lauantai 10. huhtikuuta 2010

Totuus harmaa"herroista"

Olen itse ollut tämän viikon lomalla, mutta sain töistä sähköpostia.... Eräällä työkaverillani on kova kissakuume, ja olen varmasti rasittavuuteen asti markkinoinut hänelle ihania, hauskoja, helppoja ja sopeutuvaisia korateja, kissoista parhaimpia.

No, toinen työkaveri, meillä usein vieraillut, meilasi ja kertoi, että hän oli vähän valistanut tätä kissakuumeista siitä, millaisia ne koratit oikeasti ovat: kuumeilijalle oli esitelty koratin ääninäyte. Viestissä kyllä vakuutettiin, että "mainostin heti perään myös kissojen sosiaalisuutta". Että on niillä kai sentään jotain hyviäkin puolia.

Hui. Uskallankohan enää suositella koratia kuin kuuroille? Ja epäilläänköhän minua nyt suuresta huijauksesta? Voi nimittäin hyvin olla, että olen vain kertonut, kuinka kilttejä ja reippaita ja sosiaalisia ja helppohoitoisia meidän moukulat ovat. Se karjumisominaisuus on saattanut jäädä vahingossa mainitsematta.

Ja tiedä nyt siitä kiltteydestäkään. Nyt kun on paljastettu, miten Cisu (ei Toto, tuurilla voi siis saada hiljaisenkin koratin) huutaa, niin myönnetään tämäkin: ne tappelevat usein. Ja kovasti ja rajusti ja vauhdikkaasti.

Usein taistossa on sellaista vimmaa, ettei köpö kamera ja vielä köpömpi kuvaaja pysy perässä. Tai ehkä hetken,
mutta sitten ne karkaavat kuvasta

tai pupujalat potkivat niin nopsaan, ettei kamera saa siitä enää tolkkua,
kuten ei saa kurkkupurennastakaan.

Välillä pojat sentään harkitsevat seuraavaa siirtoa niin kauan, että siitä voi saada suhteellisen ymmärrettävän kuvan.

Mutta sitten taas mennään eikä meinata.
Eli tiedoksi: ne ovat ihania, hauskoja, helppoja ja sopeutuvaisia. Ne ovat myös kilttejä, reippaita, sosiaalisia ja helppohoitoisia. Mutta joo, koratpojat tuppaavat olemaan myös kovaäänisiä villiäisiä! (Toivottavasti meidän blogia ei nyt poisteta Suomen koratrenkaan linkkisivulta).
Ja niin, maanjäristyspaljastuksen jälkeen tämä oli kai aika turha kirjoitus. Mutta tapellessa tai maata järistellessä ei kuitenkaan yleensä huudeta!




6 kommenttia:

  1. Aika jännä juttu tuo tappelu.. Siskolla on kaksi kissaa ja ne tappelevat aivan äänettömästi. Jonkinlaisia kauhuelementtejä sekin katsojalle tuottaa. Tassut vain ääntävät kun ne vetävät rallia ylä-ala-yläkerta, mutta ääntäkään ei kissat päästä suustaan!
    Meidän yksi lutukka vain sylissä kehräilee, ei tiedä tappeluista mitään ;)

    VastaaPoista
  2. Meillä hyvin harvoin (Cisu) huudetaan varoitushuuto ennen tappelua, ja tapellessa voidaan tuhista ja puhista, mutta muuten se on äänetöntä, toisin kuin viikarien about kaikki muu toiminta. Toto-raukka usein kehrää tapellessaan: en tiedä, johtuuko se siitä, että kaikki on vain leikkiä vai siitä,että hän yrittää rauhoittaa vimmaista isoveljeä, että olen ihan alistunut, vaikka sinua härnäsinkin. Tappelun aloitteellinen osapuoli voi olla kumpi tahansa...

