torstai 10. maaliskuuta 2011

Kissanpäiviä

Kevätaurinko on tuonut mukanaan lituskakissoja. Tämän kissarodun tunnistaa siitä, että se viettää aikaa pehmeällä matolla sohvapöydän alla, mahdollisimman litteänä aurinkoläikässä maaten. Lituskainen olotila takaa, että mahdollisimman suuri kissapinta-ala on auringossa. Rotu paljastaa usein olinpaikkansa hurisemalla hiljaa itsekseen. Rodun lempivuodenaika on kevät.

Tässä yksi lituskakissa on kiivennyt poikkeuksellisesti kerälle sohvalla olevaan läikkään. Hetken vanhempaa lituskamestaria katseltuaan hänkään ei enää voi vastustaa pöydänalusläikän kutsua.
Lituskakissat saattavat hetkellisesti häiriintyä ja nousta istumaan, jos heidän pyhään olinpaikkaansa yrittää mönkiä ihmisiä kameran kera. Rotu ei kuitenkaan jaksa istua kovinkaan kauan, vaan auringonlämmin matto vetää heitä vastaanpanemattomasti puoleensa.

Lituskalandiassa kaikki hyvin.

8 kommenttia:

  1. Ja vielä ote siitä Minnin kertomasta Unni Lindellin ja Nina Reistadin kirjasta (löytyy myös Naukulan hyllyltä): "Minulle on aivan sama, oletko ilkeä, kaunis, arka, rohkea vai avuton. Löydän joka tapauksessa sen ainoan lattiaa halkovan auringonkajeen. Sitten käyn makaamaan ja annan ajan muuttua hetkeksi."

    VastaaPoista
  2. Jopa teillä ollaan rentoja! Me emme toki päivällä ole kotona, kun aurinko paistaa, mutta meidän Iiro erityisesti on ollut viime aikoina niin villi, ettei se edes malta saunoa! Kai se johtuu siitä, että olemme niin paljon pois kotoa, kotona olo nimittäin tuppaa noita katteja rauhoittamaan.

    VastaaPoista
  3. Miu. Meilläkin on kolme lituskaa! Balineesi, Siamilainen ja Riston isä on Itämainen ja äitiliini on puoliksi Itämainen ja puoliksi Rex- kissa ja kas kummaa, harmaa Ristomme on aivan saman näköinen kuin Koratit! En ole aikaisemmin tiennyt Korat-rodusta mutta nyt blogisi kautta olen saanut ihailla kissojasi <3

    VastaaPoista
  4. Naukulan Mamma, loistava sitaatti. Kiitos! Taas kirjaostoksille.... Tai ainakin laitan tuon kirjan seuraavan kissakirjarysäykseen. :)

    Lefa, ei mekään olla valitettavasti arkipäivisin kotona lituskoja ihailemassa, mutta viikonloppuisin ovat tuollaisia. Tai jos arkena tulee tavallista aiemmin kotiin, heräävät olkkarista eikä suinkaan kylpyammeen alta, kuten kovalla pakkasella ja muutenkin talvella. Huomasin pari päivää sitten, että maaginen ulos-sana herättää taas huutoa ja pomppua, joten selvästi aletaan olla kevätfiiliksissä! - Mutta kyllä meillä saunotaankin: Cisu ja Toto ovat juuri tällä hetkellä nauttimassa jälkilöylyistä.

    Viivi, miu ja kiitos viestistä. Koetin (aika vähäisellä) rotutietämykselläni kuvitella, miten itämaisesta ja rexistä tulee korat, mutta en oikein onnistunut. :D Ihanalta lituskajoukolta kuitenkin kuulostaa teidän kissapoppoo!

    VastaaPoista
  5. Tuo se on hassu rotu :) Mukava tarina ja niin tuttu juttu että hymyilyttää.

    VastaaPoista
  6. Huoh. Rasittavaa kun henkilökunta hilluu kameran kanssa pilaamassa hyvät löhöhetket. Sitähän ei voi mitenkään jatkaa köllimistä, vaan on pakko vaihtaa asentoa/paikkaa/ilmettä juuri kun kamera naksahtaa. Rentoa makaamista voi jatkaa vasta kun kamera on poistunut näköpiiristä.

    VastaaPoista
  7. Katjushka, hassu rotu tosiaan, mutta ei ollenkaan harvinainen. Veikkaan, että kevään tulleen lituskakissoja ilmantuu aika moneen kotiin!

    Sulo, no on rasittavaa, myönnetään. Ei Cisu ja Totokaan ota minusta kuvia, kun nukun, ja vielä laita niitä nettiin (ainakaan tietääkseni), mutta katos kun me ihmiset ollaan vähän hassuja. Hassuimmat meistä on niin ihastuneita karvakavereihinsa että haluaa kertoa niistä kaiken kaikille. Koettakaa kestää!

    VastaaPoista