torstai 8. huhtikuuta 2010

Kainalokissan paluu

Kun nyt ajattelen aikaani kissan asuinkumppanina, en ymmärrä, miksi pidin aluksi hieman rasittavana sitä, että yksinäinen Cisu halusi nukkua usein aivan kainalossa ja jopa poski poskea vasten. Se oli nimittäin aivan ohimenevä ilmiö. Kävi niin kuin tyhmyyksissäni toivoinkin: Toto rauhoitti ihmistenkin yöunia (niitä kissaralliöitä lukuun ottamatta) eikä kumpikaan kissa ole enää tunkenut samalla tyynylle ihmisten kanssa, vaikka usein sängyssä nukkuvatkin. Cisu ja Toto yöpyvät yleensä sängyn jalkopäässä tai sitten jossain kylkeni lähellä, satunnaisesti hieman hankalammin eli jalkojen väliin tai vatsan päälle tunkemalla (he nukkuvat useimmiten minun kanssani, mutta joskus myös miehen lähellä/päällä; minä olen enemmän kotona ja annan lähes aina märkäruoan, siinä suosioni salaisuus).

Varvaskissa on kyllä kätevä mutta kainalokissa on ihana! Huomasin sen tällä viikolla, kun Cisu yhtäkkiä nukkuikin pari yötä kainalossani, ekaa kertaa Toton kesäkuisen tulon jälkeen. Kiedoin vielä unissani kädet Cisun ympärille, mutta se oli Cisusta vain vielä läheisempää ja mukavampaa. Havahduin aina välillä siihen, että Cisu tunki itseään vielä lähemmäs ja kehräsi.

Pari yötä hempeilyä riitti ja viime yönä sain pärjätä kokonaan ilman kissoja, oli taas aika nukkua miesten kesken. Olen kuitenkin ihan yllättynyt, kuinka suloiselta tuntui nukkua kirjaimellisesti kissa kainalossa ja toivon, että Cisu - tai Toto, mutta on epätodennäköistä, että Cisu antaisi hänelle kainalo-oikeuksia - tulee taas pian kainalounille. Rupesihan hän satunnaisesti puskemaan taas kättänikin, eikä siihenkään mennyt kuin 8 kuukautta Toton saapumisesta.

Mitä lässytystä! Mutta sellaiseksi ne karvakaverit tekevät, ihan pehmeäpäiseksi. Siskoni, jonka luona Cisu ja Toto ovat olleet hoidossakin, luonnehtii Cisua ja Totoa usein lähetyssaarnaajiksi, koska he ovat niin hyviä sulattamaan jopa ei-kissaihmisten sydämen. Kissantassua ei voi vastustaa - "Pim, olet kissaihminen!"

5 kommenttia:

  1. Joo, voi että! Kainalokissa on ihana. Minulla on edelleen niin ikävä Viljoa, joka nukkui tiiviisti kyljessäni ja tykkäsi myös Cisun tapaan halailusta, mikä on aika harvinainen kissailmiö. Toisaalta, Ransu tulee välillä peiton alle kylkeeni ja onhan sekin ihanaa :-)
    Voi tuota pörröistä häntää tuossa riehupostauksessa! Kissa on ihan luikuranpuikura komeaan häntäänsä verrattuna!

    VastaaPoista
  2. Kainalokissa on kyllä kiva unikaveri. :) Panda tulee joka ikinen aamu herättämään minut niin että änkeää peiton alle kainaloon leipomaan ja kehräämään ja sitten nukahtaa siihen vähäksi ihan lähelle naamaani kunnes on aika nousta ylös.
    Usein tulee myös yöllä kainaloon nukkumaan ja tulee mahdollisimman lähelle mitä vaan pääsee. :)

    VastaaPoista
  3. Ihania kainalokissoja siis muillakin! :) Meilläkin onneksi nukutaan välillä hetki peiton alla kyljen vieressä, se on suloista sekin. Totolla oli pakkasaikaan tapana tulla joka aamu kylkeen, mutta nyt ei ole enää tullut. No, onpahan helpompi itse nousta ylös sängystä, kun ei ole ihanaa houkuttelevaa karvakaveria, joka ei todellakaan kannusta heräämään ja nousemaan...

    VastaaPoista
  4. Hii, meilläkin Bella on kainalokissa, mutta vaan Lahdessa! Vanhempieni luona Bella on saunakissa. ;)

    VastaaPoista
  5. Bellalla on erikoinen systeemi! Ehkä hän toivoisi, että nukkuisit vanhempiesi luona saunassa, niin Bella voisi nauttia sekä kainalosta että saunasta. Meilläkin muuten saatettaisiin nukkua yöt saunassa, mikäli saunan ovi olisi öisin auki. Eli ehkä C ja T joutuvat tyytymään ihmispetiin paremman puutteessa. ;)

    VastaaPoista