    Ehkä teidänkin lutukka alkaisi taistella, jos tulisi taistelukaveri. :D Tai sitten ei. Vissiin "pojat ovat poikia" pätee ainakin tässä asiassa, kissapojilla tuppaa usein olemaan rajummat leikit kuin -tytöillä. Ehkä se on sitä, että miehet ovat fyysisiä, teot puhuvat puolestaan.;)

    VastaaPoista
  3. Hih, tuo viimeinen lause ;D Hyvä löytää positiivisia asioita, ei sentään molempia kerralla. (Meillä itseasiassa huudetaan juostessa ainakin jos kyseessä on kakkaralli joka yltyy usein painileikiksi :D )

    Teidän blogia seuraamalla olen kyllä alkanut pitää korateista vaikka ennen en noteerannut niitä juuri ollenkaan :) Niissä on aika paljon samaa kuin simskuissa & kumppaneissa, ovat pienä sosiaalisia kilttejä mussuja mutta se (minusta ihan mahtava) häsellyspuoli löytyy myös.

    VastaaPoista
  4. Meidän pojat eivät kyllä ole edes painiessa hiljaa, vaan Iiro on ruvennut huutamaan jonkinlaista sotahuutoa. Tietyllä tavalla koratit ovat helppoja kissoja, tietyllä tavalla taas eivät; itseni on ainakin yllättänyt kissojen fiksuus, se, että ne pääsevät joka ikiseen kaappiin ja laatikkoon, ja kaikkialla täytyy olla "lapsilukot" estämässä kissoja tekemästä tuhoja. Eipä sillä, ovat ne niin mahtavan ihania ja sosiaalisia ja täysin perheenjäseniä, ettei hetkeäkään kaduta niiden hankinta, mutta olisin ehkä miettinyt etukäteen, jos olisin tiennyt ;)

    VastaaPoista
  5. Koratteja ei ole, mutta tähän tappeluaiheeseen on vaan muuten tartuttava. Meillä Hastuli pitää tajutonta meteliä tapellessaan. Muuta kaksi on ihan hiljaista sorttia.

    VastaaPoista
  6. Sotahuutokautta odotellessa siis...

    Luolaleijona, kiitos! Hauska kuulla! Cisun ja Toton lähetyssaarnausominaisuus toimii siis myös virtuaalisesti: kaikki koratien kavereiksi.:) Voi olla että koratit ovat jääneet vähän syrjään, kun maailmassa on niin paljon erikoisempia ja tunnetumpia rotuja... Mutta samat juurethan niillä on kuin muillakin itäisillä suurisydämisillä hösöttäjillä. Minustakin on, kaikista järistyksistä huolimatta, ihan mainiota, että on näin tomeria ja aktiivisia ja kaikkeen osallistuvia kissoja. Ei käy aika pitkäksi! :)

    Ja aktiivisuus aiheuttaa kyllä juuri sen minkä Leena sanoikin, koratit ovat täysin perheenjäseniä ja sanoisinko ystäviä. Minusta se on vain hyvä puoli, mutta tiedän Leena, mitä tarkoitat tuolla, että koratit ovat tavallaan vaativiakin. Jossain rotuesittelyssä, jota ne nyt juuri löytänytkään netistä, sanotaan, etteivät nämä ole mukavuudenhaluisen kissanomistajan kissoja, kun menoa ja meininkiä tosiaan riittää ja kissalle on annettava paljon aikaa. Ja kasvattaja sanoi meille osuvasti, että korat ei ole sellaisen valinta, joka haluaa "sohvatyynykissan". Itse kun ei ole kokemusta kuin näistä villipedoista, niin hiljainen ja rauhallinen kissa tuntuu ihan mahdottomalta ajatukselta. Tai kun usein kuulee, että kissat piiloutuvat täysin vierailta ihmisiltä... Meillä pitää piilottaa vieraita ainakin Cisulta, koska entisen syliinänkemisen sijasta hän on keksinyt, että on kiva yrittää nuolla kaikkien vieraiden hiuksia. :) Ihanat (yli)sosiaaliset hauskat mussukat!

    NetKissa, ehkä maailmassa on sitten kohtuutta kuitenkin, jos teilläkin vain yksi kolmesta huutaa. Kolme huutajaa voisi olla vähän liikaa. ;) Meilläkin on siis onneksi vain yksi jatkuvasti huutava kissakamu, vaikka Totokin juttelee usein yksin hiljakseen ja välillä muistuttaa, että tarvittaessa hänkin pystyy päästämään kunnon korathuudon.

    VastaaPoista