sunnuntai 18. huhtikuuta 2010

Valloittavat ulkoilijat

Meillä on nyt aika aktiivisia ulkoilijoita. Vaikka ulkoilut kestävät vain muutamia minuutteja, niiden aikana tehokkaat harmaaveljekset ottavat nopeasti kaikki paikat haltuun.

Tänään Toto kävi ensimmäiseksi tutkimassa terassin tuolin (kannattaa muuten tuulettaa mattoa ulkona: kun sen tuo sisälle, siinä on mukana kissoista hyvin kiehtovia ulkomaailman hajuja).

Cisu on paljon rohkeampi kuin vuosi sitten: ennen ei olisi tullut kuulonkaan laskeutua ojan pohjalle ja pistää tassua veteen. Nyt se kuuluu ulkoilusääntöihin. Täp, tää puro on mun!


Sitten takametsää valloittamaan. Tottis ei päässyt tänne viime vuonna ollenkaan, koska kesällä heinikko on liian korkea ja punkkinen kissoille.

Mutta vielä onnistuu. Tottis jo kolmatta kertaa heinikossa, ja kerta kerralta enemmän tohkeissaan. Eilen Toto melkein jo kiipesi puuhunkin, mutta päätti sitten valloittaa koivun vain pitkällä ja intensiivisellä halauksella.


Seuraa veljeä ja yritä valloittaa myös terassin alus, ennen kuin tyhmä flexi puuttuu asiaan.

6 kommenttia:

  1. Onnea kissaveljeksilla, matkailu avartaa ;)
    Tuo flexijuttu on ainakin meillä sellaista, että se vedetään aina tiukalle. Sitten istutaan pää kenossa hankalasti ja odotellaan että pääsisi eteenpäin. Ei mitään rentoutumista ;)

    VastaaPoista
  2. Meilläkin olisi vieressä tuollainen ihana heinikko, mutta sinne ei uskalla päästää kissoja kun ei voi vahtia onko lasinsiruja ja tosiaan punkkejakin siellä voi olla. Teillä on avarat ulkoilumaat! Tuli tuosta alemmasta kuvasta mieleen, että pystytkö käyttämään molempia kerralla ulkona? Meillä on oltava kaksi ihmistä, muuten ei tule mitään. Viikolla yritin hakea postia poikien kanssa, niin eiköhän joku naapuri päättänyt ajaa autolla pihan kävelytiellä - ja pojat paniikissa =(

    On Cisu kyllä rohkea kun puroonkin asti uskaltaa!

    VastaaPoista
  3. Meilläkään ei oikein onnistu kahden kissan ulkoilutus yhdeltä ihmiseltä, koska Mäykysen ja Ellin ulkoiluvauhti on hiukan erilainen. Ehkä joskus myöhemmin, kun Elli hiukan rohkaistuu. Tai sitten ei...

    Flexit on täälläkin todettu tyhmiksi. Rajoittavat menoa aina kun edessä on jotain poikkeuksellisen mielenkiintoista. Toisaalta taas flexiä pitää rakastaa, koska sehän tarkoittaa samaa kuin ulos!

    VastaaPoista
  4. Elisa, meillä ei ole vielä tänä keväänä tullut suurta flexiongelmaa, mutta viime kesältä muistan kyllä kiskomista ja nykimistä ja etenkin yllähtäviä syöksähdyksiä, jolloin koetellaan sekä flexikättä että valjaita.

    Luolaleijona, meillä on ihanat ulkoilumaastot, kun pihan vieressä on Espoon keskuspuisto eikä juuri tuossa kohdassa liiku koskaan ihmisiä. Ei tarvitse pelätä lasia eikä autoja. Kaupungissa kyllä pelkäisin varmasti hurjasti (myös C ja T kammoavat autoja) ja olenkin kissojen myötä alkanut katsella huolestuneena kaupungilla liikkuvia koiria ja niiden alati vaarassa olevia tassuparkoja. :(

    Ja Luolaleijona ja Mäykynen, meillä tuntuu nyt onnistuvan ulkoilu vain yhdenkin ihmisen voimin. Viime kesänä ei onnistunut, kun Cisu halusi käydä ihan kävelylenkeillä ja Toto halusi lähinnä istua paikoillaan tai vielä mieluummin sylissä. Nyt Toto on rohkaistunut niin, ettei häntä pidä juurikaan kantaa. Koska hän ei ole kuitenkaan liian rohkea, hän seuraa suurimman osan ajasta kiltisti Cisua, joten ulkoiluttaja pääsee helpolla. Silti on pari kertaa ollut jo kissat ja flexit solmussa tänäkin keväänä. Ja jos Totosta tulee yhtä innokas kuin Cisusta, en tiedä, voiko kahta himoulkoilijaa hallita samanaikaisesti.

    VastaaPoista
  5. Oohoh, mulla ei onnistu millään kahden kissan ulkoilutus. Musti viihtyy onneksi muutenkin kaupungissa ulkona vain iltahämärässä suojavärinsä turvissa ;-)
    Jos Musti näkee jonkun, kenet tahansa, niin se alkaa viilettää matalana kohti kotia, Ransu taas, varsinkin lapsen nähdessään, kävelee häntä pystyssä tutustumaan. Siinä on sitten ulkoiluttaja linnunpelättinä kädet joka suuntaan eikä kenelläkään ole kivaa. Olen vähän kade!
    No, illalla nähdään!

    VastaaPoista
  6. Saila, voin kuvitella matalana viiletyksen. Meillä Cisun kävelyreitti tyssää aina polulle, jossa kulkee paljon koiria. Siinä kun kerran nuuhkaisee, tulee hyvin matalajalkainen mutta viilettävä kävelytapa ja on vain yksi osoite: KOTI!

    Toivottavasti Musti ei viiletä mua karkuun. Jännää!

    VastaaPoista