tiistai 15. helmikuuta 2011

Seeprakissan paluu

Aurinko armas kippuravarvas.

Jokakeväinen luontoilmiö, aurinkoa ottava seeprakissa, on paikallistettu sohvannojalta.
 Toto rrrrrrrrrrrrakastaa aurinkoläikkiä.
Voiko tämän onnellisempi olla?

Voi, ainakin yhtä onnellinen. Samaan aikaan toisessa läikässä:
 Pieni kissa, suuri tyyny ja vielä suurempi väsymys.
 
Joskus olisi ihanaa olla kissa. Onneksi saa olla kissaihminen.

12 kommenttia:

  1. Voi kissojen aurinko-onnea! :) Cisu on kyllä tosi väsyneen näköinen, ei meinaa korvatkaan pysyä pystyssä. :)

    VastaaPoista
  2. "Joskus olisi ihanaa olla kissa. Onneksi saa olla kissaihminen."

    Tämä on kyllä niin totta, ihan sydän läikähti, kun ajattelin miten onnekas on kissaihminen. :) Söpöjä pikku auringonpalvojia :)

    VastaaPoista
  3. Toto varo ettei sulle tuu rusketusraitoja!
    Pusut nenille, söpöliinit! Anteeksi, siis aurinkorannan adonikset.

    VastaaPoista
  4. Talvi tuntuu ihmisestäkin pitkältä jo siksi, että tietää, millaisen onnen aurinko tuo kissakavereille. Auringonpalvojat saivat olla poikkeuksellisesti rauhassa jopa silitykseltä ja lässytykseltä, kun he näyttivät NIIN onnellisilta ja olivat NIIN rauhallisia. Mieltä lämmittävä ajatus, että siellä ne ehkä ovat läikkäilleet tänäänkin kaikessa rauhassa, kun me muut ollaan oltu töissä.

    VastaaPoista
  5. Meillä ei maltettu läikkäillä, vaan huudettiin ja mäy'yttiin vaativasti kunnes päästiin minun peittoni alle. Meillä on kyllä nyt sen verran viileää sisällä, ettei taida olla kateillakaan hauskaa. Toivottavasti saadaan aurinkoläikkiä tulevinakin päivinä, sillä huomenna on minun suoriuduttava töihin!

    VastaaPoista
  6. Meilläkin on öisin niin kylmää, että olen yrittänyt ihan houkutella kissoja peiton alle. Ennen siellä viihdyttiin, mutta enää ei, en tiedä miksi. Säälittää kun toiset istuvat ja huokailevat öisin sängyllä ja aamuyöstä siirtyvät istumaan lisälämmittimen viereen - mutta eivät silti tajua, että peitto tai kainalo auttaisi asiaa.

    VastaaPoista
  7. Aurinko armas, totta tosiaan :) Vielä kun voisi sitä lämpöä säätää nappia kääntämällä vähän mieluisammille lukemille!

    VastaaPoista
  8. Niinpä, Naukulan Mamma. Valo tuntuu kyllä kovin armaalta, mutta muuten auringosta ei ole tuntunut olevan kauheasti vielä iloa. Tänään sekä Cisu että Toto karkasivat ulos, kun tulin kotiin, mutta ei mennyt kovin kauan, kun he juoksivat järkyttyneinä kohti kotiovea. Aika viileää on...

    VastaaPoista
  9. Onhan nuo jo ihan ylisöpöjä. :D Oletteko muuten kokeilleet laittaa pientä peittoa tai peitonkulmaa nukkuvien kissojen päälle. Ei siis pään päälle, vaan vain päälle. Meillä ainakin toimii.

    VastaaPoista
  10. Anonyymi, peittotemppu onnistuu joskus, usein ei. Kokeiltu siis on. :) Viime yönä kissoilla oli sängyn jalkopäässä paksu villahuopa ja myös lisälämmitin siirrettiin siihen lähelle. Se tuntui auttavan kissojen ja sitä kautta kaikkien nukkumista, joskin aamuyöstä oli joku kummallinen patterintäppäys- ja patjanallekömpimisoperaatio.

    Päivisin Cisulla ja Totolla ei ole kylmä, koska nukkuvat laatikossa, ammeen alla tai saunassa, kaikki muuta taloa lämpimämpiä paikkoja. Öisin haluavat kuitenkin olla makuuhuoneessa ja kärsivät, ettei siellä ole yhtä kuuma kuin em. kissojen omissa loukuissa. No, ei tuo pakkanen voi ikuisesti kestää, eihän?

    VastaaPoista
  11. Ihania kuvia; voin kuvitella miten hiljaisessa huoneessa kuuluu rauhallinen tuhina (no meillä kissat joskus jopa kuorsaa!) ja välillä käännetään kylkeä ja huokaistaan.

    J tuo viimeinen lause on niin totta! :)

    VastaaPoista