sunnuntai 13. helmikuuta 2011

Monenlaista hurinaa

Hmmm. Tuollako mun pitää piirtää? Riittääkö, jos ihminen piirtää ja mä vain metsästän ja täppäilen kynää?

Harmaaveljekset ovat ilokseen saaneet käyttää kaikkien alojen erityisosaamistaan pitkästä aikaa myös ompeluhommissa. Meillä on ollut pienimuotoinen kaaputehdas, ja räätälit Kuono ja Tassu ovat surisseet kilpaa ompelukoneen kanssa. Myös kaavojen piirtäminen on heistä mitä ilmeisimmin aivan loputtoman kiinnostavaa puuhaa. 


Me autetaan sua, me löydetään puuttuva hihan kaava ihan just!
 Tai no. Välillä kiinnostus voi lopahtaa, mutta silloinkaan ei toki kannata poistua kauas ompelimosta. Kaavojen päällä voi vaikka peseytyä.


Onneksi muistin, mikä on ennenkin auttanut: lattialle heitetty ompelukoneen suojapussi on mitä mukavin maja.

Kissa kuin kissa tuntuu myös arvostavan, jos hän saa ikiomaa kaavapaperia. Sitä kannattaa lahjoittaa sekä paperitollon että -arkin muodossa. Ja tyhjä lankarulla, sehän on ompelijakissojen klassikkokapistus.

Ihme ja kumma, Kuonon ja Tassun aktiivisesta seurasta huolimatta sakset eivät leikanneet yhdestäkään kuonosta yhtään viiksikarvaa eikä yksikään tassu saanut ompelukoneen neulasta.

7 kommenttia:

  1. Meillä lemmikeillä on tosi paljon vastuuta ja hommia, kaikki pitää osata ja hoitaa ja valvoa. Huh!

    VastaaPoista
  2. Sulo, olet aivan oikeassa. Heti tulee mieleen lukuisia tehtäviä tuosta ompelusta esim. imurointiin, ruoanlaittoon, maissinviljelyyn sekä ihmisten nukuttamiseen. Myös herättämiseen, olemme nimittäin alkaneet kevään tullen herättää emäntämme 6.35 myös viikonloppuisin, jotta hän ehtisi ommella enemmän kanssamme.

    Ja tässä vain murto-osa vastuusta ja hommista. Tiedät kyllä itse, että niitä tehtäviä on ainakin satoja, ellei peräti tuhansia lisää.

    Huh tosiaan.

    VastaaPoista
  3. Voi ei mikä näky! Kääk. Kaavapaperi on niin helposti repeytyvää ja rypistyvää... minä en kyllä päästä kissoja niiden päälle, sillä Ransu kaivautuu arkkien alle ja Musti alkaa repiä niitä hampailla. Yhtä tuhoisia kumpikin!
    Saksien kanssa saa tosiaan olla varovainen, varsinkin kaikkea tutkiva Ransu on usein pikkuisen liian lähellä, ja kun sakset ovat suuret, hyvät ja terävät... niinpä meillä ei, valitettavasti, ole räätälipalvelu Kuono & Tassua.

    VastaaPoista
  4. Eipä tulisi varmaan tuostakaan hommasta mitään ilman räätälipalvelua Kuono ja Tassu ;) !

    VastaaPoista
  5. Saila, ehkä meillä tehdään käsitöitä niin harvoin, että kissoja vaivasi alkukankeus eivätkä hyökkineet keskelle käsitöitä.

    Naukulan Mamma, ilman muuta kaikki oli Kuonon ja Tassun ansiota. Heti kun ompelu loppui, he menivät nukkumaan, kaikensa antaneet räätälit.

    VastaaPoista
  6. Toiset on niin ahkerina ollu. :) Hyvä, että viiksikarvat säilyivät ja toivottavasti säilyvät myös jatkossa. Räätälikissat kun yleisesti kuulemma usein unohtavat ettei leikkaamistapahtumaa tulisi seurata kovin läheltä.

    VastaaPoista
  7. Meei, toiset olivat kyllä tosi ahkeria ja auttavaisia. :) Ompeluun he saivat vielä osallistua, mutta esim. sähkötyöt ja ylipäätään kaikki työkaluhommat ovat heiltä kiellettyjä - kaikkien alojen erityisasiantuntijoiden suureksi harmiksi, arvatenkin.

    VastaaPoista