Kuninkaallinen presidentti

Pressakissan ainesta.

Presidentinvaaliviikonloppu sai minut etsimään esiin Cisun kuvan, joka on nähty vuosien mittaan tässä blogissa ainakin pari kertaa. Vaan ainahan Cisua jaksaa katsella.

Eilen uutisotsikoissa mainittiin presidentin ilme, toisin sanoen virne. Koratian kunkku ei jää virnetaidoissa lainkaan kakkoseksi, katsokaa vaikka. Muutenkin luulen, että hän voisi hoitaa kuninkaan tehtäviensä ohella hyvin myös presidentinhommat. Hänellä on taito pitää ainakin Koratian kansalaiset kurissa ja nuhteessa komentamalla kovaäänisesti, jos emme tottele häntä tai olemme muuten vaan typeriä. Toisaalta hän palkitsee meidät ystävällisellä kehräämisellä ja puskemisella, niin että toisinaan me muut suorastaan kilpailemme hänen huomiostaan. Arvojohtaja, joka uskaltaa rohkeasti ottaa kantaa asioihin. 

Ystäväni kysyikin, miksi Cisu ei ollut ehdolla presidentinvaaleissa. Lupasin tiedustella, josko kuninkaamme olisi kiinnostunut vaikka eduskuntavaaleista, kun presidentinvaaleihin on nyt niin pitkä aika. 

Eri vaaleja odotellessa Cisu voi lähteä kampanjoimaan siirtokuntaansa. Viikonloppuna juhlittiin kissavaarin (isäni) syntymäpäiviä. Hän oli ostanut hieman lisää mökkimaata ja perusteli ostopäätöstä muun muassa sillä, että nyt kissoille riittää entistä enemmän kaislaleluja mökillä. Ainakin yhdellä Cisun alamaisella on prioriteetit kohdillaan.

Yö oli hellä

Jos olisin päivittänyt blogia pari päivää sitten, otsikko olisi kuulunut "yö on hellä". Ehdin viikon ajan ihmetellä monille, miten rauhallisia, ystävällisiä, lempeitä ja rakastavaisia kissoista tuli hammashoidon myötä. Ei rettelöintiä päivisin, eikä öisin muuta herättelyä kuin kainaloon painautuminen, toisinaan jopa kaulalleni kietoutuminen ja hurina. Merkillistä. Eläinlääkäriasemalla kyllä sanottiin, että hampaanpoisto voi tehdä lemmikistä aivan uudenlaisen. Oletimme kuitenkin, että jos Toto muuttuu, niin vilkkaampaan suuntaan, kun mahdolliset hammaskivut poistuvat. Mutta ei, rakkautta vain tuli lisää.

Kunnes eräänä yönä heräsin siihen, että päälläni kieri painiva sykkyrä. Siitä kuului kovaäänistä huutoa, ja se singahti kovaa mekkalaa pitäen makuuhuoneesta, kun äsähdin sille, että se olisi hiljaa. 

Nukahdin – ja heräsin molskina. Ja nukahdin – ja heräsin molskina. Hei hei ihmeellinen rauha, tervetuloa normaali elämä. Onneksi Cisu ja Toto nukkuvat kuitenkin käsittääkseni keskimääräistä kissaa rauhallisemmin yöt, niin ettei oikeastaan pitäisi valittaa satunnaisista kekkaloinneista. Mutta silti, hellät yöt olivat ihania. 

Myös hellät aamut olivat ihania. Hammashoito sai Toton palaamaan hetkeksi vanhaan tapaansa aloittaa aamut sylissä istumisella. Tässä välissä Toto oli muutaman kuukauden ajan sitä mieltä, että paras tapa aloittaa aamu on kiljua makuuhuoneen ikkunalla, kunnes se avataan ja  hän saa nuuhkia aamu-uutiset suojaverkon läpi... Minusta halailu oli paljon parempi vaihtoehto. Kuitenkin kylmällä talvi-ilmalla tuulettaminenkin on ihanaa verrattuna siihen, miten Toto herätti minut eilen: hyppäämällä päälleni ja puremalla reippaasti pohkeesta! Ihan pelästyin. Teroitettuaan hampaansa minuun hammaspotilas juoksi keittiöön huutamaan raksuja. 

Onneksi jo muutaman päivän päästä Toto saa purra muutakin kuin minua.

Harvahampaat

" Mitään en ole ottanut", tuli vastaukseksi, kun lähetin tämän kuvan sukulaiselleni.

Eilen meillä oli jännä päivä: kissat kävivät hammashoidossa. Ikä ei tule yksin edes harmaavillikoille, ja loppuvuodesta eläinlääkäri totesi, että molempien olisi syytä tulla hoitoon.

