Saammeko esitellä: Mr. Kenwood

Meille on ilmaantunut kevään myötä uusi keittiöapulainen: herra Kenwood. Hän pitää erityisesti kahvinkeitosta - onhan hän kahvikissa. Eilen sain vihdoin edes kännykkäkuvan Mr. Cisu Korat Kenwoodista.

Tänään Kenwoodilla oli taas kiireinen aamu. Piti herätä ennen kukon- eipäs kuin talitintinlaulua, piti keittää kahvia, peseytyä kirjahyllyn päällä koska siellä on kevätaamuisin paras aamuaurinkoläikkä, valvoa ihmisten kylppäritoimet kylpyhuoneen kaapiston päällä istuen ja sieltä maailmanmenoa kommentoiden. Sillä välin pikku-Kenwood vain söi aamupalaa ja loikoili aurinkoläikissä ympäri taloa.

Ei ihme, että ison Kenwoodin kahvihammasta kolottaa aamuisin.

Aina luotettava Autocat

Kevään tulon huomaa Koratiassa siitä, että ihmiset keskustelevat pihauudistuksista, joita he eivät todennäköisesti koskaan saa aikaiseksi. 

Eilisiltainen keskusteluhetki johti suunnittelurupeamaan, jossa minä sutaisin parissa minuutissa hahmotelmiani paperille, mutta mies kaivoi tietokoneen esiin. Jaoin yläkuvan Facebookissa tekstillä: Insinööri ja humanisti suunnittelivat. Yhdistä tyyppi ja työ.

Eräs ystäväni ihmetteli, miksei Koratian insinööri käytä suunnittelussaan Autocadia. Hän(kään) ei ole niin suunnitelmallinen. Saatoin kuitenkin julkaista toisenkin kuvan: ei täällä ihan avuttomia olla, vaan suunnitteluapunamme asiassa kuin asiassa toimii Autocat, yleensä Cisun ominaisuudessa. Cisu on hyvä pyydystämään virtuaalihiirtä, oikeiden kanssa onkin sitten hankalampaa.

Aamukahvit

Viimeksi oltiin salaattibaarissa ja nyt ollaan aamukahvilla. Cisun aamuvinkki kuuluu: Kahvia tassuun ja nassuun! Toivottavasti kahvikissa piristää aamuanne.

 

Cisu on niin virkeä, ettei hän tarvitse kahvia joka päivä. Hän nauttii sitä vain viikonloppuisin, mikäli minä kiikutan kahvin sänkyyn. Viime viikonloppuna näin kävi molempina aamuina. Kun Cisu on saanut kahviannoksensa, hän kaapii mukin (kuvitteellisesti) piiloon. Siitä minäkin tiedän, että kaikki kahvikissat ovat nyt hörppineet herkkuaan tarpeeksi, on aika nousta päivän puuhiin.  

Minä poljen, sinä ohjaat

Koratian toinen ihmisasukas saattaa puhua kissoille aavistuksen verran järkevämmin kuin minä, mutta omat omituisuutensa on hänelläkin. 

Eräänä iltana minä ja kännykkäkamerani löysimme Cisun ja miehen harjoittamasta iltajumppaa sohvalta. Toto katseli vieressä ja näytti yhtä yllättyneeltä kuin minä. Mies kuitenkin vakuutti: "Kyllä me poljetaan usein yhdessä Cisun kanssa."

Esitin epäilykseni, että jos minä yrittäisin vatvoa Cisua noin, hän tulisi silmille. En kokeillut, mutta mies testasi, mitä Toto pitäisi polkemisesta. Toton reaktio oli mielestäni odotuksenmukainen: hän kiemurteli kovasti ja haukkasi miestä housunpuntista.

