lauantai 12. maaliskuuta 2011

Katkarapuperjantai

Naukulan mallin mukaisesti meilläkin päätettiin eilen testata katkarapuperjantaita.


Ostimme pussillisen pakastekatkiksia ja laitoimme ne sulamaan keittiöaltaaseen. Tottis jäi heti kiinni altaassa möyrimisestä ja sulatussiivilän nuolemisesta. Hän oli vissiin itsekin sitä mieltä, ettei kissan pitäisi mennä sörkkimään ruokaa, joka ei ole hänen kipossaan, sillä samalla sekunnilla, kun tulin keittiöön, Toto singahti pois katkarapualtaasta.


Kun ravut olivat melkein sulia, annostelin kummallekin kissukalle annoksen keittiön tasolle. Kuppeja ei ehditty vielä laittaa Cisun ja Toton ruokailupisteisiin, kun herkkujen kimpusta löytyi - kukapa muukaan kuin Toto. Jäistä katkarapua on tosi kiva nuolla!
Hyvä keksintö tää katkarapuperjantai!


Cisu ei ollut ollenkaan samaa mieltä. Koska hän ei suostunut tulemaan katkarapujen luokse, katkaravut menivät hänen luokseen eteiseen. Mutta Cisu pysyi tiukkana: Yök, en syö! Syön mieluummin vaikka kengännauhan!



Ja yllättäen... Pian kohti Cisun kuppia hiippailikin eräs ahmatti, häntäkin hieman katkishimosta aktivoituneena.

Cisu katseli vierestä, kun pikkuveli veteli hänen rapuannoksensa samanaikaisesti maiskuttaen ja kehräten.

Lopputulema oli, ettei meillä aleta järjestää katkarapujuhlia vain Totoa varten. Saakoon maistaa, jos ihmiset joskus syövät katkiksia, mutta teemaperjantai ei ole meidän juttu. Tai ei ainakaan Cisun juttu (loppukatkaravut menivät ihmisten napaan, kun söimme uuniperunoita ranskankerma-katkaraputäytteellä; Toto tuijotti täytteen valmistamista nenä varisten ja yritti saada osansa siitäkin herkusta.)

9 kommenttia:

  1. Hihii! Ihanaa Rakas, et sä yritit säästää niitä mulle <3 <3 <3! Meilläkin käy usein noin, et sit tulee se pikku... eiku nuorempi ja syö mun loput ruuat!

    VastaaPoista
  2. Ja aattele, meil oli katkiksen hajut nenis ehkä samaan aikaan <3

    VastaaPoista
  3. Voi miten ihana Wilma ^

    Kevätrakkaus on sitten ihanaa! :-D
    Tuo uuniperuna-katkisruoka kuulostaa niin mahtavan hyvältä, että MINUNKIN häntäni pörhistyi! NAM!

    Olen testannut rapusuosiota, ihan vain yhdellä ravulla joskus, mutta pojat eivät välitä lainkaan. Ehkä ne voisi totuttaa, mutta niin en tee.
    Tottin Tottendahl on kyllä ihan syötävän ihana ❤ Urhea arktisten alueiden ravustaja, häntä eivät lannista jäiset olosuhteet eikä pitkät matkat apajan luo!

    VastaaPoista
  4. Voi söpöskää Tottista! <3 Meillä kyllä ravut maistuvat jopa Katten Janssonille, joka on nirsonpuoleinen ja muutenkin vähän haluton syömään. Paitsi raksuja, katkarapuja ja sydäntä. Ja sanomattakin lienee selvää, että Iiro syö lähes mitä vaan. :D

    VastaaPoista
  5. Meillä ei pitkään aikaan ole ollut katkiksia tarjoilussa mutta purkkikalaa on kyllä säännöllisesti. Kissat vain ovat sitä mieltä, että emännän tekemä tonnikala-pasta on myös kissoille tarkoitettu :D

    VastaaPoista
  6. Njam njam njam.... onnenpekat! Katkikset on parasta maailmassa tai ainakin top femmassa! Meidän mutsi ei oo syönyt katkiksia pariin vuoteen, koska MÄ syön aina senkin annoksen. Ylätassu!

    VastaaPoista
  7. Teemapäivät <3! Meillä on seisunnuntai. Pojat menevät ihan villiksi. Mauno rakastaa seitä, se on ainoa ruoka mistä Mauno innostuu. Ja Eppu lähtee mukaan hypeen ja huutaa mukana, vaikka ei oikeasti edes tykkää seistä. Mutta innostus on tarttuvaa!

    VastaaPoista
  8. Wilma-kulta, anteeksi että vastaan vasta nyt! Niin, tietenkin kyse oli juuri siitä, että yritin säästää ne ravut sulle. Mutta minkäs teet... no, sä tiedät, millaista on asua ahmatin kanssa. Totolla muuten vasta oli katkiksen hajua nenässä, se kävi monta kertaa nuolemassa ja nuuhkimassa tyhjääkin katkiskuppia!

    VastaaPoista
  9. Meillä ei kalat kiinnostaa kumpaakaan kissaa ollenkaan, mutta katkikset ovat nyt näemmä Toton herkkulistan huipulla. Aiemmin hän on osoittanut suurta kiinnostusta purkkisimpukoita kohtaan, jopa niin, että on yrittänyt juoda niiden lientä suoraan purkista!

    Meillä ei ole kyllä muita teemapäiviä eikä tästäkään siis taida tulla... Alkoi kauheasti naurattaa ajatus Maukulan seipäivästä, jolloin nekin, jotka eivät kalasta piittaa, kiihkoutuvat huutamaan! :D Meillä ei kelpaa sei ollenkaan, ei eläimille eikä ihmisille. Suurinta huutoa aiheuttavat PrimaCatin kuivatut kanakuutiot, mutta se nyt ei ole niin hassua, kyse on kuitenkin oikeista kissojenherkuista. Niille meillä huudetaan kuorossa, mutta ne onkin kummankin herkkua.

    VastaaPoista