torstai 18. maaliskuuta 2010

Kevättuulia

Meille hankittiin uudet lakanat. Tomerat kotiapulaiset olivat heti avustamassa suuressa petausoperaatiossa.

Ensin testattiin aluslakanoiden painimolskisoveltuvuus. Hyvin soveltuivat.Uusien lakanoiden raidoitusta tutkittiin hyvässä yhteistyössä.
Tässä ei tutkita lakanoita vaan sitä, mikä möykky lakanan alla on – ei kai vain piiloutunut veli.
Kyllä! Mutta onneksi se saatiin kaivettua esille.
Tällä tavalla riekkumalla lakanoidenvaihtoon saadaan kulumaan sellaiset puolisen tuntia. Ei ihme, että lopuksi apulaiset ovat aivan hyytyneitä eivätkä voi muuta kuin ryömiä vällyjen väliin ja ottaa pienet nokoset.
Meillä on tuuletettu myös muuten kuin huiskuttamalla lakanoita. Pojat valmistautuvat vähitellen koittavaan valjastelukauteen käymällä sylipiipahduksilla pihalla lumikinosten keskellä (he eivät tietenkään voi sotkea herkkiä koratialaistassujaan mihinkään niin epäilyttävään kuin lumeen).

Vein eilen ensin Cisun autokatosulkoilulle sylissäni. Cisu katseli hetken maisemia ja nosti sitten nenänsä korkealle ja nuuskutti. Ties mitä viestejä kevättuuli hänelle toikaan - ilmeisesti hyviä, kun Cisu alkoi hurista.

Sitten oli Toton vuoro. Saattaa olla, että meillä on tänä keväänä kaksi ulkoilijaa, sillä Toto unohti, että ulkoilmaa pitää pelätä ja ulkona pitää täristä kauhusta. Hänkin katseli maisemia kiinnostuneena, kurkotti sitten nuuhkimaan talon seinää ja aloitti kovaäänisen kehräämiseen. Ulkona onkin kivaa!

Molemmat ulkoilut kestivät ehkä pari minuuttia. Cisulle oli kuitenkin liikaa, että Totokin pääsi tuollaiseen suureen seikkailuun. Hän tuijotti meitä ulkoilun ajan silmä tarkkana ikkunasta ja kun Toto tuli ulkoa, Cisu mottasi häntä. Hyvin reilu isoveli! Hänen asenteestaan huolimatta yritämme innostaa ja kannustaa Tottistakin ulkoilemaan.

13 kommenttia:

  1. Ha ha! Hyvä Cisu! Isoveljen pitää näyttää kaapin paikka ja heti nyhtää liian luulot pois jos pikkuveljessä niitä ilmenee. Herran pelko on viisauden alku.
    Terveisin
    Mustus, Rooman keisari
    kavereiden kesken Musti

    VastaaPoista
  2. Isoveli määrää!
    Sohvi on myös aloittanut ulkoilut pieninä annoksina. Ulos haluaminen ilmaistaan huutamalla pannan ja flexin vieressä niin kauan, että joku kyllästyy ja roudaa neidin ulos.. Pari minsaa ulkona ja kiireesti takaisin! Mutta kunhan kelit lämpiää ja lumet häviää niin tämä söu alkaa jo aamukuudelta ;))

    VastaaPoista
  3. Isoveli määrää A-I-N-A. Ei mitään oikeuksia pikkuveljille, ei ikinä. Ei ainakaan näin tärkeässä jutussa kuin ulkoilu, ehei.

    Parempi kyllä olisi olla kannustamatta kissiksiä ulkoiluun. Muistissa on, millaista se ulos!!!! -huuto on - ja sitten vielä yritetään saada pikkuvelikin mukaan huutokuoroon. Mutta jos sitä huutoa ei ajattele, niin onhan se kiva tarjota pojille mahtavia piha- ja metsäelämyksiä, siinä ihminenkin nauttii, kun näkee toisen ilon ja innon.

    Sulaisi nyt vain se lumi...

    VastaaPoista
  4. Meillä on meidän kateista suunnileen samanlainen paini-lakanoidenvaihtokuva. Kovasti he yrittävät olla avuksi. Mutta ulkoilusta meillä ei tykätä. Kun valjaat otetaan esiin, toinen juoksee karkuun ja toinen yrittää epätoivoissaan purra ne poikki, jos on käynyt niin ikävästi, että ne on puettu päälle!

    VastaaPoista
  5. Meilläkin lakananvaihto on riemua, jo pelkkä joka-aamuinen petaaminenkin. Mutta saa nähdä miten ulkoilun kanssa käy, Mauno on oletettavasti innoissaan, mutta hyvin luultavasti Epusta ei ulkoilijaa tule. Ulkoilua vaikeuttaa myös meneillään oleva kattoremontti, koko piha näyttää olevan täynnä erilaista sahatavaraa ja sahausjätettä eli paaaaljon pahoja tikkuja. :(

    VastaaPoista
  6. Sitruuna, joo huomasin että teillä oltiin kovin samoissa tunnelmissa! :) On se ihanaa, etteivät ihmiset nuku laatikoissa tai koreissa, vaan niillä on kiehtovat lakanat ja päiväpeitot.