Lähetin ylemmän kuvan Naukulan Mammalle multimediaviestinä. Hänkin ihmetteli, voiko Cisu oikeasti pitää tuollaisesta. (Voi, mutta mies ja Cisu ovatkin lemmenpari.) Myötäilin, että niinpä, voitko kuvitella, outoa on, minä ja Toto olemme ainoat tavalliset asukkaat Koratiassa. Mamma palautti minut maan pinnalle salamannopeasti tekstaamalla: "Niin, tai ainakin te olette erilaisia kuin Cisu ja J."

Hullua sakkia siis kaikki tyynni. 

Kahden kassin väkeä

Siivosin erästä kaappia tyhjentämällä sen sisällön lajittelua varten olohuoneen pöydälle. Sisältöön kuului myös kaksi kangaskassia, ja ne meinasivat aiheuttaa kauhean kriisin. Toto meni yhteen kassiin eikä päästänyt Cisua seurakseen, vaikka Cisu kuinka änki ja tunki. Yllättäen tilanne laukesi sillä, että Cisulle osoitettiin oma kassi. (Cisu on siis tuo vaaleassa kassissa kököttävä.)

Cisu: Oletko nyt tyytyväinen, kun sait sen isomman kassin ihan omaksi?

Miksi mulle nauretaan TAAS?

Toto: Niin, miksi, sä aina naurat? Ja mikä toi vekotin sun kädessä taas on?!

Kun kassiongelma oli saatu ratkaistua, seurasi tuumaustauko. Mitäs nyt tehtäisiin, kun hyvä tappeluhetkikin meni pilalle?

Kevätvilliyttä eli lempiasioita

Cisu ja Toto saivat jokin aika sitten ihanalta kissavaljakolta Paavolta ja Harmilta haasteen kertoa lempiasioistaan. Tämä sunnuntai on ollut siitä oivallinen, että koratialaiset ovat päässeet nauttimaan monesta suosikkipuuhastaan. Meno on ollut aika vauhdikasta, mutta kaaoksen suosiminen on sekin Cisun ja Toton luonteessa.

Cisusta ja Totosta on hauska ulkoilla talvellakin. Tänään ulkoilu on ollut erityisen kiinnostavaa, sillä aurinko on paistanut ensimmäistä kertaa tänä vuonna lämmittävän keväisesti, ja lisäksi ulkona odotti yllätys: pihapöydältä löytyi lumipesun saaneita mattoja.

Cisu pääsikin lempipuuhaansa tutkimaan.

Toto sen sijaan hullaantui täysin, kun huomasi, että ulkonakin voi nauttia taikamattokieriskelystä. Viis siitä, että matto on kylmä ja luminen. Totesimme Totolle, että jotkut pysäytetään piikkimatolla, mutta hänelle riittää mikä tahansa pehmeä alusta, ja jalat menevät alta.

Cisut eivät taikamattoile.

Analysointi- ja kieriskelyhetken jälkeen tarkkailtiin. Havaittiin ulkoilevia koiria ja kuultiin linnunlaulua. Kissan on hyvä olla skarppina ja tietää kaikki kaikesta.

Kun oli saatu yleiskuva Koratian kuningaskunnan menosta, piti seikkailla. Cisu karttaa lunta yleensä visusti, mutta tänään kaikki oli toisin. Hän huomasi, että ihmiset ovat kaivaneet Koratian kunkulle lumisia polkuja.

Varakunkulle tuli kiire kipittää perään.

Varakunkkuhan on joskus kävellyt hankikannollakin, joten hänelle ei ollut temppu eikä mikään kurotella lumipenkkaa vasten.

Suunnanvaihto.

Tämän jälkeen menimme kotiin (sana, jonka Cisu ja Toto ymmärtävät, mutta jota he eivät yleensä halua ulkona totella). Kynnyksellä Cisu kuitenkin muisti, että hän ei olekaan pitkään aikaan harjoittanut karkaamista. Hän singahti takaisin matolle ja alkoi kynsiä ja repiä sitä kauhean hepulin kynsissä. Cisulla diagnosoitiin nk. kevätpömö.

