keskiviikko 11. toukokuuta 2011

Jänistelyä

- eli kertomus siitä, kuinka amatöörit saalistavat

Kun nyt kirjoitan tätä, käteni tutisevat vielä hieman jännityksestä. Poikien karvat ovat suurin piirtein normaalisileydessä, mutta he ovat hipihiljaisia. Takanamme on vielä toistaiseksi hurjinta ulkoilukeikkaamme pörröhäntäjuoksua huomattavasti jännittävämpi saalistusmatka.

Kaikki alkoi viattomasti. Olin Cisun ja Toton kanssa ulkona ja pojat mutustelivat rauhassa ruohoa, kun huomasin lähipellolla jäniksen ja näytin sen Totolle. Toto lähti ensin ryömimään kohti jänistä, sitten Cisu perässä. Sain loistavan idean, että - siitä huolimatta, että kädessäni oli jo kaksi fleksiä - videoin pupun vaanimisen.

Näin siinä sitten kävi. Cisu (vasemmalla puolella oleva suurpeto) kiskaisi hihnaansa niin kovaa, että fleksi singahti kädestäni, minä loukkasin käteni ja fleksi poukkoili Cisun perässä miten sattuu pitkin peltoa. Kamerasta meni nk. filmi poikki.

Yllättäen jäimme taas kerran saaliitta.

video

Hirveän ryminän, räiskeen ja kaaoksen seurauksena oli kaksi kissaa, jotka pelkäsivät toisiaan. Poikia vähän jänisti.


 He lähestyivät myös minua hieman epäluuloisina.


Tarkastus: saatiinko me nyt tällä juoksulla, säntäilyllä, huudolla ja mekastuksella varmasti se rusakko matkoihinsa?


Lausumani  "Kotiin!" ei ole koskaan aiheuttanut niin nopeaa suunnanvaihtoa ja määrätietoista kotiovelle suuntaamista.


No Toton piti tietenkin vähän syödä ruohoa matkalla. Häntä kuitenkin valmiustilassa - ei sitä koskaan tiedä, jos taas näkee jänispaistin tai emäntä heittää fleksillä.


Kotona pojat olivat aivan pois tolaltaan. Kummallakin meni tovi miettiessä, a) kuka minä olen, b) kuka tuo toinen kissa on, c) kuka tuo ihminen on. Seuraavaksi pohdittiin a) pitääkö minun pelätä itseäni, b) entä pitäisikö pelätä tuota toista kissaa ja c) kannattaako ihmistäkin varoa.

***

Nyt, tämän kirjoitettuani, alamme kaikki kolme olla toipuneita. Mies tuli tässä kirjoittamisen aikana kotiin ja Cisu jo varovaisesti naukausi ulospyynnön hänelle. En yhtään ihmettele, että hän oli sitä mieltä, että olisi hyvä vaihtaa ulkoiluttajaihmistä.


P.S. Kaikessa sekamelskassa kameran asetuksetkin menivät sekaisin ja kuvat ovat ties minkä sävyisiä.

12 kommenttia:

  1. Hah, Cisulla ja Totolla on hännät aivan totaalisen pesukarhulla! :D Aivan hurjaa menoa siellä Koratian mailla! Onneksi olette kaikki kolme jo toipuneet! Hupsu on erityisesti kuva, jossa Cisu ja Toto pelkäävät toisiaan :D

    VastaaPoista
  2. Voi ei miten hurjaa! :O Cisu käyttäytyy muuten todella petomaisesti. Paikallaan oleva saalis ei kauheasti kiinnosta, mutta annas olla, kun se lähtee pakoon. Huh, mikä seikkailu!

    VastaaPoista
  3. Hui! Olipahan seikkailu. Kyllä varmasti tuon jälkeen Koratian valtiaiden tassut väpättävät saalistusunia ensi yönä enemmän kuin koskaan!

    VastaaPoista
  4. Mä vaan kysyn et kuka sit ois pelästynyt jos sä oisit Cisu saanu sen pupun? Sankarini <3

    VastaaPoista
  5. Vimmattua metsästystä, jänöllä kävi tuuri! Kyllä tuollaisen rynnäkön jälkeen sopii jossain määrin epäilläkin itseään ja etenkin toisia. Mikään ei ole enää niin kuin ennen. Pojilla taitaa olla seuraavana lahjatoivelistalla pupusyöksyihin soveltuvat äärettömän pitkät fleksit :D

    VastaaPoista
  6. Niinpä, Wilma, ja muut, sitä sietää kysellä. Jos mä saisin edes kerran saalistaa yksin ja rauhassa, varmasti saisin monta pupua. Mutta ne muut... Aina mukana pikkuveli ja sitten vielä se tanner tömisten kulkeva jätti, joka pelästyy Todellista Hyökkäystä niin että heittelee fleksiä. Niin että saalista siinä sitten. Jos olisin saanut sen pupun, niin emäntä ois varmaan kirkunut kauhusta ja se pelkäisi vieläkin. Niin.

    Missä myydään äärettömän pitkiä pupusyöksyfleksejä? Haluan sellaisen heti.

    VastaaPoista
  7. No huh huh! Meillä Mauno näytti toissapäivänä tuollaista häntää, ja selkäkarvojakin, ohikulkevalle ranskanbulldoggille, sellaiselle samankokoiselle kuin Mauno itse. Paitsi Mauno oli tietysti karvoineen siinä kohdassa isompi.

    Sama ongelma kyllä meidän Maunolla metsästysretkellä - vaikka kuinka vaanisi lintusia iiiihan matalana ja hiipisi hipihiljaa, narun päässä seuraa maitovalas, joka karkottaa kaikki. Ei se ymmärrä ryömiä pienenä.

    VastaaPoista
  8. Onpa ollut jännittävä metsästysretki! Hyvin tulee raidat esiin pulloharja-hännästä.

    VastaaPoista
  9. Huh, mikä tarina! Eikö ne teidän ihmiset voisi opetella ryömimään, jos kerran haluavat heilua mukana metsästysretkillä? :D

    VastaaPoista
  10. Kiitos ymmärtävistä kommenteista! Vastustamme höpöttäviä käveleviä valaita ulkoillessamme (ja koiria, hyh). Vaadimme vapaata ulkoilua tai vaihtoehtoisesti äärettömän pitkiä fleksejä sekä kutistumiskykyisiä ja ryömintätaitoisia, äänettömiä ulkoiluttajia. Kiellämme kameran ja kiljahtelut Suuren Metsästyksen aikana.

    Tämä on metsästyspoliittinen ohjelmajulistuksemme.

    t. Cisu ja Toto

    VastaaPoista
  11. Voi pesukarhut! He sentään ymmärtävät vaania. Frans lähtee vedättämään salamana lintujen perään, jos ne arvaavat laskeutua maahan. 8)

    VastaaPoista
  12. Hanna, ei meilläkään aina vaanita. Joskus juuri vaan lähdetään hirveällä vauhdilla ja voimalla saaliin perään - kuten Cisu esim. ketun perään vähän aikaa sitten. :D

    VastaaPoista