Identiteetin palautus

Kamera on ollut viime päivinä laiska, mutta... kerrottakoon, että Koratiaan kuuluu hyvää. Sisäpoteron suhteen on päästy yhteisymmärrykseen: kumpikin saa kiemurtaa ja kököttää siinä vapaasti, Cisu tosin haluaa myös vastaanottaa aamurapsun ja -silityksen poterossa köllien. Betoni on parasta!

Pojat ovat viipottaneet jonkin aikaa nakupelleinä. Ensin Toton panta kastui ja se otettiin muka vain hetkeksi pois, siitä on nyt pari kolme kuukautta. Muutama viikko sitten Cisukin sai vapautuksen, koska häntä tuntui kutittavan kaulan ja pään alueelta.

Veljekset ovat kuitenkin alkaneet jo vähän ulkoilla, sekä ihmisten luvalla että etenkin oma-aloitteisesti. Vaikka karkumatkan pituus näin talvikaudella mitataan useimmiten senteissä kuin metreissä, ajattelimme, että pojat voisi taas pannoittaa.

Oletin pantojen aiheuttavan kiemurtelua ja rimpuilua, mutta mitä vielä. Hurisevat pitkäkaulat oikein kurottelivat, että oma panta saataisiin mahdollisimman pian kaulaan. Kumpikaan ei yrittänyt irrottaa pantaansa eikä yhtään pudistellut itseään. Ehkä Cisulla ja Totollakin on välillä vaikeuksia erottaa, kumpi on kumpi. Nyt se käy helposti, kun oman identiteetin voi aina tarkistaa pannan väristä ja pannasta roikkuvasta nimilapusta. 

Molemmat karvaherrat ovat viime aikoina myös kärttäneet usein harjausta kuminystyräharjalla ja eilen he kävivät mani–pedikyyrissä. Toto oli ottanut kynnenleikkuun niin iiisisti, että oli nukahtanut sen aikana miehen syliin! 

Hyvin siis voidaan ja edustuskunnossa ollaan.