Kun pahin pömötyskohtaus oli ohi, Cisu olisi halunnut syventyä aina hyvin antaumuksella suoritettavaan varpaidenpuhdistukseen, mutta hänet kannettiin sisälle.

Sohvalla odotti Toto, josta parasta liikuntaa on veljen kanssa painiminen. Toto on ollut jo viikon verran aivan kissat maaliskuussa -moodissa ja käy peppuhaukkaamassa ja muutenkin kaikin tavoin ärsyttämässä Cisua tuon tuosta, että pääsisi taas telmimään. (Hän suhtautuu kevään ja kevätmielen tullen entistäkin intohimoisemmin myös syömiseen. Pari aamua sitten Toto kirjaimellisesti pyöri pitkin keittiön lattiaa, koska hän oli niin ilahtunut tiedosta, että saisi pian ruokaa. Saman päivän iltana hän vaati kovaäänisesti oman - aivan minimaalisen - osuutensa miehen syömästä savuporosta.)

Siitä kaoottisuudesta puheen ollen: painimatsi jatkui näin vauhdikkaasti. Lentäminenkin on hauskaa.

Mutta osataan täällä ainakin ajoittain rauhoittuakin. Cisu pitää puutarhanhoidosta ja istuskelee mielellään viherkasvien luona nuuhkimassa, maistelemassa ja aikaa viettämässä. Jouluksi hankittu mutta edelleen onneksi hyvävointinen huonekuusi on kiehtova pienoismetsä keskellä olkkaria.

Ja, kissoista kun puhutaan, mikä voisi olla parempaa kuin lämpö? Eilen illalla oltiin taas porukalla saunomassa. Huomasimme, että Toto todellakin rakastaa saunomista. Toto höristi korviaan, kun ihmiset puhuivat siitä, onko sauna jo tarpeeksi lämmin. Sauna-sana on niin tuttu juttu, että hetken kuunneltuaan Toto juoksi suoraan lauteille. Kyllä Toto tietää nää hommat.

Cisu tiesi heti, mitä tehdä tänään ikuisuuksien jälkeen ilmestyneille aurinkoläiköille. Lojumaan!

 Yllättäen Cisu sai heti seurakseen kopiolojujan.

Cisu: Näinä hetkinä en ymmärrä, miksi olen ikinä lähtenyt Thaimaasta. Kun kissalla on aurinko, hänellä on kaikki.

Sitten vielä yksi juttu, joka havainnollistaa erästä oleellista lempiasiaa: joka asiaan sekaantumista. Kuten huomaatte, vasta maalattuun makuuhuoneeseen ei ole kissoilla mitään asiaa...

Emme ole oikein kärryillä, missä kaikkialla tämä haaste on jo kiertänyt, mutta napatkaa se tästä mukaan, jos siltä tuntuu. Olisi myös kiva kuulla, mikä on omituisin kissan lempiasia, jonka tiedätte. Tämän aamupäivän kertomuksesta jäivät pois Cisun suosikit kulkusen pitäminen raksukipossa sekä vaatimus toimia miehen käsipyyhkeenä aina kun tällä on märät kädet, mutta tehdään nyt tiettäväksi, että em. hulluudet kuuluvat edelleen Cisun päivittäisrutiineihin. Käsienkuivausharrastus on itse asiassa tarttunut Totoonkin, ja hänkin kiljuu kurkku suorana, jos jää ilman miehen kosteuskäsittelyä. "Miehen" on tässä kuitenkin avainsana, sillä kun minä yritin jokin aika sitten silittää Toton kylkeä märällä kädellä, Toto vavahti kauhusta, singahti karkuun ja pakoili minua sitten puoli päivää. Toi hullu koitti pyyhkiä kädet muhun, varokaa sitä!

