maanantai 14. maaliskuuta 2011

Kauhujen yö

Huh, millainen aamuyö Koratiassa olikaan. Harvoin on meillä herätty keskellä yötä suureen paniikkiin, singahdettu makkarista vauhdilla omaan pahvitaloon ja sieltä mm. pöydän alta salaa ryömimällä yläkertaan piiloon. Yleensä Cisu ja Toto selvittävät ensin, onko syytä kauhistua, ja toimivat sitten sen mukaan.

Nyt ei ollut aikaa, sillä pihalta alkoi ennen aamuneljää kuuluu hyytävää ulvomista. Ken on kuullut ketun huutavan, tietää, että sen ääni voi olla todella veret seisauttava. Itse kuulin ketun karjuvan ensimmäistä kertaa juuri kun olimme muuttaneet nykyiseen kotiimme, ja luulin, että takapihalla tapahtuu murha. Järkyttävä meteli.

Niin nytkin, mutta ihmisistä kevätkiihkossa pitkin pihaa ja lähitienoita ravaava ja keuhkojensa vahvuudella karjuva kettu oli vain kiinnostava, ei pelottava. Cisua ja Totoa en sen sijaan muista nähneeni noin kauhistuneena aikoihin - tai melkein ikinä. Vaikka he eivät nähneet kettua (kumpikaan ei katsonut ikkunasta), he selvästi tiesivät, että äänen lähde on eläin ja vielä vaarallinen eläin. Niin kauan kuin ketun ääni kuului kauempaakin, pojat pysyivät piilossa. Onneksi paniikki hellitti äänen katoamisen myötä, ja pian sängystä löytyi taas kissojakin. 

Kettu on aiheuttanut meillä mielenjärkytystä ennenkin. 

Kerran Cisu meni ulkoillessa aivan sekaisin. Kesken heinikon nuuhkiminen hän sai kirjaimellisesti sätkyn ja alkoi juosta aivan päättömänä ympyrää. Fleksi meni solmuun ja sain suurella työllä pyydystettyä Cisun syliin ja vietyä kotiin rauhoittumaan. Silloinkin syynä oli arveluni mukaan kettu, tai siis pelkkä ketun haju.

Kettu on siis ehkä maailman pelottavin juttu, ja kyllähän sitä kissan sietää pelätäkin. Jos Cisu ja Toto saisivat ulkoilla vapaina, olisi koko ajan sydän syrjällään, sillä "meidän kettu" on varsin rohkea, tulee aivan ikkunan alle. Huh tosiaan!

13 kommenttia:

  1. Kettu ei varmaan noin isoja kissoja veisi, luulen että suurin osa kettujen kissansieppauspuheista on kalavaleita. Mutta silti. Hyvä että Koratiassa on pakosuunnitelmat näköjään harjoiteltu etukäteen, niin pojat osaavat toimia hädän hetkellä. Ehkä he pitävät vlillä paloharjoituksia? Jos ihmisen mielestä joskus kissat saavat sätkyn ilman mitään aihetta, on silloin aiheena ehkä juuri harjoitus?
    Onneksi pojilla on yläkerran bunkkeri-linnake: sauna!
    Toivottavasti kettu antaa teidän nukkua tulevat yöt, ettette mene ihan väsyneiksi ihmis- ja kissaraunioiksi.

    VastaaPoista
  2. Meidän nurkilla liikkuu kettuja mutten ole vielä koskaan päässyt kuulemaan sen huutelua. Olisipa mielenkiintoista kuulla.

    VastaaPoista
  3. En tiedä, en halua selvittää, miten kissan ja ketun kohtaaminen menisi. Naapurien edesmennyt kissa oli tavannut kerran ketun ihan meidän pihapiirissä ja tiukan tuijotuskilpailun jälkeen kumpikin oli väistänyt. Olen kuullut myös ihan kettu-kissatappeluista. Nekään eivät ole päättyneet kissan katoon, mutta kauheaa silti.

    Viimeöinen toiminta ei vaikuttanut enää harjoitukselta vaan ihan oikealta pelastautumissuunnitelman toteuttamiselta. Kuulin ketun vähän haukahtelevan pari iltaa sitten, mutta se ei aiheuttanut vielä moista paniikkia. Täytyy tosiaan toivoa, että kettu löytää morsiamen eikä kilju öisin.

    Katjusha, en minäkään ole ainakaan sitä pahinta ketun huutoa kuullut kuin muutaman kerran, vaikka olemme asuneet jo monta vuotta kettu pihapiirissä. Ensimmäisellä kerralla en olisi koskaan ymmärtänyt, mistä on kyse, ellen olisi nähnyt kettua ikkunasta. Silloin se huusi niin, että minua ihan pelotti katsoa, mitä siellä tapahtuu!

