maanantai 21. helmikuuta 2011

Kevätenergiaa

Turha irvailla! Sattuu sitä paremmissakin perheissä.

...ja hieman keväthulluutta myös.

Tänään aamulla olimme kaikki yläkerran kylppärissä. Äkkiä Cisu pompiskeli kylpyhuoneen halki selkä köyryssä, kylki edellä ja tasajalkaa hyppien. Kissanomistajat tietävät kyllä tuon leikkiinprovosointipomppimisen. 

Ainoa vaan, ettei Toto ehtinyt ollenkaan provosoitua, kun Cisun matka jo loppui. Hän oli pompahtanut vahingossa (tyhjään) jalkakylpylaitteeseen ja hämmästyi siitä niin, että silmät revähtivät suureksi ja koko kissa meni liikkumattomaksi. Ei tän näin pitänyt mennä. Mun piti riehua!

Eilenkään riehuminen ei onnistunut. Mies oli lukenut sanomalehteä sängyllä vatsallaan loikoen, lehti oli lattialla. Ensin huoneeseen oli pyyhältänyt Toto ja sitten Cisu – joka oli juosta mäjäyttänyt suoraan miehen otsaa päin! Onneksi kumpaakaan ei sattunut, mutta Cisu oli ollut kolarista aika nolona. Kissojenhan pitäisi olla sulavia ja salaperäisiä liikkeissään. Ei meillä vaan.

6 kommenttia:

  1. Cisu, älä hei välitä...Mä tykkään susta silti <3 ! HUR.

    VastaaPoista
  2. Hihi :D On noille ihan pakko nauraa, vaikka samaa noloutta (lähinnä pahki juoksemista) sattuu välillä täälläkin - Cisun ilme on ollut varmaan korvaamaton!

    VastaaPoista
  3. Se pomppiminen on kyllä niin koomisen näköistä :)
    Sitten kun kissalla ei mene kuin pitäis, (esim horjahtaa kiipeillessään) kissa alkaa nuolla vimmatusti tassuaan, kuin hämätäkseen ihmistä että tämä unohtaisi nähneensä mokan :)

    VastaaPoista
  4. sulaviksi ja notkeiksi ja hyvin tasapainotteleviksi eläimiksi kissat saattavat olla käsittämättömän kömpelöitä! Meillä joskus jopa hyppy lattialta pöydälle epäonnistuu...

    VastaaPoista
  5. Wilma, shhhh, salaisuus: mä ajattelin sua ja siksi törmäsin ihmiseen ja hyppäsin jalkakylpyyn...

    VastaaPoista
  6. Kissat eivät kyllä todellakaan ole aina mitään veistoksellisen elegantteja taiturimaisia liikkujia. Meillä sekoillaan sen verran, että usein kissat eivät edes viitsi nuolla tassua tai rapsuttaa korvantaustaa teeskennelleksään, että ei tässä mitään, vähän vaan juoksin päin seiniä. Nuorena etenkin Cisu yritti aina pelastaa tilanteen em. tavoilla, mutta huomasi kai sitten, että sitähän saisi koko ajan olla paikkaamassa hassua käytöstään. :) Toto juoksi vähän aikaa sitten niin innokkaasti pallon perässä, että kaatui. Se veti hänet ihan pörröiseksi kauhusta ja täysin noloksi, ei kissojen nyt sentään kuulu kesken juoksun kellahtaa!

    VastaaPoista