lauantai 28. elokuuta 2010

Vesipedot

Punkki- ja pisuharmit ovat nyt pysytelleet poissa, joten keskitytään loman kohokohtiin. Cisu näyttää, mistä tunnistaa vesipedon.

Vesipetous on rantaleijonamaista lönkyttelyä,
määrätietoista katselua,
patsasmaista tyyneyttä,




suuren suurta rohkeutta,


halua juosta laiturilla ja kiivetä veneisiin

ja taipumusta istua veneessä niin kauan kunnes ihminen tulee ja poimii pois. Silloin kiemurrellaan ja vihoitellaan. Veneessä on kivaa!



Mutta mistä on pikkuveljet tehty?

Halusta seurata isoveljeä,

tehdä kaikki samat jutut. Mutta omalla tavalla,
pienimuotoisemmin ja salaperäisemmin,
kuitenkin vesipetomaisesti, ihan yhtä rohkeasti. Totokin kahlaa, mutta kaislikossa!
Tästä kaikesta on vesipedot tehty.

P.S. Vesipedoilla oli jopa pelastusliivit mukana mökillä, mutta emme nyt taida kuitenkaan lähteä vesille. Ei enää mitään extremeä, joka voisi innostaa pissahäiriköintiin. Parempi, että tehdään vain tuttuja ja kivoja juttuja.

2 kommenttia:

  1. Ihanat vesipedot, ihanat kuvat <3 <3 <3 Siis aivan mahtavat (niin pojat kuin kuvatkin). Mukava kuulla että Cisun pissahäiriö ei ole toistunut! Noi on sellaisia kohtia joissa toivoo sekuntien ajan ettei olisi kissaa lainkaan :-(
    Mutta sitten taas... pesen Ransun pehvaa löysän kakan jälkeen ja kutsun hellästi mamman kakkapehvaksi. Kyllä tämän täytyy olla tosirakkautta.

    VastaaPoista
  2. Tutut ja kivat jutut on parhautta!

    VastaaPoista