maanantai 12. huhtikuuta 2010

Tutkimusmatkailija Elliot Totander

Nyt on syytä käyttää Totosta Toton oikeaa nimeä Elliot. Ja - kuten siskoni minulle juuri kipakasti puhelimessa sanoi - lopettaa jutut "pienestä, kiltistä höppänästä". Kyllä Tottis... siis Elliot on ihan urhea ja reipas kissa hänkin, selvästi petojen sukua.

Terassikauden avaus teki Toto Elliotiin selvästi suuren vaikutuksen. Eilen vielä aika lievästi arvioin, että pikkumoukulaakin kiinnostaa näemmä ulkoilu nyt aiempaa enemmän... Mutta joo, se kiinnostaa todellakin: eilen Tottis sai jollain ilveellä terassin oven auki, ja hänet tavattiin yksin terassilta istumasta! Onneksi häntä kiinnosti vain maisemien ihailu eikä retkeily.

Tänään päästin jo retkeilynkin makuun. Olin kissojen kanssa ensin missäpä muuallakaan kuin terassilla, mutta kannoin heidät sitten tontin rajalla olevalle puusillalle lumen yli. Cisu oli ihan tyytyväinen siinäkin, mutta Toto-seikkailija yritti lähteä yksin läheiseen (jo lumettomaan)metsään kävelylle. Kauheaa kiskomista ja mahdollisimman kauas pyrkimistä, ja kotimatkalla (lue: parikymmentä metriä kissat sylissä lumessa kahlaamista) se olikin tällä kertaa pikkuveli, joka rimpuili kovasti ja päästi protestihuutoja.

Metsäkävelyn jälkeen Toto on vinkunut ovien ja ikkunoiden luona ja säntäillyt riehaantuneena ympäriinsä. Vaikuttaa kovasti siltä, että meillä onkin nyt kaksi ulkoilijakissaa. Eikä edes mitä tahansa kissoja, vaan yksi heistä on Metsän kuningas Cisu ja toinen Tutkimusmatkailija Elliot Totander.

Koska silloin, kun huomaa kissan karanneen kotoa tai pyrkivän karkaavan metsään, on aika paljon puuhaa, ei suuren tutkimusmatkailijamme edesottamuksista ole kuvia. Jos tahti jatkuu samana, eiköhän me pian saada kuvia Totosta puunlatvassa, katonharjalla tai jossain muussa jännittävässä paikassa, mikä nyt hänen seuraava tutkimuskohteensa onkaan.

5 kommenttia:

  1. Voi onneksi hän ei rohjennut lähteä karkuun oikeasti suureen maailmaan! Meillä on kahdesti käynyt niin, että Sohvi on päässyt irti ulos - onneksi molemmilla kerroilla selvittiin kauhealla säikähdyksellä. Tosin toinen kerta puistattaa vieläkin, Sohvi oli jäänyt narustaan kiinni kuusiaitaan - temponut itsensä irti ja oli mennyt viereisen autiotalon lahonneen sokkelin alle. Oli pimeä syksy ja aivan sattumalta (tunnin etsittyämme) taskulampun valo osui kissan silmiin. En halua edes kuvitella miten kävisi, jos Sohville tapahtuisi jotain, sillä tytär itki tunnin senkin jälkeen kun Sohvi löytyi ;(
    Mutta mites teille maistuu jäätelö, käypäs kurkkaa miten Sohville ;)

    VastaaPoista
  2. Voi Sohvia. :( Kauhean kuuloista, onneksi Sohvi kuitenkin löytyi, vaikka varmasti oli pitkä tunti. Sehän niissä on, että etenkin pelästyttyään tuppaavat piiloutumaan ja sitten on etsiminen hankalaa. Huh!

    Meillä Toto ei ole karannut kunnolla kertaakaan eikä Cisukaan onneksi usein. Kerran se kuitenkin viuhahti kamalaa vauhtia suoraan multaiselle pellolle ja löytyi lopulta naapurin avulla: istui harmaana möykkynä harmaan multamöykyn ja KÄÄRMEEN vieressä.

    Muuten Cisulla ei ole tapana karata kovin kauas. Kauheaa on kuitenkin sekin, kun se puikkii härnäten pimeällä pihalla ja vain silmät paljastavat, missä se on. Yritä siinä sitten olla rauhallinen ja pyydystää karkulainen...

    VastaaPoista
  3. Kuulostaa ihan kissamaiselta menolta ;)

    VastaaPoista
  4. Kipa, kyllä se on kissamaista menoa, jos lauhkea ja muuten hiljaa piipittävä kiltti kissa tulee eteesi ja karjuu MJAU MJAU MJÄYYYYYYYY kunnes pääsee taas ulos. Tutkimusmatkailijalla on kovasti kevättä rinnassa... No, kunhan ilmoittaa vienosti huutamalla haluistaan eikä avaa itse ovea ja lähde omatoimiulkoilemaan! :)

    VastaaPoista