    VastaaPoista
  4. Itse en ole koskaan ketun rääkynää kuullut, mutta hirveää sen on oltava, jos Koratian rohkeat prinssitkin sitä kavahtavat!

    Ainakin Pohjois-Karjalassa maaseudulla ilvekset ja ketut ovat ihan todellinen riski ulkoileville kissoille, vaikka eihän metsänotuksista tietenkään kylläisinä ole vaaraa. Toki moni hukkaan joutunut katti menee petojen piikkiin siltikin, vaikka olisi tullut esim. auton töytäisemäksi. Luotto siihen, että kissa osaa väistää, on joillakuilla ikävän kova :/

    VastaaPoista
  5. Siis APUA! Rohkeinkin rohkelikko tuollaista pakenisi. Olkaa tarkkoina siellä.

    VastaaPoista
  6. Ei täällä olla ollenkaan tarkkoina - paitsi sen suhteen, milloin voi karata ulos. Tänään töistä tullessa eteisessä odotti kaksi ketun unohtanutta rohkelikkoa ja he loikkasivat salamanvauhdilla ulos. Toto kahlasi hangessakin!

    Mutta kyllä me ihmiset sentään yritetään olla tarkkoina ja pyydystetään kaikki karkulaiset takaisin kotiin. Hurjalta kuulostaisi, jos täällä olisi vielä ilveksiäkin. Joo, kyllä kai kissa osaa yleensä väistää - mutta ei tarvita kuin yksi huti, niin voi käydä huonosti. :(

    VastaaPoista
  7. Nyt kyllä viimeistään haluaisi kuulla, miltä kettu kuulostaa. Ensin löysin tämän sivuston: http://www.ferris.edu/card/Kids_Corner/sounds/ Tuo kettu taitaa olla liian vaisu verrattuna teidän kettuun. Mindy syöksyi viivana paikalle niin ketun kuin muidenkin äänten kohdalla.
    Täällä on jo vaihtoehtoja, jos muidenkin uteliaisuus heräsi: http://www.angelfire.com/ar2/thefoxden/sounds.html

    VastaaPoista
  8. HUH, onneksi meillä täällä kerrostalotaajamassa ei moisia huuteluita kuule. Oravat ovat aika hiljaisia kavereita.

    VastaaPoista
  9. Kyllä kettu vie isojakin kissoja. On parikin surullista kokemusta.

    Onneksi kissan vaistot ja aistit yleensä toimivat ajoissa. Joissakin tapauksissa ne voidaan ottaa myös hyötykäyttöön: http://www.dailymail.co.uk/health/article-1365883/The-cat-predict-epileptic-fits.html :D

    VastaaPoista
  10. Mindy, kiitos linkeistä! Pitää kuunnella kotikoneelta (vaikka on täällä työkoneella joskus kissakin naukunut, niin miksei kettu huutaisi).

    Sitruuna, meidän pojat kuulemma vasta kauhistuvatkin, jos joutuvat kuuntelemaan kerrostalon ääniä. :) Siis ovat olleet pari kertaa hoidossa kerrostalossa ja ihmettelemistä ja vahtimista on riittänyt.

    Anonyymi, kiitos kiinnostavasta linkistä. Taitava Lilly! Kun kissatkin käyvät ihmisen hoidossa lääkärillä, miksemme me voisi päästä lääkäriin kissojen hoidettavaksi? Voi olla, että sitten ainakin terveydenhuollon resurssit loppuisivat, kaikki haluaisivat lääkäriin.

    VastaaPoista
  11. Oho, kettujen pelottavuus on mulle ihan uusi juttu! Olen kohdannut luonnossa asustavan ketun vain kerran ja silloinkin itse istuin bussissa. Kyseinen kettu oli harmaa. Nyt haaveilen näkeväni satukirjojen ketun eli punavalkoisen. :)

    VastaaPoista
  12. Huh! En kyllä yhtään moiti poikien pelastautumissuunnitelman toteuttamista. Olen itsekkin saattanut pelästyä ketun karjuntaa ihan peiton alle saakka...

    Pojat ei ole tainneet kuulla, että ketut voi liikkua myös päivisin. Ei siis kannata karkailla! :D

    VastaaPoista
  13. Hanna, ketut ovatkin pelottavia vain huutaessaan. :) Meidän kettu on aika rohkea tyyppi, kesäaamulla se juoksee pelloilla pitkin poikin eikä häiriinny, vaikka ihminen on lähellä. On hauska lähteä töihin ketun saattelemana.

    Meei, kettu on vissiin kuin mörkö ihmisille. Cisulle ja Totolle ei ikävä kyllä tule mieleenkään, että päivänvalon aikaan pihalla saattaisi olla mitään muuta ikävää kuin komentelevia ja karkulaiskissoja pyydysteleviä ihmisiä...

    VastaaPoista