maanantai 9. toukokuuta 2011

Väsyneet vaarit

 Mitä hassua tässä nyt on? Miksi toi aina hihittää sen kameransa takana? Miksi sillä on aina kamera? Miten niin me näytetään ihan möykyiltä ja palloilta? Ja marsuilta?


Eilen illalla Cisua ja Totoa ei löytynyt mistään. Sitten huomasimme poikien kököttävän hämärässä yläkerrassa isoisäni vanhalla tuolilla. Vaarintuoli on yksi Cisun lempipaikoista, sillä sieltä saattaa valvoa samanaikaisesti ylä- ja alakerran tapahtumia. Lisäksi kissalla kuin kissalla on toki hyvä olla komea valtaistuin kotonaan (poteron lisäksi). Poikkeuksellisesti Totokin oli mennyt vaareilemaan.

Takana oli muutenkin poikkeuksellinen päivä. Ensin jahtasimme isoa rusakkoa koko perheen voimin! Minä ja Cisu pääsimme ihan parin metrin päähän rusakosta - minä kävellen, Cisu pylly tutisten ja salaperäisenä pihan halki ryömien - ennen kuin pupu lähti pakoon. Cisu perään ja minä fleksi kädessä Cisun perään. Aika kauan jaksoimme sinnitellä saaliin perässä, ennen kuin se kaarsi talon toisella puolelle, hyppäsi ojan yli kuin ojatarkastaja Toto konsanaan ja loikki ylös kalliota. Sieltä sen äkkäsi Toto, ja hän ja mies tekivät myös oman osuutensa jänispaistin hankkimiseksi. Jäimme paistitta.

Sen sijaan emme jääneet punkeitta. Juuri kun eilen kirjoitin, että kesällä tontinvierusheinikko on varmaan punkkinen... Niin Tottiksella havaittiin jo eilen otsalla punainen samettipunkki. Viime kesänä hankittua ja mökkireissulla tositoimiin joutunuttakin punkkikynää ei tietenkään löytynyt siihen hätään, joten punkki nyppäistiin pinseteillä. Toto inisi aika surkeasti, mutta muuten alistui kiltisti punkitusoperaatioon.

Tuo samettipunkki on se tuttu pieni punainen otus, joita näkee kesäisin vähän kaikkialla. Samettipunkkeja on erilaisia, eivätkä ne ole ihmisille tai eläimille vaarallisia, lisäksi verta imettyään ne itse pudottautuvat pois verenluovuttajan iholta. Näytti silti aika julmalta, kun Toton harmaan karvan seasta näkyi pullea punainen punkki. Emme myöskään halunneet testata, pudottautuuko punkki seuraavaksi lakanoihin vai minne, joten se poistettiin. Toto oli operaation jälkeen hetken melko sylinkipeä, mutta muuten kaikki sujui hyvin ja nopeasti. Luultavasti pojat poistelevat punkkeja itsekin, kun kuopsuttavat kaulaansa ja korvaansa usein tassuillaan. Varmaan he myös nyppivät ötököitä pois toistensa turkista - en ehkä halua tietää tarkemmin.

Joka tapauksessa, tapahtumapitoinen päivä. Ei ihme, että illalla Cisu ja Toto tunsivat olonsa elämää nähneiksi, hieman raihnaisiksi ja aika uupuneiksi vanhoiksi marsuvaareiksi.



10 kommenttia:

  1. Voi kun söpö tuplamarsu ♥
    Olipahan päivä. Minä en kai ole koskaan nähnyt samettipunkkia, kävin katsomassa tuosta linkistä. Ihan uusi tuttavuus!
    Vai että päästi rusakko parin metrin päähän. Ne ovat harmittavan kesyjä! Tai miten sen nyt ottaa, mutta kun ne haluaisi kai pitää poissa pihaltaan syömästä esim. nousevia tulppaaneja. Toisaalta onhan se kätevää, jos paistin saa pyydystettyä esim. perhoshaavilla.

    VastaaPoista
  2. Tulihan teille ainakin punkkisaalis! Se oli hyvä, että sen saitte kiinni! Ihanat pojat <3!

    VastaaPoista
  3. Mö ihmettelinkin minne mun kissatohvelit olivat kadonneet! <3

    VastaaPoista
  4. Oi marsuvaareja, aivan ovat vanhuuttaan harmaantuneetkin <3

    Höh, tulipa taas viisastuttua! En ole lainkaan tiennyt, että samettipunkkikin janoaa minun ja kissojeni verta. Hyvä, jos ei sentään vaaraksi ole.

    VastaaPoista
  5. Pakko oli tulla uudelleen katsomaan ihania poikia! Siinä ehkä vaihdetaan ajatuksia telepaattisesti. Cisu sanoo: "Haistelisit säkin kukkien tuoksua ulkosalla? Ja miks sua saa aina odottaa? Ja Toto vastaa: "No kun mä oon pikkuveli. Pikkuveljet tykkää enemmän ojista ja sellasista." Ja ajatustenvaihto jatkuu <3 Ja sit vielä kiinnostaisi tietää onko Cisu kuvissa oikealla?

    VastaaPoista
  6. Kaksi kaunista identtistä kissaa yhdessä, ne on vaan niin... KAUNIITA. Pojat <3

    VastaaPoista
  7. Marjis, :D

    Kissatohvelit, aivan!!

    VastaaPoista
  8. Laulattaa:
    "Vanhoja poikia viiksekkäitä"....

    VastaaPoista
  9. Oi ihanat marsuvaarit, ihmekös jos tuollaisen päivän jälkeen väsyttää! <3

    VastaaPoista
  10. Marsuvaarit, vanhat pojat viiksekkäät, kiittävät kommenteista! He haluavat kyllä huomauttaa, että kaikesta harmaudestaan huolimatta he eivät ole ollenkaan vanhoja, väsyneitä eikä edes marsumaisia. Viime yönkin he jaksoivat nuorien kissapoikien tavoin viettää juosten, hyppien, kurnauskis-keskustellen sekä kiljahdellen! Niin että voimaa riittää eivätkä Cisu ja Totokaan aina nuku kiltisti.

    Naukulan Mamma, olet aivan oikeassa, Cisu on oikealla puolella!

    VastaaPoista