Saavutettu etu: harjausoikeus

Cisu: Ei ole ollenkaan varmaa, että haluaisin oikeasti viettää näin tiiviisti aikaa mamman kanssa ja olla vain sen sylissä koko ajan, mutta mulla ei oo vaihtoehtoja!

Jos sinulla on kissoja, jotka eivät salli sinun suorittaa tiettyjä hoitotoimenpiteitä, suosittelen seuraavaa: lähetä kotinne mahd. muut asukkaat pois pariksi päiväksi, järjestä niin huonot sääolosuhteet ettei ulos voi mennä, hoida itsellesi tietokoneella tehtäviä töitä niin että nökötät koko ajan paikallasi. Jos kissasi ovat aktiivista ja huomionkipeää lajia, he saattavat reagoida tällaiseen pysähtyneeseen ilmapiiriin yllättävästi.

Meillä on ollut Cisun ja Toton kanssa eilistä siskon ja siskonvauvan visiittiä lukuun ottamatta todella rauhallinen viikonloppu. Ensin kissukat kiukuttelivat, kun ulos ei voi mennä eikä mammakaan leiki, mutta sitten heistä sukeutui todellisia sylikissoja. Eilen minulla oli pitkät tovit sylissäni Cisu, Toto ja tietokone. Vaikka ulkona oli viileää, meillä oli lämmintä. Ei kuulunut kuin myrskyn natinaa, näppäimistön naputusta ja ajoittaista Toton hurinaa. Cisu ja Toto eivät ole etsineet viikonloppureissuun lähtenyttä miestä lainkaan, mutta ovat reagoineet hänen poissaoloonsa olemalla tavallista läheisempiä ja hellempiä minulle. 

Yllättäen olen myös kelvannut miesten hommaan. Yleensähän minä en saa harjata kissoja, koska se nyt ei vaan kuulu minulle. Eilen näin, kuinka Cisu yritti ensin harjata itseään (aina yhtä suloinen näky, heittelee harjaa ja kiemurtelee harmista, kun harjassa ei ole automaatiotoimintoa). Sitten yön aikana harja tuotiin sänkyyn. Siellä sängyssä oli muuten aika hellää sielläkin viime yönä. Yleensä kissat herättävät minua yöllä vain tahattomasti, kun esim. kiljuvat unissaan tai painivat päälläni... Mutta nyt heräsin muutaman kerran, että Cisu kosketti minua tassulla, istui tyynyni vieressä ja vain katseli minua tutkivasti. Kun silitin Cisua, hän meni takaisin nukkumaan. Toto teki tuollaista, kun olin palannut vuorotteluvapaalta töihin. Ilmeisesti reissuun tai töihin kadonneet ihmiset huolestuttavat ja pitää tehdä tarkistuksia, että nukkuva ihminen on oikeasti siinä.<3

Mutta se harjaus. Yhtäkkiä harja ja kissat odottivat minua tänään eteisessä, ja kun tartuin hieman epävarmasti harjaan, molemmat kissat kellahtivat pitkäksi puikulaksi lattialle ja alkoivat hurista. Sain harjata jopa Cisun mahaa, ihan ekaa kertaa! Eli puolensa rajoitetuissa olosuhteissakin, alkaa mammankin arvo nousta.

(Luultavasti kuitenkin mieheltä vaaditaan oikeaa harjausta, kunhan palaa kotiin. Sain kerran aiemminkin harjata kissojen selkiä eräänä viikonloppuaamuna, mutta silloin tein itse aloitteen. Olin innostunut, kun aloite sai suosiollisen vastaanoton. Sitten poistuin hetkeksi huoneesta vain huomatakseni palatessani, että harja oli kiikutettu miehelle, hänen eteensä oli heittäydytty maha pystyssä ja raajat levällään ja häneltä odotettiin armonpalaharjauksen sijasta oikeaa harjausta.)

Vesimittarit

Ei ole kuvamateriaalia, mutta kenties vesimittarien toiminta käy näinkin selville.


