Ruokajono

...eli ruuhkaa salaattibaarissa.

Siirsimme tänäkin vuonna pakkasten tultua yrttiruukun ulkoa keittiön ikkunalle ihan vain Cisun takia. Cisun aamu alkaa hyvin, kun hän saa nuuskuttaa yrttejä ja multaa ja sitten haukkaista valitsemastaan kasvista. Melkein aina Cisu valitsee mintun. Minttu kasvaa sisätiloissa ohuena huitelona, mutta se ei Cisua häiritse. 

Joskus Totokin koettaa, voiko kissa oikeasti syödä salaattia aamupalaksi. Ei voi. Kamera ei pysynyt perässä, kun Toto suoritti pikahaukkauksen ja pakeni paikalta. Isoveli pitäköön oudot viherpiiperryksensä, tosikissat syövät hiiriä ja lintuja!

Yök, en todellakaan syö!

Tai ainakin haluaisivat syödä. Koratian aamu on alkanut verrattoman keväisesti, kun ulkona on havaittu maata kuopsuttava mustarastas. Se on näky, joka tekee kissan melkein villiksi.

Muutenkin on ollut mukavaa. Eilen Cisu ja Toto auttoivat minua ensin kädenkuntoutusjumpassa parhaansa mukaan. On hieman erikoinen tunne, kun voimistelee kyljellään ja yhtäkkiä saa nuuhkivan kuonon korvaansa. Tai kun on selällään lattialla ja yhtäkkiä tuntee, että joku kiskoo ja nuolee hiuksista. Siitä, että minulta yritettiin tuon tuosta anastaa pilatesrulla - uusi ja oivallinen ostos, näin sivumennen sanoen - en hämmästynyt, mutta kieltämättä vähän hätkähdin, kun Toto pääti parantaa jumikättäni imemällä sormenpäästä. Ei ole ainakaan kissojen auttamishaluista kiinni tämä paranemisprosessi.

Eilen illalla Cisu ja Toto pääsivät vielä pitkästä aikaa kylään vanhemmilleni. Siellä oli niin hauskaa, että pojat tekivät kaikkensa, että olisivat voineet jäädä yökylään. Toto yritti torkkua hattuhyllyllä ja Cisu pakeni sängyn alle. 

Kotiin kuitenkin päädyttiin. Nyt menemme katsomaan, onko U:ssa niin keväisen tuoksuistakin kuin ikkunasta katsottuna näyttää. Lumi on sulanut talon ympäriltä ja Cisukin pääsee kiertämään kuninkaanlinnansa. Toto on tehnyt sitä lumessakin, mutta hänet tunnetaankin nykyisin reippaiden ulkoilutapojensa takia nimillä hullu lumikissa sekä pikkuhullu (koska Toto on meidän pikkukissa, vaikka onkin jo iso viisivuotias).

Tunnelma ja kissat katossa

Alati tonttuilevat harmaaveljekset pääsivät eilen elämänsä ensimmäistä kertaa pikkujouluihin! Vanhempani järjestivät perhepiirissä illanvieton, jonka osallistujina nähtiin yhdeksän aikuista, yksi pikkulapsi ja arvatenkin myös kaksi kissaa. Vaikka Cisu ja Toto vasta debytoivat pikkujoulujuhlijoina, he olivat kai kuunnelleet muiden tarinoita ja tiesivät, että pikkujoulujuhlissa eivät useinkaan päde normaalit käyttäytymissäännöt.



Ensin pojat olivat aika tyynesti, vaikka tietenkin piti singahdella kovasti ympäriinsä, kun pääsi pitkästä aikaa kylään; muutama ovi suljettiin kiireesti, kun huomattiin että esim. pikkujouluruoat ja joulupaketit ovat vaarassa saada liikaa tassutusta. Tässä pojat osallistuvat joulumusiikin valintaan: levyt nuuhkittiin läpi ja stereot tutkittiin yhdessä tuumin edestä ja takaa.

Juhlissahan vieraat yleensä istuvat sohvalla. Niin Cisu ja Totokin. He vain mylläsivät sohvaa enemmän kuin keskivertovieraat, ja hieman hämäräksi jäi, mitä maatuska teki siellä heidän kanssaan (mutta ehkä sen toi heidän ystävänsä ja suuri ihailijansa ihmisserkkupoika?).

Ei ole myöskään tavatonta, että pienet pojat leikkivät legoilla. Kissat tunnistivat hienosti Duplon eläintallin ja yrittivät änkeytyä sen sisään.

Hieman kyseenalaista käytöstä sen sijaan oli sohvan alle piiloutuminen, vaikka yritti sinne eräs musta kissakin tunkea mukaan.

Yleisesti ottaen juhlissa ei myöskään usein piilouduta painimaan verhojen taakse.

Ruokapöydässä on tarkoitus syödä ruokaa eika sanomalehteä.

