tiistai 10. toukokuuta 2011

Pentuilua


Jos aikuiset ihmiset voivat olla lapsenmielisiä (vaikka eihän esim. me kissabloggarit koskaan), niin täysikasvuiset kissat, ainakin Cisu ja Toto, voivat kaiketi olla pennunmielisiä. 

Nimittäin vaikka ulkona voisi mm. jahdata peuroja ja pupuja, karata, kiivetä vuorelle, loikkia ojan yli ja lähteä kävelylenkille pellonpiennarta pitkin, usein siellä on hauskinta leikkiä. Toto havainnollistaa, kuinka kivaa on, kun pääsee ulos vaanimaan esim. puusta pudonnutta risua. 



Vaaniminen on niin jännää, että saattaa iskeä pentukohtaus. Silloin kissa menee ihan sekaisin ja hyökkää täpinöissään vaanittavan kohteen ohi – etenkin Totolla on tapana innostua niin, että lelun sijasta hän onkin yhtäkkiä loikannut ihmisen jalan tai käden kimppuun ja kurittaa sitä ihastuneena. (Ihmiset eivät aina ihastu kauheasti tällaisesta yllätyssaalistuksesta.)

Eilen ulkona oli jännittävintä minun kotiinpaluuni. Perheen olivat ulkosalla, kun saavuin töistä hyvin epäilyttävällä tavalla, polkupyörällä ajaen. Cisu ja Toto menivät ihan littanaksi maahan ja sain osakseni hyvin epäluuloisia ja paheksuvia katseita. Toto pörhisti vähän häntäänsäkin moisesta näystä. Kun pysäytin pyörän ja menin moikkaamaan poikia ilman omituista vekotinta, kumpikin kiirehti heti huolestuneena luokseni, loikkasi syliin ja hurisi. Huh, sä pääsit irti siitä hirveästä härvelistä!


6 kommenttia:

  1. Saalistaja-Toto ♥
    Meidän pojat on aika tottuneita siihen, että kuljen pyörällä ja jos ne lähtevät retkelle mukaan niin sitten talutan pyörää. Silloin pitää katsoa etten suorastaan töytäise niitä pyörän kanssa, kun ne juoksevat välillä ihan vieressä. Ransu ruinaa joskus kyytiin ohjaustangon koriin (saispa joskus kuvan kun se matkustaa siinä). Niin että kai teidänkin pojat tottuvat.
    Ihanan vihreää! Onpa ihana näky, kun miettii että tuossa ne olivat ne valtavat kinokset. Voi autuutta!

    VastaaPoista
  2. Kommentoin juuri samaan aikaan Saaripalstalle. :)

    Joo, ehkä pojat tottuvat pyörään, vaan samapa tuo, kun en aio heidän kanssaan pyöräillä. Olisi ihastuttavaa nähdä Ransu pyöränkorissa! Pyydä joku naapuri kuvaamaan. :)

    Kyllä, hämmästyttävän ja pökerryttävän lumoavan vihreää!

    VastaaPoista
  3. Kyllä pienen kissan näkökulmasta polkupyörällä ajava ihminen varmaan onkin hurjan pelottava!

    Ja Ransu pyöränkorissa <3

    VastaaPoista
  4. Oi mikä kesäinen vihreys! Lienee ollut Koratian valtiaista jännittävä näky se pyörällä kotiin saapuminen :D !

    VastaaPoista
  5. Ehkä on vain hyvä, jos kissat vähän väistävät kaikkia pyörillä kulkevia menopelejä. Pyöriä ei käydä koskaan tutkimassa silloinkaan, kun ne vain seisoa tököttävät pihalla. Autoja taas pelätään (onneksi) kun ne ajavat, mutta jos ne ovat paikoillaan, mennään niiden alle ja päälle ja joskus vielä sisällekin. Toisinaan, kun Cisu ja Toto ovat vähän uupuneita ulkoiluun, mutta eivät halua vielä mennä sisällekään, he pyytävät päästä autoon ja katselevat sieltä ihmisten toimia. Vaikka ikkuna olisi auki, he eivät yritä karata, jos ovat itse päättäneet autoilla.

    VastaaPoista
  6. Heissan, löysin blogisi, ja olen lueskellut sitä aikajärjestyksessä, kiva blogi!
    Minulla oli 70-luvulla ihan koratin näköinen maatiaiskissa (en tiedä, mistä geenit) ja ajan tavan mukaan se liikkui vapaana.
    Sattui sitten niin, että kun menin kilsan päässä olevaan maataloon ratsastamaan heidän työhevosellaan, nurkan takaa tulikin vastaan meidän Harmo-katti. Kissa katsoi minua ja Viliä, sen silmät pullistuivat ja ilme oli että mitä luon-no-ton-ta sinä teet! Sitten matalana kauemmaksi ja vielä pöyristynyt vilkaisu takaisin päin!

    VastaaPoista