Koratian virallinen vesimittari on Cisu. Hän valvoo kaikkea vedenkäyttöä. Jos vettä lorotetaan (korkeasta) keittiön hanasta, Cisu pujahtaa usein vesisuihkuin ja hanan välistä ja on tietenkin hyvin tyytyväinen itseensä ja rohkeuteensa. Varsinaisesti Cisua kiinnostavat kuitenkin kylppärissä tapahtuvat vedenkäyttöön liittyvät asiat.


Olen kertonut, että jos mies pesee (kylppärissä) kätensä, Cisu haluaa ehdottomasti toimia käsipyyhkeenä. Jos näin ei tapahdu, Cisu seuraa miestä huutaen, kunnes tämä kostuttaa kätensä uudelleen ja kuivaa ne Cisun kylkeen. Totosta tämä oli ensin aivan hullua, mutta viime aikoina hänkin on halunnut osansa, nk. jälkikuivauksen sitten kun Cisu on kuivattu eli kasteltu märäksi.


Mutta mitä tapahtui, kun minä yritin kuivata märät käteni Cisuun? Cisu suuttui ja Totokin katseli minua halveksivasti. Aivan typerää yrittää sekaantua miesten juttuihin; enhän minä saa harjatakaan kissoja, enkä ainakaan leikata heidän kynsiään.


Sen sijaan saan käydä suihkussa, koska sen jälkeen kuivaan lattian isolla lastalla, jonka vaaniminen on aina yhtä jännittävää ja kaikin puolin mahtavaa. Nyt Cisua vain vaivaa jonkinlainen kevätkärsimättömyys, ja hän on alkanut huutaa kiukkuisesti, jos olen liian kauan suihkussa. MJOOUUUU! Riittää se lotraaminen! Vettä kuluu turhaan. Lasta esiin ja leikkimään! Jotain tuollaista luulen Cisun minulle räpättävän, jos viivyn suihkussa.


Eilen Totokin ryhtyi suihkuvesimittariksi, mutta arvatenkin veljeään hienovaraisemmin. Olin suihkussa, kun kylppärin ovelta alkoi kuulua kolinaa. Toto koputteli ovea tassullaan, kunnes päästin hänet sisälle. Tottis asteli lastan luokse ja katsoi minua kysyvästi: Unohdit sitten kutsua mut mukaan suihkuun? No, ei se mitään, ota lasta ja ala leikkiä!


Sanoisin poikia hassuiksi, ellei se olisi sana, jota käytetään tässä blogissa ihan liikaa.

Uudet rutiinit

...tai ainakin uusien rutiinien opettelua. Kissoilta sopeutuminen uuteen käy kai ihmisiä nopeammin, sillä Cisu ja Toto ovat jo ihan sinut töihinpaluuni kanssa, minulla taitaa olla enemmän ihmettelemistä. Ensimmäisen työpäivän jälkeen kukaan ei ole pissannut sänkyyni eikä tällä viikolla ole edes murjotettu, kun saavun vasta illalla kotiin. Höh, ehkä kissukat ovatkin iloisia, että saavat vihdoin olla päivät rauhassa?

Uusien arkirutiinien kunniaksi Cisu ja Toto ovat päättäneet, että he eivät juo nurkassa olevasta vesikupista. He siirtävät sen aina keskemmälle huonetta, jotta mahtuvat itse nurkkaan. Kupin kuuluu olla niin, että siitä voi juoda.


Toton mielestä kupista kuuluu ehkä juoda tuossa asennossa, jotta kaikki huomaavat, miten hänen ihanat vihersilmänsä sointuvat vesikuppiin?

Ihanat vihersilmät olisivat ansainneet paremman valokuvan, mutta työläisparka ei voi kuvata kuin illalla salamavalossa. 

