perjantai 5. maaliskuuta 2010

My precious, osat 2 ja 3

Joskus loppuvuodesta kerroin, että Totolla on maailman rakkain rotta. Koska Tottiksen tapa osoittaa välittämistä on kovin fyysinen, on rottaparka kaljuuntunut ja rähjääntynyt kuukausien kuluessa entisestäänkin. Se ei esimerkiksi enää osaa vinkua, koska vinkuosa irtosi. Olemmekin yrittäneet tarjota Totolle näin hienoa, kaunista ja kaikin puolin mallikelpoista lelua. Mutta ei. Rotta on ja pysyy Toton my precious -asiana. Totoa ei edes haittaa, ettei leluparalla ole enää häntää. Kohtalo puuttui blogittamiseen Cisun muodossa ja loikkasi kiskaisemaan rotalta hännän, kun sitä nostettiin blogia varten kuvauspaikalle. Häntä meni (Totolta salaa, tietenkin) roskiin, mutta leikit jatkuvat kuin mitään ei olisi tapahtunut. Kun Cisu eräänä aamuna heitti rotan eteisen lattialle, Toto singahti makuuhuoneesta peiton alta kainalonukkumasta kuin salama. Mä kuulin ton kopsahduksen, mun rottaan ei kosketa!
Cisukin on löytänyt uusia presiöösejä asioita. Ensinnäkin tyhjä kissanruokalaatikko, sen paikka on tietenkin ruokakulhon vieressä (ei ole enää kauan, toim. huom.).

Parasta on kuitenkin uusi kenkä. Saapasjalkakissa hylkäsi minun kenkäni heti alkuviehätyksen haihduttua ja siirtyi astetta suurempaan ja maskuliinisempaan jalkineeseen. Vaikka mies laittaa kenkänsä yöksi kaappiin, aamulla yksi kenkä löytyy keittiöstä.

Kenkä onkin mitä parhain aarre. Sitä voi raahata ja pureskella nauhoista,
sen kanssa voi painia ja sitä voi impata
ja se tarjoaa mahdollisuuden nauhasommitteluun. Cisulla on tapana ottaa nauhanpäistä hampailla kiinni ja laittaa nauhat kengän sisälle. Sitten hän katselee asetelmaa hetken tyytyväisenä. Seuraavassa vaiheessa hän tunkee pään kengän sisälle ja noukkii nauhat pois kengästä. Ja sitten uudestaan.

Tervehenkisiä poikia. Aina ei tarvitse olla uusia ja hienoja leluja. Eikä aina tarvita leluja ollenkaan, kun mielikuvitusta ja älyä käyttämällä mistä tahansa tavarasta saa leikkikalun. Harmaaveljeksillä on arvot kohdillaan.

7 kommenttia:

  1. Voi miten paljon kissa voikaan rakastaa rakkainta leluaan. Kyllä Toton rotasta näkee, että sitä on hellitty ja rangaistu sopivassa suhteessa. :)

    Kisun järjestelyvimma naurattaa aina yhtä paljon. :D

    VastaaPoista
  2. Aina välillä Rotta Rottiainen katoaa, mutta sitä rakkaampi se sitten taas on, kun löytyy. Aivan vastustamaton kaljurotta.

    Cisun järkkäilyinto on kyllä aika erikoista. Ainakaan hän ei ole saanut mallia keneltäkään muulta meidän kotona - Cisu on selvästi perheen ahkerin järjestelijä! On se hyvä, että joku siivoaa.

    VastaaPoista
  3. Onko Toton tulo vienyt Cisulta limahöyhenen unohduksiin?

    VastaaPoista
  4. Pahvilaatikot on silti parhaita! Vaikka kengännauhatkin maistuu.
    Ransu

    VastaaPoista
  5. Ihania aarteita heillä :) Tuo rottajuttu on varmaan jotain myötäsyntyistä, meilläkin se paras rotta on se kamalimman näköinen ja eniten leikitty!

    VastaaPoista
  6. Luovuus kunniaan! Cisu on aivan mahtava tuon kenkänsä kanssa.

    Yhdyn edellisen kommenttiin, kyllä se kaikista kuolaisin ja kapisin lelu on vain paras. Sen kun tietäisi sitten miksi :D Tosin en valita!

    VastaaPoista
  7. Aino, limahöyhen on tietenkin yhä aivan omassa ihanuusluokassaan, mutta sillä ei ikävä kyllä saa leikkiä vapaasti. Härpät ovat suurimman osan ajasta vessaan suljettuina ja ne saa sieltä vain pyytämällä eli huutamalla. Ja joskus ihan kiihkosta tärisemällä.

    Saila/Ransu, tietty myös laatikot ja kengännauhat ovat oma erityinen juttunsa, mutta ainakaan Cisu ei pidä niitä leluina, vaan juoman ja ruoan tasoisina kissan perushyödykkeinä, joita ilman ei tule toimeen. :)

    Elisa, turha siis taistella, ränsistyneiden rottien rakastaminen kuuluu asiaan. Tänä aamunakin, vaikka kello on vasta 8, olemme saaneet jo pari tuntia kuunnella kopsutusta, joka syntyy kun Rotta Rottaista viskoo antaumuksella pitkin poikin taloa.

    Ja Luolaleijona, Cisu on tosiaan yllättävän kekseliäs, melkein päivittäin löytyy uusi leikki/askare. Tuon kenkäjutunkin kanssa on tullut muisteltua kasvattajan ohjetta, että näillä(kin) kissoilla on oltava kaveri, kun ihminen ei mitenkään osaa arvata, miten ne haluavat leikkiä. Kenkäleikki nyt ei ole sosiaalinen, mutta samanlaista yllätyksellisyyttä siinäkin on kuin Cisun ja Toton keskinäisissä leikeissä: ei me ihmiset oltaisi keksitty huvittaa Cisua siirtämällä kengännauhanpäitä kengän sisään ja sieltä pois.

    VastaaPoista