sunnuntai 30. toukokuuta 2010

Käyn ahon laitaa

Meillä tehtiin tänään kaikkien aikojen aamulenkki.

Cisu ja Toto ulkoilevat useimmiten vain omalla pihalla tai sen vieressä olevassa metsässä. Viime kesänä Cisulla oli tämän lisäksi tapana käydä kävelyillä pitkin teitä ja pellonpientareita. Joskus lenkit olivat niin pitkiä, että tuli olo kuin koiraa ulkoiluttaisi. Tänä kesänä tieulkoilu ei ole kiinnostanut Cisua - paitsi tänään, kun hän sai houkuteltua Totonkin mukaan.

Seuraa johtajaa!

Ja Toto seurasikin oikein reippaasti. Oli hauska nähdä kesä-Toto astelemassa ensimmäistä kertaa avarassa maailmassa eli omaa pihapiiriä kauempana.

Äkkiä tapahtui kuitenkin jotain aivan kauheaa. Pellon toisella puolella, satojen metrien päässä havaittiin kauhea vihollinen, pieni ja söpö koira.

Tuli kiire kotiin. Häntä pulleaksi ja menoksi!

Siis todellakin pulleaksi. Ja todellakin menoksi!

Kuka ehtii ekana turvaan?

Huh! Vihdoin kotipihalla. Kesä-Toto palaa mailleen melko tuimana. Kaikenlaisia inhottavia koiruuksia sitä tuolla maailman turuilla näkeekin. Hyi.

Mitään pysyvää traumaa tämä lyhyeen loppunut ja suureen hätään päättynyt maailmanvalloituslenkki ei onneksi aiheuttanut. Pienten päikkäreiden jälkeen pojat huusivat tuttuun tapaan ULOS-kuorohuutoa. Kun he eivät päässeet heti takaisin ahon laitaan, he menivät kuitenkin nukkumaan ja ovat nukkuneet melkein koko päivän. Taisi olla kuitenkin hieman uuvuttavaa juosta puoli kilometriä pörröjuoksua.
****
P.S. Olin siis muutaman yön pois kotoa tällä viikolla. Cisu ja Toto olivat aivan hämmästyneitä, kun palasin kotiin. Toto palautui pian normaaliksi, mutta Cisulla meni puoli vuorokautta toipumiseen. Ensin hän halusi kokonaisen illan istua sylissäni ja jutella kovasti. Sitten yöllä hän joko nukkui aivan kainalossani tai huusi korvaani, että heräisin leikkimään ja hellimään. Sen jälkeen Cisukin oli onneksi normaali... Ja reissuni aikana kumpikin oli ollut aivan oma itsensä eikä ollut etsinyt minua mistään.
Hyvin siis meni, ja pääasia, että minä, kauhea karkuri, sain vielä palata kotiin. Cisun ja Toton kotiin. Olin reissussa siskonpoikani kanssa ja hänkin oli jo 2-vuotiaan viisaudella päätellyt, millainen arvoasetelma kissojen ja ihmisten välillä vallitsee. Poika totesi: "Täti asuu Cisun ja Toton luona." Olen aina epäillytkin, että se on juuri niin päin.

14 kommenttia:

  1. Heh, kuvistakin näkee, että pojilla on kiire kotia kohti. :)

    VastaaPoista
  2. Cisun ja Toton Espoo on kyllä kuvista päätellen jossain hyvin kaukana Mäykysen Espoosta. Teillähän on siellä ihan kunnon maalaismaisemat. Täällä joutuu tyytymään paljon kehnompiin ulkoilumaastoihin ja koiriakin joutuu sietämään joka lenkillä ja vieläpä ihan metrin tai parin päässä.

    VastaaPoista
  3. Villikissa, voi vain arvailla, kuinka kiire olisi ollut, jos ei olisi ollut ihmistä fleksin päässä hidastamassa. No ainakin saatiin pojat kerrankin helposti takaisin sisätiloihin. :)

    Mäykynen, Cisun ja Toton Espoo on keskuspuiston laidalla mutta vissiin sitten eri laidalla kuin Mäykysen ja Ellin (ja oliko se edes Espoon keskuspuiston laidalla?). Meidänkin rauha on mennyttä lähivuosina, mutta nautitaan niin kauan kuin voidaan tästä maalla kaupungissa -olotilasta. Jos tulevat rakennustyömaat eivät innosta ihmisiäkään, voi vain kuvitella, kuinka tylsiä ne tulevat Cisusta ja Totosta olemaan. :(

    VastaaPoista
  4. Pikkupoika on aivan oikeassa - kaikki kissalliset asuvat kissansa/kissojensa luona. Arvoasetelma on juuri tämä. :)

    VastaaPoista
  5. Kyllä se todellakin taitaa olla niin, että me ihmiset asumme Cisun ja Toton luona eikä toisin päin. Ja yleensä meille tulee vieraitakin vain kissojen takia, joten kyllä he ovat täällä se ykkösjuttu, ei heidän ihmispalvelijansa.

    VastaaPoista
  6. Elli ja Mäykynen eivät oikeastaan edes asu keskuspuiston vieressä. Ihmis- tai koiranäkökulmasta katsottuna lähellä kyllä, mutta kissanäkökulmasta katsottuna kaukana, joten valjastelureissut rajoittuvat vain lähimetsikköön. Vielä Helsingissä asuessamme keskuspuisto alkoi taloyhtiön takapihalta, joten siellä oli itseasiassa paremmat ulkoilumaastot.

    VastaaPoista
  7. voi että, suuri maailmanvalloitus!
    Hyvä että matkan aika meni hyvin ja kotiinpaluukin sujui. Naurattaa miettiä Cisua karjumassa komentoja korvaan keskellä yötä :-D

    VastaaPoista
  8. Cisun kotiinpaluuhuomio oli tietenkin tavallaan liikuttavaa ja imartelevaa, mutta myös hieman rasittavaa. Samanlainen sylivauva ja yöhuutaja hän on ollut kyllä myös hoidosta palattuaan. Jo muutamassa päivässä voi jäädä kauheasti hellyyttä ja tarinoita varastoon. :)

    VastaaPoista
  9. Lasten suusta kuulee totuuden. Eikse niin oo se sanonta.

    VastaaPoista
  10. Kyllä, totuus kuului! :D Luulen, että Cisu ja Totokin usein kertovat saman totuuden meille kissojen kielellä.

    VastaaPoista
  11. Monellakin lailla hirmu hauska juttu - kiitos :-))))

    VastaaPoista
  12. Zepa, kiitoksia! :) Cisu ja Toto ovat monella lailla hirmu hauskoja, usein myös tahtomattaan. ;)

    VastaaPoista
  13. Olipa teillä retki :D Niin hauska tuo kuva, jossa kissat juoksee kotia kohti - vaikka kissoilla ei ehkä niin hauskaa ollutkaan!

    VastaaPoista
  14. Ei kissoilla kyllä kauhean kivaa ollut. He vielä törmäsivät toisiinsa kesken pörröjuoksun ja joutuivat pelästyneinä köyristämään selkänsä toisilleen, ennen kuin tajusivat, että tossahan on vain mun veli, jatketaan pakomatkaa. Cisu kävi myös välillä minun sylissäni tutisemassa, mutta katsoi sitten parhaaksi hypätä maahan ja jatkaa omatoimisesti pelastautumista. Hassut pienet parat! Onneksi he eivät tosiaan ole arkailleet ulkoilua yhtään tämän jälkeen, joten kauhu oli ohimenevää.

    VastaaPoista