Jättiläinen minimökissä

Mistäköhän se sanonta kissasta ja uteliaisuudesta johtuu? Ettei vain tällaisesta käytöksestä... Rakentelin tänään pitkästä aikaa minikasvihuonettani ja heti kun selkäni käänsin, sieltä löytyi melkoisen iso asukas, Cisu.

Hei, tää lattia on minitiilistä! Mä pystyn liikuttamaan niitä mun nenällä!

Hei, miten mä pääsen täältä pois?


Ja kyllä siinä piti hieman jumpata sekä minun että Cisun ennen kuin Cisu ymmärsi, ettei auta kuin peruuttaa ihan litteänä. Cisu kehräsi koko ajan ja vaikutti muutenkin innostuneelta, joten ilmeisesti hänestä oli hauskaa muuttaa hetkeksi minimaailmaan. Ainakaan se ei ole enää Toton yksinoikeus.

Mäyräkissa

Mitä viileämmäksi ilmat käyvät, sen kaivautuvammaksi Cisu tulee. Hän ryömii nykyisin päivittäin milloin minnekin ja onkin saanut arvonimen (?) mäyräkissa. Päiväunet on parasta ottaa tyynyn alla, kylpyammeen alus on jo tarkastettu talven varalta ja iltaisin Cisulla on suuri halu päästä masuasukki-hupparini alle. Eräänä iltana Cisu raotti kapeahihaisen hupparini ranneresoria tassullaan ja yritti tunkeutua hihaani!

Totosta tämä kaikki on perin omituista. Hän nukkuu mieluummin tyynyllä, ei ole käynyt ammeen alla kuukausimääriin eikä tykkää vaatteiden alle tulostakaan. Masuasukkihupparia hän kokeili kerran itsekseen, sillä seurauksella, että solmiutui sen hiha-aukkoon ja kulki sitten hetken huppari selässään. Ei ollut kannustava kokeilu.

Eräänä iltana Toto tuijotti painavan tyynyn alla koisivaan isoveljeään tunnin ajan. Kummallinen veli.

Toivotamme hyvää viikonloppua kissoille, mäyrille ja ihmisille! Minä vietän viikonlopun lähinnä muurahaisen olomuodossa, ihmismäärästä kuhisevilla kirjamessuilla.

Yllätyksiä

Työhuoneesta alkoi kuulua raapinaa. Ensin löytyi kaapin ovea raapiva Toto. Sitten näytti, että tuo ovi liikkuisi hieman itsekseen...


Kas, Cisu moottoripyöräilyvarusteiden seassa!

Cisu: "Toto on osannut tehdä naulakkotempun jo kauan mökillä, mutta mä teen sen tässä kaapissa! Ovi vaan sattui menemään kiinni."

Totokin teki piiloutumisyllätyksen. Jostain syystä ihmiset eivät kuitenkaan hämmästyneet ollenkaan löytäessään hänet pöytäliinan alta.

Hassuja juttuja

Otsikko on kyllä aika epäinformatiivinen, sillä Koratiassa on melkein aina hassuja juttuja, asuuhan täällä aika hassuja kissankiipeleitä. Tällä kertaa hassut jutut liittyvät kuitenkin erityisesti kepuleihin, naistenmiehiin sekä iltapesuihin.


Sisko lapsineen kävi taas kylässä. Olin joskus käyttänyt Unna Tuutikin lanseeraamaa hienoa kepulikatti-sanaa puheessani ja se oli näemmä tehnyt 3-vuotiaaseen siskonpoikaan vaikutuksen. Hän repi silkkipaperia Toton kanssa ja ilmoitti olevansa varsinainen kepulikatti. Hänen nuori veljensä on kuulemma kepulikattivauva, ja hänkin pitää isona kissoista. Pojilla on siis oikein hyvä arvomaailma - ja pienet pojat taitavat olla aikamoisia kepuleita, olivatpa he sitten kissoja tai ihmisiä.


