtajat katsovat synkkänä tulevaisuuteen". Siinä samassa kumpikin kissis nousi istumaan ja alkoi tuijottaa synkkänä, mietteliäänä eteensä. He kuuntelivat lama-analyysin ja vaipuvat uneen. Minkäköhän alan yritysjohtajia he ovat?

Vakavasti puhuen, Cisu kyllä osaa muutaman sanan suomea. Meille tullessaan hän osasi "Cisun" ja "ein", mutta kaikki kissojen kanssa eläneet tietävät, kuinka hyödytön sana ei kissaperheessä on... Nyt Cisu tietää myös, mitä tarkoittavat syömään (märkäruoan aika), suihkuun (aika asettua kylpyhuoneessa asemiin ja katsoa, miten hölmöllä tavalla ihmiset peseytyvät) ja tule. Kaikkein paras sana on kuitenkin ulos. Ensin Cisu ymmärsi sen vain erillisenä sanana, mutta nyt riittää, että kysyy toisessa huoneessa "kuka lähtisi mun kanssa ulos" ja Cisu viipottaa ulko-ovelle. Hieno, älykäs Cisu!

Totosta ei ole samanlaista kerrottavaa, sillä hän ei ole oikein oppinut edes nimeään, raukkaparka. Toto on tietenkin vielä aika nuori ja Toton lähtökohdat suomen opiskelulle ovat muutenkin erilaiset kuin Cisulla. Koska Cisu on elänyt ihmisten kanssa ainoana kissana, hän kiinnittää ihmisten höpinöihin muutenkin Totoa enemmän huomiota. Hauskaa kuitenkin olisi, jos Totokin oppisi jotain. Korateista sanotaan, että ne ovat älykkäitä, joten voi olla, että mjauuuuu ägyyyy gungin sijasta pojat pian puhuvatkin suomea (se vasta tylsää olisi, mjäy on hauskemman kuuloista).