maanantai 13. huhtikuuta 2009

Metsän kuninkuus ja sen lieveilmiöt

Ei enää epäilystäkään, kuka on kova jätkä, hurja erämies ja ennen kaikkea meidän tontin takametsän kuningas! Omalla pihalla ei tänäänkään ollut kovin kivaa - asfaltti on kylmää ja ruoho inhottavan märkää - mutta metsä, se se vasta on jotain.
Metsänkuningas lähtee tarkastamaan maitaan. Valtaistuin, sellainen jokaisella kuninkaalla on oltava!



Tämä metsä kuuluu minulle!
Mutta niin arvovaltainen kuin metsänkuningas onkin, hän ei saa koskaan liikkua vapaasti ilman alamaisiaan. Häntä seuraavat jatkuvasti flexi, ulkoiluttaja ja kamera. Etenkin flexi on rajoittava ja typerä. Ulkoiluttajaa voi vielä hämätä teeskentelemällä ensin aivan rauhallista ja sitten singahtamalla hurjaan juoksuun tai loikkaan (ihan totta, niin villi ulkoilija C nyt on!), mutta flexi, se ovela, huomaa aina pakoyrityksen ja katkaisee sen julmalla nykäisyllä. Silloin ei auta muuta kuin näyttää loukkaantumisensa - onneksi se on vain henkistä, ei fyysistä laatua - ja jatkaa matkaa häntä pörheänä.
Kuninkuudella on muutenkin hintansa. Kuten kokeneempi valjastaja, Herra Mäykynen, jo C:n edellisen ulkoilukertomuksen yhteydessä arveli, ajatus ulkoilusta häiritsee välillä kuninkaan mielenrauhaa ja saa hänet mm. huutamaan, hyökkimään ja vaanimaan. Pitkän pääsiäisviikonlopun jokapäiväinen ulkoilu on aiheuttanut mm. sen, että metsänkuningas on tavattu keskellä yötä vaanimasta hurjasti lattialle unohtuneen talouspaperirullan hylsyn takaa. Normaalisti kuningas nukkuu siihen aikaan, mutta nyt hän ilmeisesti leikki jännittävää metsästysleikkiä - kenties hylsy esitti metsässä lojuvaa tukkia ja kuningas C väijyi vaikkapa fasaanipaistia sen takana.
Toisaalta kuninkuuden taakka on myös raskas. Metsässä partiointi vie voimia niin, että C saattaa kuukahtaa minne tahansa. Tässä hän on vaipunut kuninkaalliseen uneen keittiön pöydälle kesken kaiken, vaikka oli juuri tarkkailemassa ikkunasta lintuja (ne mahdottomat uskaltavat lentää ihan ikkunan ohi!). Huomaa majesteetillinen turkisalusta, kuninkaallemme kelpaa vain paras!
P.S.
Osa kissaparan levottomuudesta ja väsymyksestä saattaa kyllä selittyä hoitopaikkareissullakin. Vaikka C on nyt ollut kotona neljä yötä, vasta tänä aamuna hän heräsi normaalina kehräävänä itsenään. Olimmekin ihmetelleet, kun kukaan ei rojahtele luut rusahtaen pitkäksi haloksi lattialle ja hurise niin että talo tärisee: silitystä tänne, kiitos! Tänään siis rojahtelee, ja hieroo myös otsaansa meidän kämmeniin. Ilmeisesti hoitopaikkaan hylkäämisestä on nyt toivuttu. Ihan hassua - hoitopaikassa kun C kyllä oli kehrännyt ja kiehnännyt, että aivan kauheaa siellä ei voinut olla.

5 kommenttia:

  1. Ei oo kuninkaana olo helppoa. :)

    VastaaPoista
  2. Melkoinen metsämies C:stä on kyllä kehittynyt.

    Meillekin on lahjoituksena tulossa nyt toiset valjaat. Ehkä kohta päästään harjoittelemaan hieman ahkerammin, vaikka parvekkeelle asti, jos valjaiden säädettävyys riittää Kärpän kokoisille asti. Täällä tosin on harmittavan loskaista ja metsä on niin luminen, että joudumme varsinaista ulkoreissua odottamaan ehkä tovin jos toisenkin.

    VastaaPoista
  3. Parveke voikin olla hyvä paikka harjoitella, joka tapauksessa se on varmasti tosi mieluinen "kesäolohuone" kissoille! Mahtaa olla hauskaa, kun kaksi kissa opettelee valjastamaan. Parhaassa tapauksessa toinen kupsahtelee ja toinen yrittää karkailla ;)

    Epäilen, että meidän metsämies lähtee metsälle taas tänään illalla. Hän mahtaa olla tuskissaan, kun ulkoilupainotteisen seuraviikonlopun jälkeen on viettänyt tänään päivän yksin. Ehkä me ajamme itsemme samaan tilaan kuin koiranomistajat: pakko kiirehtiä töistä kotiin, kun pitää viedä kissa ulos. ;)

    VastaaPoista
  4. Meillä on myös edistytty talven jäljiltä olevan jännityksen karistamisessa. Tänään käytiin jo naapuripihan puolella juoksentelemassa. Ei enää pelkkää roskakatoksen ja fillareiden takana kyykistelyä. Toisaalta rohkaistuminen on vaatinut myös veronsa, tänään oli ensimmäiset uloshuudot ovella... Huoh. Ei hyvin koskaan. Mutta uni sentään maittaa.

    Lisäksi kuulin pihalla uuden, hyvän asian kissan ulkoilusta. Kuulemma kun on ulkona niin auringosta saa vitamiineja turkkiinsa ja kun nuolee turkkiaan niin saa siitä ne vitamiinit. Tiesittekö? Minä en.

    VastaaPoista
  5. Kiitos hienosta tieteellisestä selityksestä! Mielenkiintoista, ja uskottavaakin kyllä. Olen vaan ajatellut maallikkona, että ulkoilu on hyvää, kun saa uusia virikkeitä, raitista ilmaa ja liikuntaa ja turkki voimistuu, siihen tulokseen olen tullut sisä- ja ulkokissojen turkkeja vertaamalla. Mutta tuo on tosi hieno tieto, kannustaa ulkoiluttamaan (nyt kirjahyllyevakossa emme ole ulkoilleet, mutta ei ole onneksi tullut ulos ja heti! -huutojakaan). Kohta kaikilla on kaunisturkkiset ja vitamiinipitoiset, entistäkin reippaammat kissat! :)

    VastaaPoista