Tällä kertaa kissakepuleita ei enää hämmästyttänyt nuorempi ihmiskepulipoika ollenkaan. Toto oli niin ihastunut vauvan sitteriin, että kävi puskemassa sitä ja vähän nukkuvaa vauvaakin tuon tuosta. Kun nukkuva suvaitsi herätä ja poistua sitteristään, Toto laski valtaistuimelle etutassunsa ja keinutteli onnellisena. Cisu, joka on muutenkin suoraviivaisempi tyyppi, paineli suoraan sitteriin istumaan. Vauva on luvannut antaa kaikki koppansa, sitterinsä ja muut kiehtovat tavaransa Cisulle ja Totolle sitä mukaa, kun hän ei enää itse tarvitse niitä. Puklurättiä kissat eivät ilmeistä päätellen kuitenkaan halua periä.


Ennen kuin Cisusta tuli varsinainen sitterissä viihtyvä kepulikattivauva, hän esitti naistenmiestä.


Minulla oli muutama ystävä kylässä, ja Cisu päätti ottaa tilanteesta ilon irti. Kun istuimme iltaa, Cisu kulki sylistä toiseen ja katsoi minuun välillä hyvin itsetietoisena: huomaatkos, olen vieraan naisen sylissä! Etenkin yksi syli oli Cisulle oikein mieluinen, suorastaan HURmaava.


Mutta heti kun vieraat naiset lähtivät kotiinsa, meidän naistenmies Cisu paineli välittömästi ihmisiskänsä syliin nukkumaan. Se siitä coolista imagosta.


Tällä viikolla minulle selvisi sekin, että Cisun vettä inhoava imago on pelkkää kulissia sekin. 


Kylppäristä alkoi kuulua eräänä iltana kauheaa huutoa. Kuulin vasta nyt, että miehellä on tapana iltaisin kissanvessat putsattuaan ja sen jälkeen kädet pestyään kuivata kätensä Cisun turkkiin! Kun hän oli yrittänyt luistaa iltapesusta, Cisu vimmastui ja huusi niin kauan, että mies kasteli kätensä uudelleen ja pyyhki ne sitten Cisun selkään. Seuraavana iltana hän jätti Cisun taas kuivaksi, ja Cisu suuttui jälleen. Kyllähän sitä sanotaan, että kissat pitävät rutiineista, mutta minulla ei ollut mitään hajua, että Koratiassa on tuollainenkin rutiini. Jos minä roiskutan vahingossa vähänkin vettä kissojen päälle, saan osakseni hyvin vihaisia katseita, mutta ehkä iltapesukin on joku miesten juttu, josta minä en ymmärrä mitään. Minähän en saa mm. leikata kissojen kynsiä ja meni kuukausia, ennen kuin pätevöidyin  Cisun ja Toton mielestä harjaamaan heitä. Ne on miesten juttuja, joihin naisten ei pidä sekaantua. 

Poterodokumentti

Muistattehan, että Naukulan Mamma kävi meillä taas hiljattain ja dokumentoi Koratian elämää? Tässä hänen näkemyksensä, miten sisäpoteroita käytetään koratialaisittain. Cisu ja Toto ovat muuten niin mukavuudenhaluisia, etteivät he ole välittäneet ulkopoteroinnista enää ollenkaan. Kai sitä nyt mieluummin valitseekin sisätiloissa olohuoneessa paraatipaikalla olevan betoniluomuksen kuin istuu ulkona syöksytorven alla sadekourussa.


Vaikka poterointi on erityisesi Cisun erikoisosaamista, saattaa poteroilla näkyä joskus Totokin. Siellä voi olla suorastaan ruuhka.

Tämän tietäen Cisusta on hyvä vallata kaksi poteroa itselleen aina kun se on mahdollista.

Cisu suosittaa, että jokaisen kissatalouden kuninkaalle tai kuningattarelle hankittaisiin oma valtaistuin. Tulisi heti kaikille vieraillekin selväksi, kenen maille on saavuttu.