Mutta tämä kaikki oli hyvin pientä Toton suuryllätykseen nähden. Tässä Cisu tutkii suvun perintöryijyn hapsuja. Tuskin hänkään aavisti vielä tässä vaiheesssa, mitä Totolla oli mielessä: kesken ruokailun syntyi suuri häly ja kohu, kun yhtäkkiä ryijyä pitkin kiipesi voimakas ja nopea kissa ja jäi ryijyn yläosaan, aivan katonrajaan roikkumaan kynsin hampain! Ensimmäinen reaktio oli huutaa kuorossa "Tuolla on kissa!" ja sitten hyvin ällistyneenä "Se on TO-TO!" Minä ehdin ensimmäisenä kiskomaan Totoa katonrajasta ja yllättävän kauan kesti, ennen kuin superkiipeilijä luovutti ja päästi ryijyn kynsistään. Toto-parka. Hänestä oltiin juuri vähän aiemmin puhutti "pienenä, pulleana ja kilttinä", mutta huimapää näytti kertaheitolla, että hänpä ei ole sellainen avuton lussukka kuin jotkut typerykset luulevat. Harmi, ettei ryijyroikkujasta saatu kuvaa, se olisi kyllä ollut aivan omaa luokkaansa!

Aika hurjat bileet siis oli! Ei ihme, että loppuillasta poikien piti käydä vuorotellen mummin jouluessun helmoissa lepäämässä

...tai sitten tekemässä uusia riehumissuunnitelmia. Kun osa vieraista lähti pois ja tuli hieman rauhallisempaa, kissat taas vilkastuivat. Ensin Cisu kävi etsimässä ties mistä ihanan pienen tekoruusun, joka oli niin kiihdyttävä, että sille käkätettiin kuorossa. Ruususta ei saatu yhtään kunnollista kuvaa, kun se pisti kukkaislapset poukkoilemaan niin villisti.

Cisua jäi varmaan myös hieman harmittamaan, että Toto todellakin vei kaiken huomion itselleen ryijytempulla. Juhlapaikan eräässä huoneessa on kattohirret näkyvissä, ja eiköhän Cisu mennyt hirsien päälle temppuilemaan. Vaan Totopa oli nyt täynnä uutta rohkeutta ja meni tietenkin perässä. Taas nähtiin kissoja katon rajassa, mutta siitäkään jännitysnäytelmästä ei ole valitettavasti kuvia.

Muutaman tunnin riekkumisen jälkeen malttoi jo köllöttääkin.

Etenkin Cisu köllötteli siihen malliin, että hänpä menee nyt nukkumaan. Seuraavaksi hän kiemurteli vimmatusti valjaita vastaan. Tapahtui siis sama kuin viime visiitillä: mummilaan olisi ihan pakko saada jäädä yöksi.

Ikävä kyllä kaikki hyvä loppuu aikanaan ja poitsut joutuivat palamaan kotiin. Cisu mökötti kotona tunnin verran, mutta sitten uni voitti. Unta tulikin kiskottua peräti kaksitoista tuntia putkeen, ja päivälläkin poikia on kovin nukuttanut.

Sellaista se on. Pikkujoulut on tosi hyvä juttu, mutta niistä ei toivu hetkessä.

Mummilassa

Eilen pojilla oli elämysilta: kävimme mummilassa. Toto-pitkäkielen velmu ilme kertoo, miten hauska oli päästä vähän tuulettumaan oman kodin ulkopuolelle. Kaiken lisäksi Totolle se oli eka kerta mummilassa, vaikka hän on saanut kutsun vähintään kerran viikossa jo kuukausien ajan! (Laiskat, tyhmät ihmiskämppikset, meissä on syy, että näin venähti mummilavierailu.)

Cisu on ollut mummilassa jopa yökylässä, joten häneltä pääsikin HUR heti eteisessä. Tää on se kiva paikka, jossa mua aina passataan hyvin ja seuraa on yötä päivää! Ei muuta kuin viipottamaan ympäriinsä, Toto tietenkin perässä. Kaikki paikat tutkittiin.

Oho, keittiön pöydällä on kastelukannu!

Hei, mä löysin leipälaatikon!

Sohvan alla.

Vessassa lääkekaapin päällä - miten sinnekin voi päästä ja ehtiä?

Mielenkiintoisten nuuskuttelu- ja kiipeilypaikkojen lisäksi mummilassa oli paljon muitakin ilon aiheita. Mummi oli ahkera leikkimään ja vaarin iltalepoa oli hauska häiritä vaarin vatsalla pomppimalla ja kainaloon änkeytymällä. Iltapalaksi saatiin kalkkunaleikettä!

Todella tyrmistyttävän ihana juttu oli pitkä tunnelilaatikko, joka saapui yhtäkkiä paikalle uuden lintulaudan ympärillä. Äkkiä lintujen ruokinta-automaatti pois ja tunneliin! Toton ilme kertoo, kuinka ihailtavan taitava tunnelihirmu-Cisu hänestä on.

Cisu: Siitä vaan rohkeasti! Tule tule!

Kotiinlähtöä lukuun ottamatta kaikki sujui mainiosti ja pojista oli selvästi todella hauskaa päästä pitkästä aikaa kodin ulkopuolelle. Aika vain kului liian nopeasti! Kun nimittäin näytimme Cisulle valjaita, hän pötki pakoon ja piilotui parisängyn alle. Kesti aikansa saada Cisu sieltä esille ja uskomaan, että valjaat on nyt pakko pukea päälle ja lähteä kotiin. Cisu-parka. Pitää viedä hänet pian uudestaan tunnelimummilaan.