    Ehkä teilläkin Eppu yllättää ulkoiluasioissa? Remonttipiha ei kyllä kuulosta kovin hyvältä ulkoilupaikalta... Voisivatko pojat lähteä jonnekin kylään/retkelle ulkoilemaan? Meillä pelkäävät niin paljon autoja, ettei kaupunkiulkoilusta tulisi mitään. Ja metsänreunassa kun asutaan, niin ihmisten ei tartte pelätä esim. lasinsirpaleita, joita jossain yleisimmillä paikoilla pelkäisin varmaan kauheasti.

    VastaaPoista
  7. Ai niin, Leena, meilläkin oli aluksi vaikeuksia valjaiden kanssa, Cisu ei voinut ollenkaan liikkua eikä pysyä pystyssä ne päällä. Sinnikkäästi jatkettiin, kunnes hän ehdollistui saamaan pomppu- ja riehumiskohtauksia jo valjaiden näkemisestä: kohta mennään ulos! Mutta on meilläkin piilouduttu valjailta - parikin kertaa mökiltä tai mummolasta lähtiessä, kun oma koti on tuntunut ihan tyhmältä paikalta.... Karttavatko teidän pojat myös ulkoilua vai pelkkiä valjaita?

    VastaaPoista
  8. Lakanoiden vaihto on kyllä ihan huippua. Siihen pitää vain varata kunnolla aikaa :D

    Meidän pojat pääsivät jo kerran syliulkoilupyörähdykselle aurinkoisena päivänä. Aslankin alkoi kehräämään! Raichua koko touhu enemmänkin epäilytti :p

    Missä lämpötiloissa koratit voi ulkoilla "normaalisti"? Onko niillä yhtä ohut (aluskarvaton) turkki kuin itämaisilla?

    VastaaPoista
  9. En tiedä täsmällistä ulkoilulämpötilarajaa, mutta kyllä aika lämmintä on oltava, ei ole aluskarvoja korateillakaan. Viime vuonna (piti tarkistaa blogista) ulkoilua aloiteltiin maaliskuun lopussa ja jo huhtikuussa, heti lumen sulattua ja maan hieman kuivuttua, käytiin Cisun kanssa pitkilläkin metsälenkeillä. Mitä lie lämpötila ollut, ainakin reilu kymmenisen astetta?

    Ihan hirveän kuumakaan ei ole kyllä ainakaan Cisun mieleen, silloin se hakeutuu varjoon ja vain kököttää paikoillaan.

    VastaaPoista
  10. Meidän pojat ovat aika kauhusta jäykkänä myös ulkona. Jaska sai kamalan sätkykohtauksen aikanaan, kun valjaita kokeiltiin, ja se on siitä lähtien piiloutunut niitä, ja Iiro taas vain mäykyy ulos joutuessaan. Nyt täytyy kyllä myöntää, että olemme olleet laiskoja käyttämään poikia ulkona, ehkä ensi kesänä tähän tulee parannus ja pojat uskaltaisivat jopa liikkua ulkona?!

    VastaaPoista
  11. Meidän maatiaiskissat oppivat nauttimaan ulkoilun riemuista turhankin hyvin päästessään maalle lomalle. Mitä nyt alkuun ne olivat järkyttyneitä siitä, että talitinteistä sun muista lähtee pahaa ääntä, eihän sitä kaikkea voi tietää etukäteen...mutta kun ne alkoivat olla hyvin omatoimisia päästäkseen ulos ilman valjaita, niin veimme ne maalle vanhempien seuraksi.

    VastaaPoista
  12. Juu ei siis itämaisillakaan mitään tiettyä lämpötilarajaa taida olla :) Joku kasvattaja joskus sanoi, että kun ihminen tarkenee t-paidassa niin itämainen tarkenee turkissaan joten tuota on yritetty aika lailla noudattaa. Viime vuonna sai tosiaan aloittaa jo noin aikaisin, pääsiäiseltä on kuvia missä itsekin on hameessa ja pikkukengissä kissojen kanssa pihalla, nurmikko melkein vihertää.. ei taida tänä vuonna vaan :( Onneksi fleecehaalarien tai villapaidan kanssa voi käydä jo pieniä ulkoilureissuja kylmemmässäkin.

    VastaaPoista
  13. Meilläkin on molemmat olleet aivan kauhistuneita ulkoilijoita aluksi, mutta nyt tuntuu Totokin olevan kiinnostunut ja on jopa ottanut muutamia askelia lumihangessa (T olikin aluksi reippaampi ulkoilija kuin C, mutta siinä missä C:sta kehkeytyi viime vuonna hurja ulkoilija, T ryhtyikin kesän mittaan pelkuriksi). Melkein joka päivä ollaan nyt käyty minuutin parin syliulkoilulla. Täytyy sitten toivoa, etteivät kehity niin innokkaiksi, että heidätkin pitää lähettää maalle vapaaulkoilijoiksi. :(

    T-paitasääntö on hyvän kuuloinen, joskin ainakin Cisu on tainnut ulkoilla kylmemmässäkin. Ja jos tänä vuonna odotetaan sellaista, niin ei kai ulkoilla ennen heinäkuuta... Meillä ei ole kissoille mitään takkeja tms., pitäisi kyllä kehitellä sellaiset heidän "riemukseen".

    VastaaPoista