Vaikka Cisu näyttääkin kuvassa olevan melko runneltu, hän pääsi hoidosta helpommalla. Hampaat putsattiin ja suu todettiin hyväkuntoiseksi, paitsi että Cisulta puuttuu synnynnäisesti yksi hammas. Hyvin on pärjännyt lähes 10-vuotiaaksi ilman sitä.

Totosta taas tehtiin eilen harvahammas. Kaksi hammasta jouduttiin poistamaan, ja nyt lellipennun pitää olla kaksi viikkoa vellipentu. Voi voi. Toivotaan, että Toton hermot eivät mene, vaikka hän ei saa raksuttaa. Toistaiseksi vaatimuksia raksujen eikä edes herkkujen herkun, kuivatun ankan, perään ei ole esitetty. Erityisesti tietysti toivomme, että Toto saisi pitää loput hampaansa.

Kissat viettivät klinikalla reilut viisi tuntia. Cisu oli vasta herännyt, kun noudimme potilaat kotiin. Hänen iltansa kuluikin sitten enemmän tai vähemmän pöllyssä huojuen. Aiemmin operoitu ja siten myös aiemmin nukutuksesta herännyt Toto katseli veljeään hämmästyneenä: "Miksi toi on niin hidas köntys?" Toto oli itse saanut särkylääkkeen ja vaikutti myös olevan hieman sekaisin, mutta ei selvästi tunnistanut tilaansa. Meillä oli siis kaikkivoipa ja sammumisvaarassa oleva pöllypää eilen seurana. Onneksi he olivat sentään molemmat yhtä pahanhajuisia, niin niin kutsuttua hajukriisiä tai -riitaa ei pitänyt käydä läpi.

Kahdelta yöllä heräsin siihen, että Cisu ilmoitti havahtuneensa tokkurasta. Ja hän halusi puskea, puskea ja puskea. Tämä innoitti Toton näyttämään, että hänkin on hereillä ja osaa naukua ja hyppiä aivan tavalliseen tapaan. Kahden tunnin pirteysesityksen jälkeen toipilaat onneksi suostuivat taas nukkumaan.

Hammashommat ovat rutiinitoimenpiteitä, mutta silti oli aika surkeaa ja jännittävää jättää sankarit oman onnensa nojaan klinikalle. Onneksi kaikki meni hyvin. Pidämme peukkuja ja tassuja, että Toto paranee hyvin eikä kummankaan pidä mennä pitkään aikaan eläinlääkäriin.

Harmaavaa uutta vuotta!

Miau, tai siis koratiksi mjoouaaah, onko täällä ketään?

Cisu ja Toto päättivät pitkästä, pitkästä aikaa päivittää blogiaan ja toivottaa kaikille kissoille ja kissaihmisille hyvää, kehrääväistä ja ennen kaikkea harmaavaa uutta vuotta.

Harmaavaa siksi, että nyt kun Suomi 100 -humusta on selvitty, on todellisen merkkivuoden aika: Koratia 10 -juhlavuosi on juuri alkanut. Kuka olisi uskonut – eikä kyllä uskonutkaan tai edes ajatellut – 10 vuotta sitten, että tavallisen talon sijasta asuisimme yhtäkkiä Koratiassa, silkkiturkkisen kuninkaan ja pian myös häntä kovasti muistuttavan prinssin tassun alla?

Mutta onneksi asumme, ja täällä siis edelleen ollaan.  Ja harmaaveljeksille kuuluu hyvää! Prinssi Toto täyttää tällä viikolla yhdeksän, vaikka on edelleen pieni, pörröinen vauvakissamme. Ja kuningas Cisu on vielä Totoakin vanhempi. Kummallista. Onneksi pojat, tai pitäisikö sanoa miehet, voivat ainakin juuri tehdyn lääkärintutkimuksen mukaan mainiosti. Äänijänteetkin ovat kunnossa, saimme juuri todeta, kun ajelimme koratkuoron kanssa mökiltä kotiin.

Koratia 10 -juhlavuoden kunniaksi lupaamme kertoa poik... miesten kuulumisista aina aika ajoin tänä vuonna. Ehkäpä noin kerran kuussa olisi hyvä tahti? Tai saa nähdä, miten homma alkaa taas sujua...

Lopuksi selitys: Huomasin kissavaltiomme oman juhlavuoden itsenäisyyspäivän aikaan ja vitsailin ystävälleni, että saas nähdä, millaiset kemut Cisu järjestää. Hän kommentoi: "Oi, niissä bileissä olisi harmaavaa!"  Siitä sain innostuksen, että ehkä harmaat voisivat pitkästä aikaa bloggailla.

Eli: koetamme palata pian asiaan.

Ja sitä ennen toivotamme kaikille harmaavaa vuotta, minkä värisessä kissaseurassa sen sitten vietättekin!